Indoor Air Quality in Naturally Ventilated Italian Classrooms

Characterization of indoor air quality in school classrooms is crucial to children’s health and performance. The present study was undertaken to characterize the indoor air quality in six naturally ventilated classrooms of three schools in Cassino (Italy). Indoor particle number, mass, black carbon, CO2 and radon concentrations, as well as outdoor particle number were measured within school hours during the winter and spring season. The study found the concentrations of indoor particle number were influenced by the concentrations in the outdoors; highest BC values were detected in classrooms during peak traffic time. The effect of different seasons’ airing mode on the indoor air quality was also detected. The ratio between indoor and outdoor particles was of 0.85 ± 0.10 in winter, under airing conditions of short opening window periods, and 1.00 ± 0.15 in spring when the windows were opened for longer periods. This was associated to a higher degree of penetration of outdoor particles due to longer period of window opening. Lower CO2 levels were found in classrooms in spring (908 ppm) than in winter (2206 ppm). Additionally, a greater reduction in radon concentrations was found in spring. In addition, high PM10 levels were found in classrooms during break time due to re-suspension of coarse particles. Keywords: classroom; Ni/Nout ratio; airing by opening windows; particle number

Dr. Bernhard Bardach with unidentified soldiers before departing to the Italian Front Military; Portraits; Groups

Digital Image

Italian Alpine Club Portraits Groups

Digital Image

Public history, private memories: Historical imagination in the new Italian cinema 1988-1999

The concern with the following arguments started during a study of national and international cinemas, from the desire to account for a cinema that internationally was doing well, but was undervalued domestically. The aims were to account for the renewal of Italian filmmaking from 1988, the New Italian cinema, and understand the conditions behind this renewal. The thesis identifies in the historical theme and in the recurrence of features from Italian cinema history elements of coherence with previous cinema production. The first consideration that emerges is that a triangulation between a new generation of filmmakers, their audience and recent history shaped the recovery of Italian cinema from 1988. A second consideration is that no discussion of Italian cinema can be separated from a discussion of that which it represents: Italian society and politics. This representation has not only addressed questions of identity for a cohort of spectators, but on occasions has captured the attention of the international audience. Thus the thesis follows a methodologic approach that positions texts in relation to certain traditions in Italian filmmaking and to the context by taking into consideration also industrial factors and social and historical changes. By drawing upon a range of disciplines, from political history to socio-psychological studies, the thesis has focussed on representation of history and memory in two periods of Italian film history: the first and the last decade of twentieth century. The concern has been not so much to interpret the films, but to understand the processes that made the films and how spectarors have applied their knowledge structures to make meaning of the films. Thus the thesis abstains from ascribing implicit meanings to films, but acknowledges how films project cultural contingencies. This is beacause film is shaped by production conditions and cultural and historical circumstances that make the film intelligible. As Bordwell stated in Making Meaning, "One can do other things with films besides 'reading' them" (1989, p. xiii). Within this framework, the thesis proposes a project that understands history films with the norms that govern Italian filmic output, those norms that regulate conditions of production and consumption and the relation between films from various traditions.

Hyperferritinemia -cataract syndrome: Long-term ophthalmic observations in an Italian family

Background Hyperferritinemia-cataract syndrome (HCS) is a rare Mendelian condition characterized by bilateral cataract and high levels of serum ferritin in the absence of iron overload. Methods HCS was diagnosed in three adult siblings. In two of them it was possible to assess lens changes initially in 1995 and again in 2013. Serum ferritin, iron, transferrin concentrations and transferrin saturation percentage were also measured, and the Iron Responsive Element (IRE) region of the L-ferritin gene (FTL) was studied. Results Serum ferritin concentrations were considerably elevated while serum iron, transferrin and transferrin saturation levels were within the normal range in each sibling. Cataract changes in our patients were consistent with those previously reported in the literature. Progression of the cataract, an aspect of few studies in this syndrome, appeared to be quite limited in extent. The heterozygous +32G to T (-168G>T) substitution in the IRE of the FTL gene was detected in this family. Conclusions Ophthalmic and biochemical studies together with genetic testing confirmed HCS in three family members. Although the disorder has been extensively described in recent years, little is known regarding cataract evolution over time. In our cases, lens evaluations encompassed many years, identified bilateral cataract of typical morphology and supported the hypothesis that this unique clinical feature of the disease tends to be slowly progressive in nature, at least in adults.

Italian ja Veneton läänin kolmas sektori. Maaraportti maaseutualueiden palvelutuotannon haasteista ja hyvistä käytännöistä.

Tiivistelmä Maaraportin tavoitteena on luoda yleiskatsaus Italian kolmanteen sektoriin ja tutkimus kohdistuu erityisesti Pohjois-Italiassa sijaitsevan Veneton läänin kolmannen sektorin palvelutuotantoon. Raportissa tarkastellaan erityisesti kolmannen sektorin ja julkisen palvelutuotantosektorin sekä julkishallinnon toiminnallisia suhteita. Kolmannen sektorin mahdollisuuksia vastata maaseutualueiden palvelujen tarjonnan haasteisiin on pyritty analysoimaan. Italia on julkishallinnon ja kolmannen sektorin palvelutuotannon kannalta tarkasteltuna nykytilanteessa mielenkiintoinen testilaboratorio koko Euroopan mittakaavassa johtuen maan historiallisista, kulttuuri-sista, kieli- ja maantieteellisistä sekä itse väestöpohjan tarjoamista haasteista. Italiasta ei voida puhua yhden homogeenisen valtiokäsitteen alla, koska maa toimii kulttuurisista perinteistään johtuen kolmella eri nopeudella. Itse valtio käsitettäkin tulkitaan Italiassa monin eri tavoin pohjautuen ”valtiona” nähdyn organisaation käytännön funktioon sitoutuneena alueellisiin ja kulttuurisiin tekijöihin. Teollinen, dynaaminen yritysten varakas Pohjois-Italia henkilöityneenä Milanoon, hallinnon ja kulttuurin leimaama Keski-Italia kiteytyneenä ikuiseen kaupunkiin Roomaan ja Napolin alapuolinen Etelä-Italia, joka painii ”järjestelmässä sisällä olevan järjestelmänsä” kanssa eivät ole koskaan muodos-taneet oikeasti yhtenäistä Italian valtiota. Italiassa erillisinä itsehallinnollisina alueina toimivat lääneiksi luettavat Sisilia, Trentino Alto-Adige, Val di Aosta, Sardegna ja Friuli-Venezia Giulia, mikä lisää hallinnollista kirjavuutta. Viimeisten vuosien aikana Italian julkishallinto on ollut jatkuvassa transitiotilassa yrittäessään kohdata uudistumisen vaateita globalisoituvassa maailmassa. Italiassa on meneillään hidas siirtyminen liittovaltiomaiseen järjestelmään ja jopa syvempään paikallisuuteen. Massiivinen ja raskas julkishallintokoneisto neljällä eri tasolla (valtio - lääninhallinnolliset alueet - vahvat maakunnat - kunnat) on erittäin hankalasti modernisoitavissa, mutta poliittinen tahtotila on vaihtumassa klassista vahvaa keskushallintoa kannattavasta ajattelutavasta hyväksymään federalistisia, alueellisia hallintoratkaisuja. Italiassa on herätty havaitsemaan, että ongelmien ratkaisu täytyy viedä itse alueille ja niiden ihmisille, koska unilateraalinen keskushallinnointitapa ei enää vastaa monikerroksisiin, moniulotteisiin alueellisiin haasteisiin. Jokaisella alueella on erilaiset lähtökohdat ongelmien ratkaisuihin myös globalisoitumisen asettamissa yhteisissä haasteissa. Kolmannen sektorin asema arvostettuna italialaisten kansalaispalvelujen täydentäjänä ja tuottajana alkaa olla nykypäivää. Kolmannen sektorin elintärkeä osuus uusien palvelutarpeiden tunnistamisessa on jo yleisesti tunnustettu tosiasia Italiassa. Vapaaehtoisjärjestöt toimivat eturivissä kansalaisten arkipäivässä ja pystyvät näin kanavoimaan ensimmäisinä sosiaalista kehityskulkua ja kohottamaan esiin erilaisia marginaalistenkin ryhmien tarpeita sekä vastaamaan niihin. Kolmas sektori laajentaa, tuottaa ja paikkaa paikallista julkista palvelutuotantoa. Ratkaiseva askel lainsäädännölliseltä kannalta on ollut rahoitusvirtojen ohjaaminen kolmannen sektorin ns. ONLUS-organisaatioille ja ONLUS-statuksen perustaminen vuonna 1997. Italiassa on 60 231.214 asukasta (31.7.2009) ja se on hallinnollisesti jakaantuneena 8 100 kuntaan. Suomessa vastaavat luvut ovat 5 350 712 asukasta ja 348 kuntaa (11/2009). Maantieteelliseltä kooltaan Italia ei eroa 301 338 km2:n pinta-alallaan paljonkaan Suomesta (338 424 km2). Väestömäärän erojen vuoksi Italiassa on keskimäärin 199,9 asukasta neliökilometrillä ja Suomessa 17,1. Maiden välinen suora vertailu ei ollut mittakaavaerojen vuoksi järkevää. Kuntien hallinnollinen rooli on Italiassa painotukseltaan erilainen kuin Suomessa. Suomessa kuntien vastuulla oleva sosiaali-, terveydenhuolto- ja koulutoimi eivät ole samassa laajuudessa italialaisten kuntien vastuulla vaan näiden toimialojen vastuulliset tahot ovat läänit terveydenhoitopiireineen sekä maakuntahallinto koulupiirien osalta. Italialaisten kuntien vastuualueet voivat myös vaihdella mittavasti perustuslaissa määriteltyjen perustoimien lisäksi. Tutkimuksen kohteeksi on rajattu Koillis-Italiassa sijaitseva Veneton läänin alue, koska se on väkimäärältään lähes yhtä suuri kuin Suomi, 4 893 309 asukasta (31.3.2009). Kuntien lukumäärä on huimaava 581 kpl. Veneto on maantieteelliseltä alueeltaan pieni ja harvaan asuttua maaseutua on pinta-alasta melko niukasti. Pohjoisen osan vuoristoalueet karuine olosuhteineen muodostavat palvelutuotannollisesti haas-teellisen ympäristön, joka on verrattavissa suomalaisten maaseutualueiden tilanteeseen. Venetossa on omaksuttu Italian mittakaavassa innovatiivisia ratkaisuja julkishallinnon palvelutuotannon ja kolmannen sektorin toiminnan osalta. Veneton alue on luokiteltu maailman pienyritysintensiivisimmäksi alueeksi, mikä heijastuu myös alueen palvelutuotantoratkaisuissa. Raportti esittelee ensin Italian hallintoa, keskushallinnon, paikallishallinnon ja tutkimuksen asettelulle olennaisten kolmannen sektorin toimijoiden osalta. Tämä on välttämätöntä, sillä kolmannen sektorin toiminta on Italiassa hyvin pitkälle lainsäädännöllä ohjattua ja rajattua. Kolmannen sektorin käsitteistöä, toimijoita, järjestäytymistä ja sen toimintaa säätelevää lainsäädäntöä esitellään tarkemmin. Veneton läänin osalta kolmanteen sektoriin perehdytään sekä hallinnon että toimijakentän näkökulmia tulkiten. Raportin lopussa esitellään kolmannen sektorin palvelutuotantoon ja hallinnointiin liittyviä case-esimerkkitapauksia.

Which Narrative? The Case of the Narrative Subject in Fifteenth-Century Altarpieces

The development of the altarpiece towards the end of the late medieval period added a new decorous and conspicuously visual element to the church interior. The altarpiece became the prime location for iconic – i.e. non-narrative – images, but almost from the beginning narrative images were part of the altarpiece in the form of small-scale pictures placed underneath or next to an iconic image in the centre. In the fifteenth century the format of the altarpiece gradually changed, and simultaneously with the development of the unified picture field some new narrative subjects began to appear on the central panel as the main subject of the altarpiece. During the course of the fifteenth century, narrative subjects became increasingly frequent and accepted subjects for altarpieces. In this article I will focus on the problem of the narrative altarpiece, a seeming contradiction of terms. As narrative subjects were transferred from their usual location to the central field of the altarpiece, traditionally reserved for the iconic image, the narrative was included in a new context and expected to assume the function of the altarpiece. How did a narrative image function in this context, and what kind of audience did it serve? Since the questions involved in the issue are complex, I will focus on the biblical narrative of The Visitation as a case study, and use two well-known Florentine altarpieces from the fifteenth century as examples of the interpretative choices open to the viewers of these altarpieces.

Some remarks on asymmetrical cultural transfer. (The Case of Slovenian Literature for Italian Readers)

Eterio Pajares, Raquel Merino y José Miguel Santamaría (eds.)

How are Italian and Spanish cities tackling climate change? A local comparative study

27 p.

The Daedalus system: A tool for the Italian investigating magistrate

Daedalus is a computer tool, developed by an Italian magistrate - Carmelo Asaro - and integrated in his own daily routine as an investigating magistrate conducting inquiries, then as a prosecutor if and when the case investigated goes to court. This tool has recently been adopted by magistrates in judiciary offices throughout Italy, spawning moreover other related projects. First, this paper describes a sample session with daedalus. Next, an overview of an array of judicial tools leads to positioning daedalus in the context of the spectrum.