Representations of the Natural World in Old English Poetry

Review of Representations of the Natural World in Old English Poetry, by Jennifer Neville (Cambridge UP, 1999).

Pahaa hyvän puolesta? Venäjän Georgian- ja Naton Kosovon-interventioiden oikeutusperusteet presidenttien puheissa

Naton Kosovon-interventiolla vuonna 1999 ja Venäjän Georgian-interventiolla vuonna 2008 ei äkkiseltään katsottuna ole juurikaan yhteistä. Molemmissa tapauksissa kuitenkin suurempi valtio tai organisaatio toteutti sotilaallisen intervention suvereenin valtion fyysiselle alueelle ilman legitiimin kansainvälisen auktoriteetin, Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston, siunausta. Molemmissa tapauksissa intervention kohteena oli monikulttuurinen, monien sosiaalisten, taloudellisten ja poliittisten jakolinjojen maa ja alue, jossa vähemmistöjen asema oli voimakkaan debatin aiheena. Tämän ”Pahaa hyvän puolesta?” -tutkielman tavoitteena on Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien puheissaan esittämien interventioiden oikeusperusteiden sekä niiden samankaltaisuuksien ja erojen määritteleminen. Tutkimuksen aineiston muodostavat presidentti Clintonin maalis-huhtikuussa 1999 ja presidentti Medvedevin elokuussa 2008 pitämät puheet, joissa he pyrkivät oikeuttamaan johtamaansa interventiota. Keskustelu Kosovon ja Georgian tapausten yhteneväisyyksistä heräsi syksyllä 2008: esimerkiksi pääministeri Vladimir Putin käytti Kosovon itsenäistymistä Georgian separatistialueiden itsenäistymisen esikuvana ja suomalaisten Venäjän-tutkijoiden piirissä interventioiden yhtäläisyyksiä pohdittiin jo pian Georgian tapahtumien alettua elokuussa 2008. Tähän keskusteluun haluan tällä tutkimuksella osallistua. Tutkimuksen teoreettinen tausta muodostuu valtiota, suvereniteettia, interventiota, sotaa, uhkaa ja identiteettiä käsittelevistä teorioista, Chaïm Perelmanin retoriikan teoriasta sekä aiemmasta Venäjän ja Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa ja Georgiaa ja Kosovoa käsittelevästä tutkimuksesta. Aineiston analyysi osoittaa, että presidenttien esittämissä oikeusperusteissa oli sekä samankaltaisuuksia että eroavaisuuksia. Medvedevin esittelemät oikeutusperusteet voidaan jakaa neljään eri ryhmään, joita ovat kansainvälisen lainsäädännön rikkominen, humanitaariset syyt ja omien kansalaisten suojelu, rauhanturvaamisen ja historiallisen tehtävän täyttäminen sekä interventio rangaistuksena. Clintonin esittämät oikeutusperusteet jaan tässä tutkimuksessa viiteen ryhmään: interventio suuremman katastrofin estämiskeinona, humanitaarisen katastrofin, etnisen väkivallan ja julmuuden lopettamiskeinona, Yhdysvallat rauhantekijänä, vapaan, rauhallisen ja vakaan Euroopan puolesta sekä interventio moraalisena valintana ja vastauksena kansainvälisten sopimusten rikkomiselle. Puheissa esiintyy voimakkaita tunteisiin vetoavia ilmaisuja ja niissä on havaittavissa ajallinen evoluutio, ilmaisujen vähittäinen muuttuminen ajan kuluessa. Aineisto keskittyy erityisesti intervention alkuvaiheeseen, jolloin legitimiteetin vahvistaminen oli erityisen tärkeää. Molemmissa presidenttien puheissa uhka ja toiseus määritellään selkeästi. Oma toiminta esitetään korostetun positiivisessa valossa, viattomien pelastajana ja lain, oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden puolustajana. Puheet on suunnattu tarjoamaan jotain jokaiselle yleisölle. Poliittisina, virallisina dokumentteina niiden tehtävänä on vallankäyttö ja yleisöjen asenteisiin ja mielipiteisiin vaikuttaminen myös arvoihin vetoamalla. Puheet ovat viimeisteltyjä poliittisen teatterin näytöksiä. Näiden näytösten rooleja näyttelevät niin suuri valtio, pieni valtio, kansainvälinen yhteisö ja viattomien ihmisten kohtalokin.

Charles I : unhero of royalist poetry

During the English Civil War, Charles I appeared as a character in Royalist poetry, both directly and allegorically. These depictions drew on ancient Roman epic poems, particularly Lucan’s De Bello Civili, in their treatment of the subject matter of civil war and Charles as an epic hero. Though the authors of these poems supported Charles, their depictions of him and his reign reveal anxiety about his weakness as a ruler. In comparison to the cults of personality surrounding his predecessors and the heroes of De Bello Civili, his cult appears bland and forced. The lack of enthusiasm surrounding Charles I may help to explain his downfall at the hands of his Parliamentarian opponents.  

Reflective writing: The student nurse's perspective on reflective writing and poetry writing.

Summary Background Reflective writing is a mandatory part of nurse education but how students develop their skills and use reflection as part of their experiential learning remains relatively unknown. Understanding reflective writing in all forms from the perspective of a student nurse is therefore important. Objectives To explore the use of reflective writing and the use of poetry in pre-registered nursing students. Design A qualitative design was employed to explore reflective writing in pre-registered nursing students. Setting A small university in Scotland. Participants BSc (Hons) Adult and Mental Health Pre-registration Student Nurses. Methods Two focus groups were conducted with 10 student nurses during March 2012. Data was analysed thematically using the framework of McCarthy (1999). Results Students found the process of reflective writing daunting but valued it over time. Current educational methods, such as assessing reflective accounts, often lead to the ‘narrative’ being watered down and the student feeling judged. Despite this, reflection made students feel responsible for their own learning and research on the topic. Some students felt the use of models of reflection constricting, whilst poetry freed up their expression allowing them to demonstrate the compassion for their patient under their care. Conclusions Poetry writing gives students the opportunity for freedom of expression, personal satisfaction and a closer connection with their patients, which the more formal approach to reflective writing did not offer. There is a need for students to have a safe and supportive forum in which to express and have their experiences acknowledged without the fear of being judged.

Where the People Are: Language and Community in the Poetry of W.S. Graham

Francis, Matthew, Language and Community in the Poetry of W.S. Graham (Cambridge: Salt Publishing, 2004) RAE2008

The Poetics of the Limit : Ethics and Politics in Modern and Contemporary American Poetry

Woods, Timothy, The Poetics of the Limit (New York: Palgrave Macmillan, 2003) RAE2008

'Preferring the wrong way': Mapping the Ethical Diversity of US Twentieth-Century Poetry

Woods, T. (2006). 'Preferring the wrong way': Mapping the Ethical Diversity of US Twentieth-Century Poetry. In C. Bigsby (Ed.), The Cambridge Companion to Modern American Culture (pp.450-468). Cambridge: Cambridge University Press. RAE2008

A ?Perfect Circle'? Alchemy in the Poetry of Hester Pulter

Archer, Jayne, 'A ?Perfect Circle'? Alchemy in the Poetry of Hester Pulter', Literature Compass (2005) 2(1) pp.1-14 RAE2008

The Four Branches of the Mabinogi and Medieval Welsh Poetry

Hughes, I. (2006). The Four Branches of the Mabinogi and Medieval Welsh Poetry. Studi Celtici. 4, pp.155-193. RAE2008

Absolute forms in the poetry of the Gogynfeirdd: functionally obsolete archaisms or working system?

Rodway, S. (2002). Absolute forms in the poetry of the Gogynfeirdd: functionally obsolete archaisms or working system? Journal of Celtic Linguistics. 7, pp.63-84. RAE2008

Andrew Marvell's Latin Poetry: From Text to Context (356pp.)

David Norbrook, Review of English Studies 56 (Sept. 2005), 675-6.
‘We have waited a long time for a study of Marvell’s Latin poetry; fortunately, Estelle Haan’s monograph generously makes good the loss ... One of her most intriguing suggestions … is that Marvell may have presented paired poems like ‘Ros’ and ‘On a Drop of Dew’, and the poems to the obligingly named Dr Witty, to his student Maria Fairfax as his own patterns for the pedagogical practice of double translation. Perhaps the most original parts of the book, however, move beyond the familiar canon to cover the generic range of the Latin verse. Haan offers a very full contextualization of the early Horatian Ode to Charles I in seventeenth-century exercises in parodia. In a rewarding reading of the poem to Dr Ingelo she shows how Marvell deploys the language of Ovid’s Tristia to present Sweden as a place of shivering exile, only to subvert this model with a neo-Virgilian celebration of Christina as a virtuous, city-building Dido. She draws extensively on historical as well as literary sources to offer very detailed contextualizations of the poem to Maniban and ‘Scaevola Scotto-Britannus’... This monograph opens up many new ways into the Latin verse, not least because it is rounded off with new texts and prose translations of the Latin poems. These make a substantial contribution in their own right. They are the best and most accurate translations to date (those in Smith’s edition having some lapses); they avoid poeticisms but bring out the structure of the poems' wordplay very clearly. This book brings us a lot closer to seeing Marvell whole.'

Vergilius Redivivus: Studies in Joseph Addison's Latin Poetry

J.W. Binns, Modern Language Review 101.2 (2006), 504-5:
‘This book is an important contribution to the study of Anglo-Latin poetry in the late seventeenth and early eighteenth centuries … ’Haan provides an able and authoritative account …, setting the poems in their contexts, and providing for each a very clear and penetrating analysis which traces the classical well-springs that lie behind much of Addison’s Latin writing, and also calls attention to non-traditional elements’.