Valtakunnallinen lääketieteellisten alojen opiskelijavalintojen kehittämishanke

Valtakunnallisen lääketieteellisten alojen opiskelijavalintojen kehittämishankkeen projektijohtajaksi Turun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta nimitti kliininen opettaja, LL, EL Veli-Matti Leinosen, joka kutsui osa-aikaiseksi projektikoordinaattoriksi KM Johanna Laineen 1.9.2006 alkaen. Lisäksi projektisihteerinä toimi KM Outi Jääskeläinen ajalla 1.10.- 30.11.2006. Hankkeelle perustettiin valtakunnallinen ohjausryhmä, johon lääketieteelliset tiedekunnat (5) ja eläinlääketieteellinen tiedekunta nimesivät edustajansa ja henkilökohtaisen varajäsenen. Niitä tiedekuntia, joissa on hammaslääketieteen koulutus, pyydettiin nimeämään edustaja ja varajäsen myös hammaslääketieteen alalta. Ohjausryhmään tiedekunnat nimesivät lokakuussa 2006 seuraavat edustajat ja varajäsenet: Helsingin yliopistosta professori Leena Kivisaari, professori Peter Holmberg, professori Jarkko Hietanen, yliopistolehtori Kimmo Suomalainen; yliopistonlehtori Mirja Ruohoniemi ja opintoasiainpäällikkö Sanna Ryhänen eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta; Kuopion yliopistosta apulaisopettaja Rita Sorvari ja apulaisopettaja Jyrki Ågren; Oulun yliopistosta professori Martti Sorri, professori Hannu Rajaniemi, professori Kyösti Oikarinen ja professori Aune Raustia; Tampereen yliopistosta professori Seppo Nikkari ja opintoasiainpäällikkö Paula Järvenpää; Turun yliopistosta professori Pentti Kemppainen, varadekaani Markku Koulu, lehtori Jorma Paranko ja suunnittelija Heli Vinkka-Puhakka. Lisäksi ohjausryhmään kutsuttiin lääketieteellisten alojen valtakunnallisen valintatoimikunnan puheenjohtaja Kati Hakkarainen Tampereen yliopistosta ja lääketieteellisten alojen valintakokeen valtakunnallisen kehittämisryhmän puheenjohtaja Erkki Jyväsjärvi Helsingin yliopistosta. Hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana on toiminut projektijohtaja Veli-Matti Leinonen ja muistiot on laatinut projektikoordinaattori Johanna Laine, molemmat Turun yliopistosta. Asiantuntijoina hankkeessa olivat ylitarkastaja Birgitta Vuorinen opetusministeriöstä, Helsingin yliopistosta professori Kirsti Lonka, professori Patrik Scheinin ja tutkija Pekka Lahti-Nuuttila; Turun yliopistosta vararehtori Erno Lehtinen, erikoistutkija Sakari Ahola, emeritusprofessori Heimo Laato, professori Risto Rinne ja professori Arja Virta sekä Työterveyslaitokselta professori Matti Ylikoski. Muita asiantuntijoita olivat koulutusjohtaja Hannu Halila Suomen Lääkäriliitosta, toimistohammaslääkäri Annariitta Kottonen Suomen Hammaslääkäriliitosta, eläinlääkäri Minnami Mikkola Suomen Eläinlääkäriliitosta, opiskelija Juho Joutsa Suomen Medisiinariliitosta ja opiskelija Heini Niinimäki Eläinlääketieteen kandidaattiyhdistyksestä. Lisäksi ennen ohjausryhmän kokouksia käytiin henkilökohtaisia keskusteluja jokaisen tiedekunnan dekaanin tai varadekaanin ja muiden edustajien kanssa. Ohjausryhmä järjesti kokouksensa Helsingissä 9.2.2007, 2.3.2007, 20.4.2007, 11.5.2007 ja 14.6.2007. Ohjausryhmä osallistui myös keskustelutilaisuuteen Helsingissä 13.4.2007, johon kutsuttiin kuultavaksi opetusministeriön edustaja sekä ammattiliittojen ja opiskelijajärjestöjen edustajat. Selvitysraportin valmistelutyön ja kirjoittamisen osuudet jakaantuivat seuraavasti: projektijohtaja Leinonen vastasi luvuista 2, 3.3, 6.2 sekä 7, jonka kirjoittamisessa avusti projektikoordinaattori Laine. Luvut 1, 3.1, 3.2, 4, 5.1, 5.4 ja 6.3 kirjoitti projektikoordinaattori Laine. Projektisihteeri Jääskeläinen kirjoitti Leinosen avustamana luvut 5.2 ja 5.3. Luku 6.1 on kirjoitettu yhteistyössä tutkija Lahti-Nuuttilan kanssa. Saatuaan työnsä päätökseen projektijohtaja toimittaa sen tiedoksi opetusministeriölle, lääketieteellisille tiedekunnille ja eläinlääketieteelliselle tiedekunnalle.

Sosiaaliohjaajan osaaminen ja tehtäväkuva lastensuojelun alkuarvioinnissa

Opinnäytetyö tehtiin Helsingin kaupungin sosiaaliviraston Tehty-hankkeeseen, jossa selvennetään ja mallinnetaan sosiaalialan eri ammattiryhmien tehtäväkuvia ja sosiaalialan eri toimijoiden välistä työnjakoa. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää sosiaaliohjaajan osaamista ja tehtäväkuvaa lastensuojelun alkuarvioinnissa. Alkuarvioinnilla tarkoitetaan lastensuojelun avohuollossa tehtävää lastensuojelutarpeen selvitystä. Vuoden 2008 alussa voimaan tulevan lastensuojelulain mukaan lastensuojelutarpeen selvityksessä sosiaalityöntekijän työparina voi toimia joko toinen sosiaalityöntekijä tai toinen lastensuojeluun perehtynyt henkilö. Tutkimuskysymyksinä olivat, mitä sosiaaliohjaaja voi osaamisellaan tuoda alkuarviointiprosessiin ja miten sosiaaliohjaajien työkäytäntöjä alkuarvioinnissa voi yhtenäistää? Opinnäytetyössä käytimme laadullista tutkimusmenetelmää. Aineistonkeruumenetelmänä käytimme teemahaastattelua, jotka toteutettiin ryhmähaastatteluilla. Haastattelimme viittä lastensuojelun avohuollossa työskentelevää sosiaaliohjaajaa ja kolmea sosiaalityöntekijää. Aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tulosten mukaan sosiaaliohjaajan osaamiseen vaikutti käytännönläheinen koulutus, työkokemus sekä persoona. Sosiaaliohjaajat kokivat vahvuuksikseen käytännön arjessa työskentelyn, lapsenkohtaamisen sekä lasten kasvatuksen ja kehityksen tuntemisen. Heillä on käytännöntyön kautta saatua kokemusta työskennellä lähellä asiakkaiden arkea ja lasten kanssa. Parityö ja työnjako sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden kesken koettiin luontevana, tasavertaisena sekä prosessia rikastuttavana. He toivat alkuarviointiprosessiin erilaisia näkökulmia ja havainnoivat erilaisia asioita erilaisen koulutustaustan, viitekehyksen ja työkokemuksen vuoksi. Sosiaalityöntekijät olivat valmiita jakamaan alkuarviointiin liittyviä työtehtäviään, sillä heidän mielestä sosiaaliohjaajat voivat tehdä alkuarvioinnissa laajasti kaikkea sosiaalialan työntekijän kelpoisuuslain puitteissa. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että sosiaaliohjaajilla on osaamista, jota tulee hyödyntää alkuarvioinnissa. Sosiaaliohjaajat tulee ottaa sosiaalityöntekijän työpariksi alkuarviointiprosessiin heidän tuoman käytännönläheisen näkökulman vuoksi. Alkuarviointi tulee tehdä parityönä ja molempien työntekijöiden tulee olla läsnä kaikissa tapaamisissa. Työparinvalintamenetelmiä tulee kehittää sekä työnkuvia alkuarvioinnissa selkiyttää, jotta yhteistyö sujuu mahdollisimman luontevasti. Sosiaaliohjaajien osaaminen tulee tehdä näkyväksi ja lisätä tietoisuutta siitä, mitä sosiaaliohjaaja voi alkuarvioinnissa tehdä. Sosiaaliohjaajille ja sosiaalityöntekijöille tulee järjestää yhteisiä koulutuksia ja infopaketti alkuarvioinnista ja siihen liittyvistä tehtävienjaosta, mitä sosiaaliohjaaja voi sosiaalialan työntekijän kelpoisuuslain puitteissa alkuarviointiprosessissa tehdä.

Sosiaalipedagoginen osaaminen lastensuojelun jälkihuollon asumisohjaajan työssä

Opinnäytetyömme on osa Helsingin kaupungin Sosiaaliviraston Tehtävärakenteen ja työmallien kehittäminen sosiaalialan työssä (Tehty) -hanketta. Hankkeen tavoitteena oli selventää eri ammattiryhmien tehtävänkuvia sekä eri toimijoiden välistä työnjakoa sosiaalialalla. Opinnäytetyömme tarkoituksena on selvittää, mitkä sosiaalipedagogiikan osa-alueet painottuvat Helsingissä työskentelevien lastensuojelun jälkihuollon asumisohjaajien työssä. Selvitämme myös sosiaaliohjaajan tasoisen koulutuksen antamia valmiuksia työlle. Työmme on kvalitatiivinen. Aineiston keräsimme haastattelemalla viittä asumisohjaajaa. Menetelmänä käytimme teemahaastattelua. Haastattelut analysoimme sisällönanalyysimenetelmää käyttäen. Tulokset osoittivat vuorovaikutuksen ja luottamussuhteen rakentumisen olevan asiakaslähtöisen työn onnistumisen kannalta oleellisimpia tekijöitä. Tärkeimpinä työmenetelminä identiteetin vahvistamisessa, syrjäytymisen ehkäisemisessä ja itsenäistymisen tukemisessa nähtiin asiakkaan ohjaus, neuvonta ja motivointi. Lähiverkostoa pidettiin tärkeänä yhteistyökumppanina ja yhteistyötä tulisi myös tulevaisuudessa lisätä. Sosiaaliohjaajan tasoista koulutusta pidettiin soveltuvana asumisohjaajan työhön. Tuloksissa painottui kuitenkin lisä- ja täydennyskoulutuksen tärkeys. Aikaisempaa työkokemusta sekä työelämäharjoitteluja pidettiin välttämättöminä työn vaativuuden takia. Asumisohjaajien työssä on nähtävissä monia sosiaalipedagogiikan osa-alueita, joiden kautta nuorta tuetaan itsenäistymisessä sekä yhteiskuntaan integroitumisessa. Sosiaaliohjaajan tasoinen koulutus on antanut hyvät perusvalmiudet työntekijöille. Tietoja, taitoja ja menetelmiä tulisi kuitenkin päivittää ja kehittää jatkuvasti, jotta pystytään paremmin vastaamaan jatkuvasti kehittyvän yhteiskunnan tuomiin uusiin haasteisiin. Työn kehittämisen kannalta nähtiin oleelliseksi jatkossa selvittää jälkihuollosta poistuneiden nuorten elämäntilannetta ja heidän mielipidettään jälkihuollon hyödyllisyydestä.