Sellutehtaiden vuosihuoltoseisokkiprosessin hallinta - toimintaohjeen luominen

Päätavoitteena tässä diplomityössä oli löytää parhaat käytännöt vuosihuoltoseisokkien suunnitteluun ja toteutukseen. Parhaita käytäntöjä selvitettiin teorian, yrityksessä aiemmin tuotetun materiaalin, haastatteluiden ja kenttähavaintojen kautta. Niiden pohjalta luotiin yritykselle toimintaohje, jossa on aikataulutettu tarvittavat toimenpiteet sekä näiden toimenpiteiden vastuuhenkilöt vuosihuoltoseisokkiprosessin eri vaiheissa. Diplomityön teoriaosuudessa käsitellään kunnossapitoa, projekteja ja seisokkiteoriaa. Kunnossapidon näkökulmasta suunnitelmallisuus nousee esiin tärkeimpänä, niin lyhyen kuin pitkän tähtäimen suunnittelu. Toinen keskeinen kokonaisuus on tuotanto-omaisuuden hallinta. Projekteja käsitellään kevyesti, sillä seisokkiteoria nojautuu vahvasti projektimaiseen työskentelyyn. Seisokkiteoriassa esitellään erityisesti eri prosessin vaiheiden tehtäviä. Synteesiosuudessa esitellään yritykseen jääneen toimintaohjeen sisältö sallituin osin. Toimintaohjeen vaiheet ovat alullepano, suunnittelu, toteutus sekä lopettaminen ja jälkityöt. Toimintaohjetta hyödyntäen vuosihuoltoseisokit voidaan viedä läpi projektinomaisesti, kuitenkin ajatellen vuosihuoltoseisokkiprosessin jatkuva prosessina, jossa edellisen projektin lopettaminen on uuden aloittamista.

Lignoselluloosapohjaisten väkevähappohydrolysaattien jatkuvatoiminen kromatografinen fraktiointi

Työssä tutkittiin lignoselluloosapohjaisten väkevähappohydrolysaattien (monosakkaridit, rikki- ja etikkahppo) jatkuvatoimista kromatografista fraktiointia käyttäen Japan Organo SMB -prosessia. Adsorbenttinä toimi happomuotoinen (H+) vahva kationinvaihtohartsi. Panostoimista fraktiointia käytettiin vertailukohtana. Jatkuvatoimisen prosessin optimoinnilla saavutettiin monosakkaridien suurimmaksi tuottavuudeksi 283 mol/(m3 h) (panosprosessille 145 mol/(m3 h). JO-prosessilla saavutettiin korkeat rikki- ja etikkahapon saannot: 97,3 % ja 93,5 %. Monosakkaridisaanto jäi hieman alhaisemmaksi (61,7 %) johtuen monosakkaridi- ja rikkihappo-profiilien hankalasta erottamisesta. Ulostulo virtojen puhtaudet olivat korkeat: 89 % monosakkarideille, 89 % rikkihapolle ja 100 % etikkahapolle.

Kasanpurkaimen portaalin teknistaloudellinen tarkastelu

Tämä diplomityö on tehty kansainväliseen materiaalinkäsittelyjärjestelmiä toimittavaan yritykseen. Menestyvän yrityksen on pyrittävä kustannustehokkuuden jatkuvaan parantamiseen. Tässä diplomityössä on tutkittu kannattaako kasanpurkaimen portaali valmistaa ristikkorakenteena levyrakenteeseen verrattuna. Tutkimukseen on sisällytetty koko toimitusketju suunnittelusta asennukseen, mutta lujuuslaskennan on suorittanut ulkopuolinen alihankkija. Yrityksen projektissa toimitettiin samaan aikaan purkainta, jonka portaali valmistettiin levyrakenteena. Tätä portaalia on käytetty uuden ristikkorakenteisen portaalin vertailukohtana. Ristikkorakenteinen portaali on suunniteltu putkipalkkirakenteena, jolloin siitä saatiin kevyempi. Suunnittelussa on pyritty huomioimaan valmistusystävällisen suunnittelun näkökohtia, joita esitellään työn teoriaosassa. Ristikkorakenteesta on tehty myös tarjouskuvat, joiden pohjalta valmistustarjoukset on pyydetty. Valmistuskustannusten lisäksi tarkemmassa tarkastelussa ovat suunnittelu- ja laskentakustannukset.

Monisyisen kaunis rahkasammalten määritysopas

Kirjallisuusarvostelu

Oodi katusoiton ilolle

Kirjallisuusarvostelu

Brittien sotaan lähtö

Kirjallisuusarvostelu

Britit Irakissa 2003-2009

Kirjallisuusarvostelu

Tehokalastuksen vaikutukset Lappajärvessä : Kalastus elinkeinoksi Lappajärvellä -hankkeen vuosien 2001-2006 seurannan loppuraportti

Lappajärven, Etelä-Pohjanmaan suurimman järven, ekologinen tila on heikentynyt ja se luokitellaan nykyisin tyydyttäväksi. Rehevöityminen, 1990-luvun muikkukato ja yhteiskunnan rakennemuutos ovat vähentäneet kalastajien ja kalansaaliin määrää. Ammattikalastuksen edellytysten parantamiseksi toteutettiin vuosina 2001–2004 ”Kalastus elinkeinoksi Lappajärvellä” – hanke. Hankkeen vaikutuksia kalastoon ja järven ekosysteemiin seurattiin vuosina 2001–2006. Kokonaissaalis vuosina 2001–2004 oli 1655 tonnia (n. 29 kg/ha/vuosi). Vaikka saalistavoitetta (2100 tn) ei täysin saavutettu, oli hankkeella runsaasti myönteisiä, joskin osin vähäisiä tai epävarmoja vaikutuksia järven tilaan ja kalastoon. Kalastajien yksikkösaaliit etenkin kuhan ja isokokoisen ahvenen osalta nousivat hankkeen alussa. Loppuvuosina yksikkösaaliiden kehitys oli osittain ristiriitaista. Ulapan taloudellisesti vähempiarvoinen kalasto, varsinkin kuorekanta harveni selvästi. Muikku puolestaan lisääntyi ja pysyi runsaana. Kuhan ja isokokoisen ahvenen lisääntymistä selittivät pääosin lämpimät kesät ja kuhan onnistuneet istutukset. Petokalat, etenkin kuha, voivat osaltaan säädellä Lappajärven ulapan planktonsyöjäkalojen kantoja ja toisaalta estää särjen siirtymistä ulapalle. Tehokalastuksen loputtua alkoi näkyä merkkejä kalakantojen palautumisesta takaisin kohti lähtötilannetta. Rantavyöhykkeellä hankkeen vaikutukset jäivät selvästi vähäisemmiksi kuin ulapalla. Eläinplankton lisääntyi hieman ylemmissä vesikerroksissa, mutta tilanne alkoi palautua ennalleen hankkeen jälkeen. Sinileväkukinnot vaikuttivat vähentyneen hankkeen aikana, tosin kukintojen voimakas vaihtelu vaikeutti arviointia. Tehokalastus ja vesiensuojelun tehostuminen vähensivät fosforipitoisuuksia, tosin myös vähäsateiset vuodet vaikuttivat vähenemiseen. Pitoisuuksien lasku jatkui hankkeen jälkeen. Hanketta edeltänyt klorofyllipitoisuuksien kasvusuuntaus pysähtyi ja pitoisuustaso vakiintui. Tehokalastus pienensi klorofylli/fosfori-suhdetta ja vähensi sisäistä kuormitusta, mutta vaikutus alkoi heiketä hankkeen loputtua. Typpipitoisuuksiin, veden väriin tai näkösyvyyteen kalastus ei vaikuttanut. Tehokalastuksella voidaan parantaa Lappajärven tilaa, mutta kalastuksen on oltava jatkuvaa. Saalistavoitteeksi voisi riittää n. 20-30 kg/ha vuodessa, mutta samalla on jatkettava ulkoisen kuormituksen vähentämistä. Kalastuksen tulisi kohdistua arvokalojen lisäksi myös vähempiarvoisiin kalalajeihin ja samalla on tuettava petokalakantojen vahvistumista.

Platinaryhmän metallien talteenotto

Tässä työssä on selvitetty platinaryhmän metallien eli platinan, palladiumin, iridiumin, osmiumin, rhodiumin ja ruteniumin talteenottoa. Ensiksi on kerrottu jokaisen metallin kemiallisia ja fyysisiä ominaisuuksia, jonka jälkeen on perehdytty malmin jalostusprosessiin aina ensimmäisistä analyyseistä lopputuotteen, eli puhtaan metallin valmistamiseen. Sen jälkeen on pohdittu platinametallien kierrättämistä sekä fissiosta saatavien platinametallien kannattavuutta ja talteenottomahdollisuuksia.

Pk-yritysten kilpailuyhteistyö verkostomuotona

Työn tavoitteena on antaa lukijalle kattava käsitys yritysten kilpailuyhteistyöstä, sen edellytyksistä, sekä hyödyistä ja haasteista. Tarkastelussa syvennytään tutkimaan asiaa etenkin pk-yritysten näkökulmasta. Työ perustuu kattavaan valikoimaan alan keskeisintä lähdeaineistoa sisältäen sekä tieteellisiä artikkeleita että kirjallisuutta. Kilpailuyhteistyö on käsitteenä uusi ja sen tutkimus on keskittynyt vielä pääasiassa ilmiön tunnistamiseen ja nimeämiseen. Kilpailuyhteistyöllä yritykset voivat saavuttaa etuja sekä yhteistyöstä että kilpailusta. Oikein hyödynnettynä edut ovat suuremmat kuin pelkällä kilpailulla tai yhteistyöllä olisi mahdollista saavuttaa. Kilpailuyhteistyön avulla yritykset voivat luoda asiakkaalle enemmän arvoa sekä suurentaa kokonaismarkkinoita. Yritykset voivat lisäksi keskittyä ydintoimintaansa kehittäen sitä mahdollisimman tehokkaaksi. Kilpailuyhteistyön tehokas toiminta edellyttää kuitenkin siihen liittyvien edellytysten ja haasteiden tiedostamista sekä hallintaa. Suurimpina haasteina ovat oman hallinnan menettäminen kilpailevalle yritykselle sekä toisen osapuolen opportunistinen toiminta. Teoreettisen tarkastelun lisäksi työssä esitetään myös case-yritysten avulla kilpailuyhteistyön ominaisuuksia.