Causas e leis nas ciências do homem

A proposta humeana acerca do método e da investigação na ciência do homem tornou-o um precursor do conhecido modelo covering-law de explicação científica, tal como defendido por Hempel, Nagel e outros filósofos contemporâneos da ciência. A interpretação da teoria da ciência de Hume como precursora desse modelo costuma ser majoritária entre os comentadores de sua filosofia. Apenas Donald Livingston travou uma discussão singular contra essa quase unanimidade, propondo-se a defender a existência de dois modelos de explicação na epistemologia de Hume, um adequado às ciências naturais, outro às morais. O autor apóia-se em certas passagens em que Hume parece reconhecer que, em ciências morais, predominariam as explicações recorrendo a causas morais, as quais consistiriam nas razões do agente ou conjunto de agentes envolvidos no evento a ser explicado. Defendemos que a diversidade das explicações causais naturais e morais em Hume pode ser discutida, não a partir de uma distinção radical de natureza, como aquela que Livingston quer estabelecer, mas a partir de uma distinção de grau: os graus de certeza que distinguem entre provas e probabilidades, entre explicações pela via dedutiva a partir de leis ou por generalizações estatísticas. Isto é, mais de acordo com a assimetria que Nagel reconhece entre ciências do particular e generalizadoras, quanto ao objetivo de estabelecer leis, no segundo caso, ou de apenas aplicá-las, no primeiro. Uma distinção compatível com aquela que Hume já adotara, atribuindo graus diferentes de generalidade de modo análogo a ciências naturais ou morais.

Hallinnollinen sanktiointi

Tausta Suomessa lainsäätäjä reagoi helposti yhteiskunnalliseen häiriötekijään rikosoikeuden keinoin. Tästä on osoituksena se, että syksyllä 2010 varsinaisen rikoslain lisäksi rikoksesta oli säädetty 256 eri laissa. Suomalainen, lähtökohdiltaan maltillinen kontrolli- ja kriminaalipolitiikka on 1970-luvulla linjatun vastaisesti johtanut 2000-luvulle tultaessa rikosoikeudellisen kontrollin lisääntymiseen ja jopa kiristymiseen. Raja rikosten ja rikkomusten välillä on liudentunut ja paikoitellen kadonnut ja erityisesti turvallisuudesta on kehittynyt – käsitteeseen liittyvistä oikeudellisista jännitteistä huolimatta – keskeinen rikosoikeudellisen sääntelyn oikeutusperuste. Rikosoikeuden käyttäminen vähäisten rikosten kontrollointiin on aiheuttanut Suomeen viivästymisen ongelman. Yleisessä tiedossa on se, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut 2000-luvulla Suomelle kymmeniä tuomioita siksi, että rikosjuttuja on käsitelty viranomaisissa ja tuomioistuimissa liian kauan. Vähemmän on sen sijaan keskusteltu siitä, että myös vähäiset rikokset viivästyvät rikosoikeuden alan laajetessa ja viranomaisten voimavarojen ehtyessä. Suomessa ongelmaa on pyritty hoitamaan rikosoikeudellista toimivaltaa hallintoviranomaisille delegoimalla tilanteen ollessa nyt se, että uuden sakkomenettelylain voimaan tullessa noin 90 % rikosoikeudellisesta kompetenssista on poliisilla ja muilla hallintoviranomaisilla. Se taasen on ongelmallista perustuslain 3 §:ssä säädetyn vallanjakoperiaatteen kannalta. Välttämätöntä on korostaa myös sitä, että pääosin rikosoikeudelliseen kontrolliin perustuva systeemi aiheuttaa rikosoikeuden inflaatiota: rikosoikeuden arvostuksen vähenemisestä aiheutuvia ei-mittavissa olevia kuluja. Rikosoikeuden laajenemista vastaan esitetään kuitenkin harvoin kritiikkiä. Rikosoikeustieteen piirissäkään sille ei ole esitetty vakavasti otettavaa vaihtoehtoa. Esimerkiksi hallinnollisia sanktioita ei ole Suomessa – ei tosin muissa Pohjoismaissakaan – koettu rikosoikeuden vaihtoehtona, vaan usein rikosoikeutta täydentävänä järjestelmänä. Hallinnollisten sanktioiden käyttäminen rikosoikeuden ohessa ei ole ollut yksiselitteistä ja jäsenneltyä, yleisiin oppeihin perustuvaa. Kontrollin erityisille alueille, esimerkiksi sotilaskontrolliin, on lisäksi kehittynyt rikos- ja hallinto-oikeuden sekajärjestelmiä. Tutkimuskysymykset Käsillä olevassa artikkelimuotoisessa väitöskirjatutkimuksessa pyritään hahmottelemaan rikos- ja hallinto-oikeudellisten rangaistusjärjestelmien välisiä eroavaisuuksia Suomessa. Tutkimuksen keskeisin tehtävä on sen pohtiminen, millä tavalla 2010-luvulle tultaessa olisi tutkimuksen empiiriset ja teoreettiset lähtökohdat huomioon ottaen järkevää ja tarkoituksenmukaista rangaista. Tällä perusteella kehitetään yksikertaista hallintosanktiointiteoreettista mallia, että sitä hyväksikäyttäen lainvalmisteluprosessin sanktiointitilanteessa, sanktiosta päätettäessä, olisi mahdollista asettaa oikeusturvan vähimmäistakeet täyttävällä tavalla oikeus- ja muilta vaikutuksiltaan rationaalinen seuraamus sekä säätää sen määräämiseksi yhteiskunnallisilta vaikutuksiltaan tehokas ja riittävän oikeusturvallinen menettely. Tutkimustehtävä on tiivistetysti 1) hallinnollisten sanktioiden ja rikosoikeudellisten rangaistusten ja niiden alan määrittäminen, 2) hallinnollisten sanktioiden sääntelymallien valintaperusteluiden selvittäminen, 3) hallintosanktioteoreettisen mallin kehittäminen lainvalmisteluprosessia varten sekä 4) de lege ferenda -suositusten tekeminen rangaistavuuden hyväksyttävyyden ja joutuisuuden parantamiseksi. Menetelmä ja aineistot Tutkimus kytkeytyy teoreettisen rikosoikeustieteen, hallinto-oikeustieteen ja prosessioikeustieteen alalle ja se on luonteeltaan ongelmakeskeinen. Tieteenalojen väliset painotukset ja niiden vaikutus vaihtelevat tutkimuksessa. Vaikka tutkimus on monella tavalla luonteeltaan teoreettinen, siinä rakennetaan nimenomaan lainsäädäntötyötä ja lainvalmistelua tukevaa tutkimusta ja teoriaa. Tältä osin näkökulma liittyy kriminalisointiteoreettisessa tutkimuksessa hahmotettuun lainsäätäjän oikeuslähdeoppia koskevaan uuteen näkökulmaan, jolla on yhteyksiä lainsäädäntötutkimukseen ja oikeusteoriassa hahmotettuun legisprudence-tutkimusuuntaukseen, näkökulman suuntautuessa lainsäädäntötasolle. Tutkimuksen lähteistä suurin osa on oikeustieteellistä kirjallisuutta, jonka pääosa muotoutuu suomalaisesta oikeustieteellisestä kirjallisuudesta. Myös pohjoismaalaista, saksalaista ja hieman myös anglosaksista kirjallisuutta on käytetty. Kansainvälisten kirjallisuuslähteiden merkitys ei ole ollut merkittävä, koska kattava eurooppalainen näkemys aihepiiristä on pyritty saamaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä hyödyntäen. Tutkimuksen lähteinä on käytetty laajasti myös kansallista lainvalmisteluaineistoa, erityisesti hallituksen esityksiä ja perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöä. Johtopäätökset Kriminaali- ja/tai kontrollipolitiikassa on juuri nyt tärkeää pohtia, millä tavalla 2010-luvulle tultaessa on järkevää ja tarkoituksenmukaista rangaista. Tähän voisi olla mahdollista vastata tutkimuksessa kehitettävällä hallintosanktiointiteoreettisella mallilla. Mallin kehittäminen on edellyttänyt yhteiskunnallisten sanktiokäytäntöjen oikeusvaltioopillista tarkastelua, jolloin sanktioiden yhteiskunnalliseen merkitykseen pureutuminen kuvailee myös sitä, millainen modernin oikeusvaltion tila tällä hetkellä on. Perinteisten oikeusvaltioiden paradigmojen käyttäminen ei välttämättä edistä relevantin oikeusvaltiollisen sanktiointiteoreettisen mallin kehittämistä. Voi olla niinkin, että klassinen oikeusvaltio-oppi ja oletetunlaiset rikosoikeuden erityiset elementit eivät enää vastaa yhteiskuntatodellisuutta. Näin rankaisemisen yleiset opit voivat nousta kehittämisen kohteeksi oikeusvaltiollisuuden elementtien toteuttamiseksi valtavasta kasvaneessa hallintoyhteiskunnassa – hallinto-johtoisessa yhteiskunnallisessa todellisuudessa. Suomen rikoslaki sisältää laajassa merkityksessä sadoittain erilaatuisia kriminalisointeja, joiden merkitys on usein hallinnon toimintaa subventoiva, symbolinen tai jonkin toisen kriminalisoinnin vaikutusta tehostamaan pyrkivä. Tällainen rikoslaki on tehtävänsä, vaikuttavuutensa ja hyväksyttävyytensä kannalta ongelmallinen. Suomalainen hallinnollisten sanktioiden järjestelmä ei sekään ole järkevä ja tarkoituksenmukainen, yleisiin oppeihin perustuva systeemi. Myös yleiseurooppalainen kehitys näyttäisi viittaavan siihen, että Suomessa on tarve kehittää sekä rikosoikeutta että sille vaihtoehtoista hallintosanktioiden järjestelmää, sanktio-oikeutta. Tämä edellyttää lainsäädäntöuudistuksia.

Rheological behavior of Chlorella sp. e Scenedesmus sp. cultures in different biomass concentrations

Studies involving the use of microalgae are increasingly intensifying for the potential they present to produce biofuels, because they are a renewable energy source that does not compete directly with food production, and because they enable the obtaining of a fuel with less environmental impact when compared to fossil fuel. In this context, the use of microalgae is directly associated to its capacity to be produced on a large scale and to be extracted from the culture medium. Rheological studies are important for obtaining the information needed in the elaboration of projects and equipment that will be used in various operations existing in systems of production and extraction of algal biomass. In the evaluation of different levels of dry biomass concentration, studies have been conducted of the rheological behavior of cultures of Chlorella sp. BR001 and Scenedesmus sp. BR003. The Power Law model adjusted well to the data of shear stress as a function of strain rate. In all concentrations the cultures showed non-Newtonian behavior. It was observed to Scenedesmus sp. BR003 little effect of biomass concentration on the apparent viscosity and shear stress.

Rheological and thermophysical properties of blackberry juice

Rheological and thermophysical properties were determined for blackberry juice, which was produced from blackberry fruit at 9.1 ± 0.5 °Brix and density of 1.0334 ± 0.0043 g cm-3. The concentration process was performed using a roto evaporator, under vacuum, to obtain concentrated juice at about 60 °Brix. In order to obtain different concentrations, concentrated juice was diluted with distilled water. Rheological measurements were carried out using a Rheotest 2.1 Searle type rheometer. In the tested ranges, the samples behaved as pseudoplastic fluids, and the Power-Law model was satisfactorily fitted to the experimental data. The friction factor was measured for blackberry juice in laminar flow conditions of pseudoplastic behavior. Thermal conductivity, thermal diffusivity and density of blackberry juice at 9.4 to 58.4 °Brix were determined, in triplicate, at 0.5 to 80.8 °C. Polynomial regression was performed to fit experimental data obtaining a good fit. Both temperature and concentration showed a strong influence on thermophysical properties of blackberry juice. Calculated apparent specific heat values varied from 2.416 to 4.300 kJ.kg-1 °C in the studied interval.

Density and rheological parameters of goat milk

The rheological behavior and density of goat milk was studied as a function of solids concentration (10.5 to 50.0%) and temperature (273 to 331 k). Newtonian behavior was observed for values of total solids (TS) between 10.5 and 22.0% and temperatures from 276 to 331 k changing to pseudoplastic behavior without yield stress for TS from 25.0 to 39.4% at the same range of temperature. Goat milk with TS between 44.3 to 50.0% and temperatures of 273 to 296 k showed yield stress in addition to pseudoplastic behavior. At 303 to 331 k the power law model was observed again, without yield stress. The density of goat milk ranged from 991.7 to 1232.4 kg.m-3.

Rheological and thermophysical properties of blackberry juice

Conselho Nacional de Desenvolvimento Científico e Tecnológico (CNPq)

Density and rheological parameters of goat milk

Fundação de Amparo à Pesquisa do Estado de São Paulo (FAPESP)

Non-newtonian flow and pressure drop of pineapple juice in a plate heat exchanger

Fundação de Amparo à Pesquisa do Estado de São Paulo (FAPESP)

Friction losses in valves and fittings for liquid food products

Fundação de Amparo à Pesquisa do Estado de São Paulo (FAPESP)

Influence of different drying methods on tbe rheological properties of raisins

The rheological parameters of raisins were obtained after three different drying methods: convective, osmo-convective and solar drying. Compression tests were applied to rehydrated samples by using a Texture Analyzer TAXT2i. A mathematical trick was used to determine the stress and area was calculated along the deformation. A power law model could adequately fit stress-true strain curves and parameters; K (measure of stiffness) and n (solid behavior index) were obtained as a function of water activity between 0.755 to 0.432. Results showed that these parameters were strongly dependent on water activity for all drying methods. The constant K, which indicates the resistance against deformation, increased with decreasing water activity. on the other hand, increasing water activity resulted in higher solid behavior indexes, showing a large deviation from the Hookean behavior.

The influence of the thickness on the functional properties of cassava starch edible films

The properties of edible films are influenced by several factors, including thickness. The purpose of this paper was to study the influence of thickness on the viscoelasticity properties, water vapor permeability, color and opacity of cassava starch edible films. These films were prepared by a casting technique, the film-forming solutions were 1, 2, 3 and 4% (w/v) of starch, heated to 70degreesC. Different thicknesses were obtained by putting 15 to 70 g of each solution on plexiglass plates. After drying at 30degreesC and ambient relative humidity, these samples were placed for 6 days at RH of 75%, at 22degreesC. The sample thicknesses were determined by a digital micrometer (+/-0.001 mm), as the average of nine different points. The viscoelasticity properties were determined by stress relaxation tests with a texture analyser TA.XT2i (SMS), being applied the Burgers model of four parameters. The water vapor permeability was determined with a gravimetric method, and color and opacity were determined using a Miniscan XE colorimeter, operated according to the Hunterlab method. All the tests were carried out in duplicate at 22degreesC. Practically, the four visco-elasticity properties calculated by the Burgers model had the same behavior, increasing with the thickness of all films, according to a power law model. The water vapor permeability and the color difference increased linearly with the thickness (0.013-0.144 mm) of all films prepared with solution of 1 to 4% of starch. on the other hand, the effect of the variation of the thickness over the opacity, was more important in the films with 1 and 2% of starch. It can be concluded that the control of the thickness in the elaboration of starch films by the casting technique is of extreme importance.

Rheological properties and fluid dynamics of egg yolk

The rheological behavior of egg yolk was studied at a range of temperatures (277-333 K) using a concentric cylinder viscometer. Rheological behavior was pseudoplastic and flow curves fitted by the power law model. The consistency and behavior indexes, dependent on temperature, were expressed by an Arrhenius-type equation. The rheological parameters, together with experimental values of pressure loss in tube flow were used to calculate friction factors. The good agreement between predicted and observed values confirmed the reliability of the equations proposed for describing the flow behavior of the egg yolk. (c) 2005 Published by Elsevier Ltd.

Rheological properties of frozen concentrated orange juice (FCOJ) as a function of concentration and subzero temperatures

Data on flow properties of Frozen Concentrated Orange Juice (FCOJ) produced from oranges cv. Pera-Rio (65.04 Brix, 8.8% w/w pulp content, 2.5% w/w pectin, 3.84% citric acid, 1.293 g cm(-3)) from -18 to 0 degrees C were fitted with appropriate predictive models. The power law model was found to be the most appropriate to fit the flow curves obtained for FCOJ between 46.56 and 65.04 degrees Brix. In higher concentrations, thixotropy was observed and showed more temperature dependence. A single equation combining Arrhenius and exponential relationships was applied to describe the temperature effect and shear rate on the quantity of breakdown of FCOJ.

Laminar flow of soursop juice through concentric annuli: Friction factors and rheology

Laminar axial flow of a pseudoplastic fluid food (soursop, juice) in annular ducts has been experimentally investigated. In the first part of the manuscript, the rheological behavior of soursop juice, being essential for the annular flow analysis, was completely determined from 9.3 to 49.4 degrees Brix and temperatures from 0.4 degrees C to 68.8 degrees C, using a rotational rheometer equipped with coaxial cylinders. In order to test the adequacy of the rheology results, pressure loss data in the laminar pipe flow were collected and then experimental and theoretical friction factors were compared, showing excellent agreement, which indicated the reliability of the Power-Law model for describing the soursop juices. In the second part, pressure loss in annular regions was measured and used to estimate friction factors, which were then compared to those resulted from analytical and semi-analytical equations. The principal contributions of this article are to provide a review on the determination of friction factors-Reynolds number of pseudoplastic fluids in annuli, and also supply extensive new experimental data on the rheological properties and pressure loss of an important shear-thinning fluid food, which is of particular interest for the food engineering process design. (c) 2006 Elsevier Ltd. All rights reserved.

Características reológicas e sensoriais de bebidas lácteas funcionais

This research studied the effects of the independent variables whey protein concentrate - WPC (3.0; 3.5; 4.0%), skimmed milk powder - SMP (4.0; 5.0; 6.0%), and isolated soy protein - IPS (1.5; 2.0; 2.5%) on the rheological and sensorial characteristics of functional dairy beverages. In all tests 7% of sucrose was added to the ingredients. The rheological parameters were obtained in duplicate at the temperature of 10° C using a cone and plate rheometer, and fitted to the Power law model. The samples revealed a non-Newtonian fluid behavior both in the upward and downward curves, typical of a tixotropic fluid. The dairy beverages were submitted to a sensory analysis by a group of fifty untrained tasters who used a hedonic scale of nine points, the extremes being 1 - disliked extremely and 9 - liked extremely, in order to evaluate the following parameters: general acceptability; appearance and color; consistency; taste and aroma. The dairy beverage produced with 3% WPC, 6% SMP and 1.5% IPS, (treatment 3), was the one that obtained the best average score for those attributes and was preferred by the tasters. The variables SMP and IPS and the interaction between WPC and SMP presented a positive effect on the sensory consistency attributes: the higher amount of those ingredients in the formula the more the tasters liked the consistency.