Journal des commissaires de police : recueil mensuel de législation, de jurisprudence et de doctrine

1897 (A43).

Journal des commissaires de police : recueil mensuel de législation, de jurisprudence et de doctrine

1873 (A19).

Journal des commissaires de police : recueil mensuel de législation, de jurisprudence et de doctrine

1871 (A18,N1)-1872 (A18,N3).

Journal des commissaires de police : recueil mensuel de législation, de jurisprudence et de doctrine

1907 (A53).

Journal des commissaires de police : recueil mensuel de législation, de jurisprudence et de doctrine

1859 (A5).

Journal des commissaires de police : recueil mensuel de législation, de jurisprudence et de doctrine

1865 (A11).

Journal des commissaires de police : recueil mensuel de législation, de jurisprudence et de doctrine

1875 (A21).

Sleep patterns and sleep-related complaints of Brazilian interstate bus drivers

Sleep-related complaints have become a highlight for physicians as well as public health administrators. Studies of sleep patterns and sleep-related complaints of shift workers have been useful in minimizing reduction in the quality of life due to the warping of the sleep-wake cycle. The objective of the present study was to assess patterns of sleep, sleep-related complaints as well as physical activity and scoring rates for depression and anxiety in interstate bus drivers. Data were obtained with a sleep questionnaire, with the Beck inventory for depression, and the State-Trait Anxiety Inventory (STAI). A total of 400 interstate bus drivers from the northern, southern, central-western and south-eastern regions of Brazil were interviewed. Sixty percent of the subjects interviewed presented at least one sleep-related complaint, 16% admitted to have dozed at the wheel while on duty, and 41% stated that they exercised on a regular basis. Other sleep disturbance complaints reported were: sleep latency 29'17"; physical fatigue, 59.8%; mental fatigue, 45.4%; sleepiness, 25.8%; irritability, 20.6%; insomnia, 37.5%, respiratory disturbances, 19.25% and snoring, 20.75%. Scores for anxiety and depression were not in the pathological range. The present data reinforce the view that bus drivers are generally discontent with shift work and its effects on sleep. Consequently, it is very important to establish an appropriate work schedule for drivers, besides implementing photo-therapy and physical activities in order to minimize sleepiness when driving.

Headache complaints associated with psychiatric comorbidity in a population-based sample

The objective of the present study was to determine the frequency at which people complain of any type of headache, and its relationship with sociodemographic characteristics and psychiatric comorbidity in São Paulo, Brazil. A three-step cluster sampling method was used to select 1,464 subjects aged 18 years or older. They were mainly from families of middle and upper socioeconomic levels living in the catchment area of Instituto de Psiquiatria. However, this area also contains some slums and shantytowns. The subjects were interviewed using the Brazilian version of the Composite International Diagnostic Interview version 1.1. (CIDI 1.1) by a lay trained interviewer. Answers to CIDI 1.1 questions allowed us to classify people according to their psychiatric condition and their headaches based on their own ideas about the nature of their illness. The lifetime prevalence of "a lot of problems with" headache was 37.4% (76.2% of which were attributed to use of medicines, drugs/alcohol, physical illness or trauma, and 23.8% attributed to nervousness, tension or mental illness). The odds ratio (OR) for headache among participants with "nervousness, tension or mental illness" was elevated for depressive episodes (OR, 2.1; 95%CI, 1.4-3.4), dysthymia (OR, 3.4; 95%CI, 1.6-7.4) and generalized anxiety disorder (OR, 4.3; 95%CI, 2.1-8.6), when compared with patients without headache. For "a lot of problems with" headaches attributed to medicines, drugs/alcohol, physical illness or trauma, the risk was also increased for dysthymia but not for generalized anxiety disorder. These data show a high association between headache and chronic psychiatric disorders in this Brazilian population sample.

Sleep habits and complaints of adults in the city of São Paulo, Brazil, in 1987 and 1995

This study compares the prevalence of complaints of insomnia, excessive diurnal sleepiness, parasomnias, and sleep habits of the adult population in the city of São Paulo, Brazil, estimated in surveys carried out in 1987 and 1995. Representative samples of 1000 adult residents per survey were interviewed using a validated structured sleep questionnaire, the "UNIFESP Sleep Questionnaire". Difficulty maintaining sleep, difficulty initiating sleep and early morning awakening, occurring at least three times a week, were reported in 1987 and 1995, by 15.8/27.6, 13.9/19.1, and 10.6/14.2% of the interviewees, respectively, significantly increasing throughout time. These sleep problems were more often found among women. Frequencies of excessive diurnal sleepiness and sleep attacks were unchanged comparing 1987 with 1995 (4.5 vs 3.8 and 3.1 vs 3.0%, respectively). Parasomnia complaints remained unchanged, with the exception of leg cramps, which doubled in prevalence from 1987 to 1995 (2.6 to 5.8%). Snoring was the most common parasomnia (21.5% in 1995), reported more often by men than by women, and somnambulism was the least common (approximately 1%). Besides sleeping slightly less, interviewees went to bed and woke up later in 1995. Approximately 12% of the subjects in both surveys had consulted a physician due to sleep problems and 3.0% reported habitual use of sleep-promoting substances in 1995. Overall, there was a significant increase in insomnia complaints from 1987 to 1995 in the general population of the city of São Paulo. This major change over a little under a decade should be considered as an important public health issue.

Gender and age differences in polysomnography findings and sleep complaints of patients referred to a sleep laboratory

Our objective was to examine the effet of gender on the sleep pattern of patients referred to a sleep laboratory. The data (questionnaires and polysomnographic recordings) were collected from a total of 2365 patients (1550 men and 815 women). The polysomnography permits an objective assessment of the sleep pattern. We included only polysomnography exams obtained with no more than one recording system in order to permit normalization of the data. Men had a significantly higher body mass index than women (28.5 ± 4.8 vs 27.7 ± 6.35 kg/m²) and had a significantly higher score on the Epworth Sleepiness Scale (10.8 ± 5.3 vs 9.5 ± 6.0), suggesting daytime sleepiness. Women had a significantly higher sleep latency than men, as well as a higher rapid eye movement (REM) latency. Men spent more time in stages 1 (4.6 ± 4.1 vs 3.9 ± 3.8) and 2 (57.0 ± 10.5 vs 55.2 ± 10.1) of non-REM sleep than women, whereas women spent significantly more time in deep sleep stages (3 and 4) than men (22.6 ± 9.0 vs 19.9 ± 9.0). The apnea/hypopnea and arousal indexes were significantly higher and more frequent in men than in women (31.0 ± 31.5 vs 17.3 ± 19.7). Also, periodic leg movement index did not differ significantly between genders, but rather differed among age groups. We did not find significant differences between genders in the percentage of REM sleep and sleep efficiency. The results of the current study suggest that there are specific gender differences in sleep pattern.

The Construction of ‘Disciplinary’ Violence Against Children — Social Workers’, Police Officers’ and Parents’ Rationales

This dissertation examines parental disciplinary violence against children in authority records and in the criminal procedure in Finland. The main aim is to analyze disciplinary violence, how it is defined, and how it is constructed as a crime by social workers, the police, and parents. This dissertation consists of four sub-studies and a summary article. In the first sub-study, I examine how disciplinary violence appears in child welfare documents and analyze the decision-making processes and measures taken by the child welfare workers. The second sub-study, utilizing police interview data, examines police officers’ perceptions of disciplinary violence, its criminalization, and its investigation. In addition to this analysis of police officers’ own perceptions, in the third sub-study, I use reports of crime and pre-trial investigation documents to look at what a typical suspicion of disciplinary violence coming to the attention of the police is and examine the decision-making processes of the police. Utilizing authority data, the fourth sub-study analyzes how parents rationalize the use of disciplinary violence to the authorities investigating these suspicions. The research provides findings that are unprecedented in Finland. Firstly, it was shown that social workers’ decision-making processes in suspicions of disciplinary violence follow three pathways of reasoning, with many factors taken into consideration; and in less than one-third of the cases, a request for criminal investigation has been made to the police. Secondly, it was verified that police officers hold different perceptions of disciplinary violence, and these perceptions have multiple effects on the investigation of these cases and the construction of disciplinary violence as a crime. Thirdly, the analysis of the reports of crime and pre-trial investigation documents showed that almost two-thirds of the cases of disciplinary violence had been sent to a prosecutor by the police and, thus, defined as a crime. However, in many cases, acts of disciplinary violence were often seen as ‘educational, petty one-off incidents’ and a possible trial and punishment for the perpetrator were seen as unreasonable. Fourthly, it was found that parents often try to neutralize and rationalize the violence they have used against their children, for example, either by denying the victim, the criminal intent, or the entire act, or relying on the necessity of the forbidden act. The dissertation concludes that disciplinary violence is defined and constructed in authority policies and practices, first and foremost, by the severity of the act, the nature of the act as continuous or singular, the perceived harm caused by the act to a child, and the perceptions of authorities regarding physical punishment of children. The asymmetrical power setting present in disciplinary violence and parents’ legitimized right to raise and discipline their children partly seem to explain why criminal-law processing of these suspicions of violence and understanding these as crimes is difficult. Finally, this research calls for more coherent and consistent authority practices and policies, achieved by educating authorities and increasing awareness on disciplinary violence, questions the need for a concept like ‘disciplinary’ violence, and suggests more emphasis on unambiguous perceptions of a child’s best interest.

Individual Crimes or a Sociological Phenomenon: A Critical discourse analysis of the 2014 Royal Canadian Mounted Police National Operational Overview on missing and murdered Indigenous women in Canada

Pro gradu -tutkielma käsittelee Kanadan poliisivoimien, Royal Canadian Mounted Police (RCMP), vuoden 2014 operationaalista raporttia Kanadan kadonneista ja murhatuista alkuperäiskansojen naisista. Heitä katoaa ja murhataan Kanadassa suhteessa huomattavasti enemmän kuin muita naisia. Aihe on hyvin ajankohtainen sekä kriittinen ja siihen on paikallisten organisaatioiden lisäksi kiinnittänyt huomiota mm. Amnesty International ja Yhdistyneet Kansakunnat. Tilannetta pidetään jo ihmisoikeuskriisinä ja sen puolesta puhuminen voidaan nähdä osana laajempaa kansannousua alkuperäiskansojen oikeuksien puolesta. Kanadan hallitusta sekä poliisivoimia on syytetty välinpitämättömyydestä ja rasismista, poliiseja jopa väkivallasta alkuperäiskansojen naisia kohtaan. Kanadan hallitus ei myönnä ongelman olevan sosiologinen ilmiö, vaan pääministerin mukaan naisten katoamiset ja murhat ovat yksittäisiä rikoksia. Tilanteen taustalla on laajempi ongelma, joka juontaa juurensa kolonialismista, alkuperäiskansojen pakkokoulutuksesta ja heidän kulttuurinsa sekä identiteettinsä tuhoamisesta. Ennakkoluulot ja stereotypiat elävät yhä vahvana luoden heikon aseman alkuperäiskansojen edustajille ja tässä tapauksessa erityisesti naisille, joita myös usein syytetään omista ongelmistaan. Tutkielma selvittää, onko tämä operationaalinen raportti eriarvoisuutta, stereotypioita sekä ennakkoluuloja ylläpitävä ja tukeeko se näkemystä sosiologisesta ilmiöstä. Poliisivoimat ovat yhteiskunnassa vaikutusvaltaisessa asemassa ja voivat edesauttaa, jatkaa ja voimistaa syrjivää ajattelua, käytöstä ja viestintää. Vaikka he myös ajavat alkuperäiskansojen etuja, tulee heidän toimintaansa ja täten tätä kyseistä raporttia tarkastella kriittisesti. Tutkielma keskittyy kriittiseen diskurssianalyysiin (Fairclough 1995, Wodak & Meyer 2009). Raportin teksti ei ole avoimesti diskriminoivaa ja keskittyy tilastojen ja lukujen raportointiin sekä vertailuun, luoden samalla kuvan asianomaisista sekä tilanteesta yleisesti. Makroanalyysi (van Dijk 1977, 1980) mahdollistaa korkeamman tason ajatusten ja ideoiden esille tuonnin paljastaen ns. rivien välistä löytyvän viestinnän. Näistä makroanalyysin tuloksista etsitään erilaisia diskurssistrategioita (Reisigl & Wodak 2001), joiden avulla luodaan mm. kuva positiivisesta itsestä ja negatiivisesta toisesta. Näitä tuloksia tuetaan lyhyellä multimodaalisella analyysillä, joka keskittyy lähinnä raportin kahteen kuvaan (Kress & van Leeuwen 2006). Lopuksi tuloksista keskustellaan suhteessa yhteiskunnan valtasuhteisiin (Foucault 1976), rasismiin ja seksismiin. Analyysin perusteella raportti on selkeästi diskriminoiva. Se tuo esiin vanhoja stereotypioita ja ennakkoluuloja, esittää tilanteen alkuperäiskansojen sisäisenä ongelmana, jättää mainitsematta tilanteen taustat ja luo hyvin positiivisen kuvan poliisivoimista (RCMP). Tällä tavoin se ylläpitää yhteiskunnan epätasapainoisia valtasuhteita ja alkuperäiskansojen naisten heikompaa ja marginalisoitua asemaa. Raportti todistaa kuinka syvällä Kanadan yhteiskunnassa jopa institutionaalisella tasolla nämä ajatukset piilevät, sillä diskriminaatio ulottuu tapausten syistä niiden käsittelyyn ja raportointiin. Tilanne on huolestuttava ja voidaan nähdä sosiologisena ilmiönä. Poliisivoimien tulisi lisätä sisäistä koulutusta asian suhteen sekä hallituksen tutkia tätä ilmiönä ja paneutua sen selvittämiseen laaja-alaisesti ja läpinäkyvästi.

Individual Crimes or a Sociological Phenomenon: A Critical discourse analysis of the 2014 Royal Canadian Mounted Police National Operational Overview on missing and murdered Indigenous women in Canada

Pro gradu -tutkielma käsittelee Kanadan poliisivoimien, Royal Canadian Mounted Police (RCMP), vuoden 2014 operationaalista raporttia Kanadan kadonneista ja murhatuista alkuperäiskansojen naisista. Heitä katoaa ja murhataan Kanadassa suhteessa huomattavasti enemmän kuin muita naisia. Aihe on hyvin ajankohtainen sekä kriittinen ja siihen on paikallisten organisaatioiden lisäksi kiinnittänyt huomiota mm. Amnesty International ja Yhdistyneet Kansakunnat. Tilannetta pidetään jo ihmisoikeuskriisinä ja sen puolesta puhuminen voidaan nähdä osana laajempaa kansannousua alkuperäiskansojen oikeuksien puolesta. Kanadan hallitusta sekä poliisivoimia on syytetty välinpitämättömyydestä ja rasismista, poliiseja jopa väkivallasta alkuperäiskansojen naisia kohtaan. Kanadan hallitus ei myönnä ongelman olevan sosiologinen ilmiö, vaan pääministerin mukaan naisten katoamiset ja murhat ovat yksittäisiä rikoksia. Tilanteen taustalla on laajempi ongelma, joka juontaa juurensa kolonialismista, alkuperäiskansojen pakkokoulutuksesta ja heidän kulttuurinsa sekä identiteettinsä tuhoamisesta. Ennakkoluulot ja stereotypiat elävät yhä vahvana luoden heikon aseman alkuperäiskansojen edustajille ja tässä tapauksessa erityisesti naisille, joita myös usein syytetään omista ongelmistaan. Tutkielma selvittää, onko tämä operationaalinen raportti eriarvoisuutta, stereotypioita sekä ennakkoluuloja ylläpitävä ja tukeeko se näkemystä sosiologisesta ilmiöstä. Poliisivoimat ovat yhteiskunnassa vaikutusvaltaisessa asemassa ja voivat edesauttaa, jatkaa ja voimistaa syrjivää ajattelua, käytöstä ja viestintää. Vaikka he myös ajavat alkuperäiskansojen etuja, tulee heidän toimintaansa ja täten tätä kyseistä raporttia tarkastella kriittisesti. Tutkielma keskittyy kriittiseen diskurssianalyysiin (Fairclough 1995, Wodak & Meyer 2009). Raportin teksti ei ole avoimesti diskriminoivaa ja keskittyy tilastojen ja lukujen raportointiin sekä vertailuun, luoden samalla kuvan asianomaisista sekä tilanteesta yleisesti. Makroanalyysi (van Dijk 1977, 1980) mahdollistaa korkeamman tason ajatusten ja ideoiden esille tuonnin paljastaen ns. rivien välistä löytyvän viestinnän. Näistä makroanalyysin tuloksista etsitään erilaisia diskurssistrategioita (Reisigl & Wodak 2001), joiden avulla luodaan mm. kuva positiivisesta itsestä ja negatiivisesta toisesta. Näitä tuloksia tuetaan lyhyellä multimodaalisella analyysillä, joka keskittyy lähinnä raportin kahteen kuvaan (Kress & van Leeuwen 2006). Lopuksi tuloksista keskustellaan suhteessa yhteiskunnan valtasuhteisiin (Foucault 1976), rasismiin ja seksismiin. Analyysin perusteella raportti on selkeästi diskriminoiva. Se tuo esiin vanhoja stereotypioita ja ennakkoluuloja, esittää tilanteen alkuperäiskansojen sisäisenä ongelmana, jättää mainitsematta tilanteen taustat ja luo hyvin positiivisen kuvan poliisivoimista (RCMP). Tällä tavoin se ylläpitää yhteiskunnan epätasapainoisia valtasuhteita ja alkuperäiskansojen naisten heikompaa ja marginalisoitua asemaa. Raportti todistaa kuinka syvällä Kanadan yhteiskunnassa jopa institutionaalisella tasolla nämä ajatukset piilevät, sillä diskriminaatio ulottuu tapausten syistä niiden käsittelyyn ja raportointiin. Tilanne on huolestuttava ja voidaan nähdä sosiologisena ilmiönä. Poliisivoimien tulisi lisätä sisäistä koulutusta asian suhteen sekä hallituksen tutkia tätä ilmiönä ja paneutua sen selvittämiseen laaja-alaisesti ja läpinäkyvästi.

Le Pilier des tribunaux : compte-rendu des cours d'assises, police correctionnelle, justice de paix, conseils de discipline... paraissant à époques indéterminées

Etat de collection : 1848/07 (N1) --> 1848/10 (N4).