Klooriheksidiinipitoisuus vesirokkovoiteessa - HPLC-menetelmän kehitys ja validointi

Tässä opinnäytetyössä kehitettiin HPLC-menetelmä klooriheksidiinipitoisuuden määrittämiseksi Professorin vesirokkovoiteesta. Menetelmä kehitettiin Yliopiston Apteekin analyyt-tiselle laboratoriolle. Klooriheksidiini on vesirokkovoiteessa käytetty vaikuttava aine. Se ehkäisee ja hoitaa ihon punoitusta ja turvotusta ja on nykyään tunnetuin antiseptinen aine. Klooriheksidiinipitoisuutta ei ole vesirokkovoiteesta tutkittu, eikä sen säilyvyys voiteessa ole tämän vuoksi varmaa. Yliopiston Apteekki määrittää vesirokkovoiteen käyttöiäksi kaksi vuotta. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, onko Yliopiston Apteekin määrittelemä kahden vuoden kestoaika vesirokkovoiteelle liian pitkä. Epäiltiin, että klooriheksidiini hajoaa vesirokkovoi-teessa parakloorianiliiniksi kahden vuoden aikana. Työn tarkoituksena oli kehittää HPLC-menetelmä klooriheksidiinipitoisuuden analysoimiseksi vesirokkovoiteesta. Työhön liittyi näytteenkäsittelyn ja uuttoliuottimen määritys vesirokkovoiteelle. Kirjallisuudessa esiintyviä menetelmiä testattiin ja muokattiin tähän työhön sopiviksi. Kun menetelmän kehitys oli saatu valmiiksi, uusi menetelmä validoitiin. Validoidun menetelmän avulla analysoitiin vanhoja erävarastonäytteitä, joiden avulla selvitettiin klooriheksidiinin säilyvyys voiteessa. Lopputulos oli, että klooriheksidiini säilyy voiteessa ainakin kolme vuotta hajoamattomassa muodossa. Voiteen valmistusprosessissa oli kuitenkin parannettavaa, koska klooriheksidiinipitoisuus vaihteli huomattavasti valmistuserien välillä. Klooriheksidiinipitoisuuden tutkimisen aloittaminen valmistettavista eristä oli tutkimustulosten mukaan aiheellista. Vesirokkovoiteen pitoisuuden tutkimisen seurauksena on suositeltavaa aloittaa lisäksi uusi säilyvyysseurantatutkimus, joka sisältää myös pitoisuustutkimukset.

Pseudomonas aeruginosa -bakteerin osoittaminen kosmetiikasta

Opinnäytetyön tarkoituksena oli validoida kosmetiikan laadunvalvonnassa käytetyn mikrobin, Pseudomonas aeruginosan, osoitusmenetelmä. Menetelmä validoitiin Tullilaboratori-on mikrobiologian jaostolle, joka tutkii elintarvikkeiden lisäksi myös kosmetiikkaa. Se käyt-tää kosmeettisten tuotteiden tutkimisessa amerikkalaista menetelmää. Tavoitteena oli selvittää, onko jo käytössä oleva menetelmä toimiva kyseisen bakteerin suhteen ja voidaanko se akkreditoida. Validointia varten valittiin erilaisista kosteusvoide-ryhmistä kolme matriisia, joihin siirrostettiin kohdemikrobia sekä taustaflooraa. Ensimmäiseen matriisiryhmään kuului tuote, joka sisälsi vähän säilöntäaineita, toinen matriisi oli luontaistuote ja kolmas matriisi päivittäiskaupan tuote. Näytteet viljeltiin pintalevityksenä spesifisille Pseudomonas Isolation Agar -maljoille. Menetelmän toistettavuuden laskemiseksi tehtiin seitsemän toistomääritystä ja uusittavuuden laskemiseksi viisi toistomääritystä viljelemällä rinnakkain toisen viljelijän kanssa. Tuloksista laskettiin standardipoikkeamat käyttäen kaikkia saatuja arvoja sekä poistamalla raja-arvot. Menetelmän toistettavuus ja uusittavuus olivat tyydyttäviä, sillä standardipoikkeamat eivät olleen kovin suuria. Spesifisyyttä varten varmistettiin viisi tyypillistä ja epätyypillistä pesäkettä kaupallisella kitillä. Menetelmä oli spesifinen, sillä kohdemikrobi pystyttiin toteamaan kaikista näytteistä, häiritsevistä taustamikrobeista huolimatta. Menetelmän toteamisrajan selvittämiseksi näytteisiin lisättiin kolmea eri bakteerisiirrostetta, joiden pitoisuudet olivat melko alhaiset ja lähellä toisiaan. Pseudomonas aeruginosa pystyttiin toteamaan alhaisimmalla tasolla. Tuloksien perusteella voidaan todeta, että menetelmän validointi onnistui

Lappeenrannan yksityisten perhepäivähoitajien koulutustarpeen selvitäminen ja koulutustarjonnan parantaminen

Opinnäytetyön aiheena on Lappeenrannan seudun yksityisten perhepäivähoitajien koulutustarpeen selvittäminen ja olemassa olevan koulutussuunnitelman parantaminen. Opinnäytetyö tehdään yhteistyössä Etelä-Karjalan maa- ja kotitalousnaisten piirikeskuksen kanssa. Heidän tarkoituksenaan on tarjota ja toteuttaa koulutuksia yksityisille perhepäivähoitajille. Lappeenrannan kaupungin alueella ja eräissä Etelä-Karjalan maakunnan alueella sijaitsevissa kunnissa toimii noin 60 yksityistä perhepäivähoitajaa, ja toiminta vaikuttaa noin 181 lapsen arkeen mm. ravitsemukseen ja ruokailutottumuksiin. Koulutukset nostavat ammattitaidon laatua. Lisäksi monilla perhepäivähoitajilla ei ole ammattiin nykyisin vaadittavaa pätevyyttä ja mm. siksi ammattitaitoista osaamista täytyy kehittää. Tutkimukseen hankittava aineisto saatiin kyselylomakkeella avulla, joita jaettiin (60 kpl). Perustietoja haluttiin tietää perhepäivähoitajien koulutuksesta, alallaolovuosista, hoitolasten ja erityisruokavalioita tarvitsevien lasten määrää, kuinka tuttuja heille ovat ravitsemussuositukset, erityisruokavaliot ja hygieniaosaaminen sekä heidän kiinnostuneisuutensa koulutuksiin. Kyselylomakkeen avulla oli tarpeen tiedustella mielipidettä aiemmin järjestetyistä koulutuksista sekä millaisia koulutuksia tulevaisuudessa yksityisillä perhepäivähoitajilla voisi olla. Kyselylomakkeita analysoitiin yhteensä 29. Kaikkien vastanneiden vastausprosentti oli 48. Alallaolovuosia oli keskimäärin koulutuksen saaneilla 11 vuotta ja niillä, joilla perhepäivähoitajan työhön tarvittavaa koulutusta ei ollut, oli 25 vuotta. Koulutuksen saaneet yksityiset perhepäivähoitajat olivat innokkaampia koulutusten järjestämiseen sekä mielestään tarvitsivat lisäkoulutusta ja lisätietoa kysytyistä asioista enemmän kuin ne vastaajat, jotka eivät olleet saaneet vaadittavaa koulutusta. Koulutuksia voitaisiin tarjota uusista ravitsemussuosituksista ja niiden käytöstä. Hygieniaosaamisasiat olivat yleisesti tuttuja suurimmalle osalle perhepäivähoitajista ja vastausprosenttien perusteella enemmistö yksityisistä perhepäivähoitajista haluaisi siihen liittyvän koulutuksen järjestämistä. Hygieniapassin suorittamista voitaisiin tarjota, koska se kiinnosti vastaajia. Yli puolet vastaajista vastasi tuntevansa erityisruokavaliot, mutta koulutusta voitaisiin suunnitella kysynnän ja toiveiden mukaan.

Kahvilatyöntekijöiden suhtautuminen kahviin ja kahvin valmistukseen

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka kahvilatyöntekijät suhtautuvat kahviin ja kahvin valmistukseen sekä millaisena työntekijät näkevät kahvin osana kahvilan laatua ja liiketoimintaa. Lisäksi tutkimuksessa haluttiin selvittää, löytyykö suhtautumisessa eroja kahvikoulutuksen saaneiden ja kouluttamattomien työntekijöiden välillä. Tutkimus toteutettiin kyselynä ja kysymyslomakkeet jaettiin Helsingin ydinkeskustan kahvilatyöntekijöille lokakuussa 2007. Lomakkeita jaettiin yhteensä 92 kappaletta, joista 61 saatiin takaisin. Kyselylomake sisälsi 12 väittämää, joihin vastaajan tuli vastata valitsemalla viidestä vastausvaihtoehdosta, kuinka samaa mieltä tai eri mieltä vastaaja on väittämästä. Tutkimukseen vastanneet kahvilatyöntekijät kokivat pystyvänsä omilla toimintatavoillaan vaikuttamaan siihen, miltä kahvi maistuu. He myös kokivat olevansa itse vastuussa laadun toteutumisesta. Työntekijöiden suhtautuminen asiakkaiden pyyntöön saada tuoretta kahvia vanhan kahvin tilalle vaihteli voimakkaasti. Vastaajien käsitys kahvin merkityksestä kahvilan myynnille sekä mielikuva kahvista edullisena ja hyväkatteisena jakoi vastaajien mielipiteitä. Lisäksi suuri osa vastaajista oli vain melko samaa mieltä väittämästä, että kahvi on kahvilan tärkein tuote. Kahvia ei siis koettu ehdottomasti kahvilan tärkeimmäksi tuotteeksi. Kahvikoulutuksen saaneiden ja kouluttamattomien työntekijöiden välillä oli jonkin verran eroavaisuuksia muun muassa käsityksissä kahvilaitteiden puhdistuksesta sekä tuoreen ja vanhan kahvin yhdistämisestä. Suurin ero koulutuksen saaneiden ja kouluttamattomien työntekijöiden välillä oli käsityksessä siitä, pystyykö kuvailemaan tarkasti kahvilassa tarjottavien erikoiskahvien sisältöä ja jopa suosittelemaan asiakkaalle jotain tiettyä kahvijuomaa.

Patentti- ja rekisterihallituksen puhepalvelujen kehittäminen

Tämä insinöörityö tehtiin Patentti- ja rekisterihallitukselle. Työssä selvitettiin puhepalvelu-järjestelmän kehittämisen vaihtoehtoja. Työn tavoitteena oli tehdä Patentti- ja rekisterihallitukselle selvitys siitä, miten senhetkistä puhelinratkaisua tulisi kehittää, jotta se saavuttaisi asetetut käyttäjien ja tekniikan vaatimukset. Työssä tutustuttiin myös piiri- ja pakettikytkentäiseen verkkoon ja tulevaisuuden puhelinverkkoihin. Työ aloitettiin tutustumalla Patentti- ja rekisterihallituksen puhepalvelujärjestelmän nykyti-laan ja kustannuksiin. Sen jälkeen selvitettiin vaihtoehtoisia ratkaisuja ja niiden tarjoamia palveluja. Vaihtoehtoisissa ratkaisuissa tutustuttiin VoIP-, matkapuhelin- ja yhdistelmäratkaisuihin. Sitten laadittiin suositus uudesta puhepalveluratkaisusta tukeutumalla tekniikan mahdollisuuksiin ja kustannuksiin. Lopuksi tehtiin tarjouspyyntö, jolla hankitaan uusi pu-hepalvelujärjestelmä. Tarjouspyyntö perustui Patentti- ja rekisterihallituksen asettamiin vaatimuksiin. Tarjoajista valitaan toimittajaksi se, kenen tarjous on kokonaistaloudellisesti edullisin. Tarjouksia vertaillaan pisteytystaulukolla, jossa arvioinnin kriteereinä käytetään hintaa sekä ratkaisun toiminnallisuutta ja soveltuvuutta. Työn tuloksena Patentti- ja rekisterihallitukselle saadaan uusi puhepalvelujärjestelmä, joka sisältää puhelinvaihteen, päätelaitteet, puhelunvälityksen toteutuksen, asiakaspalvelusar-jojen toteutuksen, liikkuvan henkilöstön puhelinratkaisun, raportointiominaisuudet sekä tarvittavat tuki- ja oheispalvelut. Tavoitteena on, että uusi järjestelmä tullaan ottamaan käyttöön vuoden 2008 alussa.

Nukkekodin rakentaminen vapaa-ajan toimintana ja tekijän kokemuksena

Opinnäytetyömme tarkoituksena on selvittää, mitä nukkekodin rakentaminen toimintana on ja minkälaisia merkityksiä sillä on tekijälleen. Lähestymme aihetta vapaa-ajan toimintana ja tarkastelemme sitä myös toiminnan merkityksellisyyden ja flow-kokemuksen kautta. Työ tuo eriteltyä tietoa nukkekodin rakentamisesta toimintana niin toimintaterapeuteille, opiskelijoille kuin myös yhteistyökumppanillemme Nukkekotiyhdistys ry:lle. Haastattelimme neljää nukkekodin rakentajaa. Haastattelukysymykset muotoutuivat työmme teoreettisen pohjan Nelson toiminnan määritelmän, Kellyn vapaa-ajan elementtien ja Csikszentmihalyin flow-teorian kautta, joiden mukaan myös analysoimme haastattelujen sisältöä. Nukkekodin rakentaminen voidaan nähdä autoteelisena, tavoitteellisena toimintana, joka jakautuu kahteen erilliseen osaan. Nukkekodin rakentaminen on inspiraatiosta lähtöisin olevaa suunnittelua, haaveilua ja materiaalien hankintaa. Tämän jälkeen alkaa konkreettinen rakentamisen vaihe, joka näyttäytyy avoimena toimintana. Nukkekodin rakentaminen on toimintaa, jota voidaan toteuttaa eri tavoin. Nukkekotia voi rakentaa yksin tai yhdessä, säännöllisesti tai silloin kun itse haluaa. Haastateltavat kokivat nukkekodin rakentamisen haastavana, iloa tuottavana ja keskittymistä vaativana toimintana, jossa on mahdollisuus toteuttaa omia ideoita luovasti. Nukkekodin rakentamisessa henkilön taidot ja toiminnan haasteet voidaan suhteuttaa toisiinsa. Toiminta vaatii aikaa ja tekijältään rauhallisuutta. Nukkekodin rakentamiseen liittyy ongelmien ratkaisua ja siihen uppouduttaessa leikki ja todellisuus kohtaavat toisensa. Toiminta antaa kokemuksen omasta itsestä tekijänä ja sen kautta on mahdollisuus eheytyä. Työmme lopussa pohdimme nukkekodin rakentamista toimintaterapiassa käytettävänä toimintana ja toivomme, että työmme välittää toimintaterapeuteille tämän toiminnan mahdollisuuksia terapiassa.

Päivittäisten toimintojen solmukohdat : etenevää muistisairautta sairastavien lyhytaikaishoidon asiakkaiden omais- ja omahoitajien näkemyksiä

Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata Kustaankartanon F3B-osaston lyhytaikaishoidon, etenevää muistisairautta sairastavien asiakkaiden päivittäisten toimintojen solmukohtia omais- ja omahoitajien näkökulmasta. Työ liittyy IKU-Stadiaan, joka on osa laajempaa IKU-hanketta. IKU-Stadian tehtävänä on tuottaa tietoa asiakkaiden toimintakyvystä ja selvittää asiakkaiden toimintakykyä tukevat toimintatavat ympäristöjen suunnittelun lähtökohdaksi. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa toimintaterapian näkökulmasta tietoa, jota voidaan hyödyntää etenevää muistisairautta sairastavien henkilöiden lyhytaikaishoidon kehittämisessä osana omaishoidon tukea. Etenevää muistisairautta sairastava henkilö ja omaishoitaja voidaan yhdessä nähdä asiakkaana. He tarvitsevat tukea ahdistuksen ja huolten käsittelyyn sekä päivittäisten toimintojen sujumiseen kotiympäristössään. Toimintaterapeuttien ydinosaamiseen kuuluu päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen ja osallistumisen mahdollistaminen asiakkaiden arjen ympäristöissä. Toimintaterapian keinoin voidaan vastata tehostetun koti- ja omaishoidon kasvaviin haasteisiin. Opinnäytetyön aineisto on hankittu asiakaslähtöiseen Kanadan toiminnallisen suoriutumisen malliin perustuvaa COPM- arviointimenetelmää käyttäen haastattelemalla kolmen etenevää muistisairautta sairastavan lyhytaikaishoidon asiakkaan omais- ja omahoitajia. Avointen haastattelukysymysten teemat liittyivät päivittäisten toimintojen ongelmien itsestä huolehtimisen, tuottavuuden ja vapaa-ajan osa-alueisiin. Haastattelut on analysoitu teoriasidonnaisella sisällönanalyysilla, jossa on joiltain osin hyödynnetty Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälisen ICF-luokituksen suoriutumisen ja osallistumisen sekä ruumiin ja kehon toimintojen pääluokkia. Etenevää muistisairautta sairastavien henkilöiden arjen sujumista ehkäisivät vaikeudet mieltää meneillään olevaa toimintaa, tuottaa koordinoituja liikkeitä ja käyttää tarvittavia välineitä. Tehtävien aloittaminen, niihin keskittyminen sekä loppuun saaminen oli vaikeaa ja vei paljon aikaa. Myös levottomuus, kommunikoinnin ja hahmottamisen vaikeudet aiheuttivat päivittäisten toimintojen sujumisen solmukohtia. Tärkeimmiksi toiminnallisen suoriutumisen ongelmiksi COPM- arviointimenetelmää käytettäessä haastateltavat nostivat aiheita, jotka liittyivät pääasiassa itsestä huolehtimisen ja vapaa-ajan osa-alueisiin. Analyysin tuloksena esiin nostetut päivittäisten toimintojen solmukohdat vastasivat haastateltavien tärkeimmiksi toiminnallisen suoriutumisen ongelmiksi nostamia aiheita, jotka liittyivät etenevää muistisairautta sairastavien henkilöiden syömiseen, wc-toimintoihin, sisällä ja ulkona liikkumiseen, nukkumiseen ja sosiaaliseen toimintaan.

Kuka vedättää ja ketä? : esiintymispalkkioiden eettiset ongelmat dokumentaarisissa teoksissa

Opinnäytetyössä pohditaan dokumentaarisissa teoksissa esiintyvien ihmisten palkkiokäytäntöjä ja niihin liittyviä eettisiä ongelmia. Näyttelijöille, juontajille ja asiantuntijoille maksetaan sähköisissä viestimissä esiintymisestä. Samalla lailla dokumentaarin tai reportaasin päähenkilö uhraa aikaansa ja voimavarojaan antaakseen kasvot tekijän tärkeäksi kokemalle asialle. Eikö myös dokumentaarisessa teoksessa esiintyvä henkilö ansaitse palkkiota? Erityisesti tilanteen eriarvoisuutta korostaa, jos esiintyjä tulee todella kurjista oloista. Dokumentaari voi menestyä, mutta henkilön elämä jatkuu yhtä vaatimattomana kuin ennenkin. Kiinnostuin aiheesta oman kokemukseni kautta ollessani kuvaamassa tv-inserttejä Brasiliassa. Capoeirasta kertovassa insertissä esiintyvän lapsen opettaja vastusti kuvauksia, ellen maksaisi niistä palkkiota. Asiasta syntyi kiivas kädenvääntö, sillä minulla oli jo lapsen vanhemmilta lupa kuvauksiin. Tapahtuma sai miettimään esiintymispalkkojen ongelmallisuutta niin esiintyjien kuin tekijöidenkin kannalta. Huomasin, ettei asiasta ole paljon kirjallisuutta, eikä tekijöiden keskuudessa ole mitään sääntöjä tai suosituksia asiasta. Lähdin tutkimaan aihetta kirjallisuudesta löytyvien pienien viitteiden ja lehtiartikkelien pohjalta sekä haastattelemalla ohjaajia, toimittajia ja tuottajia. Palkkio ei saa olla motiivina dokumentaarisessa teoksessa esiintymiselle. On tapauskohtaista, palkitaanko henkilö lopuksi rahalla tai muulla tavoin. Itse tekemisen täytyy kuitenkin olla vapaaehtoista. Esiintyjän voi lähes aina korvata toisella, sillä dokumentaarinen teos on teema- eikä henkilökeskeinen. Dokumentaristi tai journalisti ei ole avustusjärjestö, eikä kaikkia teoksessa esiintyneitä voida pelastaa. Sen sijaan yksittäisten ihmisten kautta voidaan tuoda esiin suurempia teemoja. Yleensä teema on tärkeä myös esiintyjälle, joten ihmiset pääosin lähtevät mielellään mukaan. Myös oman elämänsä ja näkökulmansa julkinen esiintuominen imartelee. Koska dokumentaarisessa teoksessa esiintyminen ei perustu palkkioihin, ohjaajalla on suuri vastuu siinä mukana olevista ihmisistä. Vaikka henkilön taloudellinen tilanne ei kohentuisikaan, jollain lailla kokemuksen toivoisi häntä rikastuttavan.

Hoitohenkilöstön kokemus työn fyysisestä kuormittavuudesta ja työympäristön kuormitustekijöistä

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tarkastella hoitohenkilöstön työssä koettua fyysistä kuormitusta, sitä aiheuttavia tekijöitä sekä työympäristön vaikutusta koettuun fyysiseen kuormitukseen. Opinnäytetyömme liittyy ”Ikäihmisten kuntoutumista tukevat hoito- ja toimintaympäristöt”-hankkeeseen ja se toteutettiin puolistrukturoidun kyselylomakkeen avulla Kustaankartanon vanhustenkeskuksen F1-osastolla. Tavoitteenamme oli tuottaa tietoa työntekijöiden toiminta- ja työkyvystä sekä tuoda esiin työympäristöön liittyviä kehittämisehdotuksia. Kyselyyn vastasi kolmetoista osaston työntekijää. Tuloksista ilmeni valtaosan hoitohenkilöstöstä arvioivan fyysisen kuormittumisensa vähintään kohtalaiseksi. Kuormittavimmiksi työtilanteiksi osoittautuivat liikkumisen, siirtymisen, peseytymisen ja pukeutumisen avustamistilanteet sekä potilaan turvallisuudesta huolehtiminen. Apuvälineiden käyttöä ja parityöskentelyä pidettiin tärkeinä tilanteissa, jotka koettiin fyysisesti kuormittavimpina. Hoitohenkilöstön mielestä apuvälineiden käyttöön vaikuttivat voimakkaimmin apuvälineiden saatavuus ja käytettävyys, ja lisäksi asenne apuvälineiden käyttöön sekä hoitajan tiedot ja taidot niiden käytöstä. Työympäristössä fyysistä kuormitusta aiheuttaviksi tekijöiksi hoitohenkilöstö koki wc-tilat, asukashuoneet ja saunatilan, jotka eivät vastausten mukaan soveltuneet hyvin asukkaiden hoitoon. Työstä johtuvaa fyysistä kuormitusta voitaisiin hoitohenkilöstön mielestä tasata kehittämällä kyseisiä tiloja, apuvälineiden tarpeen arviointia ja apuvälineiden saatavuutta sekä yhtenäistämällä toimintatapoja. Johtopäätöksinä voidaan todeta hoitohenkilöstön kokevan itsensä fyysisesti kohtalaisen kuormittuneeksi erityisesti aamuvuorossa suurimman kuormituksen kohdistuessa alaselkään. Aamuvuoro sisältää runsaasti työtilanteita, jotka koetaan fyysisesti kuormittavimpina ja suoritetaan pääsääntöisesti huonoiten asukkaiden hoitoon soveltuvissa tiloissa. Apuvälineiden vähäinen käyttö voi liittyä niiden saatavuuteen sekä yhteisen toimintalinjan puuttumiseen ja voi osaltaan aiheuttaa hoitohenkilöstölle liiallista fyysistä kuormitusta.

Kouluruokailun kehittäminen Pikku Huopalahden ala-asteen koulussa: koululaisten, vanhempien, opettajien ja keittiöhenkilökunnan näkemyksiä

Tämä opinnäytetyö on osa laajempaa kouluruokailuhanketta, joka liittyy Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran rahoittamaan elintarvike- ja ravitsemusohjelma ERA:aan. Tämän opinnäytetyön pääongelma oli ”Miten kouluruokailua voitaisiin kehittää siten, että koululaiset söisivät enemmän lautasmallin mukaista kouluruokaa, kouluruokailu voitaisiin integroida enemmän opetukseen ja koululaisten suhtautuminen kouluruokailuun muuttuisi myönteisemmäksi?” Tutkimuksessa oli kolme erityisnäkökulmaa: kouluruokailuympäristönäkökulma, tähderuokanäkökulma ja lautasmallinäkökulma. Empiirinen aineisto kerättiin syys-lokakuussa 2007 Pikku Huopalahden ala-asteen oppilaille, vanhemmille ja opettajille/kouluterveydenhoitajille/keittiöhenkilökunnalle laadituilla kyselylomakkeilla sekä kouluruokailuvastaavan haastatteluun tarkoitetulla teemahaastattelurungolla. Kyselylomakkeen täyttämisen yhteydessä oppilaille esiteltiin kouluruokailuhankkeeseen liittyvää materiaalia (lautasmallijuliste, tytöt & ruoka-, pojat & ruoka-, ravinto ja liikunta tasapainoon- ja ota maidosta mallia -esitteet). Kyselylomakkeeseen vastasi yhteensä 48 oppilasta, jotka olivat kuudennella luokalla. Näiden oppilaiden vanhemmilta saatiin vastauksia kyselylomakkeeseen yhteensä 22 kappaletta. Opettajilta, kouluterveydenhoitajalta ja keittiöhenkilökunnalta saatiin vastauksia 6 kappaletta. Lisäksi kouluruokailuvastaavan kanssa suoritettiin teemahaastattelu. Kyselylomakkeiden vastaukset käsiteltiin ryhmittäin SPSS-ohjelmalla. Empiiristä kvantitatiivista SPSS-aineistoa analysoitiin jakaumien, keskiarvojen, moodien, mediaanien, ristiintaulukoiden, pylväs- ja ympyrädiagrammien avulla, sekä kvalitatiivista lauseentäydennystekniikan avulla saatua aineistoa teemoittelemalla. Tulosten mukaan koululaisten asenne kouluruokailua kohtaan on melko positiivinen. Maidon ja leivän syöntiä tulisi lisätä, jotta lautasmallin mukainen ateria toteutuisi entistä paremmin. Koululaisista tytöt jättävät yleensä selkeästi enemmän tähderuokaa kuin pojat ja tuloksista selvisi myös, että suurin osa koululaisista ruokailee iltaisin perheen kanssa. Kehittämisehdotuksista selvisi, että pääruoan, salaatin ja raasteen osalta niitä syötäisiin enemmän, jos ne olisivat parempaa ja valikoima olisi monipuolisempaa. Maidon osalta neljännes oppilaista ilmoitti juovansa maitoa enemmän, jos tykkäisivät siitä. Myös melkein neljännes vastasi juovansa maitoa enemmän, jos se olisi kylmempää. Leivän syönnin osalta oli selkeä toivomus monipuolisemmasta leipävalikoimasta. Kehittämisehdotuksista selvisi myös, että välipalatarjoilulle olisi kysyntää.

Kouluruokailun kehittäminen Mustakiven ala-asteella: koululaisten, vanhempien, opettajien, kouluterveydenhoitajan ja keittiöhenkilökunnan näkemyksiä

Tämä opinnäytetyö on osa laajempaa kouluruokailuhanketta, joka liittyy Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran rahoittamaan elintarvike- ja ravitsemusohjelma ERA:aan. Tämän opinnäytetyön pääongelma oli ”Miten kouluruokailua voitaisiin kehittää siten, että koululaiset söisivät enemmän lautasmallin mukaista kouluruokaa, kouluruokailu voitaisiin integroida enemmän opetukseen ja koululaisten suhtautuminen kouluruokailuun muuttuisi myönteisemmäksi?” Tutkimuksessa oli kolme erityisnäkökulmaa: ravitsemuksellinen näkökulma, ruokailutottumusnäkökulma ja lautasmallinäkökulma. Empiirinen aineisto kerättiin syys-lokakuussa 2007 Mustakiven ala-asteen oppilaille, vanhemmille, opettajille, kouluterveydenhoitajalle ja keittiöhenkilökunnalle laadituilla kyselylomakkeilla sekä kouluruokailuvastaavan haastatteluun tarkoitetulla teemahaastattelurungolla. Kyselylomakkeen täyttämisen yhteydessä oppilaille esiteltiin kouluruokailuhankkeeseen liittyvää materiaalia (lautasmallijuliste, tytöt&ruoka-, pojat&ruoka-, ravinto ja liikunta tasapainoon- ja ota maidosta mallia-esitteet). Kyselylomakkeeseen vastasi yhteensä 37 oppilasta, jotka olivat kuudennen luokan opppilaita. Näiden oppilaiden vanhemmilta saatiin vastauksia kyselylomakkeeseen yhteensä 17 kappaletta. Opettajilta, kouluterveydenhoitajalta ja keittiöhenkilökunnalta saatiin vastauksia yhteensä 22 kappaletta. Lisäksi kouluruokailuvastaavan kanssa suoritettiin teemahaastattelu. Kyselylomakkeiden vastaukset käsiteltiin ryhmittäin SPSS-ohjelmalla. Empiiristä SPSS-aineistoa analysoitiin jakaumien, keskiarvojen, moodien, mediaanien, ristiintaulukoiden ja piirakkakuvioiden avulla. Tulokseksi saatiin, että oppilaat syövät kouluruokaa lähes päivittäin ja pääruokaa syötiin yleisesti hyvin. Salaatin, leivän ja ruokajuoman kulutusta sen sijaan voitaisiin hieman lisätä. Tuloksista selvisi myös, että oppilaat ovat melko tietoisia ruokaan ja terveyteen liittyvistä asioista. Oppilaiden, vanhempien ja kouluhenkilökunnan kehittämisehdotuksista toivottiin vaihtelevampaa ruokaa sekä monipuolisempaa tarjontaa leivän ja salaatin suhteen. Lisäksi kouluravintolasta kaivattiin rauhallisempaa ja viihtyisämpää ruokailuympäristöä sekä ystävällisempää ja asiakaslähtöisempää palvelua. Oppilaiden suhtautumista myönteisemmäksi kouluruokaa kohtaan voitaisiin kehittää opettajien, vanhempien sekä keittiöhenkilökun-nan yhteistyöllä.

Asiakaspalvelun ja prosessien nykytilatutkimus ja kehitysanalyysi

Tämä nsinöörityö on tehty VOTG Finlandille tarkoituksena tutkia organisaation prosessien toimivuutta ja vaikutuksia sen sidosryhmiin ja asiakkaisiin. Työn tarkoituksena on ollut kartoittaa organisaation tämänhetkistä tilaa ja löytää keinoja, kuinka asiakaspalvelua ja prosesseja voitaisiin kehittää. Päätavoitteena on ollut löytää mitattavaa ja hyödynnettävää tietoa yrityksen nykytilasta. Tavoitteena oli löytää kysymykset, jotka mittaavat ydinprosessien toimivuutta sekä löytää yhteys oikeanlaisen asiakaspalvelun ja menestyvän organisaation välillä. Tutkimus pyrkii todistamaan, että organisaatio joko kaatuu tai menestyy suhteessa kykyynsä sovittaa toimintansa ja prosessinsa siten, että ne tukevat koko toimitusketjua tuottamaan lisäarvoa asiakkaalle. Kyselyllä on haettu vastauksia, jotka koskevat sidosryhmien näkemystä organisaation operatiivisesta toiminnasta ja palveluista. Olennaisimpana mitattavana tekijänä on ollut tiedonsaanti ja sen kulku toimitusketjussa. Tarkastelun näkökulmana yleisellä tasolla on toiminut mielikuva, joka sidosryhmien edustajilla on organisaatiosta. Tutkimus kysyy myös, onko organisaatio asiakassuuntautunut ja tukevatko sen prosessit lisäarvon tuottamista. Tutkimuksessa ilmeni tiedonkulun suuri merkitys, jota tulisi parantaa kaikilla tasoilla. Myös yhteistyön taso eri rajapinnoissa ja koko toimitusketjun läpi korostuu menestystekijänä ja kehityksen edellytyksenä. Nykypäivänä tehokas organisaatio kykenee myös hyödyntämään tarjolla olevaa teknologiaa logististen pääoma-, materiaali- ja informaatiovirtojen tueksi.

Eri kulttuuritaustaisen asiakkaan terveystottumukset suun hoidossa

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvata tietoa suuhygienia-, fluorin käyttö- ja ravintotottumuksista sekä hammashoitopalveluiden käytöstä eri maissa. Tavoitteena oli syventää suuhygienistin tietoutta eri kulttuuritaustaisen asiakkaan suun terveyteen liittyvien tottumusten ja terveyskäyttäytymisen erityispiirteistä. Tämä opinnäytetyö on osa terveydenhuollon koulutushanketta Näyttöön perustuvan monikulttuurisen suun terveydenhoitotyön kehittäminen.Haimme tietoa pääasiassa Pubmed- ja Helka-tietokannoista seuraavilla asiasanoilla: suuhygienia, suunhoito ja maahanmuuttajat, ravitsemustottumukset, sokerin käyttö, ksylitoli, fluori, eroosio, hammashoitopalvelujen käyttö, hammashoitopelko ja tulkkipalvelut. Englanniksi hakusanat olivat oral hygiene, oral health, dental health habits, nutrition, dental erosion, xylitol ja fluoride sekä niiden eri muodot. Kirjallisuuskatsauksen perusteella suun terveyteen liittyviin suotuisiin tottumuksiin kuuluvat omaehtoinen suunhoito, suun terveyttä edistävä ravitsemus, ksylitolin ja fluorin käyttö, sekä säännölliset hammashoitokäynnit.Tutkimusten perusteella useissa Euroopan, Lähi-Idän, Aasian ja Afrikan maissa suun puhdistus ei ollut suun terveyden näkökulmasta riittävää. Monet tutkimukseen osallistuneet kokivat tarvitsevansa ohjausta suun itsehoidossa. Kehitysmaissa liikalihavuuden ihannointi, sokerin käyttö ja toisaalta aliravitsemus vaikuttivat suun terveyteen. Virvoitusjuomien runsas käyttö ilmeni eroosiona lähes kaikkialla maailmassa. Ksylitolin terveysvaikutuksia ei tunnettu riittävästi ja se saatettiin rinnastaa makeisiin. Karieksen sairastaminen oli maailmanlaajuisesti yleistä ja hammashoitoon hakeuduttiinkin lähinnä akuuteissa tapauksissa. Juomaveden fluoraus oli kehitysmaissa paras karieksen ehkäisykeino, sillä muut fluorituotteet olivat vaikeasti saatavissa.Opinnäytetyömme haastaa suun terveydenhuollon ammattilaisia kehittämään erilaisia kulttuurisensitiivisiä terveysneuvontakeinoja, jotta maahanmuuttajien suun hoitotottumukset saataisiin suunnattua suotuisammiksi. Esimerkiksi oikeanlaisten suunhoitovälineiden rinnalla islaminuskoisilla purutikku Miswakia voidaan käyttää hyvänä puhdistuksen motivointikeinona sen kulttuuriläheisyyden vuoksi.

Vammapotilaan ensihoidon osaaminen perustason sairaankuljetuksessa : perustason sairaankuljettajien osaamisen arviointi ja posteri osaamisen arvioinnin keskeisistä tuloksista

Ensihoitaja AMK -tutkintoon kuuluu kaksi opinnäytetyötä. Ensimmäinen opinnäytetyömme on osa KUOSCE-hanketta ja sen tarkoituksena on arvioida perustason sairaankuljettajien osaamista vammapotilaan ensihoidossa. Toinen opinnäytetyömme on posteri ensimmäisen opinnäytetyömme keskeisistä tuloksista. KUOSCE- hanke on Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian yhteistyöhanke, jonka tarkoituksena on luoda sairaankuljetuksen perustasolle osaamisen arvioimisen malli ensihoidon koulutukseen ja Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen käyttöön. Vammapotilaan hoidon tarvittava osaaminen perustuu kirjallisuuskatsaukseen ja toimintasuosituksiin. Perustason sairaankuljettajien vammapotilaan ensihoidon osaamista arvioitiin edellisen vuosikurssin kehittämällä ja testaamalla arviointimittarilla ja simuloidulla potilastapauksella, jotka perustuvat Objective Structured Clinical Examination(OSCE)- menetelmään. Työssä on perehdytty OSCE-arviointimenetelmän lisäksi myös arvioinnissa käytettäviin työmenetelmiin, joita ovat simulaatio, havainnointi, ääneen ajattelun tekniikka ja arviointi. Opinnäytetyössä vammapotilaan ensihoitotyössä tarvittava osaaminen on jaoteltu arviointimittarin mukaisesti osa-alueisiin jotka ovat: tilannearvioon liittyvä osaaminen, välittömään tilanarvioon ja peruselintoimintojen tukitoimiin liittyvä osaaminen, esitietoihin liittyvä osaaminen, tarkennettuun tilanarvioon ja hoitoon liittyvä osaaminen, potilaan tilan muutoksiin reagointiin liittyvä osaaminen, hoito-ohjeen pyytämiseen liittyvä osaaminen ja kuljetuksen valmisteluun liittyvä osaaminen. Osaamisen kartoitus toteutettiin osalle Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen perustason sairaankuljettajista kevällä 2007. N=31 paria. Osaamisen arvioinnin tulosten perusteella voidaan todeta, että mahdolliset kehittämishaasteet vammapotilaan ensihoidossa liittyvät vammapotilaan hapetuksen turvaamiseen, nestehoitoon, esitietojen ja muiden vammojen kartoitukseen, sekä reagointiin potilaan tilassa tapahtuviin muutoksiin.

S-Etuhuollon mainnonan tavoittavuus ja huoltopaikan valintaan vaikuttavia tekijöitä

Tämän insinöörityön tarkoituksena on tutkia S-Etuhuollon lähettämien mainosten tavoittavuutta ja samalla tutkia, millä asioilla oli vaikutusta huoltopaikan valintaan. Tammikuussa 2008 alettiin jakaa autoaan huoltoon tuoville asiakkaille kyselylomakkeita, jotka koskivat S-Etuhuollon mainoksia ja huoltopaikan valintaan liittyviä tekijöitä. Kyselyllä pyrittiin selvittämään, mitkä asiat olivat vaikuttaneet päätökseen tuoda auto S-Etuhuoltoon ja mitä tarjolla olevia lisäpalveluja he olivat arvostaneet. Haastattelun tuloksien ja omien kokemuksien perusteella voidaan sanoa, että mainoksista menestyneimpiä ovat olleet suoramarkkinointikirjeinä lähetyt Etuhuolto-pakettitarjoukset, vaikka ne eivät saavuttaneetkaan kaikkien automerkkien asiakkaiden suosiota.Tästä huolimatta muutamiin automerkkeihin kohdistuneet Etuhuolto-paketit olivat suosittuja ja ne ovat täyttäneet tehtävänsä eli luoneet pohjan asiakassuhteelle, jolloin asiakas soittaa seuraavaa huoltoa tai korjausta tarvitettessaan tuttuun paikkaan. Tärkeimmäksi huoltopaikan valintaan vaikuttavaksi tekijäksi havaittiin erityisesti koko laskun loppusummasta saatu S-Bonus. Tämä on monelle asiakkaalle hyvin tärkeä asia. Lisäksi huoltopaikan sijainnilla on merkitystä valintaan. Keskeinen sijainti ja hyvät julkiset kulkuyhteydet olivat olennaisia, koska huollon ajaksi saatavilla olevaa edullista sijaisauton vuokraa ei pidetty tärkeänä valintakriteerinä huoltopaikkaa valittaessa. Sijaisauton vuokrausmahdollisuus, auton pesupalvelut ja renkaiden kausisäilytykset eivät ole huoltopaikan valintaan voimakkaasti vaikuttavia tekijöitä, vaan enemmänkin lisäpalveluja, joita olisi tarjottava asiakkaalle aktiivisemmin varausvaiheessa tai auton ollessa huollossa. S-Etuhuollon nuoren iän johdosta yrityksen tunnettuus on vielä monelle huono, joten säännöllinen mainonta toivotulle asiakaskunnalle on erittäin tärkeää. Työn tulososa sisältyy vain yritykselle luovutettuun liitteeseen.