Visuaalinen runo katse- ja lukukoneena

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella visuaalista runoutta nykyrunouden ilmiönä. Jokainen painettu tai kirjoitettu teos on määriteltävissä visuaaliseksi ja täten visuaalisella ilmaisulla on pitkät perinteensä. Nykyrunoudessa visuaalisuus on noussut kuitenkin keskeiseksi ilmaisutavaksi, mikä myös uudistaa perinteitä. Ilmaisutavan tarkastelu synnyttää katseen ja lukemisen prosesseja, joita havainnollistan tutkimuksessani nimittämällä visuaalista runoa katse- ja lukukoneeksi. Katse- ja lukukoneena runo toimii sekä katseltavista runoa rakentavista typografisista piirteistä että luettavista sisällön sanamerkityksistä. Lopulta näiden piirteiden yhdistyminen luo koko visuaalisen koneiston, jossa painettu sana on merkityksellinen sekä katseltuna että luettuna. Aineistokseni on valikoitunut Henriikka Tavin, Kaisa Ijäksen, Matti Kangaskosken, Olli-Pekka Tennilän ja Harry Salmenniemen runoja. Sovellan aineistoni käsittelyssä keskeisesti Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin materialistista epistemologiaa. Viitekehykseni muotoutuu ajatukseen visuaalisesta runoudesta materiaalisena toimintana. Tätä toimintaa on mahdollista tarkastella typografisella, sisällöllisellä ja näiden muotosuhteiden tasolla. Muotosuhteiden tarkastelu on visuaalista lukutaitoa, mikä aktivoi myös katsoja-lukijaa. Kytkökset synnyttävät runoon vuorovaikutuksellista liikettä eli katse- ja lukukoneen toimintamekanismeja

Työstä poissaolot ja niihin vaikuttavat tekijät teollisuuden organisaatiossa – Vertaileva tapaustutkimus vaneritehtailla

Työntekijöiden poissaolot työstä ovat monitahoinen ilmiö, jota esiintyy vaihtelevissa määrin jokaisessa yrityksessä. Poissaoloihin kohdistuu vähentämispaineita yhteiskunnan ja yritysten tahoilta, sillä ne aiheuttavat sosiaalikustannusten nousua ja yritysten tuottavuuden laskua. Teollisuuden alalla työntekijöiden poissaolot ovat erityisen ongelmallisia, sillä tuotantoprosessin tehokas eteneminen vaatii jokaiselle työpisteelle työntekijän. Näin ollen poissaolot varsinkin runsaasti esiintyvänä aiheuttavat merkittävän työn organisoinnin haasteen teollisuuden organisaatioissa. Vaikka teollisuudessa poissaolojen määrä on yleensä korkeampi kuin muilla aloilla, on teollisuuden alaa tutkittu poissaolojen näkökulmasta verrattain vähän. Tutkimuksen kohteena ovat kaksi UPM-Kymmene Oyj:n vaneriliiketoiminnan tuotantoyksikköä, joiden poissaolojen määrät ovat selkeästi eri tasolla. Tutkimuksessa lähestytään poissaoloja kolmen teoreettisen näkökulman avulla ja tarkastellaan empiirisen vertailevan asetelman kautta näiden näkökulmien selitysvoimaa kahdessa poissaolojen määriltä toisistaan eroavassa vanerituotantoyksikössä. Tutkimus toteutetaan vertailevana tapaustutkimuksena laadullisella tutkimusotteella. Tutkimuksessa yhdistetään kolme aineistolähdettä: UPM-Kymmene Oyj:n vuosikertomuksia, havainnointeja vaneritehtailla sekä teemahaastatteluja. Haastateltavina on 24 vanerityöntekijää, joista kahdeksan toimii työnjohtotehtävissä. Vertailevan tapaustutkimuksen periaatteita noudattaen aineistosta pyritään sisällönanalyysiä avuksi käyttämällä löytämään teollisuuden alalla poissaoloihin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen tulokset antavat viitteen siitä, että työntekijöiden kokema päätösvalta ja yksikössä käytössä olevat työaikajoustot vaikuttavat poissaolojen määrään organisaatiossa. Työntekijöiden mahdollisuus tehdä itsenäisiä päätöksiä työn suorittamiseen liittyen sekä vaikuttaa itseään koskeviin asioihin työpaikalla lisäävät päätösvallan tunnetta, mikä on yhteydessä poissaolojen vähäisempään määrään. Kaiken kaikkiaan poissaoloihin vaikuttaa se sosiaalinen viitekehys, jossa ne tapahtuvat. Organisaatiossa saattaa muodostua ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ainutlaatuisia käytäntöjä poissaolojen hallinnalle. Nämä tilannesidonnaiset toimintatavat saattavat olla syynä siihen, miksi samankaltaisissa tuotantoyksiköissä poissaolojen määrät voivat erota merkittävästikin toisistaan.

Työstä poissaolot ja niihin vaikuttavat tekijät teollisuuden organisaatiossa – Vertaileva tapaustutkimus vaneritehtailla

Työntekijöiden poissaolot työstä ovat monitahoinen ilmiö, jota esiintyy vaihtelevissa määrin jokaisessa yrityksessä. Poissaoloihin kohdistuu vähentämispaineita yhteiskunnan ja yritysten tahoilta, sillä ne aiheuttavat sosiaalikustannusten nousua ja yritysten tuottavuuden laskua. Teollisuuden alalla työntekijöiden poissaolot ovat erityisen ongelmallisia, sillä tuotantoprosessin tehokas eteneminen vaatii jokaiselle työpisteelle työntekijän. Näin ollen poissaolot varsinkin runsaasti esiintyvänä aiheuttavat merkittävän työn organisoinnin haasteen teollisuuden organisaatioissa. Vaikka teollisuudessa poissaolojen määrä on yleensä korkeampi kuin muilla aloilla, on teollisuuden alaa tutkittu poissaolojen näkökulmasta verrattain vähän. Tutkimuksen kohteena ovat kaksi UPM-Kymmene Oyj:n vaneriliiketoiminnan tuotantoyksikköä, joiden poissaolojen määrät ovat selkeästi eri tasolla. Tutkimuksessa lähestytään poissaoloja kolmen teoreettisen näkökulman avulla ja tarkastellaan empiirisen vertailevan asetelman kautta näiden näkökulmien selitysvoimaa kahdessa poissaolojen määriltä toisistaan eroavassa vanerituotantoyksikössä. Tutkimus toteutetaan vertailevana tapaustutkimuksena laadullisella tutkimusotteella. Tutkimuksessa yhdistetään kolme aineistolähdettä: UPM-Kymmene Oyj:n vuosikertomuksia, havainnointeja vaneritehtailla sekä teemahaastatteluja. Haastateltavina on 24 vanerityöntekijää, joista kahdeksan toimii työnjohtotehtävissä. Vertailevan tapaustutkimuksen periaatteita noudattaen aineistosta pyritään sisällönanalyysiä avuksi käyttämällä löytämään teollisuuden alalla poissaoloihin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen tulokset antavat viitteen siitä, että työntekijöiden kokema päätösvalta ja yksikössä käytössä olevat työaikajoustot vaikuttavat poissaolojen määrään organisaatiossa. Työntekijöiden mahdollisuus tehdä itsenäisiä päätöksiä työn suorittamiseen liittyen sekä vaikuttaa itseään koskeviin asioihin työpaikalla lisäävät päätösvallan tunnetta, mikä on yhteydessä poissaolojen vähäisempään määrään. Kaiken kaikkiaan poissaoloihin vaikuttaa se sosiaalinen viitekehys, jossa ne tapahtuvat. Organisaatiossa saattaa muodostua ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ainutlaatuisia käytäntöjä poissaolojen hallinnalle. Nämä tilannesidonnaiset toimintatavat saattavat olla syynä siihen, miksi samankaltaisissa tuotantoyksiköissä poissaolojen määrät voivat erota merkittävästikin toisistaan.

Ennustuksia tulevasta vai katsauksia jo olevasta?

Kirjallisuusarvostelu