YLÄONTOLOGIAT JA YLEISEN SUOMALAISEN ONTOLOGIAN YLÄRAKENNE

Raportissa tarkastellaan ONKI-projektin Yleiseen suomalaiseen ontologia YSOon toteuttamia muutoksia ja niiden taustoja erityisesti ontologian hierarkkisen ylärakenteen osalta. Samalla sivutaan yläontologioiden yleisiä funktioita ja niiden tarkoitusta ONKI-projektin luotsaamassa palvelukokonaisuudessa.

Metsäteollisuuden puunhankinnan ohjaus: Hankintalähteen kannattavuus ja siihen vaikuttavat tekijät

Tutkielmassa rakennettiin laskentamalli metsäteollisuuden puunhankinnan hankintalähteen kannattavuuden määrittämiseksi ja selittämiseksi. Tutkimuksessa noudatettiin konstruktiivisen tapaustutkimuksen tutkimusotetta. Tutkimuksen kohdeorganisaationa oli kansainvälisesti toimivan metsäteollisuusyrityksen Suomen puunhankintaorganisaatio. Kannattavuusmalli määrittelee hankintalähteen kannattavuuden sekä käsitteellisellä että laskentamenettelyn tasolla. Kannattavuusmallin katesuure on porttikate, joka rakennettiin taloudellisen lisäarvon teoriaan nojaten kohdeorganisaation tarpeiden ja sen laskenta-asiantuntijoiden näkemysten perusteella. Kannattavuusmallin rakenne ja osat kuvattiin seikkaperäisesti. Kannattavuusmallin käyttämän liiketoimintadatan poiminta ja laskentasuureiden raportointi testattiin. Mallin tarvitsemat laskentatiedot on saatavissa kohdeorganisaation kehitteillä olevasta toiminnanohjausjärjestelmästä. Laskentamallin hyödyntämismahdollisuudet arvioitiin. Hankintalähteen kannattavuutta mittaavalla porttikatteella voidaan ohjata puunhankintaorganisaatiota sen tavoitteiden saavuttamisessa. Malli ilmaisee porttikatteeseen vaikuttavien tekijöiden vaikutuksen kannattavuuteen, minkä avulla voidaan tehdä parempia päätöksiä hankintalähteiden hyödyntämisessä. Aiemmista tutkimuksista poiketen malli huomioi hankintalähteen suoritteen arvon tärkeimmille asiakastehtaille perustuen todellisiin liiketapahtumiin. Kannattavuusmallia voidaan hyödyntää laajalti metsäteollisuusyritysten tavaralajimenetelmään perustuvassa puunhankinnassa. Kannattavuusmallin rakentaminen rohkaisee puunhankinnan johtoa ja laskentahenkilöitä hedelmällisen yhteistyöhön.

Keski-Suomen ELY-keskuksen kanta-, seutu- ja yhdystieverkon merkitsevyysluokitus : Poikkileikkaus vuoden 2014 tilanteesta

Työssä tarkastellaan Keski-Suomen ELY-keskuksen alueen kaikkien kanta-, seutu- ja yhdysteiden merkittävyyttä tieosittain. Tarkasteltava tieverkko jaettiin kahteen osaan: vähäliikenteisiin ja keskivilkkaisiin teihin. Tien toiminnallinen luokka ei vaikuta jaotteluun. Seutu- ja yhdystieverkon tiejaksot, joiden KVL on alle 500 ajon./vrk, kuuluvat vähäliikenteiseen tieverkkoon ja tiet, joiden KVL on vähintään 500 ajon./vrk, kuuluvat keskivilkkaaseen tieverkkoon. Lisäksi työn alussa päätettiin, että kaikki kantatiet sekä kuntakeskuksien väliset seututiet sisällytetään keskivilkkaaseen tieverkkoon, vaikka asetettu liikennemääräraja ei täyttyisi. Tarkasteltavan tieverkon kokonaispituudeksi muotoutui näin ollen 4 660 kilometriä. Merkitsevyysluokitus jakaantuu kolmeen pääluokkaan ja niihin sisältyviin yksittäisiin merkitsevyystekijöihin. Pääluokka 1 sisältää säännöllisen henkilöliikenteen, pääluokka 2 säännöllisen tavaraliikenteen ja pääluokka 3 muita tekijöitä. Koska vähäliikenteinen ja keskivilkas tieverkko eroavat merkityksellisesti ja liikenteellisesti toisistaan, laadittiin niille kunkin pääluokan osalta omat erilliset merkitsevyystekijänsä. Pääpiirteissään luokitus on molemmilla samansuuntainen, mutta eroja syntyy merkitsevyystekijöiden erilaisista painotuksista ja pääluokkien alla tarkasteltavista merkitsevyystekijöistä. Päätettyjen merkitsevyysluokkien, niiden pisteiden ja painoarvojen perusteella kullekin tieosuudelle laskettiin merkitsevyyspisteiden summa. Merkitsevyyspisteiden perusteella tieosat jaettiin neljään eri luokkaan, joista luokka 1 on merkittävin ja luokka 4 vähiten merkittävä. Merkitsevyysluokitukset toimivat apuna niin sanotun alemman tieverkon hankkeiden priorisoinnissa ja tienpidon ohjelmoinnissa. Työssä laaditun tietokannan avulla voidaan tehdä lisäanalyysejä esimerkiksi silloin, kun halutaan asettaa tiet parantamisen osalta kiireellisyysjärjestykseen. Merkitsevyysluokituksia voidaan hyödyntää esimerkiksi hoito- ja soratieluokituksissa, päällystettyjen teiden ylläpitoluokituksessa, rakenteen parantamishankkeiden priorisoinnissa, täsmähoitokohteita määritettäessä ja tien hallinnollisen luokituksen muutoksissa. Merkitsevyysluokitukset toimivat myös apuvälineenä sidosryhmien, kuten esimerkiksi maakuntaliittojen ja kuntien, kanssa käytävässä vuoropuhelussa. Tietokantaan on rakennettu myös herkkyystarkasteluosio. Muuttamalla minkä tahansa merkitsevyystekijän pistearvoa tai pääluokkien painotusta, muuttaa tietokanta jokaisen tieosan sijoitusta automaattisesti. Uusi sija samoin kuin sijamuutos näkyvät alkuperäisen sijoituksen vieressä, jolloin jokaisen tietokantaa käyttävän on helppo ja havainnollista tehdä haluamiaan herkkyystarkasteluja. Herkkyystarkastelun avulla voi myös reaaliajassa nähdä pisteytyksessä tapahtuvan muutoksen vaikutuksen luokituksen jakaumaan. Työkalu laskee automaattisesti luokituksen ja näyttää merkitsevyysluokkien kilometri- ja tieosajakauman.

1920- ja -30-lukujen puolustussuunnittelun vaikutus suomalaiseen taisteluun talvisodan Pohjois-Suomessa

Ruotsi menetti Suomen alueen Venäjän keisarikunnalle Suomen sotana tunnetun sodan seurauksena 1809. Noihin aikoihin etenkin Ruotsille Pohjois-Suomi oli merkitykseltään vähäinen, kun taas Venäjälle sen merkitys strategiselta kannalta oli korostumassa. Vuosina 1915 ja 1916 valmistunut Muurmannin rata lisäsi Pohjois-Suomen merkitystä venäläisessä ajattelussa. Kaupankäynnin kannalta Venäjän kenties tärkeintä satamaa voitiin helposti uhata Pohjois-Suomesta, josta radalle kertyi lyhimmillään matkaa alle 150 kilometriä. Viimeistään 1930-luvulla Pohjois-Suomen merkitys kasvoi suomalaisillekin, etenkin Petsamon nikkelin takia. Nuorten asevoimien kehittyminen oli vasta aluillaan ja vähäiset puolustuksen kehittämiseen suunnatut varat käytettiin ajateltuun painopistesuuntaan Karjalan kannakselle. Aluksi pohjoisen puolustuksen kehittymiselle oli taakkana syvään juurtunut käsitys siitä, ettei alueella pystytä suorittamaan mittavia sotatoimia ja sen vuoksi se olisi puolustettavissakin pienin erillisosastoin. Pohjois-Suomen osuus mahdollisessa sodassa nähtiin hyvin toisenlaiseksi, kuin miksi se sodan aikana muodostui. Arviot eivät vastanneet todellisuutta. Vaikka näkemykset sodan luonteesta ennen sotaa osoittautuivat liian optimistisiksi, voidaan suomalaista puolustussuunnittelua Pohjois-Suomessa pitää ainakin koulutuksen, taktiikan ja valitun taistelulajin osalta varsin onnistuneena. Suomalaisten kannalta osoittautui eduksi myös se, että vihollisen hyökkäys tapahtui talvella. Tämän suomalaiset olivat osanneet ennakoida aikaisemmissa suunnitelmissaan. Tässä tutkielmassa tarkastellaan laajan, sotilaallisen puolustuksen kannalta haasteellisen Pohjois-Suomen operatiivisen sekä taktisen puolustusajattelun kehittymistä 1920- ja 30- luvuilla Pohjois-Suomen erityislaatuisissa olosuhteissa. Alueen, jonka puolustaminen tuli lisäksi hoitaa varsin pienin resurssein. Tutkimuksessa selvitetään lisäksi miten liki kahden vuosikymmenen kehitystyö vaikutti sotatoimiin Pohjois-Suomessa talvisodan aikana.

Alkeislentokoulutussimulaattorin kouluttajan ympäristö ja lentomalli

Simulaattorikoulutuksen osuutta lentokoulutuksessa on teknisen kehityksen myötä voitu lisätä merkittävästi. Alkeislentokoulutuksessa simulaattoreita käytetään kuitenkin edelleen vain vähän ja laitteistot ovat suorituskyvyltään hyvin vaihtelevia. Ilmavoimien alkeislentokoulutuksessa nykyisin käytettävät simulaattorit ovat jääneet kehityksestä jälkeen, vaikka jatkokoulutuksessa synteettiseen koulutukseen on panostettu hyvin paljon. Tutkielmassa pyritään hakemaan perusteet uuden laitteiston toteuttamiseksi low cost -konseptin pohjalta sekä tutkimaan käyttömalleja, joilla uusia mahdollisuuksia voidaan hyödyntää mahdollisimman täysipainoisesti. Tutkielmassa on kuvattu esimerkki kouluttajan ympäristön teknisestä toteutuksesta. Tutkimus perustuu lentopalveluksen avainhenkilöstön haastatteluihin sekä siviilissä että sotilaspuolella. Suorituskykyvaatimusten pohjana käytetään nykyisiä lentokoulutusohjelmia, ja tieteellistä lähdeaineistoa täydentävät ilmailumääräykset sekä erilaisista simulaattorilaitteistoista kerätyt kokemukset. Tutkimuskokonaisuutta täydentää kadetti Jussi Nokso tutkielmassaan SK1052 keskittyen alkeislentokoulutussimulaattorin ohjaamon rakentamiseen sekä graafiseen mallinnukseen. Johtopäätöksenä todetaan nykyaikaisen kaupallisen lentosimulaatio-ohjelmiston sopivan ominaisuuksiltaan varsin hyvin alkeislentokoulutussimulaattorin pohjaksi. Opettajan position toteuttamiseksi esitetään ratkaisumalli ja uuden simulaattorin ominaisuuksien todetaan tehostavan oppimisprosessia etenkin, jos lentokoulutusohjelmaa muutetaan vastaamaan uuden simulaattorin tarjoamia mahdollisuuksia.

Ryhmäytymisen ja ryhmädynamiikan perusteet johtamisen näkökannalta

Tutkimuksessa tarkasteltiin ryhmäilmiöitä ja ryhmänjohtajan asemaa ryhmässä sosiaalipsykologisesta näkökulmasta. Ryhmäytyminen ja ryhmädynamiikka olivat lähestymisen lähtökohtana. Sosiaalipsykologinen tarkastelunäkökulma oli tutkimukselle sopiva, koska virallinen johtajuusoppi syväjohtaminen käsittelee johtajuutta psykologialähtöisyydestään johtuen yksilökeskeisesti. Keskeisimpinä johtopäätöksinä voi todeta ryhmäytymisen auttavan ryhmää toimimaan tavoitteen saavuttamiseksi. Ryhmän sisäinen dynamiikka muodostuu ryhmäytymisen eli ryhmän läpi käymien prosessien aikana. Ryhmänjohtajan asema ryhmässä on haastava, mutta mielenkiintoinen ja tärkeä. Johtajan tulee pystyä ohjaamaan ryhmäänsä tavoitteisiinsa.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen rakennerahastohankkeiden tulokset ja vaikutukset ohjelmakaudella 2007-2013

Euroopan Unionin alue- ja rakennepolitiikalla tasapainotetaan jäsenvaltioiden alueellisia eroja ja lievennetään niiden rakenneongelmia. Em. politiikkaa toteutetaan rahoittamalla hankkeita EU:n eri rahastoista saadulla rahoituksella sekä kansallisella rahoituksella (valtio, kunnat, muu julkinen, yksityinen). Varsinais-Suomen ELY-keskus on ollut merkittävä EU-rahoituksen myöntäjä ja alueen kehittäjä ohjelmakaudella 2007 – 2013. Ohjelmakauden 2007 – 2013 päättyessä ja uuden ohjelmakauden 2014 – 2020 käynnistyessä on tarpeen tarkastella vanhan ohjelmakauden toteutuksessa saavutettuja tuloksia ja vaikutuksia sekä tehdä tarvittavia johtopäätöksiä uutta kautta silmällä pitäen. Haluamme myös kertoa niin suurelle yleisölle kuin alueen keskeisille aluekehitystoimijoillekin siitä, mitä julkisilla varoilla toteutetuilla hankkeilla on saatu aikaan. Hankejulkaisu, jossa on esitelty lähes kaikki rakennerahastokaudella 2007 – 2013 rahoittamamme hankkeet löytyy sähköisenä osoitteesta: http://www.e-julkaisu.fi/ely-keskus/eu-hankkeet/. Tämän työn tavoitteena on ollut selvittää, onko hankkeilla toteutettu ja missä määrin rakennerahasto-ohjelmien ja alueellisten strategioiden (ml. maakuntaohjelmat, ELYn oma strategia) tavoitteita; minkälaisia myönteisiä tuloksia ja vaikutuksia hankkeilla on saatu aikaan; minkälaiset kehittämistoimenpiteet ovat vielä tarpeellisia; minkälaiset hankkeet ovat onnistuneet erityisen hyvin ja ovatko saavutetut tulokset olleet järkevässä suhteessa käytettyihin panostuksiin. Selvitystyö osoittaa, että olemme onnistuneet hanketyössämme vähintään kohtuullisesti. Hankkeiden avulla on onnis¬tuttu edistämään Lounais-Suomen alueella työllisyyden hoitoa,

Suomalaisen yhtymän ylimenokyky jatkosodassa ja kehittäminen sodan jälkeisellä vuosikymmenellä

Ylimenokaluston uusimiselle ilmeni tarve lähes välittömästi sotien jälkeen, sillä ne eivät enää täyttäneet sodanajan teknisiä ja taktisia vaatimuksia. Sodan palvellut ylimenokalusto oli rappeutunut ja kulunut loppuun. Valtakunnan raja oli siirtynyt, puolustuksen syvyys vähentynyt ja mahdollisen operaatioalueen vesistöjen määrä oli moninkertaistunut. Arvioitiin, ettei vihollisen hyökkäystä kyettäisi pysäyttämään valtakunnan rajalla, vaan taisteluita tultaisiin käymään syvyydessä. Operatiivisen ja taktisen liikkumatilan laajentamiseksi katsottiin puolustajalle välttämättömäksi hankkia merkittävä vesistöjen ylittämiskyky. Tutkimustehtävänä on tarkastella millainen oli suomalaisen yhtymän ylimenokyky jatkosodassa ja miten ylimenokykyä lähdettiin muuttuneiden vaatimusten ja olosuhteiden vuoksi kehittämään sotien jälkeisenä vuosikymmenenä. Tutkimustehtävän avulla selvitetään miten suomalaiset yhtymätason ylimenohyökkäykset toteutettiin jatkosodassa, miten olosuhteet ja uhkakuvat vaikuttivat ylimenokyvyn kehittämiseen ja ylimenokalustolle asetettuihin laatu- ja määrävaatimuksiin sekä miten ylimenokykyä lähdettiin kehittämään sotien jälkeen. Tutkimus on asiakirjatutkimus, jonka tutkimusmenetelmänä on kvalitatiivinen sisältöanalyysi. Pääaineistona ovat suomalaiset arkistoasiakirjat, sodanjälkeiset Sotakorkeakoulun diplomityöt ja ohjesääntökirjallisuus. Tärkeimmät asiakirjat ovat Vesistöjen ylimenokalustotoimikunnan ja Pääesikunnan pioneeriosaston asiakirjat. Ohjesääntökirjallisuudesta hyödyllisimpänä ovat kenttäohjesäännöt, pioneeriohjesäännöt ja käsikirjat. Lisäksi tutkimuksessa käytettiin kirjallisuuslähteitä. Jatkosodassa suomalaisten yhtymien kyky ylimenohyökkäyksiin oli niin johdon kuin joukkojen tottumattomuuden sekä ylimenokaluston vähäisyyden takia varsin rajallinen. Suomelle asetettiin Pariisin rauhansopimuksen nojalla rajoituksia, jotka vaikuttivat rajoittavasti puolustuksen suunnitteluun. Suomen asema oli kahden sotilasliittouman välissä hankala. Tästä johtuen arvioitiin, että mahdollinen tuleva sota saattaisi alkaa yllättäen missä osassa maata tahansa. Lisäksi vihollinen tulisi olemaan merkittävästi ylivoimainen. Puolustussuunnittelussa tulikin ottaa huomioon suomalaiset erityisolosuhteet, erityisesti vesistöjen osalta. Ainoa keino vastata vihollisen ylivoimaan oli luoda taktiikka, jolla olosuhteita hyväksikäyttäen voitaisiin tasata voimasuhteita. Suomessa alettiin kehittää vesistötaistelutaktiikkaa. Sillä nostettiin teoreettisia sotataidollisia valmiuksia, mutta ylimenokalustojen hankintamäärät jäivät vähäisiksi eikä yhtymien todellinen kyky vesistöillä operointiin parantunut.