Päämajan ja merivoimien suhde rannikolla suoritettujen operaatioiden suunnittelussa ja toimeenpanossa jatkosodassa

Jatkosodassa merivoimat osallistui merellisten operaatioiden lisäksi tiiviisti myös rannikon sotatoimiin. Tässä tutkimuksessa selvitetään, minkälainen oli päämajan ja merivoimien suhde rannikolla suoritettujen operaatioiden suunnittelussa ja toimeenpanossa. Tutkimuskysymykseen vastaamiseksi perehdytään operaatioiden suunnitteluun toimeenpanoon Hangon rintamalla sekä Kannaksen alueella hyökkäyksessä vuonna 1941 ja suurhyökkäyksen torjunnassa vuonna 1944. Lisäksi selvitetään päämajan ja merivoimien operatiivisen toiminnan henkilöt ja organisaatiot. Tutkimusmenetelmänä on käytetty perinteistä historiantutkimusta. Tärkeimmän osan lähdeaineistoa ovat muodostaneet sotapäiväkirjat sekä operatiiviset arkistot vuosilta 1941 ja 1944. Sekundaarilähteinä on käytetty aiempia aihepiiriä käsitteleviä ja sivuavia tutkimuksia sekä esitelmiä, elämänkertoja ja tietokirjallisuutta. Tärkeimmistä operatiivisista asioista sovittiin Mannerheimin ja Valveen välillä suoraan. Merivoimilla ei ollut päämajassa omaa vakiintunutta edustusta, joka olisi keskittynyt merivoimien operatiivisiin asioihin. Valveen siirtymistä päämajaan oli esitetty useasti ennen jatkosotaa, jotta hän ei jäisi syrjään sotatoimien kokonaisuutta koskevista päätöksistä. Merivoimat oli ensimmäisen sotavuoden aikana yhteydenpidossa ja operatiivisessa toiminnassa päämajan kanssa aloitteellisempi osapuoli. Valve halusi merivoimille aktiivisempaa osallistumista sotatoimiin. Hangon meriyhteydet piti katkaista ja merivoimat liittää Kannaksen hyökkäykseen. Nämä tavoitteet törmäsivät kuitenkin ylipäällikön vastustukseen. Merivoimat ei ollut päämajan johtamassa suunnittelussa tiiviisti mukana. Vuonna 1944 asemasotavaiheen aikana toiminnan muovaamat organisaatiot ja johtosuhteet olivat voimassa ja operatiivisen alan toimijat päämajasta, Merivoimien esikunnasta ja Laivaston esikunnasta osallistuivat suunnitteluun. Merivoimilla oli suurhyökkäyksen alkaessa päämajan hyväksymä toimintasuunnitelma vihollisen mereltä suuntautuvan hyökkäyksen torjumiseksi. Meripuolustusvastuunsa johdosta merivoimat jäi Kannaksella maavoimat ja ilmavoimat käsittäneen operatiivisen johtoportaan ulkopuolelle. Päämajan ja Merivoimien esikunnan välisen etäisyyden takia merivoimien toiminta oli kaksijakoista. Päämaja antoi merivoimille itsenäisiä tehtäviä, mutta yhteistoiminnan koordinointi muiden puolustushaarojen kanssa oli vajavaista. Operaatioiden toimeenpanossa Merivoimien esikunta ohitti usein alajohtoportaita, mikä johtui päämajan käyttämästä lyhytjänteisestä ja kontrolloivasta johtamisesta.

Varusmiesten fyysisen suorituskyvyn kehittyminen peruskoulutuskaudella

Armeijan suorituskyky koostuu lukuisista eri tekijöistä. Siihen vaikuttavat asejärjestelmät, omaksuttu strategia ja taktiikka sekä ympäristöolosuhteet. Yhtenä merkittävimpänä tekijänä armeijan suorituskyvylle voidaan kuitenkin pitää sen yksittäisten sotilaiden suorituskykyä. Vaikka sodankäynti on teknistynyt ja asejärjestelmät ovat kehittyneet, eivät taistelun asettamat vaatimukset yksittäisen sotilaan fyysiselle suorituskyvylle ole laskeneet, pikemminkin nousseet. Nykypäivän sotilas kantaa enemmän tavaraa mukanaan, suorittaa vaativampia tehtäviä ja vastaa laajemmasta alueesta kuin aikaisemmin. Taistelukentän fyysisten vaatimusten kasvaessa länsimaisten ihmisten fyysisen suorituskyvyn kehitys on ollut laskusuuntainen. Yleiseen asevelvollisuuteen perustuvassa armeijassa koko väestön tasolla tapahtuneet suorituskyvyn muutokset tuntuvat selvinä. Suomalaisten varusmiesten fyysinen suorituskyky on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana selvästi. Kun huomioidaan varusmiesten alhainen lähtötaso ja ikäluokan vähäinen liikunta-aktiivisuus, tulisi varusmieskoulutuksen runsaan fyysisen kuormittavuuden nostaa varusmiesten fyysistä suorituskykyä tuntuvasti. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää fyysisesti kuormittavan koulutuksen (liikunta- ja sotilaskoulutus) toteutumista ja sen vaikutuksia varusmiesten fyysiseen suorituskykyyn peruskoulutuskauden aikana. Tutkimusotos koostui kahdesta Porin Prikaatin Esikunta- ja Huoltokomppanian saapumiserän II/05 alokasjoukkueesta (n=61). Varusmiesten fyysinen suorituskyky mitattiin kestävyyden, nopeuden ja voiman osalta kaksipäiväisin kenttätestein peruskoulutuskauden alussa ja lopussa. Tutkittujen varusmiesten kestävyysominaisuudet kehittyivät peruskoulutuskaudella alhaisesta lähtötasosta huolimatta ainoastaan 4,0% (97 ± 65m P<0.001). Tämä johtui oletettavasti parantuneesta hapenottokyvystä ja energia-aineenvaihdunnasta. Kestovoimaominaisuudet kehittyivät selvästi, osin jopa erittäin merkitsevästi. 1min toistokyykistystestin tulokset paranivat 16,1% (7 ± 9krt P<0,001), vatsalihastestin tulokset 33,3% (9 ± 8krt/min P<0,001) selkälihastestin tulokset 23,7% (14 ± 13krt/min) ja etunojapunnerruksen tulokset 41,6% (10 ± 9krt/min P<0,001). Näiden ominaisuuksien kehittymistä voisivat parhaiten selittää kuormitettuna suoritetut marssit ja taistelukoulutus joita oli peruskoulutuskaudella yhteensä 34 tuntia. Sen sijaan nopeusominaisuudet eivät kehittyneet peruskoulutuskaudella ollenkaan. Nopeusvoima, perusvoima ja räjähtävä voima eivät myöskään kehittyneet peruskoulutuskaudella lainkaan. Näin ollen varusmiehillä vaikuttaisi olleen suuria puutteita erityisesti kimmoisuudessa ja lihastyön koordinaatiossa. Peruskoulutuskausi näyttäisi kehittävän varusmiesten kestävyys- ja kestovoimaominaisuuksia. Kehityksestä huolimatta kestävyysominaisuudet jäivät edelleen selvästi taistelukentän asettamista vaatimuksista. Nopeus- ja nopeusvoimaominaisuuksien kehittyminen ole aikaisempaan tutkimustietoon nähden tyydyttävää. Tämä saattaisi viitata tarpeeseen tarkastella peruskoulutuskauden fyysisen koulutuksen järjestelyjä uudelleen. Vaikka kestävyys- ja kestovoimaominaisuudet ovatkin sotilaan toimintakyvyn kannalta keskeisimpiä, ei nopeus- ja nopeusvoimaominaisuuksiakaan tulisi unohtaa. Syöksyissä, suojautumisissa ym. ne saattavat olla ratkaisevia tekijöitä elävän ja kuolleen sotilaan välillä.

Sattuu joka sopukkaan

Kirjallisuusarvostelu

Sosiologian ytimessä

Kirjallisuusarvostelu

Vesihuollon aluesaneerausten arvottamisen kehittäminen Jyväskylässä

Vesihuoltoverkostojen ikääntyminen ja niiden kunnon heikentyminen ovat useimpien vesihuoltolaitosten ongelmia. Tekemättä jääneistä saneerauksista muodostuu saneerausvelkaa, jonka hoitaminen vaatii tehokkaita toimenpiteitä.Saneerausten tehokas kohdentaminen on tärkeää, koska käytettävissä olevat taloudelliset ja toiminnalliset resurssit ovat rajallisia. Työn tavoitteena oli kehittää laskentamalli, jonka avulla vesihuollon huonokuntoiset alueet voidaan arvottaa saneerausjärjestykseen. Tutkimusmenetelminä käytettiin vesihuollon yleisten tietojen osalta kirjallisuustutkimusta sekä toimeksiantajan verkostotietojen osalta tapaustutkimusta. Malliin valittiin arvottamisen kannalta merkittävimmät tekijät. Valinta tehtiin tekijöiden arvottamis- ja laskentakelpoisuuden perusteella. Tutkimustietojen perusteella saatiin määritettyä putkimateriaalien ikä- ja materiaalikertoimet. Niiden lisäksi laskennassa huomioidaan putkien kunnossapitotietoja. Tutkimuksen lopputuloksena saatiin kehitettyä laskentamalli, joka vastaa asetettua työn tavoitetta. Laskennan tuloksena saadaan lukuarvo, joka perustuu verkostojen ikä- ja materiaalijakaumaan sekä kunnossapitotietoihin. Suurin lukuarvo vastaa kiireellisimmin saneerattavia kohteita.

Kansakunnan kartta-aarteet Kansalliskirjastossa

Teema: Avartuva maailma.

Tuoksuvaa kauneutta

Kirjallisuusarvostelu

Nordenskiöldin kartta-aarteet - näyttely ja kirja

Kirjallisuusarvostelu