Nonsynonymous substitution in abalone sperm fertilization genes exceeds substitution in introns and mitochondrial DNA

Strong positive Darwinian selection acts on two sperm fertilization proteins, lysin and 18-kDa protein, from abalone (Haliotis). To understand the phylogenetic context for this dramatic molecular evolution, we obtained sequences of mitochondrial cytochrome c oxidase subunit I (mtCOI), and genomic sequences of lysin, 18-kDa, and a G protein subunit. Based on mtDNA differentiation, four north Pacific abalone species diverged within the past 2 million years (Myr), and remaining north Pacific species diverged over a period of 4–20 Myr. Between-species nonsynonymous differences in lysin and 18-kDa exons exceed nucleotide differences in introns by 3.5- to 24-fold. Remarkably, in some comparisons nonsynonymous substitutions in lysin and 18-kDa genes exceed synonymous substitutions in mtCOI. Lysin and 18-kDa intron/exon segments were sequenced from multiple red abalone individuals collected over a 1,200-km range. Only two nucleotide changes and two sites of slippage variation were detected in a total of >29,000 nucleotides surveyed. However, polymorphism in mtCOI and a G protein intron was found in this species. This finding suggests that positive selection swept one lysin allele and one 18-kDa allele to fixation. Similarities between mtCOI and lysin gene trees indicate that rapid adaptive evolution of lysin has occurred consistently through the history of the group. Comparisons with mtCOI molecular clock calibrations suggest that nonsynonymous substitutions accumulate 2–50 times faster in lysin and 18-kDa genes than in rapidly evolving mammalian genes.

Prevention and elimination of upper respiratory colonization of mice by group A streptococci by using a bacteriophage lytic enzyme

Bacteriophage lytic enzymes quickly destroy the cell wall of the host bacterium to release progeny phage. Because such lytic enzymes specifically kill the species in which they were produced, they may represent an effective way to control pathogenic bacteria without disturbing normal microflora. In this report, we studied a murein hydrolase from the streptococcal bacteriophage C1 termed lysin. This enzyme is specific for groups A, C, and E streptococci, with little or no activity toward several oral streptococci or other commensal organisms tested. Using purified lysin in vitro, we show that 1,000 units (10 ng) of enzyme is sufficient to sterilize a culture of ≈107 group A streptococci within 5 seconds. When a single dose of lysin (250 units) is first added to the oral cavity of mice, followed by 107 live group A streptococci, it provides protection from colonization (28.5% infected, n = 21) compared with controls without lysin (70.5% infected, n = 17) (P < 0.03). Furthermore, when lysin (500 units) was given orally to 9 heavily colonized mice, no detectable streptococci were observed 2 h after lysin treatment. In all, these studies show that lysin represents a unique murein hydrolase that has a rapid lethal effect both in vitro and in vivo on group A streptococci, without affecting other indigenous microorganisms analyzed. This general approach may be used to either eliminate or reduce streptococci from the upper respiratory mucosal epithelium of either carriers or infected individuals, thus reducing associated disease.

Saatana peilissä – 1990-luvun suomalainen saatananpalvontadiskurssi osana folklorea ja kollektiivista mielikuvamaailmaa

Tutkielman aihe on saatananpalvontadiskurssi 1990-luvun Suomessa, sen yhteydet folkloreen ja kollektiiviseen mielikuvamaailmaan (popular imagination), sekä sen rakentuminen ja leviäminen kansanomaisten asiantuntijoiden ja median avulla. Tutkielman ydinkysymykset ovat: mitä evankelikaaliseen aineistoon perustuva saatananpalvontadiskurssi sisältää, miten sitä on rakennettu ja levitetty ja miksi näin on tehty? Tutkimusaineistona ovat Pat Pullingin kirja Noidankehässä (1993), Marja-Liisa Huhdan Saatana kutsuu minua -videokasetti (1994), Riku Rinteen kirjat Syvyyden kuilusta (1994), Pimeys väistyy (1996), Varo Vihollinen! Jumalan pyörremyrsky on tulossa (1999), Keijo Ahorinnan kirja Saatananpalvonnan monet kasvot (1997), sekä lehtiartikkeleita 1990-luvulta. Tutkimuksessa käy ilmi, että evankelikaalisten toimijoiden luomia saatananpalvontatarinoita on levitetty, pidetty ajankohtaisena ja välitetty valtavirtamediaan itseoppineiden asiantuntijoiden toimesta. Kun valtavirtamedia on legitimoinut tarinat, ovat ne palautuneet evankelikaaliseen aineistoon todentuneina. Leviämistä ovat edesauttaneet evankelikaalisen aineiston ja median esittämien tarinoiden synnyttämät huhut, joiden johdosta saatananpalvontadiskurssi on alkanut elää kollektiivisessa mielikuvamaailmassa. Voidakseen levitä ja pysyä ajankohtaisina, tarinoiden tulee sisältää riittävän yksinkertaisia ja voimakkaita aineksia. Saatananpalvontadiskurssissa nämä vaatimukset toteutuvat erityisen selvästi. Saatananpalvoja on hahmona vahvasti kansanperinteen mukainen.

”Sehän on melkein kuin maammelaulu.” Kansakuntapuhe kevään 2014 Suvivirsi-keskustelussa

Keväällä 2014 uutisoitiin apulaisoikeuskanslerin Mikko Puumalaisen tekemästä selvityksestä koskien koulujen uskonnollisia tilaisuuksia. Mediassa huomion keskipisteeseen nostettiin Suvivirsi ja sen uhattu asema koulujen kevätjuhlissa, mikä herätti suomalaisissa huomattavan määrän kommentteja. Tarkastelen tutkimuksessani Suvivirttä koskeviin uutisiin kirjoitettuja kommentteja. Selvitän, millaisia diskursseja kommenteissa ilmenee ja miten suomalaisuudesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta puhutaan. Selvitän samalla, minkälaisia arvioita Suomen evankelis-luterilaisen kirkon roolista Suomessa esitetään. Aineistonani on viiden Suomen suurimman uutissivustojen uutisten kommentit (Iltalehti, Iltasanomat, Helsingin Sanomat, YLE, MTV). Uutisia kertyi 24.3–4.4.2014 välisenä aikana 38 kappaletta sisältäen yhteensä 8 724 kommenttia. Analysoin aineistoa diskurssianalyysin avulla. Löysin aineistostani useita diskursseja, jotka ovat jaoteltavissa neljään pääkategoriaan: maahanmuuttajiin liittyvät diskurssit, valtion ja kirkon suhdetta koskevat diskurssit, ilmiötä kritisoivat diskurssit sekä suomalaisuutta kuvailevat diskurssit. Näistä sisällöltään laajin on valtion ja kirkon suhdetta koskevat diskurssit, joissa paljastuu selkeä vastakkainasettelu valtion ja kirkon erillisyyttä ja yhtenäisyyttä toivovien välillä. Diskurssit paljastavat suomalaisen kansakunnan moniäänisyyden. Keskusteluun ottavat osaa suomalaiseen enemmistöön ja hegemoniaan nojaavat luterilaisen kirkon asemaa yhteiskunnassa puolustavat puheenparret sekä marginaalisemmassa asemassa olevat luterilaisen kirkon erillisyyttä suomalaisesta yhteiskunnasta toivovat. Hegemonisessa kansakuntapuheessa nähdään luterilainen kirkko homogeenisen suomalaisuuden takaajana sekä tärkeänä osana suomalaista myyttistä historiaa. Lisäksi hegemonisessa kansakuntapuheessa rajataan suomalaisen kansakunnan ulkopuolelle ulkomaalaiset, kirkosta eronneet uskonnottomat sekä uskovaiset. Marginaalisessa kansakuntapuheessa puolestaan tuodaan esille suomalaisuuden moniäänisyys. Marginaaliasemassa olevat yksilöt sijoittuvat yhteiskuntaan lähinnä suhteessa hegemoniaan, mutta marginaalin edustajat pyrkivät saamaan itselleen tasa-arvoisen aseman kansakunnassa.