Tietämyksen kasvattamisen keinot Case: Handwise Oy:n tietämyksen kasvattaminen yksilön ja organisaation oppimisen keinoin

Työn tavoitteena oli selvittää yksilön ja organisaation tietämystä sekä niiden kasvattamista. Tarkoituksena oli löytää yksilön ja organisaation tietämyksen yhdistäviä tekijöitä. Tutkimusmetodologia oli empiirinen deskriptiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen perustuen kymmeneen teemahaastatteluun. Tutkimuksen tuloksena oli, että tietotyöntekijät kasvattavat omaa ja organisaation tietämystä samankaltaisin keinoin, eikä niiden välillä mielletty olevan suurtakaan eroa. Työssä kokeminen yrityksen ja erehdyksen kautta kerrottiin tärkeimmäksi menetelmäksi kasvattaa omaa tietämystä. Kirjoja arvostettiin erityisen paljon tietämyksen kasvattamisessa ja se ohitti tiedon lähteenä jopa internetin. Työkollegat olivat kolmas tärkeä tietämyksen lähde. Kaksi tärkeintä edellytystä tietämyksen kasvattamisessa olivat opiskelun aikana saatu tietopohja sekä oma kiinnostus ja motivaatio. Organisaation tietämyksen kasvattamisessa tärkeimmäksi tekijäksi nousivat dokumentointi, virheistä oppiminen, sisäinen kommunikointi, tietojärjestelmät ja avoin organisaatiokulttuuri. Tutkimuksen perusteella syntyi kolmivaiheinen malli tietämyksen kasvattamisen kehästä, jonka elementit ovat edellytykset, lähteet ja menetelmät. Kehän keskellä on työssä oppiminen, joka on tärkein tekijä tietämyksen kasvattamisessa. Case-yrityksen toiminta oppivana organisaationa osoitti, että yrityksessä tulisi panostaa erityisesti oppimisen tukemiseen ja johtamiseen. Myös tiedon dokumentointi ja muuttaminen avoimeen muotoon sekä yrityksen prosessit tarvitsevat selkiyttämistä. Organisaation avoimuus ja ilmapiiri osoittautuivat hyviksi, mikä auttaa osaltaan tietämyksen kasvattamista.

”Hei, mä opin tän asian enkuks!” Toimintatutkimus ympäristötiedon ainesisältöjen ja vieraan kielen oppimisesta sekä opettamisesta englanninkielissä oppituokioissa

Tämä kvalitatiivinen toimintatutkimus sai lähtökipinän opettajan tarpeesta kehittää englannin kielen opetustaan suuntaan, joka innostaisi oppijoita opiskelemaan ja tuottamaan vierasta kieltä rohkeasti. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä muutoksia oppijoissa ilmenee, kun perinteiseen vieraan kielen opetukseen sisällytetään kahden lukuvuoden ajan oppituokioita, joissa ympäristötiedon ainesisältöjä opetetaan vieraalla kielellä. Kiinnostuksen kohteena oli tutkia, ilmeneekö oppijoilla muutoksia ainesisältöjen hallinnassa, englanninkielisen ympäristötiedon sanavaraston karttumisessa, kielitaidon kehittymisessä sekä asenteessa oppituokioita ja englannin kieltä kohtaan yleensä. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös luoda toimivaa käytäntöä opettajalle toteuttaa ainesisältöjen opettamista vieraalla kielellä, josta kansainvälisesti käytetään termiä Content and language integrated learning (CLIL). Tutkimus oli kahden vuoden pitkittäistutkimus, joka toteutettiin lukuvuosina 2008–2010. Tutkimusjoukko koostui 18:sta (11 poikaa ja 7 tyttöä) neljättä luokkaa aloittavasta oppijasta. Vertailuryhmään kuului 22 musiikkiluokan oppijaa (6 poikaa ja 16 tyttöä). Tutkija opetti molemmille ryhmille englannin kieltä kaksi viikkotuntia. Englanninkieliset oppituokiot toteutettiin englannin tuntien yhteydessä noin kerran viikossa. Kerrallaan tuokio kesti 15–20 minuuttia. Tutkimusaineistoa, joka koostuu sekä kvalitatiivisesta että kvantitatiivisesta aineistosta, kerättiin eri tavoin: tutkija keräsi havaintomateriaalia päiväkirjaansa koko tutkimuksen ajan, oppijoita testattiin kuusi kertaa tutkimuksen aikana sekä itsearvio- ja asennekyselyjä toteutettiin kahdesti. Tutkimusaineiston pohjalta saatiin selviä tutkimustuloksia, joiden mukaan CLIL-opetus vaikutti oppijoihin positiivisesti: ympäristötiedon ainesisältöjä opittiin, englanninkielinen ympäristötiedon sanavarasto laajeni ja vierasta kieltä käytettiin rohkeammin kuin aiemmin. Kommunikoidessa huomio kiinnitettiin kielen tarkkailun sijasta asiasisältöön. Oppijat suhtautuivat englanninkielisiin oppituokioihin positiivisesti ja englannin osaaminen koettiin tärkeäksi. Tässäkin kokeilussa CLIL osoittautui joustavaksi metodiseksi lähestymistavaksi, joka taipuu käyttökelpoiseksi käytännön teoriaksi soveltuen monenlaisille oppijoille.

Opettajankouluttajat ristiriitaisten vaateiden keskellä : yksilön ja organisaation välisiä jännitteitä

Päivi Hökän väitöstutkimus Teacher educators amid conflicting demands : tensions between individual and organizational development (Jyväskylän yliopisto 2012).

Osa-aikaisen työvoiman samaistuminen organisaatioon : sosiaalinen identiteetti yksilön ja yrityksen välisen suhteen rakentajana

Osa-aikainen työvoima on noussut merkittäväksi työntekijäryhmäksi monilla aloilla täysipäiväisesti työskentelevien rinnalle. Samalla, kun talouden kasvavat paineet tehokkuuteen ja joustavuuteen korostavat osa-aikaisen työvoiman käytön hyötyjä ja osa-aikaisuus on merkittävä tekijä organisaatioiden toiminnassa, on perusteltua kiinnittää huomiota osa-aikaisten työntekijöiden kokemuksiin ja rooliin organisaatiossa. On mielenkiintoista tutkia miten osa-aikaiset työntekijät näkevät itsensä osana organisaatiota ja kuinka suhde työnantajan ja työntekijän välillä rakentuu osa-aikaisessa työsuhteessa, jossa kontaktipinta yritykseen on rajallinen. Tämä tutkimus tarkastelee osa-aikaisten työntekijöiden identiteetin rakentumista osana organisaatiota sekä samaistumisen muodostumista ja kehittymistä osa-aikaisessa työsuhteessa. Tämä tutkimus korostaa sitä, että työnantajaan luotu suhde voi olla tärkeä ja monella tavalla merkityksellinen, vaikka työsuhde olisi lähtökohtaisesti väliaikainen eikä työntekijää pyritä sitouttamaan yritykseen loppu urakseen. Samaistuminen on luottamukseen ja tunteeseen perustuva syvällinen ja merkityksellinen suhde, joka muodostetaan sellaisiin kohteisiin, jotka ovat yksilön identiteetille tärkeitä ja joiden kautta yksilö määrittelee itseänsä. Tämä tutkimus käsittelee identiteetin muodostumista sekä samaistumista dynaamisina, jatkuvassa liikkeessä olevina prosesseina. Sosiaalinen identiteetti muodostuu vuorovaikutuksessa yksilön kokemusten ja ympäristöstä nousevien merkitysten muokkaamana. Sosiaalinen identiteetti ja samaistuminen ovat yhteydessä toisiinsa ja siinä tapauksessa, että työstä nouseva identiteetti on työntekijälle keskeinen, voidaan puhua organisaatioon samaistumisesta. Tutkimus on toteutettu haastattelemalla kohdeorganisaation osa-aikaisia työntekijöitä. Teemahaastatteluiden pohjalta on muodostettu kolme tarinaa siitä, millaista on työskennellä osa-aikaisena organisaatiossa. Näiden tarinoiden sekä teoreettisen viitekehyksen avulla luodaan tietoa siitä miten osa-aikaisten työntekijöiden identiteetti rakentuu sekä miten osa-aikaiset kokevat samaistuvansa työnantajaorganisaatioon. Aineiston analyysi osoittaa, että osa-aikaisten työntekijöiden samaistuminen muodostuu ensisijaisesti organisaation sisäisiin, pienempiin kohteisiin, laajemman työantajatason jäädessä etäiseksi. Työsuhteen keston havaittiin vaikuttavan samaistumiseen negatiivisesti työn ulkopuolisen elämän ja kriittisen organisaation tarkastelun heikentäessä koetun samaistumisen voimakkuutta. Myös etenemis- ja vaikutusmahdollisuuksien vähäisyys sekä osa-aikaisuuden näkeminen väliaikaisena elämänvaiheena muodostavat haasteita vahvan samaistumisen syntymiselle.

Liettuan ja suomen kielen aspektin vertailua

TURUN YLIOPISTO Kieli- ja käännöstieteiden laitos / Humanistinen tiedekunta LAPĖNAITĖ, VAIDA: Liettuan ja suomen kielen aspektin vertailua Pro gradu -tutkielma, 79 s., 4 liites. Suomi ja sen sukukielet Joulukuu 2014 Tämän tutkielman tavoitteeksi valitsin vertailla liettuan ja suomen aspektia. Tutkimuksen tarkoituksena on esitellä lyhyesti molempien kielten aspektin tutkimushistoriaa ja tutustuttaa lukijat siihen, miten käsitys aspektista on muuttunut ajan myötä. Tutkielmassani tutkin aspektin ilmaisemista sekä käyttöä molemmissa kielissä. Tarkoituksena on myös eritellä aspektiin vaikuttavia tekijöitä. Tämän ohella analysoin suomenkielisten ja liettuankielisten kääntämiä lauseita ja pyrin löytämään niille tarkimmat vastineet. Aineiston analyysissa esittelen myös käännösten merkityseroja. Tässä tutkimuksessa on käytetty deskriptiivistä ja kontrastiivista menetelmää. Aineiston analyysin perusteella voidaan todeta, että käännös ei välttämättä sisällä alkuperäisen lauseen merkitystä. Aspektuaalisia eroja käännöksissä pitää joskus täsmentää esimerkiksi lisäämällä adverbiaaleja. Etuliitteellisten ja etuliitteettömien verbien aspektuaalisia eroja voi suomen kielessä korvata sijanvaihtelulla. Etuliitteet sisältävät yleensä merkityksen lisävivahteita, ja sijanvaihtelusta ei näy, millä tavalla toiminta tapahtuu. Kaikki mahdolliset tulkinnat eivät myöskään ilmene käännöksistä. Äidinkielen on havaittu vaikuttavan käännöksiin silloin, kun samaa asiaa liettuassa voidaan esittää sekä rajatulla että rajaamattomalla lauseella, ja suomessa puolestaan vain toinen niistä on mahdollinen. Havaitsemiani tuloksia eivät kuitenkaan muodosta kokonaiskuvaa suomen ja liettuan kielen aspektin eroista ja mahdollisista vastineista. Toisaalta tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena ei ole luetteloida kaikkia mahdollisia vastineita, vaan olen halunnut tarkastella aspektin näkökulmasta erityyppisiä lauseita. Tutkimuksesta on hyötyä niille, jotka ovat kiinnostuneita aspektin käytöstä ja vaihtelusta, sekä niin äidinkieleltään suomenkielisille liettuan kielen opiskelijoille kuin äidinkieleltään liettuankielisille suomea opiskeleville. Uskon tämän tutkielman olevan hyödyllinen myös kääntäjille sekä tulkeille. Asiasanat: aspekti, suomen kieli, liettuan kieli, verbi, etuliite, sijanvaihtelu.

Viitoskassan kaunotar. Kulttuurianalyyttinen tutkimus päivittäistavarakaupan kassan työstä

Tässä tutkimuksessa esittelen kassamyyjän työtä tämän päivän päivittäistavarakaupassa. Tämä kuuluu kaupunkikansatieteellisen tutkimuksen ja erityisesti työpaikkatutkimukseen. Tutkimusote on luonteeltaan empiirinen, refleksiivinen ja kulttuurianalyyttinen. Pääasiallisena lähteenä olen käyttänyt tekemiäni haastatteluja sekä omaa kokemustani kaupan kassan työstä. Osalla haastateltavistani on kymmeniä vuosia kestänyt kokemus kaupantyöstä ja joku on ollut kaupassa töissä vain muutaman vuoden. Ajallista perspektiiviä tämän päivän myyjän työhön saan myös historioitsija Marjaliisa Hentilän väitöskirjatutkimuksesta, joka kertoo myyjän työn kehittymisestä vuosisatojen kuluessa aina automarkettien yleistymiseen saakka. Määriteltyäni ensin myyjä -käsitteen ja esiteltyäni tutkimusmateriaaliani, esittelen kolmannessa luvussa kulttuurianalyysi -menetelmän, jota käytän tutkimuksessani. Kulttuurianalyysin esittelivät ruotsalaiset kansatieteilijät B. Ehn ja O. Löfgren. Käytän heidän vuonna 1982 esittelemäänsä teemaluetteloa tutkimuksessani. Kulttuurianalyysin teemojen avulla tutkija pystyy etäännyttämään itseään tutkimuskohteestaan. Tutkimuksessani löytyy näistä teemoista kahdeksan. Esittelen teemoja, ja pohdin niiden välityksellä kaupan kassamyyjän työn työkulttuuria. Aloitan analyysini paikan kuvailulla ja etenen kassamyyjän työn sisällön kuvailemisen päätyen myyjän vaatetuksen kuvailemiseen. Teemat joita käytän, ovat aikaan, paikkaan ja sosiaaliseen kontekstiin liittyviä. Aika- ja paikka -teemat ovat työpisteen kuvailemista ja työajan ja vapaa-ajan pohtimista myyjän työn kannalta. Sosiaaliseen kanssakäymiseen kuuluvat käsitykset moraalista, yksilön ja ryhmän eroja maskuliinisuutta tai tässä enemmänkin feminiinisyyttä. Se kuka käyttää valtaa ja kuinka hierarkia näkyy ja toimii kassalla kuuluvat myyjän työn sosiaaliseen kontekstiin. Lopuksi tutkielmassani pohdin sitä, mitä olen saanut haastattelujani analysoimalla selvitettyä kassamyyjän työstä: myyjän työ on muuttunut paljon monen haastateltavani työuran aikana. Tulevaisuudessa on yhä vähemmän kaupan kassoja. Se johtuu jo siitä että kaupassa koulutetaan monitaitoisia kaupan työntekijöitä.

Transaktiivinen muisti osana sosiaalista toimintakykyä

Transaktiivinen muisti ilmiönä on osa jokaisen yhteisön arkea. Siitä on todettu olevan hyötyä ryhmän yhteistoiminnassa. Sotilaallisessa kontekstissa aihetta ei ole tutkittu, eikä mahdollisia hyötyjä kartoitettu. Tässä tutkimuksessa kartoitetaan transaktiivisen muistin ilmiötä sosiaalisen toimintakyvyn näkökulmasta. Mitä transaktiivinen muisti on, miten se rakentuu, miten se toimii ja millaisia vaikutuksia sillä on yksilöön ja ryhmään. Tutkimustehtävänä on, mitä on transaktiivinen muisti ja miten sen avulla kyetään kehittämään joukon toimintakykyä? Tutkimuksessa käytettiin aineistona aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja tieteellisiä artikkeleita. Kerätystä aineistosta määriteltiin sisällönanalyysin avulla sosiaalisen toimintakyvyn käsite, transaktiivisen muistin käsite ja näiden kahden väliset suhteet ja hyödyt. Tutkimustuloksista ilmeni, että transaktiivisesta muistista on konkreettisia joukon toimintakykyä kehittäviä hyötyjä sekä sosiaalista toimintakykyä kehittäviä piirteitä. Rakentuakseen transaktiivinen muisti tarvitsee sosiaalisen toimintakyvyn osa-alueita. Kun transaktiivinen muisti on rakentunut asianmukaisesti, sen rakenteelliset höydyt kehittävät sosiaalisen toimintakyvyn osa-alueita. Oikein rakentuneena ja sitä hyödynnettäessä joukko kykenee toimimaan paremmin, esimerkiksi kun transaktiivisen muistin avulla joukon jäsenillä on pääsy suurempaan määrään tietoa, kuin yksilöllä voisi olla. Transaktiivisen muistin rakentumiseen ja hyödyllisyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat joukon sosiaalinen toimintakyky, organisaatio ja toimintaympäristö. Transaktiivisesta muistista voi olla myös haittaa. Se voi väärin rakentuessaan tai vuorovaikutuksen ollessa epätarkkaa esimerkiksi hidastaa tiedon välittymistä tai vääristää sitä. Transaktiivisen muistin hyödyntämiseksi joukon kouluttajan tai johtajan tulee luoda edellytykset sosiaaliselle kanssakäymiselle ja tuoda transaktiivisen muistin ilmiö näkyväksi joukolle.