Nematode parasites of Pescada Gó, Macrodon ancylodon Bloch and Schneider, 1801 (Osteichthyes, Sciaenidae), from Vila dos Pescadores, Bragança-PA, Brazil

The objective of this work was to evaluate the host/parasite relationship of nematodes in Macrodon ancylodon. Ninety seven fishes (50 in wet season and 47 in dry season) were weighed (167.1 ± 109.9g) and measured (28.3 ± 5.2cm). Only twelve specimens were not infected by any parasites and the prevalence of infection was 87.6%. The highest prevalence values were observed in August and September (dry season, 100%). The stomach was the most infected organ during the whole months (prevalence of 64.2%, and mean intensity of 4.6±7.8 parasites/fish), and the medium intestine showed the lowest infection (prevalence 27.3% and mean intensity 2.5±2.1 parasites/fish). The nematodes were identified as Raphidascaris sp., Goezia sp. and Cucullanus sp. Only the male and juvenile fishes could be presented different values of infection according to rainfall, being more infected in August to October. The female hosts presented higher values of abundance and mean intensity of infection (p<0.01) throughout the year.

Seinem würdigen Großvater Daniel Philipp Schepeler und seiner geliebten Tante Anna Maria Philippine Schepeler an Ihrem Vermählungstage mit dem Herrn Johann Heinrich Christian Hoppe geweiht

von Nicolaus Philipp Schepeler

Transcription of diary entries, 1801-1803

A note indicates that White originally made these entries in his copies of the Massachusetts Register. It is unclear who prepared these transcriptions; they do not appear to be in White's hand.

Letter from Stephen Longfellow to Daniel Appleton White, 1799 May 29

Stephen Longfellow wrote this letter in Portland, Maine on May 29, 1799; it was sent to his friend, Daniel Appleton White, in Medford, Massachusetts. In the letter, Longfellow describes the Election Day festivities among the "plebeans" in Portland, which he apparently found both amusing and upsetting. He compares the horses pulling their sleds to Don Quixote's horse, Rocinante. He also writes about mutual friends, including John Henry Tudor and Jabez Kimball, and bemoans the behavior of the current members of Phi Beta Kappa among the Harvard College undergraduates, whom he insists have sunk the society below its former "exalted station."

Letter from Daniel Upton to James Savage, 1799 September 29

Daniel Upton wrote this letter from Machias, Maine on September 29, 1799; it is addressed to James Savage, who was then a freshman at Harvard College. In the letter, Upton advises Savage to study ardently, avoiding the temptation to procrastinate. He thanks Savage for having sent him a copy of "Mr. Lowell's oration" and sends greetings to a Mr. Holbrook and Mr. Jones. He also passes along the fond wishes of those in Machias who know Savage, including John Cooper and his wife, Phineas Bruce and his wife, and Hannah Bruce (Upton's future wife). Upton explains that he is writing the letter in a hurry because he is sending it on board with Captain Merryman, who is about to set sail, presumably for Boston.

Compendio de los sucessos de el reynado de Luis XIV el Grande, rey de Francia : que con titulo de Fastos, ò Diario historico compuso en ... francés ... el P. Gabriel Daniel ... /

Mode of access: Internet.

Compendio de los sucessos de el reynado de Luis XIV el Grande, rey de Francia : que con titulo de Fastos, ò Diario historico compuso en ... francés ... el P. Gabriel Daniel ... /

Mode of access: Internet.

Authentic report of the discussion on the Unitarian controversy : between the Rev. John Scott Porter and the Rev. Daniel Bagot : held on April 14, 1834, and three following days, in the Meeting House of the First Presbyterian Congregation, Belfast.

Mode of access: Internet.

Travels in various countries of Europe, Asia, and Africa. Commencing January 1, 1801 /

v. 1. Russia, Tartary, and Turkey (pt. 1, section 1.) --v. 2. Greece, Egypt, and the Holy Land (pt. 2, section 1.) -- v. 3-4. Greece, Egypt, and the Holy Land (pt. 2, section 2.)

Grandiflora : Recent Paintings by Daniel Mafe

Grandiflora: Recent Paintings by Daniel Mafe The paintings of Grandiflora are improvised around a range of different flower motifs culled from medieval textiles and botanical illustrations. Each of the paintings is constructed upon a ground of flat, palely luminous yellow occasionally supplemented by additional areas of high-keyed pastel. Pink, blue, green and mauve together with the yellow, generate a shimmering and even incandescent glow. The graphic images of the flowers with the flat colour areas are then contrasted and worked over with richly sensual, abstract gestures of paint. Within the work there is a pronounced almost rococo-esque opticality as it operates between these different visual codes of flat colour, recognizable floral forms, and gesture. These codes combine to produce a definite visceral impact on the viewer, a pronounced and tactile sense of the experience and ambiguity inherent in perceiving. This ambiguity is interestingly at odds with the apparently clean and crisp quality each painting demonstrates as an integrated whole. Indeed each piece goes on to reveal, despite the use of overt figurative quotations, a sense of the purely abstract which in its turn concretely establishes the ornamental.

Tuuleen piirrän nimeni : Daniel Urwindin fragmentaarinen omaelämäkerta Bo Carpelanin romaanissa Alkutuuli

Tutkielma käsittelee Bo Carpelanin romaania Alkutuuli (Urwind 1993) päähenkilö Daniel Urwindin fragmentaarisesti kerrottuna elämäntarinana. Kyse on kahdella aikatasolla etenevästä fiktiivisestä omaelämäkerrasta, joka perustuu viikottaisiin päiväkirjamerkintöihin. Daniel hahmottaa identiteettiään tilaan kytkeytyneiden muistojen sekä oman nimensä avulla leikaten samalla kerronnan jatkuvuuden. Tutkimusongelmana on hahmottaa Danielin kerronnan tavat, kirjoittamisen syyt sekä prosessiin lopputulos. Menneisyyteen kohdistuvan minä-kerronnan analyysi perustuu Dorrit Cohnin Transparent minds -teoksen käsitteistöön. Alkutuulessa esiintyy muistikerronnan ja muistimonologin epäsäännöllistä vuorottelua. Niiden osana on edesmenneiden läheisten upotettuja monologeja, joiden takaa kuultaa Danielin ääni: monologit ovat Danielin kuvittelemia tai referoimia puheita ja ajatuksia, joiden esittäjä on hänen yksinäisen keskustelunsa toinen osapuoli. Omaelämäkertaa käsittelevinä teoreettisina lähteinä ovat ensisijaisesti Päivi Kososen artikkelit sekä hänen tutkimuksensa Elämät sanoissa. Tutkielman tulkinnan kannalta keskeisessä asemassa ovat Bo Carpelanin essee- ja kaunokirjallinen tuotanto. Kirjoittamisen lähtökohtana on päähenkilön identiteettiä horjuttava elämänvaihe. Vaimo Marian lähdettyä vuodeksi Amerikkaan Daniel pyrkii löytämään oman kielensä ja luomaan muistojensa avulla eheämmän kuvan itsestään. Prosessiin kytkeytyy keskeisesti tila - Danielin kulkiessa talossaan, joka on hänen lapsuudenkotinsa, aistitodellisuus toimii mieleenpalauttajana: äänet ja tuoksut johdattavat hänet elämään menneisyyden muistoja uudelleen nykyhetkessä. Samalla talo ja huoneet personifioituvat ja minuus alkaa rakentua tilan kaltaiseksi. Uusien ovien ja huoneiden löytyminen symboloi Danielin muistojen selkeytymistä ja itseymmärryksen syvenemistä. Kirjoittamisen voi tulkita olevan psykoanalyyttinen prosessi, jossa omaelämäkerran minä keskustelee menneisyyden minänsä kanssa. Puhuja odottaa vastausta toiselta, vaikka vastaus löytyy paradoksaalisesti itsestä. Omaelämäkerran moniäänisyyttä korostavat edesmenneiden läheisten läsnäolo, Danielin eri ikävaiheiden identiteetit ja kaksoisolentojen hahmoissa esiintyvät minuudet. Kirjoittamisen avulla Daniel pyrkii pääsemään etäämmälle itsestään ja saavuttamaan minättömyyden tilan, jota käsitellään John Keatsilta peräisin olevan käsitteen "negatiivinen kyky" avulla. Alkutuuli on taiteilijaromaani, jossa taiteilijuutta edustavat siivet ja lentäminen kytkeytyvät mielikuvitukseen ja uusiutumiseen. Danielin tie taiteilijuutta edeltävään minättömyyteen on kuitenkin vaikea ja monet merkit viittaavat diletantin kohtaloon. Unenomaisen logiikan omaavan, fragmentaarisen kerronnan takaa on hahmotettavissa myös lainalaisuuksia. Muiden henkilöiden lyhyet elämäkerrat ovat heidän haavansa paljastavia episodeja, jotka muuttuvat osaksi Danielin elämäntarinaa. Danielin kirjallinen omakuva on montaasi, jossa eri tasossa olevat elementit, nykyhetki ja menneisyys, mielikuvitus, unet ja upotetut monologit rinnastuvat samaan tasoon. Daniel peilaa elettyä ja koettua koomisen peilirakenteen avulla, jossa hänen elämäänsä osallisena olleet menneisyyden henkilöt kulkevat narrikulkueen mukana. Toive eheästä minäkuvasta osoittautuu kuitenkin mahdottomaksi merkityssulkeuman todenvastaisuuden vuoksi. Urwind-nimen pohdinnasta liikkeelle lähtenyt omaelämäkerta päättyy syklistä liikettä mukaillen tilanteeseen, jossa päähenkilö hyväksyy elämän käsittämättömyyden ja luottaa omassa nimessään piilevään voimaan, tuuleen, viitaten samalla myös romaanin nimeen. Avainsanat: Bo Carpelan - muistot - tila - fragmentaarisuus - fiktiivinen omaelämäkerta

Genetic population structure of red snappers (Lutjanus malabaricus Bloch & Schneider, 1801 and Lutjanus erythropterus Bloch, 1790) in central and eastern Indonesia and northern Australia

The genetic population structure of red snapper Lutjanus malabaricus and Lutjanus erythropterus in eastern Indonesia and northern Australia was investigated by allozyme electrophoresis and sequence variation in the control region of mtDNA. Samples were collected from eight sites in Indonesia and four sites in northern Australia for both species. A total of 13 allozyme loci were scored. More variable loci were observed in L. malabaricus than in L. erythropterus. Sequence variation in the control region (left domain) of the mitochondrial genome was assessed by RFLP and direct sequencing. MtDNA haplotype diversity was high (L. erythropterus, 0.95 and L. malabaricus, 0.97), as was intraspecific sequence divergence, (L. erythropterus, 0.0-12.5% and L. malabaricus, 0.0-9.5%). The pattern of mtDNA haplotype frequencies grouped both species into two broad fisheries stocks with a genetic boundary either between Kupang and Sape (L. malabaricus) or between Kupang and Australian Timor Sea (L. erythropertus). The allozyme analyses revealed similar boundaries for L. erythropterus. Seven allozymes stocks compared to two mtDNA stocks of L. malabaricus including Ambon, which was not sampled with mtDNA, however, were reported. Possible reasons for differences in discrimination between the methods include: i) increased power of multiple allozyme loci over the single mtDNA locus, ii) insufficient gene sampling in the mtDNA control region and iii) relative evolutionary dynamics of nuclear (allozyme loci) and mitochondrial DNA in these taxa. Allozyme and haplotype data did not distinguish separate stocks among the four Australian locations nor the central Indonesian (Bali and Sape locations) for both L. malabaricus and L. erythropterus.