Kivikk'aho-lauluja nrot 1, 2, 6, 3, 4, 5

Digitoitu 13. 8. 2008.

Diskreetti syrjähyppy kaupunkirakennustaiteeseen : ajatuksia Riitta Nikulan väitöskirjasta

Kirjallisuusarvostelu

Arkistoluettelo 617: Kalevi Aho

Luettelo Kansalliskirjastossa olevan Kalevi Ahon arkiston sisällöstä

Om jaktområden och jaktvård af Juhani Aho

Ilmestyi myös suomeksi: Metsästys-alueiden muodostamisesta ja metsänriistan hoidosta.

Antti Ahlström: hans lif och verksamhet af Juhani Aho

Ilmestyi alunperin 7 vihkona 1905-1906.

Aho, Juhani

Juhani Aho, urspr. Johannes Brofeldt f. 11.9.1861 i Lapinlax d. 8.8.1921 i Helsingfors Juhani Aho har kallats för den första professionella författaren på finskt håll. Under sin ca. fyrtio år långa karriär företrädde han flera olika litterära strömningar, från realism till naturalism och tidig modernism. Till hans roller hörde den som folklivsskildrare, naturlyriker, skarp polemiker, skildrare av den nya teknologins brott mot idyllen, reseskribent och författare till brett upplagda historiska romaner. Hans tidiga modernistiska kortroman Yksin (1890, Ensam, översatt till svenska 1891), väckte upprörda känslor i samtiden med sina skildringar ur bordellmiljö. Aho förnyade även den finska novellgenren genom att utveckla en ny typ av noveller som han kallade spånor (fi. ”lastuja”). Han var också en förnyare som finsk dagstidningsskribent. Tack vare sina många arbetsuppgifter blev Aho även en betydelsefull påverkare inom kulturpolitiken. Biografiskt lexikon för Finland: http://blf.fi/artikel.php?id=2806

Aho hizkuntzaren sustapena Haur Hezkuntzan

Existe una versi??n en espa??ol, con el t??tulo "Estimulaci??n del lenguaje oral en Educaci??n Infantil"

”Lihas on laiska kaveri.” Tarkasteluja Fit-lehden kehollisuusparadigmasta

Tutkin, millaisia merkityksiä keholle annetaan Fit-lehdessä, joka on yksi Suomen näkyvimpiä naisille suunnattuja kuntoilulehtiä. Kysyn, millaiseksi naiskeho oletetaan, mihin se pystyy, mitä siltä odotetaan, kuinka sitä liikutetaan ja miksi sitä liikutetaan. Analysoin lehden vuosikertaa 2014 pohtien, millaiseksi voitaisiin kuvailla lehden välittämää kehollisuusparadigmaa eli käsitystä, jota pidetään tällä hetkellä totena ja oikeana kun puhe on naiskehoista fitness-trendin läpäisemän liikunnan kontekstissa. Paradigman käsitteellä tähdennän kehopuheeseen liittyvää tiedon rakentuneisuutta ja kytköstä valtasuhteisiin. Katson, että nykyinen liikuntakulttuuri hahmottaa kehollisuutta yksipuolisesti biologislääketieteellisen käsitteistön kautta. Miellän oman tutkimukseni fenomenologisesti värittyneeksi kriittiseksi luennaksi, joka pyrkii sulkeistamaan normalisoituneet käsitykset, jotta voisi syntyä entistä tiedostetumpaa keskustelua kehoista ja liikunnasta. Inspiroidun Martin Heideggerin sekä Luce Irigarayn kirjoituksista ja sovellan näitä teoretisointeja uusmateriaalisen feministisen ajattelun hengessä. Lähestyn Fit-lehden kehollisuusparadigmaa kahden näkökulman kautta: Fantasioidun kehollisuuden kautta katsottuna orientaatiossa näkyy rakkaus kehoa kohtaan. Negatiivinen kehollisuus puolestaan näyttää, kuinka suuntautumista liikkumiseen ohjaa usein inhoon, vihaan tai pelkoon kytkeytyvä huolehtiminen. Johtopäätökseni on, että vallitseva kehollisuusparadigma nojaa kartesiolaiseen dualismiin, teknisrationaaliseen eetokseen, rakkauden fantasian toisteisuuteen ja negatiivisen kehollisuuden ulossulkemiseen. Fit-lehden välittämän kehollisuusparadigman puitteissa liikkujan keskittyminen omaan kehoon lopulta etäännyttää häntä kehostaan. Tämän kodittomuuden tilalle tarjoan tulkintani kinesteettisestä kehollisuudesta vaihtoehtoisena näkökulmana liikkujan kehollisuuteen. Tähän mennessä tutkimus on soveltanut kinesteettisyyttä kapeasti vain tanssiin, mutta en näe mitään syytä, miksei kinesteettisen kehollisuuden lähtökohtia voitaisi siirtää myös osaksi käytännön fitness-liikuntaa. Tarvitsemme käytännön, joka tunnustaa kehon moninaisuuden ja sallii liikkujan kotiutua kehoonsa. Luonnostelen reittiä tähän käytäntöön moniaistisen eläytymisen, tunnustelevan kielen kehittelyn, negatiivisen kehollisuuden kokemisen ja ihmettelyssä viipymisen kautta.

Teamwork and Gendered Work Cultures: The Case of Finland

In this article I focus on women workers’ experiences of transformation from line work to teamworking in Finnish clothing companies in the 1990s and also show what happened after this transformation in the clothing branch. The undertone of it is rather melancholic. Following an initial period of intensive and successful development, clothing work was moved from Finland to countries of cheap labour, such as Estonia, Latvia, Lithuania and Russia, and even China. In this type of network manufacturing, the development of modern information and communication technologies played a central role. My aim is to present the standpoint of women clothing workers in this process. The main body of the empirical data of my study consists of dialogues with clothing workers, union representatives, supervisors and managers. I also make use of my fieldwork notes, memos and research diaries from three companies over a period of five years. Furthermore, in the background lie the action research material from Scandinavian type work conferences and the survey material of an extensive mail inquiry that covered the whole branch in Finland. My own research started in 1991 as a mail inquiry and then continued as a case study in companies from 1992 to 2000, by employing action research and ethnographic methodologies.

Retrato de D. Manuel na Iluminura

Revista do IHA, N.5 (2008), pp.96-113