Minä kirjoittajana : Identiteetit, subjektit ja persoonat lukion 1. vuoden opiskelijoiden omaa kirjoittamista pohdiskelevissa teksteissä

Tutkimuksessani tarkastelen kirjoittajaidentiteettejä teksteissä, joissa lukion ensimmäisen vuoden opiskelijat pohdiskelevat omaa kirjoittamistaan. Lähtökohtanani on ajatus narratiivisesta identiteetistä: identiteetti nähdään hermeneuttisena itsen ymmärtämisen prosessina sen sijaan, että sitä pidettäisiin kuvauksena, jonka totuusarvoa olisi relevanttia arvioida. Tutkimuskohteena on kirjoittajaidentiteetti, joten lähestyn aineistoni tekstejä osana prosessia, jossa ihminen ottaa etäisyyttä omaan kirjoittamiseensa ja siten lisää omaa ymmärrystään siitä. Myös sosiaalinen konteksti vaikuttaa tähän identiteettiprosessiin. Lähestyn kirjoittajaidentiteettejä yhteisöllisestä ja yksilöllisestä näkökulmasta, mutta jaossa ei ole kysymys dikotomiasta vaan kahdenlaisesta valotuksesta samaan asiaan: myös yksilö tarvitsee yhteisön, josta erottua. Yhteisöllisyyttä pohtiessani käsittelen nollapersoonakonstruktiota näkökulman jakamisen ja samastumisen tarjoamisen välineenä. Aineistossani nollapersoonakonstruktio on yhtäältä keino käsitellä omaa kokemusta ja toisaalta keino kurkottaa lukijan puoleen ja saada tämä ymmärtämään kirjoittajaa. Hyvin samanlainen merkitys on aineistossani yleistävällä yksikön 2. persoonalla. Molemmat kielen keinot ilmentävät kirjoittajaidentiteettien sosiaalisuutta: lukija edustaa kirjoittajalle sosiaalista yhteisöä, joka halutaan saada ymmärtämään kirjoittajan ratkaisuja ja kokemuksia. Yhteisöllisyyden valossa tarkastelen myös erilaisia keinoja luoda kirjoittajien kollektiivia. Aineistoni lukiolaiset määrittävät teksteissään erilaisia ryhmiä käyttämällä monikon 1. persoonaa tai passiivia. Monikon 1. persoonaa käyttämällä voidaan luoda myös yhteyttä kirjoittajan ja lukijan välillä. Kirjoittajaidentiteetit näyttäytyvät sosiaalisena, sillä kuuluminen johonkin ryhmään esitetään oman kirjoittamisen kannalta olennaisena asiana. Yksilöllisyyttä tuodaan esiin mm. yksikön 1. persoonaa käyttämällä, kun kirjoittaja asettaa itsensä lausuman subjektiksi, joka erottuu puhuteltavasta sinästä. Kirjoittaja ikään kuin määrittää rajansa ja eronsa suhteessa toiseen. Yksikön 1. persoonan lisäksi myös sana itse nostaa esiin eron muihin. Tässäkin suhteessa kirjoittajaidentiteetit näyttäytyvät sosiaalisina. Erilaisten kielellisten keinojen käyttö tuo näkyviin, kuinka ihminen jäsentää omaa suhdettaan toisiin: mihin hän kuuluu ja mistä hän eroaa. Sosiokulttuurisessa kontekstissa on subjektipositioita, joiden välityksellä identiteetit rakentuvat. Tutkimuksessani pohdin yhteisöllisyyttä ja yksilöllisyyttä myös kahden aineistosta konstruoimani subjektiposition avulla. Ensinnäkin esittelen hyvän kirjoittajan malliposition, johon asettuvan kirjoittajan tekstit ovat mm. pitkiä, monipuolisia ja normatiivisen kieliopin mukaisia. Kirjoittajat suhteuttavat itseään tähän positioon: he joko hyväksyvät sen tai asettuvat vastustamaan sitä. Toiseksi esittelen romanttisen kirjoittajan malliposition, johon liittyy mm. inspiraatio ja kirjoittamisen näkeminen itseilmaisuna. Kirjoittajat projisoivat teksteissään itseään ja omaa kirjoittamistaan suhteessa näihin subjektipositioihin, ja kirjoittajaidentiteetti muodostuu kirjoittajan ja tekstiyhteisön välisessä vuorovaikutuksessa. Avainsanat: kirjoittaminen, identiteetti, nollapersoona, persoonareferenssi

Cord blood 25-hydroxyvitamin D and fetal growth in the China-Anhui birth cohort study

We determined the association of cord blood 25-hydroxyvitamin D [25(OH)D] with birth weight and the risk of small for gestational age (SGA). As part of the China-Anhui Birth Cohort (C-ABC) study, we measured cord blood levels of 25(OH)D in 1491 neonates in Hefei, China. The data on maternal sociodemographic characteristics, health status, lifestyle, birth outcomes were prospectively collected. Multiple regression models were used to estimate the association of 25(OH)D levels with birth weight and the risk of SGA. Compared with neonates in the lowest decile of cord blood 25(OH)D levels, neonates in four deciles (the fourth, fifth, sixth and seventh deciles) had significantly increased birth weight and decreased risk of SGA. Multiple linear regression models showed that per 10 nmol/L increase in cord blood 25(OH)D, birth weight increased by 61.0 g (95% CI: 31.9, 89.9) at concentrations less than 40 nmol/L, and then decreased by 68.5 g (95% CI: −110.5, −26.6) at concentrations from 40 to 70 nmol/L. This study provides the first epidemiological evidence that there was an inverted U shaped relationship between neonatal vitamin D status and fetal growth, and the risk of SGA reduced at moderate concentration.

Min-preposition kääntäminen Septuagintan Pentateukissa

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan preposition min kääntämistä Septuagintan Pentateukissa. Työssä selvitetään, millaisia käännösvastineita Pentateukin kirjojen kääntäjät käyttävät ja millaista kreikkaa lopputulos on. Lisäksi tutkitaan, poikkeavatko Pentateukin kirjojen käännökset toisistaan. Työ on Septuagintan käännöstekniikan tutkimusta. Tämä tarkoittaa pyrkimystä ymmärtää, millaisia kriteerejä kääntäjillä on ollut ja miksi tietynlaiseen käännökseen on päädytty. Metodisesti työ liittyy Helsingin yliopistossa aiemmin tehtyyn Septuagintan käännöstekniikan tutkimukseen. Tässä työssä tutkimuskohteeksi on valittu yksi heprean syntaksin osaalue, min-prepositio. Valittu osa-alue voidaan nähdä yhtenä näkökulmana tai "mittarina" Septua-gintan käännöstekniikan tutkimukseen. Tutkimus on siten osa kokonaiskuvaa, joka saadaan, kun otetaan huomioon Septuagintan käännöstekniikkaa mahdollisimman monesta eri osa-alueesta. Tutkimuksessa on analysoitu min-preposition esiintymät Pentateukissa. Työn ulkopuolelle on rajattu min-prepositiot, jotka esiintyvät yhdistetyn preposition tai puolipreposition osana sekä min-prepositiot, jotka esiintyvät infinitiivin tai komparatiivisen ilmauksen kanssa. Analysointia varten aineisto on luokiteltu erityyppisten tapausten mukaan: 1) lokaaliset tapaukset; 2) kuvainnollisesti lokaaliset tapaukset; 3) partitiiviset tapaukset; 4) temporaaliset tapaukset; 5) kausaaliset ja instrumentaaliset tapaukset sekä agentti; 6) rektiotapaukset ja 7) erikoistapaukset. Tutkimuksessa on käynyt ilmi, että yleisimmät käännösvastineet ovat ??? (48 %) ja ?? (33 %), joita käytetään lähes aina kun se on mahdollista. Näiden kahden yleisimmän käännöksen lisäksi kääntäjät ovat monissa yksittäistapauksissa käyttäneet monia erilaisia käännöksiä. Kokonaisuutena Pentateukin kirjat näyttävät melko yhtenäiseltä. Selvimmin Pentateukista erottuu Exodus muita vapaampana käännöksenä. Kreikan kielen kannalta käännökset ovat hyvin suureksi osaksi sujuvia. Muutamat piirteet käännöksissä ovat hepraistisia. Kyse on yleensä siitä, että jokin ilmiö esiintyy Septuagintassa useammin kuin kreikkalaisessa aineistossa yleensä. Min-preposition käännöksissä Septuagintan kielessä on havaittavissa kaksi kreikan kielelle ominaista ajan ilmiötä: sijamuotojen korvautuminen prepositioilla sekä preposition ?? sulautuminen prepositioon ???.

Whole-genome sequencing identifies EN1 as a determinant of bone density and fracture

The extent to which low-frequency (minor allele frequency (MAF) between 1-5%) and rare (MAF mineral density (BMD) is highly heritable, a major predictor of osteoporotic fractures, and has been previously associated with common genetic variants, as well as rare, population-specific, coding variants. Here we identify novel non-coding genetic variants with large effects on BMD (ntotal = 53,236) and fracture (ntotal = 508,253) in individuals of European ancestry from the general population. Associations for BMD were derived from whole-genome sequencing (n = 2,882 from UK10K (ref. 10); a population-based genome sequencing consortium), whole-exome sequencing (n = 3,549), deep imputation of genotyped samples using a combined UK10K/1000 Genomes reference panel (n = 26,534), and de novo replication genotyping (n = 20,271). We identified a low-frequency non-coding variant near a novel locus, EN1, with an effect size fourfold larger than the mean of previously reported common variants for lumbar spine BMD (rs11692564(T), MAF = 1.6%, replication effect size = +0.20 s.d., Pmeta = 2 x 10(-14)), which was also associated with a decreased risk of fracture (odds ratio = 0.85; P = 2 x 10(-11); ncases = 98,742 and ncontrols = 409,511). Using an En1(cre/flox) mouse model, we observed that conditional loss of En1 results in low bone mass, probably as a consequence of high bone turnover. We also identified a novel low-frequency non-coding variant with large effects on BMD near WNT16 (rs148771817(T), MAF = 1.2%, replication effect size = +0.41 s.d., Pmeta = 1 x 10(-11)). In general, there was an excess of association signals arising from deleterious coding and conserved non-coding variants. These findings provide evidence that low-frequency non-coding variants have large effects on BMD and fracture, thereby providing rationale for whole-genome sequencing and improved imputation reference panels to study the genetic architecture of complex traits and disease in the general population.

Generalized self-assembly of scalable two-dimensional transition metal oxide nanosheets

Two-dimensional (2D) transition metal oxide systems present exotic electronic properties and high specific surface areas, and also demonstrate promising applications ranging from electronics to energy storage. Yet, in contrast to other types of nanostructures, the question as to whether we could assemble 2D nanomaterials with an atomic thickness from molecules in a general way, which may give them some interesting properties such as those of graphene, still remains unresolved. Herein, we report a generalized and fundamental approach to molecular self-assembly synthesis of ultrathin 2D nanosheets of transition metal oxides by rationally employing lamellar reverse micelles. It is worth emphasizing that the synthesized crystallized ultrathin transition metal oxide nanosheets possess confined thickness, high specific surface area and chemically reactive facets, so that they could have promising applications in nanostructured electronics, photonics, sensors, and energy conversion and storage devices.

"Ni sit mä tajusin, et on muitakin kuin minä" : Suomenuskoisten sosiaalinen identiteetti

Työ on uskontososiologian tutkimusalaan lukeutuva laadullinen tapaustutkimus, joka perustuu argumentatiiviseen haastatteluaineistoon ja sosiaalisen identiteetin teoriaan. Tutkimuskysymys liittyy sosiaalisen identiteettiin. Miten suomenuskoinen hahmottaa oman yhteisönsä ja sen jäsenyyden? Mitä merkitystä yhteisöllä on suomenuskoiselle? Tutkimuksen aihepiiri on suomalainen uuspakanuus ja sen eräs suuntaus, suomenusko. Työn eräänä tarkoituksena on määritellä suomenuskon käsitettä ja sijoittaa suomenuskoinen suuntaus nykyajan suomalaisen uuspakanuuden kentälle. Hypoteesin mukaan suomenusko on uusiin uskontoihin lukeutuva uuspakanallinen liike. Se kuuluu ásatrún tavoin etnopakanuuden luokkaan, eli kansallisista muinaisperinteistä inspiraationsa ammentaviin suuntauksiin. Suomenuskolle on omalaatuista esikristillisten suomalaisten uskontoperinteiden sekä suomalaisen kansanuskon korostaminen lähteinä. Suomenuskon muut ominaispiirteet vastaavat tyypillistä uuspakanuutta: Luonnon ja perinteiden kunnioitus sekä epädogmaattisuus ja tasavertaisuus ovat keskeisiä arvoja. Työ tehtiin puolistrukturoituna haastattelututkimuksena. Seitsemää suomenuskoista haastateltiin laadullisen asennetutkimuksen menetelmän mukaisesti. Menetelmä on uudehko ja kiinnostava. Se perustuu argumentatiivisen haastatteluaineiston tuottamiseen väittämäkorttien avulla. Analyysissä haastatteluaineistosta paikannetaan asenteita, eli subjektin ilmaisemaa jonkin kohteen arvottamista. Asenteista pyrittiin löytämään ulkoryhmiin kohdistuvia vertailuja ja retorisia erottautumisia. Työn teoreettisena tukirankana on Henri Tajfelin ja John C. Turnerin kehittämä sosiaalisen identiteetin teoria. Teorian mukaan sosiaalista identiteettiä on mahdollista tutkia ainoastaan sosiaalisten ryhmien keskinäisen vertailun asetelmassa. Omia sisäryhmiä vertaillaan aina ulkoryhmiin siten, että oma ryhmä näyttäytyy voittajana. Tämä takaa yksilölle myönteisen omanarvontunnon. Karmela Liebkindin mukaan vähemmistöryhmät vertailevat itseään valtakulttuurin enemmistöryhmiin. Heikki Pesosen ja Elina Huhdan mukaan vähemmistöuskonnot pyrkivät oikeuttamaan omaa uskontoaan tekemällä omalle ryhmälle suotuisia vertailuja. Tutkimuksessa havaittiin haastateltavien tekemiä retorisia erottautumisia ulkoryhmistä sekä heidän ilmaisemiaan asenteita, jotka liittyvät suomenuskoisten sisäryhmän dynamiikkaan. Tulosten perusteella haastatellut suomenuskoiset erottautuvat ryhmänä muusta uuspakanuudesta ja vielä selvemmin New Agesta ja satanismista, jotka eivät ole uuspakanuutta. Lisäksi haastateltavat korostavat eroa dogmaattisiin valtauskontoihin, varsinkin evankelis-luterilaisen valtionkirkon enemmistöryhmään. Suomenuskoisten yhteisöön liittymisen prosessin havaittiin muistuttavan sosiaalista itsekategorisointia yhteisön jäsenyydessä ratkaiseva tekijä on oman jäsenyyden tajuaminen itse. Teorian mukaan tämä johtaa sosiaalisen identiteetin muodostumiseen ja siten ryhmäkäyttäytymiseen. Haastateltavilla oli havaittavissa vahva sosiaalinen identiteetti. Uuspakanuuden kenttään suhteutettuna se oli poikkeuksellisen yhtenäinen. Lisäksi selvisi, että suomenuskoiset suunnittelevat uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröitymistä.

Parallel min-cut placement on reduced hardware SIMD architecture.

Massively parallel SIMD computing is applied to obtain an order of magnitude improvement in the executional speed of an important algorithm in VLSI design automation. The physical design of a VLSI circuit involves logic module placement as a subtask. The paper is concerned with accelerating the well known Min-cut placement technique for logic cell placement. The inherent parallelism of the Min-cut algorithm is identified, and it is shown that a parallel machine based on the efficient execution of the placement procedure.

An optimal local approximation algorithm for max-min linear programs

In a max-min LP, the objective is to maximise ω subject to Ax ≤ 1, Cx ≥ ω1, and x ≥ 0 for nonnegative matrices A and C. We present a local algorithm (constant-time distributed algorithm) for approximating max-min LPs. The approximation ratio of our algorithm is the best possible for any local algorithm; there is a matching unconditional lower bound.

Local approximability of max-min and min-max linear programs

In a max-min LP, the objective is to maximise ω subject to Ax ≤ 1, Cx ≥ ω1, and x ≥ 0. In a min-max LP, the objective is to minimise ρ subject to Ax ≤ ρ1, Cx ≥ 1, and x ≥ 0. The matrices A and C are nonnegative and sparse: each row ai of A has at most ΔI positive elements, and each row ck of C has at most ΔK positive elements. We study the approximability of max-min LPs and min-max LPs in a distributed setting; in particular, we focus on local algorithms (constant-time distributed algorithms). We show that for any ΔI ≥ 2, ΔK ≥ 2, and ε > 0 there exists a local algorithm that achieves the approximation ratio ΔI (1 − 1/ΔK) + ε. We also show that this result is the best possible: no local algorithm can achieve the approximation ratio ΔI (1 − 1/ΔK) for any ΔI ≥ 2 and ΔK ≥ 2.

A Cache coherence protocol for MIN-based multiprocessors

In this paper we present a cache coherence protocol for multistage interconnection network (MIN)-based multiprocessors with two distinct private caches: private-blocks caches (PCache) containing blocks private to a process and shared-blocks caches (SCache) containing data accessible by all processes. The architecture is extended by a coherence control bus connecting all shared-block cache controllers. Timing problems due to variable transit delays through the MIN are dealt with by introducing Transient states in the proposed cache coherence protocol. The impact of the coherence protocol on system performance is evaluated through a performance study of three phases. Assuming homogeneity of all nodes, a single-node queuing model (phase 3) is developed to analyze system performance. This model is solved for processor and coherence bus utilizations using the mean value analysis (MVA) technique with shared-blocks steady state probabilities (phase 1) and communication delays (phase 2) as input parameters. The performance of our system is compared to that of a system with an equivalent-sized unified cache and with a multiprocessor implementing a directory-based coherence protocol. System performance measures are verified through simulation.

Solving MIN ONES 2-SAT as fast as VERTEX COVER

The problem of finding a satisfying assignment that minimizes the number of variables that are set to 1 is NP-complete even for a satisfiable 2-SAT formula. We call this problem MIN ONES 2-SAT. It generalizes the well-studied problem of finding the smallest vertex cover of a graph, which can be modeled using a 2-SAT formula with no negative literals. The natural parameterized version of the problem asks for a satisfying assignment of weight at most k. In this paper, we present a polynomial-time reduction from MIN ONES 2-SAT to VERTEX COVER without increasing the parameter and ensuring that the number of vertices in the reduced instance is equal to the number of variables of the input formula. Consequently, we conclude that this problem also has a simple 2-approximation algorithm and a 2k - c logk-variable kernel subsuming (or, in the case of kernels, improving) the results known earlier. Further, the problem admits algorithms for the parameterized and optimization versions whose runtimes will always match the runtimes of the best-known algorithms for the corresponding versions of vertex cover. Finally we show that the optimum value of the LP relaxation of the MIN ONES 2-SAT and that of the corresponding VERTEX COVER are the same. This implies that the (recent) results of VERTEX COVER version parameterized above the optimum value of the LP relaxation of VERTEX COVER carry over to the MIN ONES 2-SAT version parameterized above the optimum of the LP relaxation of MIN ONES 2-SAT. (C) 2013 Elsevier B.V. All rights reserved.

CTFS-ForestGEO: a worldwide network monitoring forests in an era of global change

Global change is impacting forests worldwide, threatening biodiversity and ecosystem services including climate regulation. Understanding how forests respond is critical to forest conservation and climate protection. This review describes an international network of 59 long-term forest dynamics research sites (CTFS-ForestGEO) useful for characterizing forest responses to global change. Within very large plots (median size 25ha), all stems 1cm diameter are identified to species, mapped, and regularly recensused according to standardized protocols. CTFS-ForestGEO spans 25 degrees S-61 degrees N latitude, is generally representative of the range of bioclimatic, edaphic, and topographic conditions experienced by forests worldwide, and is the only forest monitoring network that applies a standardized protocol to each of the world's major forest biomes. Supplementary standardized measurements at subsets of the sites provide additional information on plants, animals, and ecosystem and environmental variables. CTFS-ForestGEO sites are experiencing multifaceted anthropogenic global change pressures including warming (average 0.61 degrees C), changes in precipitation (up to +/- 30% change), atmospheric deposition of nitrogen and sulfur compounds (up to 3.8g Nm(-2)yr(-1) and 3.1g Sm(-2)yr(-1)), and forest fragmentation in the surrounding landscape (up to 88% reduced tree cover within 5km). The broad suite of measurements made at CTFS-ForestGEO sites makes it possible to investigate the complex ways in which global change is impacting forest dynamics. Ongoing research across the CTFS-ForestGEO network is yielding insights into how and why the forests are changing, and continued monitoring will provide vital contributions to understanding worldwide forest diversity and dynamics in an era of global change.