Unidentified man and young boy sit on park bench in Chile Portraits Women

Digital Image

Herbert Strauss seated under trees in a park reading the newspaper; Potsdam.

Digital Image

The effect of long-term repeated burning and fire exclusion on above- and below-ground Blackbutt (Eucalyptus pilularis) forest vegetation assemblages

We used a long-term fire experiment in south-east Queensland, Australia, to determine the effects of frequent prescribed burning and fire exclusion on understorey vegetation (<7.5 m) richness and density in Eucalyptus pilularis forest. Our study provided a point in time assessment of the standing vegetation and soil-stored vegetation at two experimental sites with treatments of biennial burning, quadrennial burning since 19711972 and no burning since 1969. Vegetation composition, density and richness of certain plant groups in the standing and soil-stored vegetation were influenced by fire treatments. The density of resprouting plants <3 m in height was higher in the biennially burnt treatment than in the unburnt treatment, but resprouters 37.5 m in height were absent from the biennial burning treatment. Obligate seeder richness and density in the standing vegetation was not significantly influenced by the fire treatments, but richness of this plant group in the seed bank was higher in the quadrennial treatment at one site and in the long unburnt treatment at the other site. Long unburnt treatments had an understorey of rainforest species, while biennial burning at one site and quadrennial burning at the other site were associated with greater standing grass density relative to the unburnt treatment. This difference in vegetation composition due to fire regime potentially influences the flammability of the standing understorey vegetation. Significant interactions between fire regime and site, apparent in the standing and soil-stored vegetation, demonstrate the high degree of natural variability in vegetation community responses to fire regimes.

Resilience of a eucalypt forest woody understorey to long-term (34–55 years) repeated burning in subtropical Australia

We investigated the effects of annual burning since 1952, triennial burning since 1973, fire exclusion since 1946 and infrequent wildfire (one fire in 61 years) on woody understorey vegetation in a dry sclerophyll eucalypt forest, south-eastern Queensland, Australia. We determined the influence of these treatments, and other site variables (rainfall, understorey density, topsoil C : N ratio, tree basal area, distance to watercourse and burn coverage) on plant taxa density, richness and composition. The richness of woody understorey taxa 0–1 m in height was not affected by burning treatments, but richness of woody plants 1–7.5 m in height was lower in the annually burnt treatment than in the triennially burnt treatment from 1989 to 2007. Fire frequency and other site variables explained 34% of the variation in taxa composition (three taxon groups and 10 species), of which 33% of the explained variance was explained by fire treatment and 46% was explained by other site variables. Annual burning between 1974 and 1993 was associated with lower understorey densities mainly due to reduced densities of eucalypts 1–7.5 m in height. Triennial burning during the same period was associated with higher densities of eucalypts 0–7.5 m in height relative to the annually burnt and unburnt treatments. Most woody taxa persisted in the frequently burnt treatments through resprouting mechanisms (e.g. lignotuberous regeneration), and fire patchiness associated with low-intensity burning was also found to be important. Persistence of plants <1 m tall demonstrates the resilience of woody taxa to repeated burning in this ecosystem, although they mainly exist in a suppressed growth state under annual burning.

Effect of rodents on seed fate of five hornbill-dispersed tree species in a tropical forest in north-east India

Hornbills are important dispersers of a wide range of tree species. Many of these species bear fruits with large, lipid-rich seeds that could attract terrestrial rodents. Rodents have multiple effects on seed fates, many of which remain poorly understood in the Palaeotropics. The role of terrestrial rodents was investigated by tracking seed fate of five horn bill-dispersed tree species in a tropical forest in north-cast India. Seeds were marked inside and outside of exclosures below 6-12 parent fruiting trees (undispersed seed rain) and six hornbill nest trees (a post-dispersal site). Rodent visitors and seed removal ere monitored using camera traps. Our findings suggest that several rodent species. especially two species of porcupine were major on-site seed predators. Scatter-hoarding was rare (1.4%). Seeds at hornbill nest trees had lower survival compared with parent fruiting trees, indicating that clumped dispersal by hornbills may not necessarily improve seed survival. Seed survival in the presence and absence of rodents varied with tree species. Some species (e.g. Polyalthia simiarum) showed no difference, others (e.g. Dysoxylum binectariferum) experienced up to a 64%. decrease in survival in the presence of rodents. The differing magnitude of seed predation by rodents can have significant consequences at the seed establishment stage.

Emilie Mosse and Anna Ginsberg walking in a park; Cape Martin Portraits; Groups; Women

Digital Image

hellbrunn, park at castle Landscapes

Digital Image

hellbrunn, park near castle, small hunting castle (jagdschloessl0 hirschau Landscapes

Digital Image

Bernhard, Rebecca and Miki Bardach with unidentified men and unidentified woman sitting on chairs in park Portraits Groups

Digital Image

Unidentified woman holding two children on park bench Portraits; Family

Digital Image

Molecular phylogeny of Archaea in boreal forest soil, freshwater and temperate estuarine sediment

Suurin osa luonnossa havaitsemistamme mikrobeista on sellaisia, joita emme edelleenkään osaa kasvattaa laboratorio-oloissa, vaikka tietomme mikrobien monimuotoisuudesta paranevat koko ajan. Luonnontilaisen mikrobieliöstön kokoonpano eri ympäristöissä on paljolti epäselvä ja ymmärrämme vielä hyvin puutteellisesti mikrobien ekologiaa ja niiden rooleja eliöyhteisöissä. Nykyaikaiset molekulaariset tutkimusmenetelmät auttavat selvittämään mikrobien monimuotoisuutta kokonaisvaltaisesti ja nopeasti. Ympäristöstä kemiallisesti puhdistetut ribosomaalista RNA:ta koodaavat geenit edustavat periaatteessa kaikkia eliöyhteisön geneettisesti toisistaan poikkeavia eliöitä. Niistä voidaan valikoida halutut genomit jatkotutkimuksia varten. Uusien menetelmien käyttö on tuonut esiin sen merkittävän seikan, että "tavanomaisten" elinympäristöjen eliöyhteisöihin kuuluu suuri joukko entuudestaan tuntemattomia arkkieliöitä. Aiemmin kuviteltiin, että arkkieliöt asuttavat vain sellaisia "epätavallisia" tai "äärimmäisiä" elinympäristöjä, joita luonnehtii joku seuraavista ominaisuuksista: hyvin korkea lämpötila, korkea suolapitoisuus, korkea happamuus tai emäksisyys, hapettomuus. Tutkijat ovat viimeisen noin kymmenen vuoden aikana osoittaneet, että arkkieliöt asuttavat hyvin monenlaisia kylmän ja lauhkean vyöhykkeen ympäristöjä, yhtä hyvin maaperää kuin suolaisen ja makean veden pohjaa tai pintakerroksia. Nämä löydöt ovat avanneet uuden alun arkkieliöiden tutkimukselle, erityisesti sen selvittämiselle, mitkä ovat niiden fysiologiset ja ekologiset roolit monimuotoisissa mikrobiyhteisöissä. Tämä väitöskirja kuvaa entuudestaan tuntemattomien arkkieliöiden löytymistä havumetsävyöhykkeen metsämaasta. Arkkieliöitä löytyi myös lauhkean vyöhykkeen vuorovesialueelta, murtoveden huuhtelemasta pohjasta. Nämä löydöt ovat perustavalaatuisia vuorovesialueen eliöyhteisöjen ymmärtämiseksi. Suomalaisen metsäjärven vedestä määritettiin molempien arkkieliöiden pääryhmien - tieteellisiltä nimiltään Crenarchaeota ja Euryarchaeota - edustajia. Euryarchaeota-ryhmän edustajia voitiin havainnoida myös fluoresenssi-mikroskopoinnilla. Löydöt viittaavat siihen, että arkkieliöillä on oma biogeokemiallinen roolinsa makeanveden ravintoketjujen hiilen käytössä. Tässä työssä määritetyt uudet arkkieliöiden genomien nukleotidisekvenssit on toimitettu ARB-tietokantaan, jonka kasvava vertailuaineisto edelleen parantaa uusien arkkieliösekvenssien analyysiä ja auttaa hybridisaatiokoetinten ja polymeraasiketjureaktioalukkeiden suunnittelussa ja arvioinnissa. Tässä väitöskirjassa esitellyt tulokset yhdessä lukuisien vesi-, maaperä- ja muiden ympäristöjen arkkieliöitä käsittelevien julkaisujen kanssa osoittavat, että arkkieliöt asuttavat monia erilaisia elinympäristöjä ja että ne ovat ekologisesti paljon menestyneempiä, kuin tieteenalalla on kuviteltu. Voimme olettaa, että heti kun joitain näistä eliöistä onnistutaan kasvattamaan ja ylläpitämään laboratorio-oloissa, niiden joukosta löydetään aivan uusia, entuudestaan tuntemattomia fysiologisia fenotyyppejä, jotka avaavat mielenkiintoisia näkymiä aineenvaihdunnan ja perinnöllisten ominaisuuksien tutkimukselle.