The prose or younger Edda commonly ascribed to Snorri Sturluson;

"Errors and corrections": slip inserted before half-title.

Lieder der älteren oder Sämundischen Edda /

With: Altnordische Sagen und Lieder welche zum Fabelkreis des Heldenbuchs und der Nibelungen gehören / hrsg. durch Friedrich Heinrich von der Hagen. Breslau : Grass und Barth, [1814?]

Snorra-Edda, ásamt Skáldu og þarmeð fylgjandi ritgjörðum.

Snorra-eddasvo-kl̈lud: Formáli. Gylfa-ginning. Bragarædur Epitirmáli.--Skádda: Kenningar. Okend helti. Fornöfn. Bragarhættir.--Málslistarrit: Latinu stafroñð. Málslistarrinnar grundvölir. Figúrur i ræunni. Viðrauki útgefarans.--Registur.

Edda; eller, Skandinavernes hedenske gudelære.

Mode of access: Internet.

Die Edda-lieder von den Nibelungen zum erstenmal verdeutscht und erklärt durch Friedrich Heinrich von der Hagen.

Mode of access: Internet.

Bref till [Herr Cancellie-Rådet] Sven Lagerbring rörande then Isländska Edda, och egenteligen then handskrift Theraf, som på Kongl. Bibliotheket i Upsala förvaras.

Mode of access: Internet.

Der Schlüssel zur Edda.

Mode of access: Internet.

Íslendinga sögur.

Publisher's imprint varies.

Die prosaische Edda im auszuge nebst Volsunga-saga und Nornagests-tháttr.

Mode of access: Internet.

Edda-leer : of, Handboek voor de noordsche mythologie /

Includes index.

Die Lieder der Edda von den Nibelungen /

Mode of access: Internet.

Case study of collaborative learning in two contexts : what do English language learners gain?

This chapter describes the use of collaborative learning as an approach to enhance English language learning by students from non-English speaking backgrounds. Communicative Language Teaching (CLT) principles were applied to two case studies, one comprising of undergraduate English as Foreign Language Learners in Turkey and the other involved English as Second Language learners in Australia. Social constructivism inspired communicative language teaching using collaborative learning activities such as team work, interactive peer-based learning, and iterative stages of learning matrix were incorporated to enhance students' learning outcomes. Data collected after the CLT intervention was made up of field notes, reflective logs and focus group interviews which revealed complementarities, as well as subtle differences between the two cases. The findings were summarized as learning dispositions; speaking fluency and confidence; learning diagnostics and completion deficiencies; task engagement, flow theory and higher order thinking skills; in addition to self efficacy and development of student identity. CLT has the potential to provide a more inclusive and dynamic education for diverse learners through vital outcomes and benefits which resonate with the real world.

Reconstruction of the ancestral marsupial karyotype from comparative gene maps

BACKGROUND: The increasing number of assembled mammalian genomes makes it possible to compare genome organisation across mammalian lineages and reconstruct chromosomes of the ancestral marsupial and therian (marsupial and eutherian) mammals. However, the reconstruction of ancestral genomes requires genome assemblies to be anchored to chromosomes. The recently sequenced tammar wallaby (Macropus eugenii) genome was assembled into over 300,000 contigs. We previously devised an efficient strategy for mapping large evolutionarily conserved blocks in non-model mammals, and applied this to determine the arrangement of conserved blocks on all wallaby chromosomes, thereby permitting comparative maps to be constructed and resolve the long debated issue between a 2n=14 and 2n=22 ancestral marsupial karyotype. RESULTS: We identified large blocks of genes conserved between human and opossum, and mapped genes corresponding to the ends of these blocks by fluorescence in situ hybridization (FISH). A total of 242 genes was assigned to wallaby chromosomes in the present study, bringing the total number of genes mapped to 554 and making it the most densely cytogenetically mapped marsupial genome. We used these gene assignments to construct comparative maps between wallaby and opossum, which uncovered many intrachromosomal rearrangements, particularly for genes found on wallaby chromosomes X and 3. Expanding comparisons to include chicken and human permitted the putative ancestral marsupial (2n=14) and therian mammal (2n=19) karyotypes to be reconstructed. CONCLUSIONS: Our physical mapping data for the tammar wallaby has uncovered the events shaping marsupial genomes and enabled us to predict the ancestral marsupial karyotype, supporting a 2n=14 ancestor. Futhermore, our predicted therian ancestral karyotype has helped to understand the evolution of the ancestral eutherian genome.

Lokia etsimässä : Viisi teoriaa muinaisskandinaavisen Lokin hahmosta

Loki on muinaisskandinaavisen mytologian monimutkaisimpia hahmoja. Keskiaikaiset lähteet Lokista ovat runo- ja Snorrin Edda sekä skaldirunot. Moderneja kansansanontoja on myös käytetty tutkimuksessa Lokin hahmosta, mutta osa tutkijoista vastustaa niiden käyttöä ajallisen ja usein maantieteellisen eroavaisuuden takia verrattuna keskiaikaiseen Lokiin. Analysoimalla Axel Olrikin, Hilding Celanderin, Jan de Vriesin, Georges Dumézilin sekä Anna Birgitta Roothin teorioita Lokista selvitän, minkälaiset teoreettiset lähtökohdat Lokin hahmon tutkimuksesta ovat vallinneet 1900-luvulla ja miten he ovat käyttäneet keskiaikaisia ja moderneja lähteitä. Lisäksi tarkastelen sitä, miten näiden tutkijoiden teoriat ovat vaikuttaneet uudempaan tutkimukseen Lokista. Metodinani käytän systemaattista analyysia. Olrik lähestyi Lokin hahmoa maantieteellis-historiallisen metodin kautta jaotellen myytit Lokista joko Odinn-Loki- tai Thorr-Loki-ryhmään. Hänen johtopäätöstensä perusteella Loki on lähtökohtaisesti Prometheus-tyypin hahmo, joka on ensin yhdistetty Thorriin ja myöhemmin Odinniin. Celanderin mukaan Loki on alun perin haltija, ja hän lähestyy aineistoaan Lokin nimestä tehtyjen etymologisten johtopäätösten kautta yhdistäen teoriaansa moderneja luonnonilmiöihin liittyviä sanontoja. de Vries käyttää metodinaan filologista menetelmää ja hän näkee Lokissa kulttuuriheeroksen ja tricksterin. Dumézilin näkemyksen pohjana on hänen teoriansa kolmiosaisesta indoeurooppalaisesta yhteisöstä. Dumézil vertaa Lokia kaukasuslaiseen Syrdon-hahmoon löytäen näiden väliltä useita yhtäläisyyksiä. Rooth pyrkii löytämään mahdollisimman alkuperäisen Lokin hahmon karsimalla myyteistä muualta tulleet vaikutteet. Hänen mukaansa Loki on ollut alun perin hämähäkin hahmoinen trickster, josta olisi jäänyt merkkejä kansanperinteeseen. Johtopäätöksenäni totean, että Lokin tutkimukseen ovat vaikuttaneet ainakin diffusionistinen metodi, filologinen ja strukturalistinen lähestymistapa sekä varhaisemmat 1800-luvun teoriat kuten Frazerin ja Müllerin uskontoteoriat. Keskiaikaisista lähteistä Snorrin Eddan luotettavuudesta on syntynyt eniten keskustelua, etenkin Baldr-myytin tulkinnan kannalta. Sen sijaan skaldirunojen ja runo-Eddan luotettavuutta ei ole kyseenalaistettu yhtä useasti. Modernien lähteiden luotettavuudesta tutkijat eivät ole päässeet yksimielisyyteen. Myöhempään tutkimukseen on vaikuttanut erityisesti käsitys Lokista tricksterinä. Celanderin ja Roothin etymologinen lähestymistapa on osaltaan vaikuttanut uudempaan tutkimukseen ja tulkintaan Lokista abstraktina hahmona, kuten myös de Vriesin kriittisyys moderneja lähteitä kohtaan. Dumézilin teorian vaikea soveltuvuus trickster-hahmojen tulkitaan on vähentänyt viittauksia häneen myöhemmässä Loki-tutkimuksessa eikä Olrikin maantieteellistä jaottelua näe enää uudemmassa tutkimuskirjallisuudessa. Jotkin teemat ovat jääneet vähemmälle huomiolle tutkimuksessa, kuten kenningien eli runollisten metaforien vähäinen liittyminen Lokiin sekä Lokin suhde jättiläisiin. Jatkotutkimuksen kannalta näiden teemojen syventäminen Lokin hahmon ymmärtämisessä olisi aiheellista. Lisäksi tutkimushistorian tuntemusta Lokin tutkimuksessa olisi mahdollista syventää vielä entisestään selvittämällä esimerkiksi kansallissosialistisen ilmapiirin vaikutusta mytologian tutkimuksessa.

Estudio del efecto de diferentes niveles y fraccionamientos del nitrógeno sobre el crecimiento y rendimiento del ajonjolí (Sesamum indicum L.) var. Turen, y comparación de costo y rendimiento de cada tratamiento

El presente trabajo se planificó con la finalidad de determinar la influencia de cuatro niveles de nitrógeno (0, 65, 130 y 195 kilogramos por hectárea) y cuatro fraccionamientos (100 % a los 20 días después de la siembra; 50 % a los 20 y 50 % a los 30 días después de la siembra; 50 % a los 20 y 50% a los 45 días después de la siembra; 100 % a los 30 días después de la siembra) sobre el crecimiento y rendimiento del cultivo de ajonjolí (Sesamum indicum L.) variedad TUREN bajo las condiciones ecológicas de la Hacienda Las Mercedes, Managua. El ensayo se estableció en la siembra de primera de 1991 (lro. de Junio hasta el 22 de Agosto), utilizándose un diseño experimental con arreglo en parcelas divididas y distribución en bloques completos al azar, con 13 tratamientos y 4 repeticiones. No se encontraron diferencias significativas entre las variables estudiadas, a excepción del diámetro del tallo que presentó diferencias significativas a los 35 días después de la siembra, siendo la mejor respuesta a esta variable cuando se le aplicó 195 kg de N/ha. Los resultados estadísticos mostraron que la aplicación de los diferentes niveles y fraccionamientos del nitrógeno no presentan diferencias significativas sobre el rendimiento y sus componentes principales. Sin embargo, se determinó a través del análisis económico que el mayor ingreso neto se obtuvo utilizando 130 kg N/ha aplicado en un 100% a los 20 días después de la siembra, seguido del tratamiento que incluye la dosis de 65 kg N/ha aplicado en un 100% a los 30 días después de la siembra con un margen de diferencia entre ellos de un 7.11 %; este último a su vez presentó la mayor rentabilidad.