Panu Rajalan kirja Mika Waltarista on kohteensa kaltainen [Elektroninen aineisto]

Kirjallisuusarvostelu

Parodia kirjallisuudentutkimuksesta. Mika Waltarin Neljä päivänlaskua metafiktiivisenä romaanina

Tutkielman tarkoituksena on tutkia Mika Waltarin romaanin Neljä päivänlaskua (1949) lajityypin hahmottumista kertojahahmojen luotettavuuden kautta. Neljä päivänlaskua on aikaisemmissa tutkimuksissa tulkittu Waltarin omaelämäkerrallisena päiväkirjaromaanina ja tätä tulkintaa tukevat romaanin lukuisat paratekstit ja Neljän päivänlaskun Waltarin elämään viittaava kertomus. Tutkielman tavoitteena on osoittaa, että romaani pitää sisällään aineksia paljon monipuolisempaan tarkasteluun. Motiivina on haastaa suomalainen kirjallisuushistoria ja aiemmat Waltari-tutkimukset osoittamalla, että Neljä päivänlaskua on jo aikakaudelleen poikkeuksellinen suomalainen romaani ja se on maamme ensimmäisiä postmodernistisia ja metafiktiivisiä romaaneja. Neljässä päivänlaskussa on kaksi erilaista kertojahahmoa, joista jälkimmäinen erottuu siten, että hänen kerrontatapansa on lähes pelkästään loppuviitteiden merkitsemistä. Ensimmäinen kertojahahmo kertoo fantastisia aineksia sisältävän kertomuksen kokemistaan kummallisuuksista ja kirjoittamisesta. Jälkimmäinen kertoja kommentoi tätä kerrontaa korostetun epäpätevästi ja epätieteellisesti. Yhdessä kertojahahmot tuottavat varsin metafiktiivisen romaanikokonaisuuden. Kun Neljää päivänlaskua pidetään yleisesti Sinuhe egyptiläisen työpäiväkirjana, niin tutkielmani osoittaa, että näiden romaanien välillä on vahva yhteys, mutta se ei perustu niiden tekijä Waltariin. Romaanien todellisuudet limittyvät toisiinsa, ne käyvät dialogia keskenään ja toistavat samantapaista kertomusta, joissa fakta ja fiktio sekoittuvat erottamattomasti. Neljän päivänlaskun ja Sinuhe egyptiläisen yhteyttä voi luonnehtia postmodernistiseksi. Keskeisiä teoreettisia käsitteitä ovat metafiktio ja postmodernismi. Tutkielmassa keskeisiä teoreetikkoja ovat Mika Hallila, Sari Salin ja Dorrit Cohn, sekä väittelykumppaneita ovat lukuisat Waltari-tutkijat, kuten Markku Envall ja Panu Rajala. Lajityypin ja kertojahahmojen luotettavuuden analysointi tuo tutkielmaan monia elementtejä, jotka tukevat teoreettista viitekehystä. Kun romaanin lajityyppi hahmottuu postmodernismin kautta, tutkimuskysymykseen vastaaminen yllättää: sillä ei ole väliä, pitääkö Neljän päivänlaskun kertojia luotettavina. Matka tähän toteamukseen osoittautui tärkeäksi, ei määränpää.

Transvergenssi Mika Kaurismäen elokuvissa

Teemanumero: Transnationaali.

Resting energy expenditure in white and non-white severely obese women

This study aimed to compare the resting energy expenditure (REE) of white and non-white severely obese Brazilian women. REE was examined in 83 severely obese Brazilian women (n = 58 white and 25 non-white) with mean (+/- SD) age 42.99 +/- 11.35 and body mass index 46.88 +/- 6.22 kg/m(2) who were candidates for gastric bypass surgery. Body composition was assessed by air displacement plethysmography (ADP) BOD PODO body composition system (Life Measurement Instruments, Concord, CA) and REE was measured, under established protocol, with an open-circuit calorimeter (Deltatrac II MBM-200, Datex-Ohmeda, Madison, WI, USA). There was no significant difference between the REE of white and non-white severely obese women (1,953 +/- 273 and 1,906 +/- 271 kcal/d, respectively; p = 0.48). However, when adjusted for fat free mass (MLG), REE was significantly higher in non-white severely obese women (difference between groups of 158.4 kcal, p < 0.01). REE in white women was positively and significantly correlated to C-reactive protein (PCR) (r = 0.41.8; P < 0.001) and MLG (r = 0.771; P < 0.001). In the non-white women, REE was only significantly correlated to MLG (r = 0.753; P < 0.001). The multiple linear regression analysis showed that skin color, MLG and PCR were the significant determinants of REE (R(2) = 0.55). This study showed that, after adjustment for MLG, non-white severely obese women have a higher REE than the white ones. The association of body composition inflammation factors and REE in severely obese Brazilian women remains to be further investigated.

New body fat prediction equations for severely obese patients

Background & aims: Severe obesity imposes physical limitations to body composition assessment. Our aim was to compare body fat (BF) estimations of severely obese patients obtained by bioelectrical impedance (BIA) and air displacement plethysmography (ADP) for development of new equations for BF prediction. Methods: Severely obese subjects (83 female/36 mate, mean age = 41.6 +/- 11.6 years) had BF estimated by BIA and ADP. The agreement of the data was evaluated using Bland-Altman`s graphic and concordance correlation coefficient (CCC). A multivariate regression analysis was performed to develop and validate new predictive equations. Results: BF estimations from BIA (64.8 +/- 15 kg) and ADP (65.6 +/- 16.4 kg) did not differ (p > 0.05, with good accuracy, precision, and CCC), but the Bland- Altman graphic showed a wide Limit of agreement (- 10.4; 8.8). The standard BIA equation overestimated BF in women (-1.3 kg) and underestimated BF in men (5.6 kg; p < 0.05). Two BF new predictive equations were generated after BIA measurement, which predicted BF with higher accuracy, precision, CCC, and limits of agreement than the standard BIA equation. Conclusions: Standard BIA equations were inadequate for estimating BF in severely obese patients. Equations developed especially for this population provide more accurate BF assessment. (C) 2008 Elsevier Ltd and European Society for Clinical Nutrition and Metabolism. All rights reserved.