Walter, Greta and Karl Loewenstein Collection. 1821-2004 Bulk: 1933-1989

This collection holds papers of members of the Loewenstein family, especially Walter and Karl Loewenstein. Among the papers here are examples of Walter Loewenstein's writing, documentation of life in Rietberg in Westphalia (Germany) during the late 1930s and early 1940s, and correspondence concerning the fate of several family members during this time. Papers relating to Karl Loewenstein focus on his wartime activities. The genealogy of the Brandenstein family is also represented here along with a few papers of other family members. The collection consists of unpublished manuscripts, correspondence, photographs, official and restitution documentation, notebooks and notes, genealogical research, and fliers.

Aus meinem Leben 1899-1918

The memoir was written between 1899 and 1918. Family history going back to the early 18th century. Recollection of the author's childhood in Hildesheim. Moritz was the youngest child of Joseph and Bena Guedemann. Early death of his father in 1847. Moritz attended the Jewish elementary school prior to the age of five. In 1843 he was enrolled in the episcopal "Josephinum Gymnasium", where he was the only Jewish student in the entire school. He had friendly relationships with students and teachers and was not confronted with antisemitism during his school years. Moritz Guedemann graduated in 1853 and enrolled in the newly established Jewish Theological Seminary in Breslau. Description of teachers and colleagues in the seminary. Doctorate in 1858 and continuation of rabbinic studies. Occasional invitation to preach at the high holidays in Berlin, where Moritz got acquainted with the famous rabbi Dr. Michael Sachs. Position as a rabbi in Magdeburg in 1862. Small publications of studies in Jewish history. Engagement with Fanny Spiegel. In 1863 Moritz and Fanny Guedemann got married. Offer to succeed rabbi Michael Sachs in Berlin. Division and intrigues in the Jewish community and withdrawing from the position. Invitation to give a sermon in Vienna. In 1866 Moritz Guedemann was nominated to succeed rabbi Mannheimer at the Leopoldstadt synagogue in Vienna. Austro-Prussian war and defeat of Austria in Koeniggraetz. Initial difficulties and cultural differences. Criticism toward his orthodox conduct in the Vienna Jewish press ("Neuzeit"). Cultural life in Vienna. Welfare institutions and philanthropists. Difference within the Jewish community. Crash of the stock exchange and rise of antisemitism. Publication of sermons and studies in Jewish history. In 1891 Max Guedemann became chief rabbi of Vienna. Speeches against antisemitism and blood libel trials. He was awarded with the title "Ritter" of the Kaiser Franz Joseph order for these achievements. Death of his wife in

Temple Beth El (Helena, Ark.) records, undated, 1875-2006.

The records of Temple Beth El offer a valuable insight into a small town Southern Jewish community. The community members, composed mainly of German Jews devoted to Reform movement, participated actively in charity work and mutual benefit societies, and maintained a close relationship with Jewish communities throughout the South. Contributors to the Southern economy, their synagogue activities often reflect their business interests; a bale of cotton was once used in a fundraising auction. The strength of their Jewish commitment is reflected in their efforts to keep the synagogue active, despite difficulties in hiring and maintaining Rabbis for the pulpit.

Fabian family collection 1827-1875

Three original documents: citizenship certificate and oath for Israel Fabian (June 23, 1827); certificate of family name and Prussian citizenship for Israel Fabian (December 21, 1838); appointment of widow Fabian as quartermaster (September 14, 1875).

Letter to K.K.S.I. from Moses and Simon Content, August 19, 1828

Digital image

Schutzbrief and marriage permit for Bonuit Hayum, granted by Friedrich August, Herzog zu Nassau, Wiesbaden

Schutzbrief and marriage permit for Bonuit Hayum, granted by Friedrich August, Herzog zu Nassau, Wiesbaden, manuscript and seal; includes English translation

Karl Seemann Collection 1993

Eight German poems by Karl Seemann in Bad Bentheim

Museo yhteiskunnan peilinä? - pääkaupunkiseudulle perustetut kulttuurihistorialliset museot 1875-2010

Tässä pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan museoita osana yhteiskunnan historiakulttuuria; niitä tapoja joiden pohjalta käsityksiä menneestä tuotetaan ja käytetään. Aihetta lähestytään kysymällä millaisia kulttuurihistoriallisia museoita pääkaupunkiseudulle on perustettu ja millaiset teemat eivät ole olleet museon arvoisia. Tutkielmassa selvitetään onko pääkaupunkiseudulle perustetuissa kulttuurihistoriallisissa museoissa havaittavissa ajallista aaltoa sen suhteen millaisille aiheille on perustettu oma museo. Lopuksi pohditaan esimerkkitapausten valossa sitä, miten erilaisia teemoja edustavien museoiden perustamistarvetta on perusteltu omana aikanaan. Etsimällä vastauksia tutkimuskysymyksiin pyritään samalla hahmotetaan sitä, millaista yhteiskunnallista historiakulttuuria museot ovat olleet osa. Työn ensimmäisessä vaiheessa kartoitettiin millaisia kulttuurihistoriallisia museoita pääkaupunkiseudulla on ollut. Museoviraston ja Suomen museoliiton aineistojen avulla on listattu kooste vuosien 1875-2010 välillä pääkaupunkiseudulla olleista museoista. Museoiden perustamiseen ja museokentältä katoamiseen liittyvää koostetta on täydennetty Helsingin matkailuyhdistyksen julkaisujen tiedoilla sekä museoiden omilla tiedonannoilla. Tutkielman museot on luokiteltu edustamiensa teemojen mukaan. Tarkoituksena on ollut hahmotella miten pääkaupunkiseudun kulttuurihistoriallisten museoiden kenttä on muuttunut 135 vuoden aikana. Työn toisessa vaiheessa tarkasteltiin neljän esimerkkitapauksen kautta museokentän ajallista muutosta ja sitä millaisia perusteluita museoiden perustamiselle on annettu sekä millaista keskustelua museon perustamisesta on omana aikanaan käyty. Esimerkkitapausten tarkastelun lähteinä käytettiin arkistomateriaalia, aikakauden lehdissä museoista käytyä keskustelua ja museoista kirjoitettuja historiikkeja. Pääkaupunkiseudun kulttuurihistoriallisissa museoissa on tutkielman mukaan havaittavissa löyhä ajallinen muutos. Kulttuurihistoriallisten museoiden edustamat historian kertomukset ovat muuttuneet ja pirstaloituneet 135 vuoden aikana virallisesta, kansallisesta historian kertomuksesta kohti useita pienempiä historian kertomuksia ja erilaisten ryhmien omaa historiaa. 1800-1900-lukujen taitteessa perustettiin pääosin valtiollisia ja instituutioiden historiaan keskittyneitä museoita sekä suurmiehille omistettuja henkilöhistoriallisia museoita. Valtiolliset ja henkilöhistorialliset teemat näkyvät museoissa läpi koko tutkielman tarkasteluajanjakson. Kansallisen historian katse suuntasi paikalliseen 1900-luvun alussa ja 1980-luvulla, jolloin perustettiin erityisen paljon paikallishistoriallisia ja alueellisia museoita. 1970-1990-luvuilla museokenttää hallitsivat monet tekniikkaan, teollisuuteen ja yrityshistoriaan keskittyneet museot. Tultaessa 2000-luvulle museot edustivat lapsiin, nuoriin, koulutukseen ja monikulttuurisuuteen liittyviä teemoja. Tutkielman toisen vaiheen esimerkkitapausten tarkastelu osoitti, että erilaisia teemoja edustavien museoiden perustamistarvetta perustellaan hyvin samankaltaisesti. Niin 1800-luvun lopussa kuin 1900-luvun lopussa museoiden tarvetta perusteltiin kasvatus- ja sivistystyöllä ja aihealueen arvostuksen kasvulla. Museon perustamisen koettiin osoittavan Suomen kuuluvan osaksi länsimaisia sivistysyhteiskuntia. Museoiden perustamisen taustalla on usein ollut asiaa ajanut yhdistys. Kuitenkin museohanke on ollut vuosikausien projekti ja konkretisoitunut usein vasta kun museon tiloihin ja talouteen liittyvät kysymykset on saatu kuntoon. Tutkielman loppupäätelmien myötä hahmottui monia historiantutkimuksellisen lisätarkastelun arvoisia aiheita museoista osana yhteiskunnan historiakulttuuria. Avainsanat – Nyckelord – Keywords kulttuurihistorialliset museot, historiakulttuuri, historiankäyttö, yhteiskunta

Permanent Genetic Resources added to Molecular Ecology Resources Database 1 August 2010-30 September 2010

This article documents the addition of 229 microsatellite marker loci to the Molecular Ecology Resources Database. Loci were developed for the following species: Acacia auriculiformis x Acacia mangium hybrid, Alabama argillacea, Anoplopoma fimbria, Aplochiton zebra, Brevicoryne brassicae, Bruguiera gymnorhiza, Bucorvus leadbeateri, Delphacodes detecta, Tumidagena minuta, Dictyostelium giganteum, Echinogammarus berilloni, Epimedium sagittatum, Fraxinus excelsior, Labeo chrysophekadion, Oncorhynchus clarki lewisi, Paratrechina longicornis, Phaeocystis antarctica, Pinus roxburghii and Potamilus capax. These loci were cross-tested on the following species: Acacia peregrinalis, Acacia crassicarpa, Bruguiera cylindrica, Delphacodes detecta, Tumidagena minuta, Dictyostelium macrocephalum, Dictyostelium discoideum, Dictyostelium purpureum, Dictyostelium mucoroides, Dictyostelium rosarium, Polysphondylium pallidum, Epimedium brevicornum, Epimedium koreanum, Epimedium pubescens, Epimedium wushanese and Fraxinus angustifolia.

FURTHER RECORDS OF THE SINDH AWL-HEADED SNAKE, Lytorhynchus paradoxus (GUNTHER, 1875), FROM INDIA WITH NOTES ON ITS HABITAT AND NATURAL HISTORY

This paper presents additional distributional records of the Sindh awl-headed snake Lytorhynchus paradoxus from India, along with scale counts, measurements and natural history observations of this poorly known species.

Escritura y tradición : Karl Rahner en el “primer conflicto doctrinal” del Vaticano II

Resumen: En 2012 se cumplen 50 años del inicio del Concilio Vaticano II, inaugurado por el Papa Juan XXIII el 11 de octubre de 1962. Es un dato reconocido el importante papel que desarrollaron muchos teólogos a lo largo de los diversos debates conciliares. Entre ellos destaca la figura de K. Rahner. Su principal contribución se dirigió a los asuntos eclesiológicos. Menos conocido es su aporte a los debates que, iniciados en octubre de 1962, conducirían, recién en 1965, a la aprobación de la Constitución Dei Verbum. Luego de una breve introducción, me detengo, en primer lugar, en el informe que Rahner preparó en noviembre de 1962 en contra del Esquema preparatorio, De fontibus revelationis. En un segundo momento, describo otro texto, el llamado “Esquema Rahner – Ratzinger”, elaborado en la misma época, pensado como un texto alternativo al oficial. En tercer lugar, destaco algunas ideas centrales de una conferencia de Rahner de 1963, titulada “Escritura y Tradición”. Finalmente, analizo el número noveno de Dei Verbum que, como se advertirá, muestra que las posiciones bíblico-sistemáticas de Rahner se direccionaban en el sentido de la llamada mayoría conciliar.