Joukkojen joustokestävyys : toimintakykyä ja resilienssiä edistävä kouluttaminen

Toimintakykyyn liittyvä resilienssi on henkistä joustokestävyyttä, joka auttaa ihmistä palautumaan vastoinkäymisistä sekä säilyttämään toimintakykynsä ympäristön muutoksissa ja haasteissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia resilienssiä osana toimintakykyä ja selvittää, minkälaisilla koulutuskäytänteillä niitä voidaan edistää maastossa tapahtuvassa taistelu- ja ampumakoulutuksessa. Aihepiiri on ajankohtainen puolustusvoimissa maavoimien uudistetun taistelutavan sotilaalle asettamien vaatimusten vuoksi. Resilienssiä on tarkasteltu viime aikoina turvallisuuden ja kasvatuksen tutkimuksessa enenevässä määrin, mutta sitä on puolustusvoimissa tutkittu hyvin vähän. Tämän laadullisen tutkimuksen menetelmänä on käytetty etnografiaa. Aineisto on kerätty kesällä 2014 osallistuvan havainnoinnin keinoin neljässä eri harjoituksessa Kaartin jääkärirykmentissä. Havainnointi tapahtui peruskoulutuskauden taistelu- ja ampumaharjoituksissa sekä yhdessä joukkokoulutuskauden harjoituksessa. Havainnointiaineistolle suoritettiin teoriasidonnainen sisällönanalyysi, jossa pyrittiin löytämään tehdyille havainnoille ja tulkinnoilla tukea aihepiirin tutkimuskirjallisuudesta kootusta teoreettisesta viitekehyksestä. Analyysin tuloksista voidaan käytettyyn teoriaan viitaten päätellä, että moni havainnoitu koulutuksen ja johtamisen käytänne voi vaikuttaa välillisesti koulutettavien toimintakyvyn ja resilienssin edistymiseen. Näitä käytänteitä ovat muun muassa esimerkin näyttäminen, kommunikaation korostaminen, rakentava palaute, positiivisen koulutusilmapiirin luominen, ryhmätyöskentely, ongelmalähtöinen opetus sekä koulutuksen realistisuus ja haastavuus. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että havainnoidussa koulutuksessa hyödynnettiin monia resilienssiä ja toimintakykyä edistäviä koulutuksen ja johtamisen käytänteitä, mutta resilienssin tiedostavalla koulutuksella tulokset saattaisivat olla vielä tehokkaampia. Viitekehykseksi kootun teoriatarkastelun perusteella resilienssi voidaan ajatella osana sotilaan toimintakykyä tuoden siihen ajankohtaisen uuden näkökulman. Voidaan myös todeta, että resilienssin tutkimus on jatkossakin mielekästä toimintakyvyn teorian ja koulutuksen kehittämisen kannalta.

Sotilaan ammatti uravaihtoehtona ja puolustusvoimat työnantajana : alokkaiden mielipiteet ja niiden arvo-, yhteiskunta- sekä toimintaympäristösidonnaisuus

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää alokkaiden suhtautumista sotilaan ammattiin ja puolustusvoimiin työnantajana. Lisäksi tutkimuksessa kartoitettiin arvojen, yhteiskunnan ja toimintaympäristön rakenteita sekä niiden vaikutusta mielipiteiden muodostumiseen. Arvojen osalta tutkimuksessa käytettiin Schwarzin arvoteoriaa. Tulosten käytettävyyden ja luotettavuuden lisäämiseksi tutkimuksessa kartoitettiin myös alokkaiden omia arvioita mielipiteidensä syntymekanismeista. Tutkimus toteutettiin survey-tutkimuksena kaikissa kolmessa valmiusprikaatissa, yhteensä yhdeksässä eri perusyksikössä. Kyselyyn osallistui yhteensä 1151 alokasta ja vastaaminen tapahtui puolustusvoimien tiedonkeruulomakkeelle. Tutkimusaineiston analysointia edelsi faktorianalyysi, jolla vähennettiin käytettävien faktorien määrää ja tiivistettiin tutkimusaineistoa. Tutkimusongelmiin vastattiin käyttämällä varianssianalyysiä ja regressioanalyysiä. Regressioanalyysissä selitettävinä muuttujina käytettiin suhtautumista sotilaan ammattiin ja puolustusvoimiin työnantajana. Selittävinä muuttujina puolestaan käytettiin kansallista identiteettiä, tiedonsaantia ennen varusmiespalvelusta, arvoja, arvojärjestelmiä sekä mielipiteiden syntymiseen liittyneitä toimintaympäristöllisiä ja yhteiskunnallisia tekijöitä. Varianssianalyysiä käytettiin alokkaiden taustatietojen analysointiin samoihin selitettäviin muuttujiin liittyen. Käytettyjen menetelmien avulla voitiin todeta, että alokkaiden suhtautumiseen sotilaan ammattiin ja puolustusvoimiin työnantajana vaikuttivat taustamuuttujien osalta sukupuoli, joukko-osasto ja sotilaslääni. Taustamuuttujista tilastollisesti lähes merkitsevä yhteys löytyi aselajista, asumispaikasta ja asumismuodosta. Taustamuuttujien lisäksi tilastollisesti merkitsevä yhteys löytyi kansallisesta identiteetistä, tiedonsaannista ennen varusmiespalvelusta, arvoista sekä arvojärjestelmistä. Yksittäisten arvojen osalta eniten mielipiteisiin vaikuttivat kansallinen turvallisuus ja käskyvalta. Arvotyyppien osalta puolestaan merkittävimmät yhteydet löytyivät yhdenmukaisuudesta ja vaihtelunhalusta. Mielipiteidensä ja arvojensa alokkaat kokivat syntyneen ennen kaikkea muiden ihmisten, koulutuksen sekä median toimesta. Tulosten perusteella alokkaat suhtautuvat sotilaan ammattiin ja puolustusvoimiin työnantajana neutraalisti, joka vastaa myös varusmiesten loppukyselyjen tuloksia. Lisäksi puolustusvoimien kannalta paras keino näiden mielipiteiden muokkaamiseen näyttäisi olevan näkyvyys jokaisen nuoren peruskoulutuksessa ja mediassa, jo ennen varusmiespalvelusta.

”Meille pelaaminen on semmoista mukavaa yhdessäoloa” 3–8-vuotiaiden lasten vanhempien osallistuminen ja suhtautuminen lapsen digitaaliseen pelaamiseen

Käsittelen pro gradu -tutkielmassani digitaalista pelaamista 3–8-vuotiaiden suomalaislasten perheissä. Tutkimuskysymykseni kuului: Millä tavoin 3–8-vuotiaiden lasten vanhemmat osallistuvat ja suhtautuvat lasten pelaamiseen? Selvitin vanhempien mielipiteitä lapsen pelaamisesta sekä osallistumisen tavoista verkkokyselyllä. Kyselyvastaukset, 327 kpl, muodostivat tutkimusaineiston, jota käsittelin sisällönanalyysin keinoin. Kyselyaineiston analyysin pohjaksi muodostin useiden suomalaisten mediakasvatusoppaiden perusteella kolme pelikasvattajan perustyyppiä: rajoittajan, ymmärtäjän ja pelikaverin. Etsin omasta aineistostani vastaavuuksia näille tyypeille. Aineiston perusteella vanhemmat jakautuvat kolmeen mainittuun ryhmään erilaisten motiivien perusteella. Tutkimuksessani vanhemman osallistuminen lapsen pelaamiseen ymmärretään laajasti. Osallistumista on pelaaminen yhdessä, lapsen pelaamisen katsominen, peleistä keskusteleminen ja pelaamisen rajoittaminen. Tutkimukseni perusteella vanhempien suhtautumista ja osallistumista lapsen pelaamiseen selittävät muun muassa vanhemman sukupuoli sekä oman pelaamisen määrä. Paljon pelaavat vanhemmat hyväksyvät lapsen peliharrastuksen ja kannustavat pelaamiseen. Pelaamisen rajoittamisessa eniten itse pelaavat vanhemmat luottavat vähän pelaavia useammin omaan harkintakykyyn esimerkiksi pelien ikärajojen suhteen. Toisaalta vain vähän tai ei ollenkaan itse pelaavien ja päivittäin pelaavien vanhempien väliltä löytyy yllättävä yhteys: näihin ryhmiin kuuluvat vastaajat rajoittavat vähiten niin peliaikaa kuin pelisisältöjäkin. Eri määriä pelaavien vanhempien keskuudessa pelien opettavaisuus on ylenen syy hyväksyä lapsen pelaaminen. Käsittelen tutkimuksessani myös digitaalisen kuilun käsitettä ja vastinparina sille sosiaalista pelaamista. Sosiaaliseen pelaamiseen sisältyvä vuorovaikutus pelitilanteissa on jatkotutkimuksen kannalta yksi tärkeimmistä tutkimusprosessin aikana esiin nousseista teemoista.

Uusi avaus sukupuolen, kulttuurin ja kansalaisuuden tutkimukseen

Kirjallisuusarvostelu

Syljen tulehdusmarkkerit ja verenpaine

Systeemisen inflammaation on todettu olevan yhteydessä sydän- ja verisuonisairauksiin. Parodontiumin tulehdukset voivat aiheuttaa tai pitää yllä systeemistä tulehdustilaa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin syljestä mitattavissa olevien tulehdusmarkkereiden, interleukiini 17:n (lL-17), matriksin metalloproteinaasi 9:n (MMP-9) ja sen kudosinhibiittorin (TIMP:n) yhteyttä hypertensioon, joka on sydän- ja verisuonisairauksien tärkeä riskitekijä. Aineistona käytettiin Terveys 2000 -tutkimuksen osaotosta (n=215), jolta oli kerätty sylki näytteet tutkimuksen yhteydessä. Diabeetikot ja verenpainelääkitystä käyttävät jätettiin tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimuksessa verrattiin tilastollisin menetelmin syljen IL-17 -, MMP-9- ja TIMP-1-pitoisuuksia systoliseen (SVP) ja diastoliseen (DVP) verenpaineeseen, jotka oli jaoteltu optimaaliseen verenpaineeseen (SVP < 120 ja DVP < 80), lievään hypertensioon (120:S SVP < 140 tai 80:S DVP < 90) ja hypertensioon (SVP 2 140 tai DVP 2 90). Syljen IL-17 -pitoisuuksien havaittiin olevan korkeammat hypertensiivisillä tutkittavilla kuin tutkittavilla, joilla oli optimaalinen verenpaine. Syljen IL-17 - ja MMP-9-pitoisuudet korreloivat positiivisesti systolisen verenpaineen kanssa. MMP-9 korreloi positiivisesti myös diastolisen verenpaineen kanssa. IL-17 ja TIMP-1 assosioivat kohonneen verenpaineen kanssa myös sen jälkeen, kun ikä, sukupuoli, painoindeksi, tupakointi, koulutusaste ja CRP oli otettu huomioon. Kaikki tulokset olivat tilastollisesti merkitseviä (p<0,05).

Rannikko-ohjus 2006 -simulaattorijärjestelmän käyttö rannikko-ohjusampujien koulutuksessa

Asejärjestelmien kehittyminen, teknistymisen ja kustannusten nousun vuoksi ovat sotilaskoulutuksessa käytettävät simulaattorit yleistyneet. Simulaattoreilla ja autenttisilla muilla välineillä on mahdollista saavuttaa turvallinen ja kustannustehokas oppimisympäristö. Simulaattorit mahdollistavat harjoittelun sellaisissa sovellutuksissa, jossa harjoittelu ilman simulaattoreita olisi kallista, vaarallista tai jopa mahdotonta. Rannikko-ohjus on puolustusvoimien käytössä oleva ohjusasejärjestelmä, jota käytetään alusten torjuntaan rannikolla ja saaristossa. Rannikko-ohjusjärjestelmä kuuluu samaan tuoteper-heeseen kun Panssaritorjuntaohjus 2000 -järjestelmä. Rannikko-ohjussimulaattori on rannikko-ohjuskoulutuksessa käytettävä simulaattori, jolla simuloidaan rannikko-ohjusasejärjestelmällä ampuminen. Simulaattorissa ampuja voi harjoitella eri tähtäimien, hakupäiden ja erilaisten lentoratojen käyttöä sekä ohjuksen lentovaiheen aikana tapahtuvaa ohjuksen ohjaamiseen liittyviä toimenpiteitä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa rannikko-ohjussimulaattorin käytöstä rannikko-ohjuskoulutuksessa. Tutkimuksessa keskityttiin tarkastelemaan simulaattorin käyttöä osana rannikko-ohjusampujille annettavaa ampujien koulutusta. Rannikko-ohjusjärjestelmän simulaattoria ei ole tutkittu aikaisemmin. Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä oli miten rannikko-ohjussimulaattoria käytetään rannikko-ohjusasejärjestelmän ampujien koulutuksessa. Tutkimusmenetelminä käytettiin kirjallisuusselvitystä, havainnointia ja teemahaastattelua. Kirjallisuusselvityksellä hankittiin taustatietoa oppimisesta, simulaattoreista ja simulaattori-kouluttamisesta. Havainnoinnilla perehdyttiin rannikko-ohjuskoulutukseen ja teemahaastattelulla haastateltiin järjestelmän kokeneita käyttäjiä simulaattorin koulutuskäyttöä koskevan tiedon keräämiseksi. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että rannikko-ohjussimulaattori on merkittävin koulutusväline rannikko-ohjusampujien koulutuksessa. Simulaattori on ainoa väline, joka mahdollistaa ammuntaan liittyvien toimintojen ja motoristen taitojen harjoittelemista käytännössä. Rannikko-ohjussimulaattoria käytetään siihen tarkoitukseen mihin se on suunniteltu ja se tarjoaa rajoitteistaan huolimatta tehokkaan oppimisympäristön. Ampujien koulutuksen osalta tärkeimmäksi kehityskohdaksi paljastui koulutuksen yhtenäistäminen. Nykyistä koulutusta ohjaavaa virallista koulutusohjelmaa ei ole olemassa. Simulaattorin osalta kehitysmahdollisuudet liittyvät simulaattorin kykyyn mallintaa todellisuutta sekä itse laitteiston kehittämistä käyttäjäystävällisempään muotoon.

Suomen osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan kansallisen identiteetin ja kansallisten intressien ilmentäjänä

Kansalliset tavoitteet ja kansalliset intressit ohjaavat valtioiden toimintaa. Sotaa kansallisten intressien edistämiseksi ei enää käsitetä normaalina valtioiden välisenä toimintana. Kokonaisvaltainen kriisinhallinta sen sijaan voidaan nähdä nykyajan yhteisoperaationa, jonka päämäärät ovat poliittisia. Kansainvälinen kokonaisvaltainen kriisinhallinta on strateginen väline, jolla on mahdollista tavoitteellisesti edistää kansallisia intressejä. Suomen kriisinhallintaan liittyvä toimijuus ja tavoitteenasettelu ilmentävät Suomen itseymmärrystä kansallisesta identiteetistä. Suomen kansallinen identiteetti vaikuttaa sekä kriisinhallinnan tavoitteellisuuteen että itse toimintaan. Tutkimusongelma on miten kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan tavoitteenasettelu ilmentää Suomen kansallista identiteettiä ja kansallisia intressejä. Tutkimus mahdollistaa Suomen kriisinhallintaosallistumisen arvioimisen kansallisten intressien edistämisen näkökulmasta päätöksenteon tueksi sekä kriisinhallinnan kokonaisvaltaisuuden tarjoaman keinovalikoiman hyödyntämisen Suomen kansallisista lähtökohdista. Tämä kvalitatiivinen tutkimus on toteutettu abduktiiviseen päättelyyn perustuvaa teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen. Tieteenfilosofisesti tutkimus perustuu konstruktivismiin ja tutkimusasetelma ilmentää sosiaalisen konstruktivismin mukaista teoreettista viitekehystä. Tutkimuksessa tarkastellaan kriittisesti Suomen intersubjektiivisten uskomusten perusteella määrittyvänä näyttäytyvää kriisinhallintaan liittyvää toimijuutta. Suomen toimijuus rakentuu vuorovaikutussuhteessa Suomen oman ja toisten toimijoiden toiminnan kanssa. Suomen toteuttamaan kansainväliseen kriisinhallintaan liittyy kansallisen identiteetin mukaisia uskomuksia, oletuksia, arvoja ja normeja, jotka vaikuttavat kansalliseen tavoitteenasetteluun. Tutkimuksessa on laadittu Suomen valtiojohtoisen kriisinhallintaoperaation perusrakenne, jonka avulla on mallinnettu kansallisten intressien edistäminen ja kokonaisvaltaisuuden edellyttämien toimintojen yhteensovittaminen. Suomen strategia on toteuttaa aktiivista ja verkottunutta ulkopolitiikkaa Suomen kansainvälisen aseman rakentamiseksi kansallisen identiteetin edellyttämällä tavalla. Suomen kansallinen identiteetti mahdollistaa Suomen toteuttaman kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan tavoitteenasettelun rakentamisen siten, että se edistää sekä kansallisia intressejä että kansainvälistä turvallisuutta ja hyvinvointia. Suomen kansalliset intressit eivät ole ristiriidassa globaalin turvallisuus- ja hyvinvointikehityksen kanssa, vaan edistävät niitä. Kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan tavoitteellisuus mahdollistaa sekä Suomen aktiivisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamisen että Suomen kansallisten intressien suunnitelmallisen edistämisen, mutta edellyttää vallalla olevien sotaa ja kriisinhallintaa sekä auttamista ja kansallisia hyötyjä koskevien kansalliseen identiteettiin liittyvien uskomusten ja käsityksien muuttumista.

Gender-toiminta osana sotilaallista kriisinhallintaa : rekrytointi, koulutus ja operatiivinen toiminta

Kansainväliset sotilaalliset kriisinhallintaoperaatiot ovat muuttuneet yhä vaativammiksi, ja kriisinhallinnan tehtäväkenttä on laajentunut ja monipuolistunut. Operaatioalueella olevilta kriisinhallintahenkilöiltä odotetaan yhä enemmän kykyä yhteistyöhön kaikkien toimijoiden kanssa yhteiskunnan vakauden ja turvallisuuden palauttamiseksi ja säilyttämiseksi. Yhdistyneiden kansakuntien päätöslauselman 1325 ”Naiset, rauha ja turvallisuus” täytäntöönpanolla halutaankin hyödyttää koko yhteiskunnan vakautta ja kehitystä. Suomen kansallisen toimintaohjelman ja Pääesikunnan normin mukaan Suomi tukee naisten kouluttautumista kohti vaativimpia tehtäviä ja esittää naisia kansainvälisiin johtotehtäviin. Suomi varmistaa, että kaikilla kriisinhallintatehtäviin lähtevillä on ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymysten asiantuntemus sekä kyky tehdä yhteistyötä sisällyttämällä YK:n päätöslauselma 1325, kansainvälinen oikeus, kansainvälinen humanitaarinen oikeus sekä ihmisoikeusvelvoitteet kaikkeen kriisinhallintakoulutukseen. Suomi sisällyttää gender-näkökulman osak-si kriisinhallintajoukkojen operatiivista toimintaa huomioimalla gender-näkökulman operaatioiden suunnittelussa, toimeenpanossa ja raportoinnissa YK:n päätöslauselman 1325 ja operaatiokohtaisten määräysten mukaisesti. Tutkielman tarkoituksena oli tutkia puolustusvoimien virassa olevien naisupseerien motiiveja hakeutua kriisinhallintatehtäviin, naisten osallistumisen vaikutuksia kriisinhallintaoperaatioihin sekä gender-näkökulman huomioimista koulutuksessa ja kriisinhallintajoukon operatiivisessa toiminnassa. Tutkimusongelmana oli vähäinen aiempi tiedon määrä Suomen kansallisessa toimintaohjelmassa ja Pääesikunnassa määritetyn gender-toiminnan toteutumisesta. Päätutkimuskysymyksen avulla pyrittiinkin selvittämään, miten gender-toiminta on toteutu-nut sotilaallisen kriisinhallinnan rekrytoinnissa, koulutuksessa ja operatiivisessa toiminnassa. Tutkimusstrategiana sovellettiin monimenetelmäistä tiedonkeruutapaa määrällisen ja laadullisen aineiston saamiseksi. Tutkimusmenetelminä käytettiin survey-tutkimusta ja sisällönanalyysiä, joiden avulla pyrittiin kuvaamaan naisupseerien, operaatioista kotiutuneiden rauhanturvaajien sekä Afganistanin kriisinhallintaoperaatiossa (ISAF) palvelleiden SKJA:n komentajien ja naisupseerien käsityksiä, mielipiteitä ja asenteita tutkittavasta aiheesta. Tutkielman empiirinen osuus perustuu naisupseereille suunnattuun kyselyyn sekä SKJA:n komentajien ja naisupseerien sähköpostihaastatteluun. Tutkielmassa hyödynnettiin lisäksi Porin prikaatin kotiutuneille rauhanturvaajille teettämän tasa-arvokyselyn tuloksia. Tutkielman tuloksena ilmeni, että naisrauhanturvaajien kriisinhallintatehtäviin osallistumisen vaikutuksista merkittävimpiä olivat yhteyden saaminen paikalliseen naisväestöön. Myös miesten ja naisten työskentely yhdessä samoissa tehtävissä nähtiin tärkeänä esimerkkinä sukupuolten tasa-arvosta. Sukupuolen liiallinen korostaminen nähtiin haitalliseksi, ja tehtävän vaatimukset tuleekin asettaa tehtävässä tarvittavien ominaisuuksien, tietojen ja taitojen mukaisesti. Positiivisten vaikutusten saavuttamiseksi naisten määrän kriisinhallintatehtävissä tulisi kasvaa nykyisestä, mutta sen ei tule olla itseisarvo. Merkittävimmät naisupseerien kriisinhallintatehtäviin hakeutumattomuuden syyt olivat perheen perustamiseen liittyvät sosiaaliset syyt. Kriisinhallintatehtäviin hakeutumisen motivaatiota kasvattavista tekijöistä tärkeimpiä olivat ammattitaidon ja itsensä kehittäminen. Gender-koulutuksen osalta ilmeni, että Suomessa annetaan gender-peruskoulutus mutta operaatioalueella ei täydennyskoulutusta annettu. Gender-näkökulman huomioon ottaminen kriisinhallintajoukon operatiivisessa suunnittelussa, toimeenpanossa ja raportoinnissa ei myöskään tulosten perusteella toteutunut. Tutkielman johtopäätöksenä todetaan, että naisupseerit ovat pääosin halukkaita palvelemaan kriisinhallintatehtävissä, vaikka osallistuminen onkin henkilömäärältään vähäistä. Naisten mahdollisuuteen hakeutua kriisinhallintatehtäviin voidaan vaikuttaa laatimalla urasuunnitelma varhaisemmassa vaiheessa ja lisäämällä naisupseereille kohdennettua tietoa kriisinhallintatehtävistä. Kriisinhallintatehtäviin halukkaita naisia on enemmän kuin näyttäisi olevan mahdollista irrottaa kotimaan tehtävistä. Gender-koulutuksen todettiin olevan liian yleisellä tasolla eikä sitä kyetty konkreettisesti huomioimaan ja soveltamaan joukon operatiivisessa toiminnassa. Koulutuksen pääpainon tulisikin olla operatiivisessa vaikuttavuudessa osana kaikkea koulutusta. Gender-näkökulma tulisi saada integroitua osaksi kaikkea kriisinhallintajoukon toimintaa operaation vaikuttavuuden ja tavoitteiden täyttymisen näkökulmaa. Operaation tavoitteita asetettaessa tulisi muistaa, että kriisinhallintaoperaatioilla pyritään kokonaisvaltaisesti turvallisuusympäristön parantamiseen ja normaaliyhteiskunnan toimintojen ja palvelujen palauttamiseen. Gender-toiminnan kehittämisessä tärkeää onkin ymmärtää sen vaikutus ja kytkeminen nimenomaan paikallisväestön eri ihmisryhmien huomioimiseen ja tasavertaisuuteen ihmisoikeuksien näkökulmasta. Tutkielman tulosten mukaan kehityskohteita gender-toiminnan parantamiseksi on olemassa, ja mikäli kriisinhallintaoperaatioiden vaikuttavuutta halutaan tehostaa, näyttäisi siihen myös olevan keinoja.

Keskivedenkorkeuden nostohankkeet ja niiden ongelmat

Uusi vesilaki astui voimaan vuoden 2012 alussa. Yhtenä uuden vesilain tavoitteena oli lisätä vesistöjen kunnostusmahdollisuuksia ja yksi keino tähän oli lakiin tehty uudistus, joka helpottaisi järven keskivedenkorkeuden pysyvää muuttamista. Keskivedenkorkeuden nostohankkeissa tavoitteena on usein estää järven umpeenkasvu. Vedenpinnan nostolla voidaan palauttaa tai säilyttää kasvustosta vapaa avovesialue sekä lisätä vesisyvyyttä, jolloin uinti, veneily ja kalastus ovat helpompia toteuttaa. Yrityksistä huolimatta nostohankkeissa on ilmennyt ongelmia. Tässä työssä on selvitetty sitä, mistä nämä ongelmat johtuvat ja miten niitä voitaisiin mahdollisesti helpottaa. Työtä varten haastateltiin nostohankkeissa mukana olleita toimijoita. Nostohankkeita tarkasteltiin neljän hankkeen kautta, jotka on toteutettu tai tullaan toteuttamaan paikallisten asukkaiden toimesta. Mukana olleet hankkeet olivat Janakkalassa sijaitseva Lastujärvi, Tammelassa sijaitseva Mustialanlammi, Kouvolassa sijaitseva Iso Kortejärvi sekä Lohjalla sijaitse-vat Tarkeelanjärvi ja Niemilampi. Työstä tehtiin samalla myös aluetieteen ja ympäristöpolitiikan pro gradu -tutkielma Tampereen yli-opistolle. Haastattelujen perusteella voidaan todeta, että nostohankkeissa on ollut monenlaisia ongelmia ja onnistuneen nostohankkeen toteut-tamiseen vaaditaan hakijalta paljon. Hakijan oman aktiivisuuden lisäksi vuorovaikutus ja yhteistyö eri toimijoiden välillä ovat tärkeä osa hanketta, jotta se saadaan vietyä läpi. Kehittämällä paikallisten toimintamahdollisuuksia

Päättäväiset porvarskat. Turun johtavan porvariston naisten toimijuus vuosina 1623–1670

Turun 1600-luvun johtavan porvariston naiset toimivat aktiivisesti ja päättäväisesti omiin ja perheensä etuihin liittyvissä asioissa. He jatkoivat jo keskiajalla alkanutta traditiota, jossa myös porvarisvaimojen taloudellisen toiminnan merkitys korostui. He eivät kuitenkaan olleet perheestään, suvustaan tai Turun paikallisyhteisöstä erillään olevia yksilöitä, vaan tärkeä osa niitä. Siksi heidän toimijuuttaan ei voi eikä tule erottaa aikakautensa ja yhteisönsä kontekstista. Johtavan porvariston naiset ajoivat asioitaan Turun kaupungin oikeusasteissa kaikissa kolmessa siviilisäädyssä, naimattomina tyttärinä, aviovaimoina ja leskinä, aktiivisimmat heistä elämänsä aikana yli sata kertaa. Verrattuna muihin saman ajanjakson kaupunkeihin naimattomaksi jääneet turkulaiset porvaristyttäret esiintyivät korostuneen aktiivisesti valvomassa taloudellisia etujaan. Heidän toimintansa hyväksyttiin silloin, kun se ei ylittänyt porvariyhteisön sovinnaisuuden rajoja, joita he pyrkivät koettelemaan parantaakseen talouttaan. Leskinaisten oikeustoimikelpoisuus kertoo siitä, että naisia ei pidetty vaimoinakaan lähtökohtaisesti kyvyttöminä hoitamaan perheen asioita, vaan ainoastaan velvollisina alistumaan miehensä edusmiehisyyteen ja määräysvaltaan tämän eläessä. Talouden pää oli yleensä mies ja hänen velvollisuutenaan oli ajaa perheensä asioita. Siksi aviovaimot esiintyvät oikeudessa siviilisäädyistä harvimmin. Leskillä oli puolestaan oikeus hoitaa itse omaisuuttaan. Tämä tarkoitti myös velvollisuutta valvoa lasten perintöä. Turun johtava porvaristo koostui joistakin kymmenistä perheistä, joista suurin osa oli 1600-loppupuolelle tultaessa muodostanut avioliittojen kautta laajan sukulaisverkoston. Tätä verkostoa ei olisi voinut syntyä ilman porvarisnaisia, joiden avioliitot mahdollistivat omaisuuden siirtämisen uusille yrittäjille. Vaikka sukulaisuussuhteet olivat tärkeitä kaupankäynnissä, kokivat naiset ne myös uhkaksi itselleen. Sukulaismiehet pyrkivät usein saamaan naisten omaisuutta käyttöönsä vetoamalla näiden heikkoon kykyyn hallita omaisuutta. Porvarisnaiset kuitenkin puolustautuivat tällaisissa tilanteissa voimakkaasti ja hakivat turvaa porvariyhteisöä edustaneelta raadilta. He osasivat vedota asemaansa yhteisön jäseninä ja saivat yleensä raadin ja porvariyhteisön tuen. Aviomiehen kuoltua porvarisnaisen oli päätettävä, jatkoiko hän miehensä liiketoimintaa vai hankkiko hän elantonsa jollain muulla tavalla. Monet lesket järjestelivät taloudellisia asioitaan heti miehensä kuoltua ja jäivät sitten elämään esimerkiksi kaupunkitalonsa, maatilojensa ja pääomansa turvin. Osa naisista jatkoi yrittäjyyttä pienimuotoisesti esimerkiksi lainaamalla rahaa korkoa vastaan tai panemalla olutta. Muutamat johtavan porvariston naiset jatkoivat kuitenkin laajaa taloudellista toimintaa vuosikausia. Heidän menestyksensä osoittaa, että he olivat saaneet jo kotonaan perusteellisen koulutuksen porvarisammattiin. He olivat myös toimineet miehensä kumppaneina yrityksen toiminnassa, joten heillä oli hyvät edellytykset itsenäiseen asioiden hoitamiseen. Saamansa koulutuksen turvin porvarisnaiset siirsivät osaamisensa myös lapsilleen.

Opiskelijalähtöinen opetus kadettien koulutuksessa : ilmavoimien 91. kadettikurssin koulutus konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millä tavalla konstruktivistinen oppimiskäsitys ilmenee kadettien opetuksessa. Tutkimuskohteena olivat ilmavoimien 91. kadettikurssin upseerin perusopintojen yhteiset opinnot. Tutkimuksen tavoitetta lähestyttiin tutkimukselle muodostetun teoreettisen viitekehyksen ja tutkimusasetelman kautta. Tutkimuksen viitekehyksen pohjalta muodostui kolme tutkimusongelmaa: 1) Miten konstruktivistinen oppimiskäsitys ilmenee ilmavoimien kadettien upseerin perusopintojen opetussuunnitelmassa? 2) Miten konstruktivistinen oppimiskäsitys ilmenee kadettien opetuksessa käytännössä: millaisia ovat kadettien kokemukset opetuksesta? 3) Mitä merkityksiä kadetit antavat konstruktivistiselle oppimiskäsitykselle, ja miten arvostettu oppimisteoria konstruktivismi on. Tarkastelun perusteella tutkimukselle muodostui seuraavia teemoja: miten kadettien kokemusten mukaan kadettien opetuksessa ilmenevät – itseohjautuvuus ja oppimisen yksilöllisyys – tiedon rakentuminen – oppimaan oppimista korostavat opiskelumuodot (opetusmenetelmät) – oppimista tukevat monipuoliset oppimisympäristöt – oppimisen sosiaalinen vuorovaikutus – palautteen merkitys oppimisen ohjaamisessa? Teemojen tarkoituksena oli rajata tutkimuksen ongelmanasettelua siten, että tutkimusongelmia pystyttiin lähestymään useasta eri näkökulmasta.

Sairauspäiväraha ja työkyvyttömyyseläkkeele jääminen. Tarkastelussa sosioekonomiset erot.

Viimeaikaisissa työurien pidentämiskeskusteluissa keskeisessä osassa on ollut työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen edistäminen. Heikentynyt työkyky johtaa pahimmillaan työmarkkinoilta ennenaikaiseen poistumiseen, aiheuttaa yhteiskunnalle vuosittain miljardien eurojen kulut ja heikentää yksilön hyvinvointia. Tutkimalla työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä edeltäviä vaiheita voidaan tunnistaa työkyvyn heikentymistä ennakoivia tekijöitä, ja ehkäistä työkyvyttömyyttä entistä varhaisemmassa vaiheessa. Tutkielmassa tarkastellaan miten työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen todennäköisyys vaihtelee sairauspäivärahahistorian kasautuessa. Lisäksi työssä tarkastellaan sosioekonomisia eroja työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisessä sairauspäivärahahistorian mukaan. Kolmanneksi työssä tarkastellaan, miten sosioekonomiset erot vaihtelevat, kun ennustetaan toistaiseksi työkyvyttömyyseläkkeelle ja kuntoutustuelle jäämistä. Aineisto on prospektiivinen seitsemän vuoden monirekisteriseuranta-aineisto, jossa samoja henkilöitä seurataan vuodesta 2005 vuoteen 2011. Otos käsittää 30 prosenttia 12-67-vuotiaista suomalaisista. Tutkimukseen valittiin 251 813 henkilöä, joista 16 370 (~6,5 prosenttia) jäi työkyvyttömyyseläkkeelle. Tutkimusotokseen otettiin mukaan vain 37-, 47- ja 57-vuotiaat ja kaikki analyysit tehtiin erikseen eri ikäisille. Lisäksi analyyseissa on vakioitu sukupuoli, siviilisääty, asuinseutu ja työttömyyshistoria. Tutkimusmenetelmänä on käytetty ei-jatkuvaa tapaushistoria-analyysia ja logistista regressioanalyysia. Tulosten mukaan työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen todennäköisyys vaihtelee sairauspäivärahahistorian, iän ja sosieokonomisen aseman mukaan. Kasautuva sairauspäivärahahistoria ei ennusta lineaarisesti työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä, vaan todennäköisyys vaihteli sairauspäivärahapäivien kasautuessa. Ikäryhmittäiset erot olivat selkeät molemmissa työkyvyttömyyseläkkeen lajeissa. Sosioekonomiset erot työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisessä vaihtelevat sairauspäivärahahistorian mukaan eri tavalla eläkkeen lajista riippuen. Ylipäänsä sosioekonomiset erot olivat kuitenkin paikoin pieniä ja paikoin ristiriitaisia aikaisempiin tutkimustuloksiin nähden. Erityisesti ylemmillä toimihenkilöillä näyttäisi olevan suuri todennäköisyys työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen pitkittyneellä sairauspäivärahahistorialla.

Neuvotteluja hegemonisen maskuliinisuuden kanssa Miesten vuoro –elokuvassa ja Kalle Päätalon Iijoki- sarjassa

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Joonas Berghällin ja Mika Hotakaisen ohjaamassa Miesten vuoro -dokumenttielokuvassa sekä Kalle Päätalon Iijoki-sarjassa esiintyvää subjektiivista ja kulttuurista neuvottelua hegemonisen maskuliinisuuden kanssa. Rajaan hegemonisen maskuliinisuuden kolmeen kattokäsitteeseen 1) ruumiillisuus 2) isyys 3) työ. Tarkastelen näiden käsitteiden ristiriitaista suhdetta tutkittavan aineiston subjektiivisiin ja kulttuurisiin esityksiin sekä narraatioihin. Pyrin pohtimaan, onko suomalainen mies pelkkä hegemonisen maskuliinisuuden kulttuurinen tuote, sidottu kiinteästi ja yksioikoisesti maskuliinisen hegemonian keskeisiin attribuutioihin ja adjektiiveihin; järkiperäisyyteen, tunnekylmyyteen, kovuuteen sekä haavoittumattomuuteen, vai onko mies myös heikko, haavoittuva, herkkä, kulttuurisesti osaton subjekti ja sukupuoli suhteessa ruumiillisuuteen, isyyteen ja työhön. Julkisessa keskustelussa puhutaan yleistäen suomalaisesta miehestä ja mieheyden ilmenemismuodoista sillä oletuksella, että jokainen mies automaattisesti astuu hegemonisen maskuliinisuuden positioon. Tutkielmassani tarkastelen hegemonista maskuliinisuutta neuvottelun alaisena prosessina. Metodologisesti lähestyn tutkimuskysymystä affektiteorian kautta, jona toimii Melanie Kleinin kehittämä käsitepari depressiivinen positio. Tutkielmassani pohdin lähdeaineistoa tutkimalla onko suomalaisen miehen subjektiivinen ja kulttuurinen positio juuri edellä mainittu depressiivinen positio. Miesten vuoro -elokuvaa käytän tutkittavana aineistona sen monipuolisen hahmo- ja tyyppigallerian takia ja Kalle Päätalon Iijoki-sarjaa paitsi siksi, että sitä pidetään suomalaisen miehen ja miehen tekemän työn kirjallisena monumenttina. Päätalon tuotanto antaa myös mahdollisuuden pohtia hegemonisen maskuliinisuuden roolia mieheksi kasvamisen laajakaavisesta näkökulmasta. Eri aikakausien luoma ristivalotus tuo tutkimusaineistoon suhteuttavaa reflektiota miehen olemisesta, asemasta ja suhteesta hegemoniseen maskuliinisuuteen.

En tiennyt, että siihen voisi saada apua Koulukiusaamisesta selviytyminen kiusaamisen aikana ja myöhemmin elämässä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia selviytymiskeinoja kiusatut ovat käyttäneet kiusaamisen aikana ja miten he ovat selvinneet kiusaamiskokemuksistaan myöhemmin elämässään. Tarkoituksena oli selvittää mitkä selviytymiskeinot auttavat tehokkaimmin kiusaamisen lopettamiseen ja mitkä selviytymiskeinot saattavat olla haitallisia kiusatun tulevaisuutta ajatellen. Analysoidessani selviytymistä myöhemmin elämässä, tarkastelin erilaisia vaiheita, joita kiusattu käy läpi selviytymispolullaan. Tutkimukseni toteutin keräämällä tarinoita kiusaamista kokeneilta henkilöiltä jakamalla kirjoituspyyntöäni Facebookissa. Tarinan jakamisen aloitin ensin henkilökohtaiselta Facebook sivultani ja kiusaamisaiheisista Facebook ryhmistä. Tarinoiden kautta tahdoin lähestyä koulukiusaamista selviytymisen näkökulmasta. Kirjoituspyyntöni tavoitti 25 kiusattua. Osallistujat kirjoittivat vapaan kirjoitelman kiusatuksi joutumisesta, sen aiheuttamista vaikutuksista ja siitä selviytymisestä. Kirjoituspyynnön perustiedoilla haluttiin kartoittaa vastaajien ikä ja sukupuoli. Tutkimustulosten mukaan kiusattujen eniten käyttämiä selviytymiskeinoja olivat kiusaamisesta kertominen ja sosiaalisen verkostoon tukeutuminen. Sosiaalista tukea selviytymiskeinona käyttäneet eivät välttämättä ole kertoneet kiusaamisesta, vaan ystävät tai muut läheiset toimivat kiusatun tukena emotionaalisesti läsnäolollaan. Kertomista selviytymiskeinona käytti 16 vastaajaa (64%). Tämä selviytymiskeino ei kuitenkaan johtanut kiusaamisen loppumiseen kuin kahden vastaajan kohdalla. Opettajat kyllä puuttuivat pääsääntöisesti kiusaamiseen, mutta käytetyt menetelmät eivät saaneet kiusaamista loppumaan. Tutkimukseen osallistuneista avun kiusaamisen loppumiseen sai vain kuusi vastaajaa. Ilman apua jäi siis 19 vastaajaa. Tämän on 74 % kaikista tutkimukseen osallistuneista. Kiusatun mahdollisuudet saada apua kiusaamistilanteeseen näyttävät tämän tutkimuksen valossa todella heikoilta. Kiusaamisesta selviytymistä myöhemmin aikuisiällä tehokkaimmin edisti kiusaamiskokemuksien läpikäyminen. Anteeksianto näytti olevan yksi merkittävimmistä tekijöistä kiusatun selviytymispolulla. Anteeksiantamisella kiusattu vapautti itsensä kiusaamistilanteesta ja katkeruuden tunteista. Anteeksi antaminen näyttäytyi näissä tarinoissa keinona, jonka avulla lopullinen ylitsepääseminen kiusaamisesta oli mahdollista.

Opiskelijoiden kulutuskäyttäytyminen Päivittäistavarakaupan valintakriteerit ja kulutusasenteet

Päivittäistavarakauppa on kehittynyt Suomessa merkittävästi viimeisen kuudenkymmenen vuoden aikana. Tämän tutkielman tarkoituksena on kuvata opiskelijoiden ostopaikan valintaa ja sitä ohjaavia tekijöitä erityisesti päivittäistavarakaupassa. Perimmäisenä tarkoituksena on tuottaa uutta tietoa siitä, miten kaupan rakennemuutos, opiskelijoiden yksilölliset tekijät ja kulutusasenteet vaikuttavat opiskelijoiden kulutuskäyttäytymiseen ja päivittäistavarakaupan valintaan. Tämän tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu kuluttajan valintateoriasta, joka kattaa teoriat kuluttajankäyttäytymistä ohjaavista arvoista, kaupan rakenteen muutoksesta, yksilöllisistä tekijöistä, asenteista ja kaupan ominaisuuksista. Tutkimusote on kvantitatiivinen. Tutkielman tutkimusaineiston muodostaa KUMU2011-tutkimusraporttiin liittyvä kysely. Turun seudun kunnista on poimittu ositetulla satunnaisotannalla 7 246 asuntokuntaa, joille kyselylomakkeet on lähetetty huhtikuussa 2011. Kyselyyn vastanneiden opiskelijoiden lukumäärä on 161. Teorian pohjalta luotujen hypoteesien toteutumista tutkitaan sekundaariaineistolle tehtyjen tilastollisten analyysien avulla. Tulosten perusteella kaupan rakenteen muutos ja uudet kulutustavat eivät ole aiheuttaneet suurimmalle osalle opiskelijoista ongelmia. Vastaajien tulosten mukaan voidaan kuitenkin erottaa se pieni joukko opiskelijoita, joille kaupan rakenteen muutokseen liittyvät tekijät aiheuttavat hankaluuksia. Ikä, sukupuoli tai tulotaso ei tulosten mukaan vaikuttanut opiskelijoiden päivittäistavarakaupan valintakriteereihin. Sen sijaan päivittäistavarakaupan valintakriteereihin vaikutti opiskelijoiden kotitalouden koko ja käytössä olevien autojen määrä. Opiskelijat suhtautuivat hyvin eri tavoin kuluttamiseen ja se näkyi myös ostopaikan valintakriteerien arvostamisessa. Vanhojen tutkimustulosten mukaisesti naispuoliset opiskelijat suhtautuivat miehiä myönteisemmin ulkonäkö- ja hedonistispainotteiseen kulutukseen. Eri tavalla kuluttamiseen suhtautuvien opiskelijoiden vastauksista kuitenkin korostui yhtenevästi se, että ostopaikan valintaan vaikuttavat erityisesti kaupan tarjoamat kanta-asiakasedut ja ostosten keskittämisen mahdollisuus. Lisäksi opiskelijat odottavat kaupalta vastuullista toimintaa ja ympäristön huomiointia.