Vaihto-omaisuuden arvostamismallin kehittäminen

Tämän diplomityön tavoitteena oli rakentaa uusi vaihto-omaisuuden arvostamismalli kohdeyritykseen. Vanha arvostamismallioli todettu epätarkaksi ja vaikeasti päivitettäväksi. Uuden mallin oli tarkoitus olla tarkempi ja helpommin päivitettävissä, mutta kumminkin käyttäjäystävällinen. Toisena tavoitteena oli kuvata tuotantoprosessi, jossa kustannukset sitoutuvat tuotteisiin. Työn voi jakaa kolmeen vaiheeseen. Ensin esiteltävä teoria-aineisto pohjautuu pääasiassa vaihto-omaisuuden arvostamisen teoriaan sekä kustannuslaskennan teoriaan. Toisessa vaiheessa kuvataan yrityksen tämänhetkinentuotantoprosessi sekä sen tavoitetila. Viimeisenä vaiheena on arvostamismallin kehittäminen, jossa käydään yksityiskohtaisesti läpi uuden mallin rakenne, logiikka ja sen antamat tulokset. Työn keskeisimpänä lopputuloksena oli taulukkolaskentapohjaisena toteutettu arvostamismalli, mikä huomio erilaiset kustannusrakenteet sekä laskee jälkihinnoittelussa tarvittavan painotetun keskihinnan.Toisena lopputuloksena saatiin tuotannon prosessikuvaukset. Jatkokehitystarpeita kustannuslaskennan osalta ilmeni työn myötä, joihin tullaan myös jatkossa puuttumaan.

Omaisuuden luonteessa tapahtunut muutos ja taloudellisen raportoinnin haasteet

Aineettomalla omaisuudellatarkoitetaan sellaisia resursseja, joiden arvo perustuu niiden aineettomiin ominaisuuksiin. Aineeton omaisuus on usein yrityksen sisäisesti synnyttämää ja sen arvo on riippuvainen käyttäjästä, käyttötarkoituksesta ja yrityksen muista resursseista. Aineettoman omaisuuden markkinat ovat kehittymättömät ja sen kirjanpidollinen käsittely on hankalaa. Lailliset omistusoikeudet ja resurssin hankintamenon luotettava määriteltävyys ovat monesti ratkaisevassa asemassa arvioitaessa resurssin kirjaamisedellytyksiä. Taseen ulkopuolelle jäävät aineettomat resurssit ovat tavallisesti sellaisia, jotka eivät varsinaisesti ole yrityksen omaisuutta,kuten ihmisten ajatuksiin ja osaamiseen perustuva arvo. Yritys voi kom­munikoida sidosryhmilleen taseen ulkopuolisista resursseista laajan, epävirallisiin raportteihin perustuvan viestinnän avulla.

Vaihto-omaisuuden merkitysja hallinta tukkukaupassa

Tutkielman päätavoitteena on tutkia vaihto-omaisuuden merkitystä ja hallintaa tukkukaupassa. Tutkielman alatavoitteena on selvittää ostotoiminnan arvostusta yrityksessä sekä myynti- ja ostotoimintojen yhteistyötä. Yrityksen toiminnanohjausjärjestelmien hyödyntäminen vaihto-omaisuuden hallinnassa ja tiedon välittäjänä on toinen tutkielman alatavoitteista. Tutkielmassa haetaan myös vastauksia myynnin ostotoiminnoille esittämään kysymykseen: miksi yrityksessä ei voida pitää reilusti tavaraa varastossa. Tutkimus on tyypiltään kvalitatiivinen ja metodologialtaan tapaustutkimus. Tutkimusmenettelynä on käytetty teoriaa, havainnointia sekä case-yrityksen ja case-tuotesarjan tutkimusta. Tutkimuksen tulosten mukaan ostotoimintojen asema tukkukaupassa on saanut suuremman merkityksen kiristyvän kilpailun vuoksi. Kilpailutilanteessa yritykset pyrkivät tehokkaaseen kustannuksien ja käyttöpääoman hallintaan ja sitä kautta parantamaan tulostaan. Vaihto-omaisuuden hallinnassa tämä tarkoittaa tehokkaasti ostettuja ja hinnaltaan kilpailukykyisiä tuotteita ja varastointikulujen minimoimista. Lisäksi myynti- ja ostotoimintojen yhteistyön kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää.

IFRS-standardeihin siirtymisen vaikutus aineettoman omaisuuden käsittelyyn ja tasearvoon suomalaisissa julkisesti noteeratuissa yrityksissä

Tutkielmassa tarkastellaan kansainvälisiin tilinpäätösstandardeihin (IFRS-standardit) siirtymisen vaikutusta aineettoman omaisuuden tasearvoon suomalaisissa julkisesti noteeratuissa yrityksissä, jotka aiemmin tekivät tilinpäätöksensä suomalaista kirjanpitolakia ja tilinpäätöskäytäntöä noudattaen. Työssä käsitellään aineettoman omaisuuden määritelmät, tilinpäätöksen laadintaperiaatteet, arvostus- ja jaksotuskäytönnöt molempien säännöstöjen näkökulmasta, jotta IFRS-standardeihin siirtymisen vaikutusta taseen arvoon voidaan arvioida. Tutkielma on luonteeltaan kvalitatiivinen, jossa materiaalina on käytetty IFRS-standardistoa, kirjanpitolakia sekä muita tilinpäätöskäytäntöjä määrittävää aineistoa. Muutoksen vaikutuksia taseen arvoon tutkittiin perehtymällä yritysten tilinpäätösmateriaaliin. Työntuloksissa esitellään kuinka tilinpäätöskäytännöstä toiseen siirtyminen vaikutti aineettomien hyödykkeiden sekä liikearvon tase-eriin työssä havainnoiduissa yrityksissä.

Verkkoyhtiön omaisuuden hallinta PAS 55 näkökulmasta

Tämän diplomityön tavoitteena oli kehittää verkkoyhtiön omaisuuden hallintaa PAS 55 standardin edellyttämälle tasolle. Kehittämistyössä keskityttiin johdon katselmukseen ja riskienhallintaan, joissa havaittiin suurimmat kehittämistarpeet. Tässä raportissa esitellään uudet toimintamallit näiden osa-alueiden kehittämiseksi. Kehittämistyössä hyödynnettiin PAS 55 standardin lisäksi uusimpia teorioita omaisuuden hallintaan liittyen. Tutkimuksessa havaittiin, että yrityksen omaisuuden hallinta on hyvällä tasolla. Lisäksi havaittiin, että kehitettyjen toimintamallien avulla yrityksen omaisuuden hallinta vastaa näiltä osin PAS 55 standardin vaatimuksia.

Tilintarkastajan riskienhallinta vaihto-omaisuuden tarkastuksessa

Tutkielman tavoitteena oli tutkia tilintarkastukseen kohdistuvia vaihto-omaisuuden riskejä ja niiden hallintaa. Tilintarkastajan riskienhallinta on tullut yhä tärkeämmäksi tilintarkastusskandaalien ja standardien vaatimusten tiukentumisen takia. Vaihto-omaisuus on yksi taseen merkittävimmistä eristä. Sen riskisyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi yrityksen toimiala ja epäkuranttiuden sekä vaihto-omaisuuden määrä. Tilintarkastuksen suunnittelu, olennaisuusmäärittely ja riskienarviointi ovat samanlaisia riippumatta asiakastoimeksiannon koosta, ja ne suoritetaan standardien mukaisesti. Tutkimuksen empiirisessä osassa haastateltiin viittä tilintarkastajaa. Empiirisen analyysin tulokset ovat pääasiassa samankaltaiset kirjallisuudesta saadun tiedon kanssa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että vaihto-omaisuuden riskit ovat yrityskohtaisia. Suurimmat riskit ovat yrityksissä, joissa sisäiset kontrollit ovat heikot tai jonka johdon rehellisyyteen ei voida luottaa.