Yhden kuvantamisyksikön henkilöstön työtyytyväisyys ja työssä vaikuttamisen mahdollisuudet

Työtyytyväisyys syntyy siitä, että työntekijä kokee työnsä vastaavan niitä vaatimuksia, joita hän on asettanut sen suhteen, eli se on onnistuneen toiminnan tulos (Pöyhönen 1987: 127-128). Työntekijöiden tyytyväisyys työhön vaikuttaa terveydenhuollossa myös asiakkaan kohtaamiseen ja palvelun laatuun, puhumattakaan työntekijän työmotivaatiosta ja siitä, onko töissä mukava olla. Työtyytyväisyyden tutkiminen onkin erityisen tärkeää, jotta mahdolliset ongelmat työyhteisön sisällä tiedostettaisiin ja niihin voitaisiin puuttua ja etsiä ratkaisuja. Yhden kuvantamisyksikön henkilöstö osallistui henkilöstökyselyyn, joka liittyy työn organisointi ja työnjako röntgenosastoilla -hankkeeseen. Työn tarkoituksena oli analysoida kuvantamisyksikön henkilöstön työtyytyväisyyttä sekä työssä vaikuttamisen mahdollisuuksia käsitelleet kyselyn osat sekä kuvata, miten ikä ja työkokemus terveysalalla ovat yhteydessä niihin. Kyselyn aineisto kerättiin keväällä 2005 webbikyselynä (Grönroos 2006). Kuvantamisyksikön henkilöstö oli erittäin tyytyväinen työnsä sisältöön. Työntekijät kokivat, että he olivat kehittyneet ja kasvaneet työssään ja he olivat saavuttaneet jotakin merkittävää. He kokivat myös, että heillä oli mahdollisuuksia ajatella ja toimia haasteellisessa työympäristössä. He olivat erittäin tyytyväisiä työhönsä, eikä moni ollut harkinnut eroavansa työstään. Nuoremmat työntekijät tuntuivat suhtautuvan hieman kriittisemmin työhönsä kuin vanhemmat työntekijät, jotka olivat tyytyväisempiä työhönsä. Työntekijät tunsivat, että heillä on vain vähän mahdollisuuksia vaikuttaa työpaikkansa asioihin. Niukka enemmistö henkilöstöstä uskoi voivansa vaikuttaa paljon ainoastaan työmenetelmiinsä. Työntekijät tunsivat, että he voivat vaikuttaa työtehtäviinsä tai niiden tekojärjestykseen, työtahtiinsa, työnjakoon ja työtovereihin liittyviin asioihin vain vähän. Työntekijät tunsivat voivansa vaikuttaa vain vähän laitehankintoihin, henkilöstökoulutuksen sisältöön ja siihen, kuka koulutukseen osallistuu. Vanhemmat työntekijät tunsivat voivansa vaikuttaa jonkin verran enemmän asioihin työpaikalla kuin nuoremmat. Kuvantamisyksikössä tulisi lisätä työssä vaikuttamisen mahdollisuuksia. Vaihtoehtoisten työskentelytapojen etsimiseen ja löytämiseen tulisi rohkaista. Uusia työntekijöitä tulisi mahdollisuuksien mukaan palkata.

Ryhmämuotoinen kuntoutusjakso sotainvalidien puolisoille ja leskille Kaunialan sotavammasairaalassa

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Kaunialan sotavammasairaalan ryhmämuotoiselle kuntoutusjaksolle osallistuneiden kuntoutujien kokemuksia kuntoutusjakson sisällöstä sekä sen merkityksestä psykososiaaliseen- ja fyysiseen toimintakykyyn. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat sotainvalidien puolisot ja lesket. Kyseessä on pilottikuntoutusjakso ja se on kertaluontoinen. Tässä työssä on painotettu psykososiaalista näkökulmaa merkittävänä kuntoutuksen toimintakykyä edistävänä tekijänä. Kysely toteutettiin postikyselynä puolistrukturoidulla kyselylomakkeella. Tutkimustapa oli kuvaileva kartoitustutkimus, jossa oli sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia piirteitä. Tutkimukseen osallistui 29 henkilöä, joista 24 oli leskiä. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2006. Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelmistolla ja kvalitatiivisen aineiston analysoinnissa sovellettiin sisällön analyysia. Tutkimuksen tulosten mukaan kuntoutusasiakkaat olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä kuntoutusjakson sisältöön. Mielialaan, ihmissuhteisiin ja leskeyteen sekä kuolemaan liittyviä asioita olisi toivottu käsiteltävän enemmän. Ystävällinen henkilökunta ja osaston positiivinen ilmapiiri koettiin tärkeänä osana kuntoutusjaksoa. Ohjatun toiminnan merkitys nousi vastauksista esiin tärkeänä tekijänä arvioitaessa tyytyväisyyttä kuntoutusjakson antiin. Ryhmämuotoisuuden koettiin edistävän kuntoutujien psykososiaalista toimintakykyä. Kuntoutusjakso toimi fyysistä toimintakykyä ylläpitävänä ja edistävänä tekijänä sekä tuki itsenäistä kotona selviytymistä.

Kotiutushoitajan tehtävänkuva ja hyvän kotiutuksen kriteerit Vantaan kaupungin kotihoidossa

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Vantaan kaupungin kotihoidon kotiutushoitajien tehtävän sisältöä ja luoda hyvän kotiutuksen kriteerit Vantaan kaupungin kotihoitoon. Opinnäytetyö toteutettiin työyhteisön kehittämishankkeena. Tutkimus- ja kehittämistyön tavoitteena oli kehittää kotiutushoitajatoimintaa Vantaan kaupungin kotihoidossa seuraavia tutkimustehtäviä apuna käyttäen: kuvaamalla, mitä kotiutushoitajan tehtävänkuvaan kuuluu ja miten se näkyy käytännön työssä, selvittämällä, mitkä ovat kotiutushoitajan keskeisimmät tehtävät, tuottamalla hyvän kotiutuksen kriteerit Vantaan kaupungin kotihoitoon ja kartoittamalla, miten kotiutushoitajan tehtävänkuvaa tulisi muuttaa, jotta se täyttäisi hyvän kotiutuksen kriteerit. Tutkimus- ja kehittämistyö toteutettiin osallistavaa toimintatutkimusta soveltaen. Lähtökohtana oli kotiutushoitajatoiminnan alkaminen Vantaan kaupungin kotihoidossa syksyllä 2004, joten kyseessä oli uuden toiminnan tutkiminen ja kehittäminen. Aineisto kerättiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa aineisto kerättiin kolme avointa kysymystä sisältävällä lomakkeella, joihin pyydettiin kotiutushoitajapareja vastaamaan kirjoittamalla vastaukset esseemuotoon ja toisessa vaiheessa aineisto kerättiin haastattelemalla esseisiin vastanneita kotiutushoitajia. Molemmat aineistot käsiteltiin sisällön erittelyä apuna käyttäen. Tulokset ovat kuvattu niillä käsitteillä, joita kotiutushoitajat ovat tuoneet ilmi. Kotiutushoitajien mukaan kotiutushoitajan tehtäväkuvaan kuuluu toimia yhteyshoitajana kotiuttavan hoitopaikan ja kotihoidon välillä ja osallistua hoitokokouksiin varsinkin vaativissa kotiutuksissa tai jos kyseessä on oman solun asiakas. Kotiutushoitajan olisi hyvä tehdä alustava hoitosuunnitelma kotiutuvasta asiakkaasta. Kotiutushoitaja toimii yhteistyössä oman alueensa kotihoidon henkilökunnan, VERPAn (vanhustenhuollon erityispalvelut), alueen sosiaalityöntekijän ja tukipalveluista vastaavien kanssa. Lisäksi hän opastaa ja neuvoo asiakkaita ja yhteistyökumppaneita kotihoidon palveluiden suhteen. Hänen toiminnassaan korostuu asiantuntijuus. Kotiutushoitajien mukaan asiakkaan onnistuneeseen kotiutukseen kuuluivat seuraavat kriteerit: asiakaslähtöisyyden kunnioittaminen, yhteistyö ja yhteydenpito omaisiin ja kotiuttavaan hoitopaikkaan, kotiutuksen valmistelu ja koordinointi, kotiutumisesta tiedottaminen, hoitoneuvotteluiden koordinointi ja järjestäminen, tarvittavien tukipalveluiden tilaaminen ja asiakkaan hoidon arviointi. Hyvän kotiutuksen kriteerit liittyivät sekä kotiuttavaan hoitopaikkaan että kotihoitoon. Kotiutushoitajat ehdottivat seuraavia muutoksia nykyiseen kotiutushoitajatoimintaan: toiminnan uudelleen järjestäminen siten, että kotiutushoitajalle perustettaisiin oma toimi joko sairaalaan tai kotihoitoon. Lisäksi toivottiin toiminnan yhtenäistämistä ja yhteistyön tiivistämistä kotihoidon ja sairaalan kesken. Jatkokehittämishaasteena on kehittää vastuuhoitajatoimintaa ja kirjaamista Vantaan kaupungin kotihoidossa. Tärkeää on myös arvioida hyvän kotiutuksen kriteerien toteutumista sekä kotiutuvien että kotihoidon hoitajien kokemana.

"Mitä ne oikein tahtoo?" : toimintaterapeuttiopiskelijoiden interventio palvelutalon viriketoiminnan kehittämiseksi

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, minkälainen viriketoiminta Miljan palvelutalon asukkaita motivoi. Selvitimme työssämme myös Miljan palvelutalon sekä työntekijöiden resursseja viriketoiminnan kehittämiseen.Työmme tavoitteena oli tuottaa määrällistä tietoa, jonka avulla työntekijät voivat kehittää viriketoimintaa asukkaille motivoivammaksi ja asiakaslähtöisemmäksi. Halusimme työllämme tuoda esille oman toimintaterapeuttisen näkökulmamme toiminnan merkityksellisyydestä ja sen vaikutuksesta hyvään elämänlaatuun.Perimmäisenä pyrkimyksenä työssämme oli luoda asukkaille mahdollisuus parempaan elämänlaatuun viriketoimintaa kehittämällä asiakaslähtöisemmäksi. Pidimme tärkeänä sitä, että palvelutalon asukkailla olisi mahdollisuus toimia heille mielekkäällä ja merkityksellisellä tavalla vapaa-ajallaan. Työmme on tehty toimintaterapeuttisesta näkökulmasta vaikka aiheena on viriketoiminta. Palvelutaloympäristössä vapaa-aikaa vietetään viriketoiminnan muodossa, ja ikääntyneiden vapaa-ajan laatua ylläpidetään ja parannetaan viriketoiminnan muodossa työntekijöiden toimesta. Käytimme työssämme viitekehyksinä Inhimillisen toiminnan mallia ja Kanadan toiminnallisen suoriutumisen mallia. Tiedonkeruumenetelminä käytimme ryhmämuotoista teemahaastattelua työntekijöille ja kyselylomaketta asukkaille. Työntekijöitä haastattelemalla halusimme selvittää palvelutalon yleisiä resursseja sekä työntekijöiden mielipiteitä palvelutalon viriketoimintaa koskien. Saamiemme tietojen pohjalta laadimme kyselylomakkeen, joka selvitti palvelutalon asukkaiden mielenkiinnon kohteita valmiiksi määriteltyjen toimintakokonaisuuksien osa-alueilta. Palvelutalossa oli kyselyiden tekohetkellä kolmekymmentä (30) asukasta, joista selvitykseen osallistui kuusitoista (16) asukasta. Työmme tuloksista ilmeni, että merkittävä osa palvelutalon asukkaista haluaa osallistua viriketoimintaan. Vastaajia kiinnosti eniten muistitoiminta, retkeily, ulkoilu, keskustelu, musiikki ja liikunta. Vaikka työmme toi yksilötason tietoa mielekkäästä toiminnasta ja sen merkityksestä se ei kuitenkaan kerro sitä, miten elämänkokemukset, arvot ja tunne omasta toimintakyvystä vaikuttavat ihmisen tekemiin valintoihin. On tärkeää, että työmme tuloksiin ei tyydytä sellaisenaan vaan niitä lähdetään purkamaan auki yksilötasolla.

Pelaamisen lumo : tietokoneella pelaaminen terapeuttisena toimintana

Opinnäytetyön tarkoituksena on käsitellä pelaamista toimintana ja tarkastella pelaamista terapeuttisen toiminnan käsitteellisen viitekehyksen kautta. Tavoitteena on löytää perusteita tietokonepelien käyttöön lasten ja nuorten toimintaterapiassa. Opinnäytetyöprosessiani on ohjannut David L. Nelsonin ja Julie Jepson-Thomasin Terapeuttisen toiminnan käsitteellinen viitekehys. Viitekehyksen avulla tutkin millaista terapeuttista toimintaa pelaaminen on. Opinnäytetyön teoriapohja perustuu eri ammattialojen yleisiin pelitutkimuksiin, koska tietokoneella pelaamisen terapeuttisia vaikutuksia on tutkittu hyvin vähän kuntoutuksen näkökulmasta. Opinnäytetyö on laadullinen. Haastattelin kolmea nuorta poikaa heidän pelikokemuksistaan. Opinnäytetyön teoriasta ja aineistosta löytyi useita pelaamiseen vaikuttavia tekijöitä. Niiden perusteella tietokonepelien käyttö lasten ja nuorten toimintaterapiassa on perusteltua koska pelaaminen on lapsille ja nuorille tärkeää ja hyvin motivoivaa toimintaa. Se on merkittävä terapeuttinen tekijä sekä asiakaskeskeisen työskentelytavan ydin. Terapeuttisen toiminnan käsitteellisen viitekehyksen mukaan toiminnan mukautuminen on sitä kun pelaamalla pelaaja muuttaa itseään. Se antaa terapeutille mahdollisuuden työskennellä asiakkaansa tavoitteiden kanssa asiakkaalle hyvin merkityksellisen toiminnan avulla. Terapeutin ja asiakkaan tarkoitukset toiminnalle voivat olla erilaiset, pelaaminen mahdollistaa ne. Toiminnan mukautumista voi tapahtua kaikessa pelaajan kehityksellisessä rakenteessa: sensomotorisessa, kognitiivisessa ja psykososiaalisessa rakenteessa. Pelitutkijoiden tutkimus tukee johtopäätöstä. Pelaamista voi siten käyttää hyvin monen erilaisen asiakasryhmän kanssa. Pelaaminen myös mahdollistaa tavoitteiden toteutuksen varioinnin, tavoitetta voi harjoitella ja kehittää monilla erilaisilla peleillä. Pelaamisen tärkein terapeuttinen tekijä on eläytymisen mahdollisuus. Pelien avulla voi esimerkiksi liikuntavammainen asiakas kokea liikkumisen iloa. Pelaaminen tarjoaa terapeuttisesti tärkeitä voimaannuttavia tekijöitä. Tietokoneella pelaaminen terapeuttisena toimintana on vain yksi osa tavoitteellista terapiaprosessia, ei koskaan ainoa toiminnan muoto. Terapeuttisena toimintana pelaaminen ei ole itsetarkoitus, vaan se mitä pelaaminen mahdollistaa. Tietokoneen terapeuttisessa käytössä täytyy huomioida ja tiedostaa sen rajoitteet. Tietokoneen käyttäminen ei ole aina helppoa ja se on huomattava taloudellinen ja ajallinen resurssi. Siihen voi liittyä myös tekijöitä jotka vähentävät tai jopa poistavat sen terapeuttista vaikutusta.

Osa 2: Minun napa, meidän luokka : posteri itsetuntoa ja ryhmäytymistä tukevasta toimintatuokiosta

Toiminnallinen opinnäytetyömme on osa Koululaisen terveys ja toimintakyky -hanketta, jonka taustalla ovat Helsingin ammattikorkeakoulu, Helsingin opetusvirasto ja Helsingin terveyskeskus. Opinnäytetyömme tavoitteena oli seitsemäsluokkalaisten itsetuntoa ja luokan ryhmähenkeä tukevan toiminnan suunnittelu, toteutus ja raportointi. Ammatillisen kasvumme tavoitteena oli erilaisten toimintamenetelmien omaksuminen, itsetuntoon ja ryhmäytymiseen liittyvän erityistiedon kartuttaminen sekä ryhmäohjaustaitojen lisääminen. Teoriapohjana käytimme muun muassa hoito- ja käyttäytymistieteellisiä tutkimuksia itsetunnosta, mielialasta, ryhmäytymisestä ja kuulluksi tulemisesta. Toteutimme opinnäytetyömme Laajasalon koulun erään seitsemännen luokan kanssa 2. ja 3. marraskuuta 2005. Käytettävissämme oli yhteensä kuusi tuntia. Toimintaan osallistui 15 oppilasta. Tarkoituksenamme oli, että oppilaat harjoittelevat antamaan ja vastaanottamaan toisiltaan positiivista palautetta, osallistuvat hulluttelu-, lämmittely-, tutustumis-, luottamus-, myönteisyys-, ja yhteistyöharjoitteisiin, pohtivat itsetunto- ja mieliala-aiheisia kysymyksiä sekä tekevät yhdessä ryhmäänsä kuvaavan taideteoksen. Arvioimme opinnäytetyömme onnistumista havainnoimalla toteutustilanteita ja oppilaiden antaman kirjallisen palautteen perusteella. Arviointikohteina olivat oppilaiden osallistuminen ja tyytyväisyys toimintaan sekä omat ohjaustaitomme. Kaikki oppilaat osallistuvat lähes jokaiseen toiminnan osioon. Liikunnallisten harjoitteiden aikana oli levotonta, mikä saattoi johtua avarasta tilasta, halusta testata ohjaajien auktoriteettiä ja ikäkauteen liittyvästä psyykkisestä murroksesta. Taideteoksen tekemiseen oppilaat malttoivat syventyä ja siitä he myös pitivät eniten. Kaikki käyttämämme ryhmäyttävät harjoitteet eivät mielestämme soveltuneet ryhmätilanteeseen, jossa ohjaaja on vieras. Koemme edelleen, että aiheemme on tärkeä ja toivomme Laajasalon koulun ottavan käyttöön suunnittelemamme itsetunto- ja mieliala-aiheisen kirjoitustehtävän. Aiomme esitellä aihetta myös posterin avulla. Avainsanat itsetunto, murrosikä, ryhmäytyminen, toiminnallisuus

Lisäase yleisöjahtiin : yleisötyön mahdollisuudet Kettupäivät-elokuvafestivaalin yleisöpohjan kehittämisessä

Työskentelin vuonna 2005 kotimaisen lyhyt- ja dokumenttielokuvan festivaalilla Kettupäivillä tiedottajana. Festivaalia järjestävän Suomen elokuvakontakti ry:n toiminnan tavoitteina on mm. edistää elokuvantekijöiden ja yleisön välisiä kontakteja ja lisätä kiinnostusta elokuvan eri muotoihin. Tavoitteensa saavuttamiseksi se järjestää vuosittain Kettupäiviä. Työskennellessäni Kettupäivillä huomasin, että suuri yleisö ei ole ottanut tapahtumaa Suomen elokuvakontakti ry:n tavoitteen mukaisesti omakseen. Festivaali käyttää yleisön tavoittamiseen perinteisiä keinoja eli tiedottamista ja markkinointia. Tiedotuksen ja markkinoinnin ohella yleisön tavoittamiskeinoksi on Suomessakin nousemassa yleisötyö. Yleisötyötä voidaan pitää keinona kulttuuritapahtuman helpompaan saavuttamiseen. Kulttuuritapahtuma on saavutettava silloin, kun erilaiset yleisöt voivat osallistua siihen mahdollisimman helposti ja esteettömästi. Kulttuuritapahtuman saavutettavuutta voidaan parantaa poistamalla osallistumisen esteitä. Esteet voivat olla fyysisiä, aisteihin liittyviä, taloudellisia, asenteellisia/henkisiä, tiedollisia tai tiedottamiseen liittyviä tai päätöksen teon puutteellisuudesta johtuvia. Yleisötyö toimii lähinnä asenteellisten ja tiedollisten esteiden poistamisen keinona. Työn tavoitteena on löytää konkreettisia esimerkkejä Kettupäivien yleisötyöhön ja sitä kautta laajemman yleisön tavoittamiseen festivaalille. Tutkin yleisötyötä kolmen erilaisen helsinkiläisen kulttuuriorganisaation tekemän yleisötyön kautta. Haastattelut tein vuosien 2005 ja 2006 vaihteessa, jonka jälkeen kirjoitin työn seuraavan vuoden aikana. Yleisötyön merkitys markkinoinnin ja tiedotuksen ohella kulttuurituotteen ulkoisen viestinnän ja yleisön saavuttamisen kannalta on oleellinen etenkin pienissä tai muulla tapaa marginaalissa toimivissa kulttuuriorganisaatioissa. Tärkeää pienen tai keskisuuren taideorganisaation yleisötyössä on resurssien laskeminen siten, ettei yleisötyö syö voimavaroja päätoimintamuodosta, mutta että yleisötyöllä on oma vahva merkityksensä yleisöjen liikuttamisessa ja kulttuurituotteen tunnettuuden lisäämisessä.

Tavallisia tarinoita : rivikansalaiset television uutisjutuissa

Tässä opinnäytetyössä käsittelen tavallisia ihmisiä televisiouutisten jutuissa käyttäen esimerkkeinä uutisjuttuja Nelosen ja MTV3:n kotimaan uutisista. Tavoitteeni on tutkia tavallisen ihmisen rooleja ja tehtäviä television uutisjutuissa, sekä tarkastella ”rivikansalaisten” käyttämistä uutisjutuissa toimittajantyön kannalta. Valotan sitä, mitä MTV3 ja Nelonen uutisillaan tavoittelevat, millaisista lähtökohdista kanavat toimivat ja miten kanavien arvot vaikuttavat tavallisten ihmisen esiintymiseen uutisjutuissa. Esittelen ja analysoin erilaisia juttutyyppejä, joissa tavallisia ihmisiä uutisissa esiintyy, pohdin millaisia tarinoita ja sisältöjä heidän kannaltaan kerrotaan ja millaisissa rooleissa he esiintyvät. Pohdin myös sitä, mitä lisäarvoa tavallisilla ihmisillä uutisjuttuihin haetaan ja sitä, voisiko arjen näkökulmaa laajentaa niistä juttutyypeistä, joissa se nyt jo esiintyy. Tarkastelen omien kokemuksieni pohjalta myös, millaisia käytännöllisiä, moraalisia ja journalistisia pulmia ja mahdollisuuksia tavallisten ihmisten käyttämiseen television uutisjutuissa liittyy. Käsittelen myös sitä, mihin tavalliset ihmiset asettuvat uutisten hierarkiassa, ja miten heidän esiintymisensä uutisjutuissa vaikuttaa uutisen objektiivisuuteen. Tavallinen ihminen on uutisjutussa elävöittävä kokija, toimija tai passiivinen toiminnan kohde. Hän voi esiintyä lähes minkä tahansa tyyppisessä uutisjutussa kuvittajana, kommentoijana, uutiskuorman keventäjänä tai jutulle rakenteen antavana tapauksena. Tavalliset ihmiset esiintyvät televisiouutisten gallupeissa tai avaamassa keskustelunaiheita elämäntilanteellaan. Usein he esiintyvät toimittajan tai toimituksen alter egoina, ottavat kantaa asioihin vapaina uutishuoneen objektiivisen totuuden oletusarvosta. Televisio on arkinen, perhekeskeinen ja tasa-arvoinen väline, joka joutuu taistelemaan huomiosta kodin muiden tapahtumien kanssa. Viihtymisen kannalta on olennaista kuvata ihmiskasvoja, tehdä uutisista tarinoita ja tarjota samaistuttavia elementtejä katsojalle. Vaikka monet tutkijat sijoittavat tavallisen ihmisen uutishierarkian alimmalle portaalle, heillä on uutisjutuissa viihdyttäjän osan ohella tärkeä tehtävä totuudenpuhujina.

Kirjallisuutta

Virallisen vastaväittäjän professori Heikki Kullan Helsingin yliopiston oikeustieteelliselle tiedekunnalla antama 14.10.2005 päivätty lausunto