Non-parametric consistency test for multiple-sensing-modality data fusion

Fusing data from multiple sensing modalities, e.g. laser and radar, is a promising approach to achieve resilient perception in challenging environmental conditions. However, this may lead to \emph{catastrophic fusion} in the presence of inconsistent data, i.e. when the sensors do not detect the same target due to distinct attenuation properties. It is often difficult to discriminate consistent from inconsistent data across sensing modalities using local spatial information alone. In this paper we present a novel consistency test based on the log marginal likelihood of a Gaussian process model that evaluates data from range sensors in a relative manner. A new data point is deemed to be consistent if the model statistically improves as a result of its fusion. This approach avoids the need for absolute spatial distance threshold parameters as required by previous work. We report results from object reconstruction with both synthetic and experimental data that demonstrate an improvement in reconstruction quality, particularly in cases where data points are inconsistent yet spatially proximal.

Permissions in Deontic Event-Calculus

Permissions are special case of deontic effects and play important role compliance. Essentially they are used to determine the obligations or prohibitions to contrary. A formal language e.g., temporal logic, event-calculus et., not able to represent permissions is doomed to be unable to represent most of the real-life legal norms. In this paper we address this issue and extend deontic-event-calculus (DEC) with new predicates for modelling permissions enabling it to elegantly capture the intuition of real-life cases of permissions.

Modality as portrayed in upper secondary school textbooks : A corpus-based approach

Tämän pro gradu -lopputyön aiheena on englannin kielen modaalisten apuverbien ns. ydinjoukko: will, would, can, could, shall, should, may, might ja must. Semantiikan kannalta nämä apuverbit ovat erityisen kompleksisia: niiden tulkinnassa on usein huomattavaa monivivahteisuutta, vaikka perinteiset kieliopit antavat ymmärtää niillä olevan kaksi tai kolme toisistaan selkeästi erillään olevaa merkitystä. Ne asettavatkin vieraan kielen oppimisympäristössä erityisiä haasteita. Viimeaikainen kehitys korpuslingvistiikan metodeissa on tuottanut entistä tarkempia kuvauksia siitä, miten modaalisia apuverbejä nykyenglannissa käytetään ja mihin suuntaan niiden kehitys on lyhyenkin ajan sisällä kulkenut. Tämän tutkielman tavoitteena on ollut verrata näiden uusien tutkimusten tuloksia siihen todellisuuteen, jonka englannin kielen lukiotasoinen oppimateriaali Suomessa opiskelijalle tarjoaa. Lähdin siitä, että opetussuunnitelman vaatima autenttisuus ja kommunikaativisuus kieltenopetuksessa tulisi näkyä tasapuolisena modaalisten apuverbien kohteluna. Alkuperäinen hypoteesini kuitenkin oli, että siinä miten modaalisuus ilmenee autenttisessa ympäristössä ja siinä miten se esitetään oppikirjoissa, on poikkeavuuksia. Lähestymistapani tähän tutkielmaan oli korpuslähtöinen. Valitsin kahdesta lukion kirjasarjasta ne kirjat, joissa modaaliset apuverbit mainittiin eksplisiittisesti. Skannasin jokaisen neljästä eri kirjasta löytyvän (kokonaisen) tekstin ja rakensin näistä aineksista pienen korpuksen. Tästä korpuksesta hain korpusanalyyseihin tarkoitetulla ohjelmalla kaikki lauseet, joissa esiintyi modaalisia apuverbejä. Tämän jälkeen analysoin jokaisen modaalisen apuverbin semanttisesti lauseyhteydessään. Tämän analyysin tuloksena pystyin rakentamaan taulukoita ja vertailemaan tuloksia uusimpien tutkimusten tuloksiin. Tämän tutkielman perusteella poikkeavuuksia on olemassa. Yleisesti ottaen modaalisten apuverbien keskinäinen frekvenssi oli oikean suuntainen: mitään apuverbiä ei ollut käytetty merkittävästi enemmän tai vähemmän kuin mitä viimeaikaisen tutkimuksen valossa olisi suotavaa. Sen sijaan apuverbien semanttisessa jakaumassa oli paikoin suuriakin eroja siinä, mitkä merkitykset oppikirjoissa painottuivat ja mitkä taas nykyenglannissa vaikuttaisivat olevan frekvensseiltään suurempia. Erityisesti can ja must erottuivat joukosta siinä, että oppikirjojen tarjoama kuva niiden käytöstä on päinvastainen kuin mitä voisi odottaa: can-verbin käyttö painottui selvästi tarkoittamaan ’kykyä’ eikä ’mahdollisuutta’, joka nykytutkimuksen valossa on sen pääasiallinen käyttötapa. Toisaalta must tarkoitti aineistossa ylikorostuneesti ’pakkoa’, kun se useimmiten nykyään tarkoittaa yhtä usein ’johtopäätöstä’ kuin ’pakkoa’. Lisäksi ’lupaa’ pyydettiin aineistossa merkillisen harvoin. Tulosten perusteella esitän, että oppikirjojen tekijät yleisellä tasolla luopuisivat kielioppikirjojen luutuneista käsityksistä ja uskaltaisivat altistaa opiskelijat koko modaalisten apuverbien merkityskirjolle.

Which patients with chronic kidney disease have the greatest symptom burden? A comparative study of advanced CKD stage and dialysis modality

Background Chronic kidney disease (CKD) leads to a range of symptoms, which are often under-recognised and little is known about the multidimensional symptom experience in advanced CKD. Objectives To examine (1) symptom burden at CKD stages 4 and 5, and dialysis modalities, and (2) demographic and renal history correlates of symptom burden. Methods Using a cross-sectional design, a convenience sample of 436 people with CKD was recruited from three hospitals. The CKD Symptom Burden Index (CKD-SBI) was used to measure the prevalence, severity, distress and frequency of 32 symptoms. Demographic and renal history data were also collected. Results Of the sample, 75.5 % were receiving dialysis (haemodialysis, n = 287; peritoneal dialysis, n = 42) and 24.5 % were not undergoing dialysis (stage 4, n = 69; stage 5, n = 38). Participants reported an average of 13.01 ± 7.67 symptoms. Fatigue and pain were common and burdensome across all symptom dimensions. While approximately one-third experienced sexual symptoms, when reported these symptoms were frequent, severe and distressing. Haemodialysis, older age and being female were independently associated with greater symptom burden. Conclusions In CKD, symptom burden is better understood when capturing the multidimensional aspects of a range of physical and psychological symptoms. Fatigue, pain and sexual dysfunction are key contributors to symptom burden, and these symptoms are often under-recognised and warrant routine assessment. The CKD-SBI offers a valuable tool for renal clinicians to assess symptom burden, leading to the commencement of timely and appropriate interventions.

Unconstrained monocular 3D human pose estimation by action detection and cross-modality regression forest

This work addresses the challenging problem of unconstrained 3D human pose estimation (HPE) from a novel perspective. Existing approaches struggle to operate in realistic applications, mainly due to their scene-dependent priors, such as background segmentation and multi-camera network, which restrict their use in unconstrained environments. We therfore present a framework which applies action detection and 2D pose estimation techniques to infer 3D poses in an unconstrained video. Action detection offers spatiotemporal priors to 3D human pose estimation by both recognising and localising actions in space-time. Instead of holistic features, e.g. silhouettes, we leverage the flexibility of deformable part model to detect 2D body parts as a feature to estimate 3D poses. A new unconstrained pose dataset has been collected to justify the feasibility of our method, which demonstrated promising results, significantly outperforming the relevant state-of-the-arts. © 2013 IEEE.

Clinical staging versus laparotomy and combined modality with MOPP versus ABVD in early-stage hodgkin's disease: the H6 twin randomized trials from the european organization for research and treatment of cancer lymphoma cooperative group

info:eu-repo/semantics/published

Beyond visual imagery: How modality-specific is enhanced mental imagery in synesthesia?

Synesthesia based in visual modalities has been associated with reports of vivid visual imagery. We extend this finding to consider whether other forms of synesthesia are also associated with enhanced imagery, and whether this enhancement reflects the modality of synesthesia. We used self‐report imagery measures across multiple sensory modalities, comparing synesthetes’ responses (with a variety of forms of synesthesia) to those of nonsynesthete matched controls. Synesthetes reported higher levels of visual, auditory, gustatory, olfactory and tactile imagery and a greater level of imagery use. Furthermore, their reported enhanced imagery is restricted to the modalities involved in the individual’s synesthesia. There was also a relationship between the number of forms of synesthesia an individual has, and the reported vividness of their imagery, highlighting the need for future research to consider the impact of multiple forms of synesthesia. We also recommend the use of behavioral measures to validate these self‐report findings.