Nuorisoseura : identiteetin rakentajasta harrastekerhoksi

Kirjallisuusarvostelu

Historioitsija kasvaa nuoruuden kokemuksista

Kirjallisuusarvostelu

Suurteos yhteisön voimaliikkeestä

Kirjallisuusarvostelu

Sähkömagneettisen spektrin, lämpökameratiedustelun ja laser maalinosoituksen tuottama maauhka hälytyspaikka-alueelle

Täm�� tutkimus käsittelee sähkömagneettista spektriä ja sen tuottamaa uhkaa lentotukikohdan hälytyspaikka-alue ympäristölle. Sähkömagneettinen spektri on käsitteenä ja uhkan tuottajana laaja käsite, joten tutkimuksessa keskitytään käsittelem��än sähkömagneettista spektriä yleisesti uhkan tuottajana, sekä käsitellään sen kahta eri sovellutusta lasermaalinosoitusta ja lämpökameraa uhkan tuottajina tarkemmin. Lähtökohtana työlle on luoda lukijalle kuvasähkömagneettisen spektrin uhkien laajuudesta, tutkimalla itse spektrin ominaisuuksia ja käsittelem��llä sen eri sovellutuksia, joihin kuuluu esimerkiksi elektroninen sodankäynti kokonaisuudessaan. Keskeisenä menetelm��ä tutkimuksessa on laadullinen kirjallisuustutkimus, hyödyntäen kirjallisuuslähteitä sekä sotilas- että siviililähteistä. Lähteet on pyritty valitsemaan siten, että niiden avulla voidaan muodostaa kokonaisvaltainen kuva itse sähkömagneettisesta spektristä, sen ominaisuuksista, laserin muodostamisen periaatteista, lämpökameran toiminnasta ja liittää näm�� asiat hälytyspaikka-alueen uhkakuvaan. Yhteenvetona tutkimus on keskittynyt tuloksien valossa luomaan kuvan, kuinka laaja sähkömagneettisen spektrin tuottama uhka on, käsittäen itse spektrin laajuuden ja sovellutusten laajuuden tuottaman uhkakuvan, sekä tarkentaa miten lämpökamera toimii teknisesti tiedustelun välineenä. Lisäksi laser maalinosoitusta käsittelevä osio avaa lukijalle, miten lasersäteen muodostaminen tapahtuu, ja kuinka jopa 4-10km kantamaltaan olevalla lasersäteellä voi valaista maaleja kaukaakin. Johtopäätöksissä summataan yhteen uhkan laajuus, sekä perustellaan miten ja miksi sähkömagneettisen spektrin uhkilta voi suojautua. Spektrin tuottama uhkakuva on sen verran laaja ja kattava, että siltä täysin suojautuminen on mahdotonta, vaan uhkaa on pyrittävä minimoimaan.

Suorituksen arviointi henkilöstön silmin: yksilön suorituksen arvioinnista kokonaisvaltaiseen palvelukohtaamisen arviointiin - Case: Hätäkeskuslaitos

Suorituksen arvioinnin tulisi mitata todellisuudessa toimintaa koko organisaatiossa, koska niin monella tekijällä on vaikutuksensa siihen, miten suoritus onnistuu. Tässä tutkimuksessa suoritusta ja suorituksen arviointia tarkasteltiin henkilöstön näkökulmasta huomioiden siihen liittyvät monet ulottuvuudet, kuten julkisen sektorin toimintaympäristö, suoritusta tukeva organisaatio ja erilaiset odotukset suoritukselle. Suorituksen arviointia on tutkittu paljon ja monesta eri näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa suorituksen arviointia on tarkasteltu yksilön laajasta näkökulmasta huomioiden yksilön omat odotukset suoritukseen liittyville eri ulottuvuuksille. Tärkeitä ulottuvuuksia ovat organisaation tuki suoritukselle ja palvelukohtaamisen painottuminen suorituksen arvioinnissa tehokkuuden sijaan. Tutkimus oli toimeksianto Hätäkeskuslaitokselle. Tutkimuksen tavoitteena oli empiirisen tutkimuksen keinoin kartoittaa henkilöstön kokemuksia ja mielipiteitä suoritukseen ja sen arviointiin liittyvistä tekijöistä ja tehdä sen perusteella ehdotelmia, mihin suuntaan suorituksen arvioinnin prosessia voisi jatkossa kohdeorganisaatiossa kehittää. Tutkimusongelman pääkysymykseksi muotoutui: Mikä on Hätäkeskuslaitoksen henkilöstön näkökulma suorituksen arvioinnin prosessin eri tekijöistä ja ulottuvuuksista? Empiirinen aineisto kerättiin sekä kvantitatiivisesti surveylomaketutkimuksella että kvalitatiivisesti ryhm��haastattelun ja avoimien kysymysten avulla. Aineiston keruu suoritettiin kokonaisotantana (N=627). Kyselyyn vastasi 31,9 prosenttia (n=200) henkilöstöstä. Ryhm��haastatteluun osallistui neljä Hätäkeskuslaitoksen edustajaa. Kehittämiskohteita kohdeorganisaatiossa olivat suorituksen pisteytykseen liittyvät ongelmat, arviointilomakkeen yleisluontoisuus, prosessin hajanaisuus, arvioinnin perusteiden ja tavoitteiden irrallisuus sekä esimiesarvioinnin ”mielivaltaisuus” suorituksen ainoana arvioijana. Tutkimuksessa henkilöstön näkökulma painotti tehokkuuden näkökulman sijaan palvelun laatua ja asiakkaan näkökulmaa. Tutkimuksessa annetuissa prosessin kehittämisehdotuksissa pyrittiin sisäänpäin kääntynyt näkökulma kääntäm��än yksilön suorituksesta laajempaan avoimen systeemin näkökulmaan huomioiden sen mahdollisuudet organisaation sisäistä ja ulkoista vuorovaikutusta lisäävänä prosessina. Yksilön suorituksen näkökulmaksi muodostuivat molemminpuoliset odotukset organisaation, esimiehen, tiimin ja asiakkaiden kanssa. Näissä odotuksissa korostuvat luotettavuus, vakuuttavuus, empaattisuus, konkreettisuus ja palvelualttius. Näiden vuorovaikutusta tukevien perustarpeiden päälle rakennetaan ammattilaisuuden ja asiantuntijuuden odotukset.

Suorituksen arviointi henkilöstön silmin: yksilön suorituksen arvioinnista kokonaisvaltaiseen palvelukohtaamisen arviointiin - Case: Hätäkeskuslaitos

Suorituksen arvioinnin tulisi mitata todellisuudessa toimintaa koko organisaatiossa, koska niin monella tekijällä on vaikutuksensa siihen, miten suoritus onnistuu. Tässä tutkimuksessa suoritusta ja suorituksen arviointia tarkasteltiin henkilöstön näkökulmasta huomioiden siihen liittyvät monet ulottuvuudet, kuten julkisen sektorin toimintaympäristö, suoritusta tukeva organisaatio ja erilaiset odotukset suoritukselle. Suorituksen arviointia on tutkittu paljon ja monesta eri näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa suorituksen arviointia on tarkasteltu yksilön laajasta näkökulmasta huomioiden yksilön omat odotukset suoritukseen liittyville eri ulottuvuuksille. Tärkeitä ulottuvuuksia ovat organisaation tuki suoritukselle ja palvelukohtaamisen painottuminen suorituksen arvioinnissa tehokkuuden sijaan. Tutkimus oli toimeksianto Hätäkeskuslaitokselle. Tutkimuksen tavoitteena oli empiirisen tutkimuksen keinoin kartoittaa henkilöstön kokemuksia ja mielipiteitä suoritukseen ja sen arviointiin liittyvistä tekijöistä ja tehdä sen perusteella ehdotelmia, mihin suuntaan suorituksen arvioinnin prosessia voisi jatkossa kohdeorganisaatiossa kehittää. Tutkimusongelman pääkysymykseksi muotoutui: Mikä on Hätäkeskuslaitoksen henkilöstön näkökulma suorituksen arvioinnin prosessin eri tekijöistä ja ulottuvuuksista? Empiirinen aineisto kerättiin sekä kvantitatiivisesti survey-lomaketutkimuksella että kvalitatiivisesti ryhm��haastattelun ja avoimien kysymysten avulla. Aineiston keruu suoritettiin kokonaisotantana (N=627). Kyselyyn vastasi 31,9 prosenttia (n=200) henkilöstöstä. Ryhm��haastatteluun osallistui neljä Hätäkeskuslaitoksen edustajaa. Kehittämiskohteita kohdeorganisaatiossa olivat suorituksen pisteytykseen liittyvät ongelmat, arviointilomakkeen yleisluontoisuus, prosessin hajanaisuus, arvioinnin perusteiden ja tavoitteiden irrallisuus sekä esimiesarvioinnin ”mielivaltaisuus” suorituksen ainoana arvioijana. Tutkimuksessa henkilöstön näkökulma painotti tehokkuuden näkökulman sijaan palvelun laatua ja asiakkaan näkökulmaa. Tutkimuksessa annetuissa prosessin kehittämisehdotuksissa pyrittiin sisäänpäin kääntynyt näkökulma kääntäm��än yksilön suorituksesta laajempaan avoimen systeemin näkökulmaan huomioiden sen mahdollisuudet organisaation sisäistä ja ulkoista vuorovaikutusta lisäävänä prosessina. Yksilön suorituksen näkökulmaksi muodostuivat molemminpuoliset odotukset organisaation, esimiehen, tiimin ja asiakkaiden kanssa. Näissä odotuksissa korostuvat luotettavuus,vakuuttavuus, empaattisuus, konkreettisuus ja palvelualttius. Näiden vuorovaikutusta tukevien perustarpeiden päälle rakennetaan ammattilaisuuden ja asiantuntijuuden odotukset.

Occurrence and types of dental injuries among patients with maxillofacial fractures

The aim of this retrospective study was to clarify the occurrence and types of dental injuries in 389 patients who had been diagnosed with facial fractures, and to analyze whether the occurrence of dental injury correlates to gender, age, trauma mechanism and type of facial fracture. Dental injuries were observed in 62 patients (16%). The most common type of injury was a crown fracture (48%). Dental injuries were multiple in most patients (63%). Almost half (48%) of all injured teeth were severely injured. Most injured teeth (61%) were in the maxilla. The incisor region was the most prevalent site in both the mandible (45%) and the maxilla (56%). The occurrence of dental injury correlated significantly with trauma mechanism and fracture type: motor vehicle accidents and mandibular fracture were significant predictors for dental trauma. The notable rate of dental injury observed in the present study emphasizes the importance of a thorough examination of the oral cavity in all patients who have sustained facial fracture. Referral to a dental practice for further treatment and follow up as soon as possible after discharge from hospital is fundamental.

Does perioperative glucocorticosteroid treatment correlate with disturbance in surgical wound healing after treatment of facial fractures? A retrospective study

PURPOSE: To clarify whether perioperative glucocorticosteroid treatment used in association with repair of facial fractures predisposes to disturbance in surgical wound healing (DSWH). PATIENTS AND METHODS: Retrospective review of records of patients who had undergone open reduction, with or without ostheosynthesis, or had received reconstruction of orbital wall fractures during the 2-year period from 2003 to 2004. RESULTS: Steroids were administered to 100 patients (35.7%) out of a total of 280. Dexamethasone was most often used, with the most common regimen being dexamethasone 10 mg every 8 hours over 16 hours, with a total dose of 30 mg. The overall DSWH rate was 3.9%. The DSWH rate for patients who had received perioperative steroids was 6.0%, and the corresponding rate for patients who did not receive steroids was 2.8%. The difference was not statistically significant. An intraoral surgical approach remained the only significant predictor to DSWH. CONCLUSIONS: With regard to DSWH, patients undergoing operative treatment of facial fractures can safely be administered doses of 30 mg or less of perioperative glucocorticosteroids equivalent to dexamethasone.

Ultra-early intravenous stroke thrombolysis: do all patients benefit similarly?

BACKGROUND AND PURPOSE We previously reported increased benefit and reduced mortality after ultra-early stroke thrombolysis in a single center. We now explored in a large multicenter cohort whether extra benefit of treatment within 90 minutes from symptom onset is uniform across predefined stroke severity subgroups, as compared with later thrombolysis. METHODS Prospectively collected data of consecutive ischemic stroke patients who received i.v. thrombolysis in 10 European stroke centers were merged. Logistic regression tested association between treatment delays, as well as excellent 3-month outcome (modified Rankin scale, 0-1), and mortality. The association was tested separately in tertiles of baseline National Institutes of Health Stroke Scale. RESULTS In the whole cohort (n=6856), shorter onset-to-treatment time as a continuous variable was significantly associated with excellent outcome (P<0.001). Every fifth patient had onset-to-treatment time≤90 minutes, and these patients had lower frequency of intracranial hemorrhage. After adjusting for age, sex, admission glucose level, and year of treatment, onset-to-treatment time≤90 minutes was associated with excellent outcome in patients with National Institutes of Health Stroke Scale 7 to 12 (odds ratio, 1.37; 95% confidence interval, 1.11-1.70; P=0.004), but not in patients with baseline National Institutes of Health Stroke Scale>12 (odds ratio, 1.00; 95% confidence interval, 0.76-1.32; P=0.99) and baseline National Institutes of Health Stroke Scale 0 to 6 (odds ratio, 1.04; 95% confidence interval, 0.78-1.39; P=0.80). In the latter, however, an independent association (odds ratio, 1.51; 95% confidence interval, 1.14-2.01; P<0.01) was found when considering modified Rankin scale 0 as outcome (to overcome the possible ceiling effect from spontaneous better prognosis of patients with mild symptoms). Ultra-early treatment was not associated with mortality. CONCLUSIONS I.v. thrombolysis within 90 minutes is, compared with later thrombolysis, strongly and independently associated with excellent outcome in patients with moderate and mild stroke severity.

Validation of the DRAGON score in 12 stroke centers in anterior and posterior circulation

BACKGROUND AND PURPOSE The DRAGON score predicts functional outcome in the hyperacute phase of intravenous thrombolysis treatment of ischemic stroke patients. We aimed to validate the score in a large multicenter cohort in anterior and posterior circulation. METHODS Prospectively collected data of consecutive ischemic stroke patients who received intravenous thrombolysis in 12 stroke centers were merged (n=5471). We excluded patients lacking data necessary to calculate the score and patients with missing 3-month modified Rankin scale scores. The final cohort comprised 4519 eligible patients. We assessed the performance of the DRAGON score with area under the receiver operating characteristic curve in the whole cohort for both good (modified Rankin scale score, 0-2) and miserable (modified Rankin scale score, 5-6) outcomes. RESULTS Area under the receiver operating characteristic curve was 0.84 (0.82-0.85) for miserable outcome and 0.82 (0.80-0.83) for good outcome. Proportions of patients with good outcome were 96%, 93%, 78%, and 0% for 0 to 1, 2, 3, and 8 to 10 score points, respectively. Proportions of patients with miserable outcome were 0%, 2%, 4%, 89%, and 97% for 0 to 1, 2, 3, 8, and 9 to 10 points, respectively. When tested separately for anterior and posterior circulation, there was no difference in performance (P=0.55); areas under the receiver operating characteristic curve were 0.84 (0.83-0.86) and 0.82 (0.78-0.87), respectively. No sex-related difference in performance was observed (P=0.25). CONCLUSIONS The DRAGON score showed very good performance in the large merged cohort in both anterior and posterior circulation strokes. The DRAGON score provides rapid estimation of patient prognosis and supports clinical decision-making in the hyperacute phase of stroke care (eg, when invasive add-on strategies are considered).

Relationship between onset-to-door time and door-to-thrombolysis time: a pooled analysis of 10 dedicated stroke centers

BACKGROUND AND PURPOSE Inverse relationship between onset-to-door time (ODT) and door-to-needle time (DNT) in stroke thrombolysis was reported from various registries. We analyzed this relationship and other determinants of DNT in dedicated stroke centers. METHODS Prospectively collected data of consecutive ischemic stroke patients from 10 centers who received IV thrombolysis within 4.5 hours from symptom onset were merged (n=7106). DNT was analyzed as a function of demographic and prehospital variables using regression analyses, and change over time was considered. RESULTS In 6348 eligible patients with known treatment delays, median DNT was 42 minutes and kept decreasing steeply every year (P<0.001). Median DNT of 55 minutes was observed in patients with ODT ≤30 minutes, whereas it declined for patients presenting within the last 30 minutes of the 3-hour time window (median, 33 minutes) and of the 4.5-hour time window (20 minutes). For ODT within the first 30 minutes of the extended time window (181-210 minutes), DNT increased to 42 minutes. DNT was stable for ODT for 30 to 150 minutes (40-45 minutes). We found a weak inverse overall correlation between ODT and DNT (R(2)=-0.12; P<0.001), but it was strong in patients treated between 3 and 4.5 hours (R(2)=-0.75; P<0.001). ODT was independently inversely associated with DNT (P<0.001) in regression analysis. Octogenarians and women tended to have longer DNT. CONCLUSIONS DNT was decreasing steeply over the last years in dedicated stroke centers; however, significant oscillations of in-hospital treatment delays occurred at both ends of the time window. This suggests that further improvements can be achieved, particularly in the elderly.