841 resultados para Criticism (philosophy and literature)
Resumo:
Mode of access: Internet.
Resumo:
Published in 1898 under title: The literature of all nations and all ages.
Resumo:
Title within ornamental border, title in red and black.
Resumo:
Mode of access: Internet.
Resumo:
Mode of access: Internet.
Resumo:
Mode of access: Internet.
Resumo:
Includes bibliographies and index.
Resumo:
Includes index.
Resumo:
Includes bibliographies and index.
Resumo:
Mode of access: Internet.
Resumo:
Mode of access: Internet.
Resumo:
Mode of access: Internet.
Resumo:
A reissue of the quarterly journal published July 1840-Apr. 1844 in Boston and edited by M. Fuller, R. W. Emerson, G. Ripley.
Resumo:
This thesis considers Eliot's critical writing from the late 1910s till the mid-1930s, in the light of his PhD thesis - Knowledge and Experience in the Philosophy of F. H. Bradley - and a range of unpublished material: T S. Eliot's Philosophical Essays and Notes (1913- 4) in the Hayward Bequest (King's College, Cambridge University); T. S. Eliot's Family Papers in the T. S. Eliot Collection at the Houghton Library (Harvard University); and items from the Harvard University Archives at the Pusey Library. 'Me thesis offers a comprehensive view of Eliot's critical development throughout this important period. It starts by considering The Sacred Wood's ambivalence towards the metaphysical philosophy of F. H. Bradley and Eliot's apparent adoption of a scientific method, under the influence of Bertrand Russell. It will be argued that Eliot uses rhetorical strategies which simultaneously subvert the method he is propounding, and which set the tone for an assessment of his criticism throughout the 1920s. His indecision, in this period, about the label 'Metaphysical' for some poets of the seventeenth century, reveals the persistence of the philosophical thought he apparently rejects in 1916, when he chooses not to pursue a career in philosophy in Harvard. This rhetorical tactic achieves its fulfilment in Dante (1929), where Eliot finds a model in the medieval allegorical method and 'philosophical' poetry. Allegory is also examined in connection with the evaluation of Eliot's critical writings themselves to determine, for instance, the figurative dimension of his early scientific vocabulary and uncover metaphysical residues he had explicitly disowned but would later embrace. Finally, it is suggested that, the hermeneutics of allegory are historical and it is used here to test the relationship between Eliot's early and later critical writings, that is the early physics and the later metaphysics.
Resumo:
Kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimus on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana tullut yhä enenevässä määrin tietoiseksi tieteen ja taiteen suhteen monimutkaisesta luonteesta. Nykyään näiden kahden kulttuurin tutkimus muodostaa oman kenttänsä, jolla niiden suhdetta tarkastellaan ennen kaikkea dynaamisena vuorovaikutuksena, joka heijastaa kulttuurimme kieltä, arvoja ja ideologisia sisältöjä. Toisin kuin aiemmat näkemykset, jotka pitävät tiedettä ja taidetta toisilleen enemmän tai vähemmän vastakkaisina pyrkimyksinä, nykytutkimus lähtee oletuksesta, jonka mukaan ne ovat kulttuurillisesti rakentuneita diskursseja, jotka kohtaavat usein samankaltaisia todellisuuden mallintamiseen liittyviä ongelmia, vaikka niiden käyttämät metodit eroavatkin toisistaan. Väitöskirjani keskittyy yllä mainitun suhteen osa-alueista popularisoidun tietokirjallisuuden (muun muassa Paul Davies, James Gleick ja Richard Dawkins) käyttämän kielen ja luonnontieteistä ideoita ammentavan kaunokirjallisuuden (muun muassa Jeanette Winterson, Tom Stoppard ja Richard Powers) hyödyntämien keinojen tarkasteluun nojautuen yli 30 teoksen kattavaa aineistoa koskevaan tyylin ja teemojen tekstianalyysiin. Populaarin tietokirjallisuuden osalta tarkoituksenani on osoittaa, että sen käyttämä kieli rakentuu huomattavassa määrin sellaisille rakenteille, jotka tarjoavat mahdollisuuden esittää todellisuutta koskevia argumentteja mahdollisimman vakuuttavalla tavalla. Tässä tehtävässä monilla klassisen retoriikan määrittelemillä kuvioilla on tärkeä rooli, koska ne auttavat liittämään sanotun sisällön ja muodon tiukasti toisiinsa: retoristen kuvioiden käyttö ei näin ollen edusta pelkkää tyylikeinoa, vaan se myös usein kiteyttää argumenttien taustalla olevat tieteenfilosofiset olettamukset ja auttaa vakiinnuttamaan argumentoinnin logiikan. Koska monet aikaisemmin ilmestyneistä tutkimuksista ovat keskittyneet pelkästään metaforan rooliin tieteellisissä argumenteissa, tämä väitöskirja pyrkii laajentamaan tutkimuskenttää analysoimalla myös toisenlaisten kuvioiden käyttöä. Osoitan myös, että retoristen kuvioiden käyttö muodostaa yhtymäkohdan tieteellisiä ideoita hyödyntävään kaunokirjallisuuteen. Siinä missä popularisoitu tiede käyttää retoriikkaa vahvistaakseen sekä argumentatiivisia että kaunokirjallisia ominaisuuksiaan, kuvaa tällainen sanataide tiedettä tavoilla, jotka usein heijastelevat tietokirjallisuuden kielellisiä rakenteita. Toisaalta on myös mahdollista nähdä, miten kaunokirjallisuuden keinot heijastuvat popularisoidun tieteen kerrontatapoihin ja kieleen todistaen kahden kulttuurin dynaamisesta vuorovaikutuksesta. Nykyaikaisen populaaritieteen retoristen elementtien ja kaunokirjallisuuden keinojen vertailu näyttää lisäksi, kuinka tiede ja taide osallistuvat keskusteluun kulttuurimme tiettyjen peruskäsitteiden kuten identiteetin, tiedon ja ajan merkityksestä. Tällä tavoin on mahdollista nähdä, että molemmat ovat perustavanlaatuisia osia merkityksenantoprosessissa, jonka kautta niin tieteelliset ideat kuin ihmiselämän suuret kysymyksetkin saavat kulttuurillisesti rakentuneen merkityksensä.