Sotaromaanin laji ja kirjallinen sankaruus Ulla-Lena Lundbergin romaanissa Marsipansoldaten

Tutkimuksessa kuvataan Ulla-Lena Lundbergin romaanin Marsipansoldaten (2001) henkilöhahmoissa esitettyä sankaruutta. Sankaruuden esittäminen on kytköksissä sotaromaanin lajikonventioihin, jotka kotimaisessa sotafiktiossa määrittyvät suhteellisen tiukiksi. Teoksen esittämässä sankaruudessa aktualisoituu kaksi diskurssia, julkinen uskonnollis-nationalistinen diskurssi sekä yksityis-epävirallinen diskurssi, jotka liittyvät toisiinsa nuoruuden kautta. Tutkimuksessa määritellään kohdeteoksen keskeisimmät henkilöhahmot suhteessa kotimaisen sotaromaanin lajikonventionaaliseen sankaruuteen. Marsipansoldatenissa sankaruus ei kiinnity henkilöhahmoihin samalla tavalla kuin perinteiseksi mielletyssä kotimaisessa sotafiktiossa. Sankaruus määrittyy suhteessa lähiyhteisöön, jolloin se myös korostaa siviiliyhteisön pysyvyyttä ja selviytymistä. Lähiyhteisö manifestoituu teoksessa kahtena motiivina, ruokana ja puheena. Selviytymistarinan kertominen on niinikään yksi lajin konventioista, jonka kohdeteos aukottomasti täyttää. Tutkimuksessa selvitetään myös kohdeteoksen muita tapoja kirjoittautua osaksi sotaromaanin genreä. Tutkimuksessa analysoidaan, miten Marsipansoldaten samanaikaisesti sekä vahvistaa sotaromaanin lajia että uudistaa sitä. Teoksen ironisuus ja ironian monista keinoista erityisesti groteski toimivat sekä välineenä teoksen kirjoittautumisessa lajiin että lajia uudistavana piirteenä. Kotirintaman ironisointi ja sen nostaminen tasaveroiseksi kerronnan aiheeksi toiminnallisen sodan rinnalle ovat uusia sotafiktion piirteitä. Sotaromaanin lajin konventioista keskeisimmäksi voidaan nimetä suomalaisen sotafiktion nk. dokumentaarisuus- tai autenttisuusehto, joka vaikutti erityisesti Marsipansoldatenin vastaanottoon. Dokumentaarisuusehdon lisäksi tutkimuksessa tunnistetut kaksi diskurssia selittävät myös teoksen ristiriitaista vastaanottoa. Uskonnollis-nationalistisen ja yksityis-epävirallisen diskursseja välittävät monet intertekstit ja ironinen kerronta määrittävät teosta myös postmodernistiseksi metafiktioksi, joka on kotimaisessa sotafiktiossa melko tuore esittämisen tapa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytetään Alastair Fowlerin lajiteoriaa, Ansgar Nünningin lajitaksonomiaa ja Linda Hutcheonin käsitettä ironiasta diskursiivisena strategiana.

Karta öfver storfurstendömet Finland sammandragen, med stöd af de tillförlitligaste kartor uti general landtmäteri kontoret samt särskildte benäget meddelade upplysningar, uppå K. E. Holms förlag, af A. W. Eklund /

1 kartta :, vär. ;, lehti 88,7 x 58 cm

Specialkarte von Nord-Sibirien zwischen Lena und Beringstrasse : in 2 Blatt

Kartta kuuluu A. E. Nordenskiöldin kokoelmaan

Estudio socioeconómico sobre desarrollo comarcal y empleo juvenil en los Concejos de Aller, Mieres, Lena, Morcín y Riosa.

Pretende llegar al conocimiento de la realidad de la comarca para así detectar las disfuncionalidades y los verdaderos problemas que la afectan cuya dinámica supone un freno a la consecución de los objetivos: desarrollo del potencial endógeno de la zona procurando un aprovechamiento racional de los recursos; mejora del tejido industrial existente y flexibilización de la estructura económica mediante el reajuste intersectorial y la diversificación de la producción; formulación de nuevas alternativas de desarrollo que favorezcan la inserción profesional del colectivo de jóvenes parados. Para la encuesta se utilizó una muestra representativa de los jóvenes parados de los Concejos implicados en el estudio. Tras un estudio del medio físico y demográfico, de la actividad económica, del equipamiento y hábitat, infraestructuras, planeamientos de los recursos ociosos y del análisis de la población en paro, se realiza una propuesta de actuaciones de desarrollo endógeno y un plan formativo que responde a las deficiencias detectadas a través del análisis estadístico y del trabajo de campo. Como respuesta a la situación de la realidad de los cinco Concejos objeto de estudio, se propone un plan formativo, fruto de la comparación de las necesidades detectadas y la oferta formativa, que pretende la creación de un marco de actuación que posibilite la especialización en las ramas y actividades que presentan posibilidades de empleo a corto y medio plazo. Las líneas formativas propuestas son: Asistencia social, Desarrollo socioeconómico de la comunidad, Medio Ambiente, Formación empresarial y Gestión, Especialización Agraria, Hostelería y Turismo rural, Diseño, Construcción, Madera y Muebles, Alimentación, Papel y Artes gráficas, Textil, Transformación metálica, Joyería y Orfebrería, Nuevas tecnologías. Se propone un plan de actuaciones de desarrollo endógeno: conservación y mejora del medio natural, de los recursos agrarios, fomento de actividades turísticas, de la pequeña y mediana empresa, apoyo a la minería, potenciación del sector metalúrgico, de las industrias derivadas de productos autóctonos, del comercio, promoción empresarial, mejora de infraestructuras y equipamientos, potenciación de la economía social y empleo juvenil.

Poema de E-lena

Poema

Girls talk: authorship and authenticity in the reception of Lena Dunham's Girls

By examining the discourse around Lena Dunham's HBO comedy Girls (2012– present), this article argues that the programme served as a space to think through female authorship, televisual representations and cultural tensions surrounding young womanhood. Central to this discourse was the narrative asserting Girls' and Dunham's 'authenticity', originality and universality, which sought to legitimate her gendered authorship and interest in the comedy of female intimacy within HBO' s masculine prestige channel identity. Charting three cycles of discourse surrounding the programme's debut, this article explores the paratextual framing by promotional concerns, television critics and women' s websites. It highlights how journalists and critics furthered HBO's paratextual framing of Dunham, which was later countered by the networked spaces of niche online media, which used the programme as a space to productively work through industrial and cultural tensions; particularly those surrounding female comic authorship, autobiography and intersectionality.

Intertextuality, authenticity, and gonzo selves in Anya Ulinich’s 'Lena Finkle’s Magic Barrel'

This article traces the intertextual relationships between Anya Ulinich’s graphic novel Lena Finkle’s Magic Barrel, Bernard Malamud’s short story ‘The Magic Barrel’ and a number of works by Philip Roth. Through these relationships and her construction of a number of variations on what Miriam Libicki has called a ‘gonzo self’ Ulinich explores the tensions between life and art, fact and fiction, and autobiography and the novel, mediating the aesthetic imperatives of what Roth has called the ‘written world’ and the ethical obligations of the ‘unwritten world’ in order to arrive at an authentic sense of herself as an artist and writer.

Lena Dominelli (United Kingdom), President 1996 - 2004

Professor Lena Dominelli is one of those people whose passion for social justice has made a significant difference to the lives of many people and to her profession, social work. If you have ever spent time with her, as I have done, you will know that she simply never stops. She has ideas for what must be done immediately to address current injustices and also proposes strategies for the long term. She takes action on the basis of her ideas, bringing in whoever might be able to help at a given moment on a particular issue. She draws you in with her unwavering optimism and her practical solutions and before long you find yourself in the midst of accomplishing what appeared to be impossible. A social worker par excellence.