1000 resultados para Mather, Richard, 1596-1669.
Resumo:
Public or Civic Criminology : A Critique of Loader and Sparks
Resumo:
Urban maps discusses new ways and tools to read and navigate the contemporary city. Each chapter investigates a possible approach to unravel the complexity of contemporary urban forms. Each tool is first defined, introducing its philosophical background, and is then discussed with case studies, showing its relevance for the navigation of the built environment. Urbanism classics such as the work of Lynch, Jacobs, Venuti and Scott-Brown, Lefebrve and Walter Benjamin are fundamental in setting the framework of the volume. In the introduction cities and mapping are first discussed, the former are illustrated as ‘a composite of invisible networks devoid of landmarks and overrun by nodes’ (p. 3), and ‘a series of unbounded spaces where mass production and mass consumption reproduce a standardised quasi-global culture’ (p. 6).
Resumo:
In the latter half of the nineteenth century the railway became an emblem of technological advancement, stood for the improvement and progression of European life, and became a recognizable symbol for the achievements of governments and citizens. The implementation and use of the railway became closely linked with notions of national identity and character. The railway became an identifiable artefact in official history but at the same time it became a part of everyday life. Richard Flanagan’s Gould’s Book of Fish retells the life-story of a fictionalized convict sent to Sarah Island and who paints fish, eventually he metamorphoses into one. It could be thought that a novel set in convict times would have little to do with notions of national identity, technological advancement, and railway travel. However, Richard Flanagan, in this very complex, almost surreal, novel, has used the construction of a fictional national railway as one of the ways to explore Australia's complex relationship with history and space. The novel tells of the plans of a history-loving Commandant and his desire to build a national railway on Sarah Island. This paper explores how Sarah Island becomes a metonym for Australia as a whole and Flanagan's novel takes on a metaphysical dimension as he reveals the struggles that emerge when official history collides with non-official versions. The fabulations of the novel contribute to an historical reconstruction of the spatial/architectural history of the Tasmanian colonial project.
Resumo:
The jurisdiction of Australian courts to make wills for those lacking testamentary capacity is relatively new, having been granted by legislation progressively enacted across the various states and territories between 1996 and 2010. Given increasing numbers of statutory will applications since the legislative reform, and a growing body of law, the publication of the specialist work, Statutory Will Applications: A Practical Guide, by Richard Williams and Sam McCullough, is timely and valuable. This work will be of great interest to those who act for individual clients, especially wills and estates practitioners, but also personal injury practitioners acting for incapacitated persons who have been awarded substantial damages.
Resumo:
Although UK courts have, for many years, had power to make wills for those lacking testamentary capacity, this jurisdiction jurisdiction is relatively new in Australia, having been granted by legislation enacted between 1996 and 2010.
Resumo:
Podiatry is the medical science of the bones, muscle and skin of the foot. Paul Bennett is sometimes called on by police to help solve crime. He can provide vital evidence by applying his medical expertise and extraordinary talent for pattern recognition to footprints left at crime-scenes. Paul is a senior lecturer at the Quensland University of Technology's School of Clinical Sciences.
Resumo:
In December 2013, settlement was reached between approximately 100 Australian and New Zealand Thalidomide victims and the company which had acted as the Australian distributor of the infamous drug, thus putting to rest the possibility of litigation. Around the same time, Thalidomide victims in the United Kingdom (UK) launched a similar bid for compensation against the manufacturer and distributor. It is clear that despite a lengthy amount of time having passed ever since the thalidomide disaster commenced in 1962, the controversy over compensation continues. Indeed, the author of Medicinal Product Liability and Regulation (published before the announcement of the British legal claim), Professor Goldberg, notes that claims for resulting birth defects continue to emerge right into the present day. His prescient insight into the contemporary relevance of compensation for pharmaceutical injuries thus makes Medicinal Product Liability and Regulation a very relevant addition to the small body of scholarship that is available on this rather specific and complex issue.
Resumo:
Tutkielman aiheena ovat säätyläisten ja talonpoikien maariidat Helsingin ja Sipoon pitäjissä 1600-luvun puolessa välissä. Historiallisen kriminologian tutkijat ovat pitäneet kiinteään maaomaisuuteen liittyneitä maariitoja keskeisenä syynä 1500-luvun korkeaan väkivallan tasoon. 1600-luvulla väkivalta kutistui pieneksi rikosryhmäksi alioikeuksien alkaessa toimia. Enää talonpoikien ei tarvinnut turvautua väkivaltaan omaisuutta puolustaessaan, vaan riidat saatiin päätökseen käräjillä. Tässä työssä selvitän Helsingin ja Sipoon tuomiokirjojen avulla, mitä tapahtui maariidoille 1600-luvulla, sillä itse maariidat ovat jääneet väkivaltatutkimuksen varjoon historiallisessa kriminologiassa. Arvioin maariitoja kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti syventyen erityisesti niiden yleisyyteen, osapuoliin, maariitojen rooliin talonpoikien ja säätyläisten elämässä sekä maariitojen 1600-luvulle tyypillisiin piirteisiin. Lahjoitusmaat lisääntyivät etenkin 1630- ja 1640-luvuilla voimakkaasti Suomessa. Myös pienaatelin asuttamissa Sipoon ja Helsingin pitäjissä aateliset laajensivat maaomistuksiaan talonpoikaismaan kustannuksella. Baltiasta ja Keski-Euroopasta Suomeen saapuneet feodaaliset omistuskäsitykset asettivat aateliset ja talonpojat törmäyskurssille. Maariitojen käsittely oikeudessa oli siviiliprosessi, jossa periaatteessa tasa-arvoiset osapuolet ottivat yhteen riita-asiassa. Omaisuusriitojen käsittelyssä säilyi huomattavan pitkään perinteisiä, paikallisia, tapaoikeuden piirteitä, joita kruunu oli pyrkinyt karsimaan pois muista rikosasioiden käsittelyistä. Perinteiset oikeustavat eivät kuuluneet modernisoituvan ja keskittyvän valtion oikeusjärjestelmään. Ne säilyivät kuitenkin omaisuusoikeuteen liittyvissä maariidoissa huomattavan pitkään, koska riidanratkaisun auktoriteetti oli laajalla alalla käräjäyhteisössä. Maariidat olivat Helsingin ja Sipoon pitäjissä 4. suurin rikosryhmä 1600-luvun puolessa välissä. Niitä voidaankin pitää agraarisen yhteiskunnan tyyppirikoksena. Säätyläisten suuri määrä osapuolten joukossa oli 1600-luvun maariidoille tyypillinen piirre. Oikeus oli tasapuolinen säätyjä kohtaan arvioidessaan tapausten syyllisyyskysymystä, mutta asettui selvästi säätyläisten puolelle jaellessaan rangaistuksia. Säätyläisiä rangaistiin maariidoissa lievällä vahingonkorvauksella ja talonpoikia yleensä ankarammalla sakolla. Väkivallalla oli maariidoissa keskeinen rooli myös 1600-luvulla. Etenkin 1630-luvulla väkivaltaa esiintyi lähes kaikissa maariidoissa. 1640-luvulla oikeus vakiinnutti asemansa maariitojen ratkaisuareenana väkivallan sijaan ja riidat ratkaistiin käräjätuvassa. Silti väkivallan rooli maariitojen taustalla säilyi. Joka viidennen maariidan taustalla oli väkivaltaa. Tyypillisintä se oli talonpoikien välisissä maariidoissa. Väkivalta sai hyvin raakojakin piirteitä maariitojen yhteydessä. Lievästä väkivallasta oli kyse vain harvoin. Vuosikausia kestäneet maariitojen kierteet saivat päätöksensä 1600-luvun puolessa välissä oikeuden saavuttaessa riittävästi valtaa pitääkseen annetut tuomiot voimassa myös maariidoissa. Suurimmassa osassa Helsingin ja Sipoon pitäjien maariidoista saatiin päätös ensimmäisellä käräjäkerralla tai alle vuoden kuluessa riidan puhkeamisesta. Kuitenkin 17 prosenttia riidoista oli pitkään jatkuneita riitoja, joista oli riidelty yli vuosi. Oikeuteen luotettiin enemmän ja se pystyi pitämään tuomiot voimassa toisin kuin vielä 1500-luvulla. Talonpojat yhdistivät usein voimansa aatelisia vastaan käydyissä maariidoissa. Heidän keskuuteensa vaikutti syntyneen moraalinen yhteisö aatelin talonpoikaiselle maanomistukselle muodostamaa uhkaa vastaan. Toisiaan vastaan riidellessä solidaarisuus oli tiessään. Tasavahvojen osapuolten oli tultava toimeen omillaan. Säätyläiset turvautuivat maariitoihin lähinnä taloudellisten syiden vuoksi. Kun kartano ei kannattanut, alustalaisten tai rajapiiritilojen maita saattoi yrittää saada haltuunsa viemällä riita käräjille jopa tekaistun syyn varjolla. Kyseenalaistamalla vanhat rajat heillä oli tarkoitus saada omiin maihin lisää alaa ja siten saada uutta maata rälssiksi. Etenkin oman rälssimaan rajojen sisäpuolella aatelisilla oli vahva usko oikeudestaan toimia tahtonsa mukaan omistuksillaan huolimatta siitä, oliko kyseessä perintötila vai lampuodin tila.
Resumo:
Digital Image
Resumo:
Verso: Erste Wohnung Parkstrasse Fruehzeit der Ehe 1901
Resumo:
Digital Image
Resumo:
Digital Image
Resumo:
Digital Image
Resumo:
Digital Image
