265 resultados para Hakulinen, Auli: Silmäyksiä fennistiikan historiaan
Resumo:
todistettu, että mitä suuremmat ajonopeudet, sitä useampia kuolonkolareita. Siksi pieniinkin ylinopeuksiin puututaan. Automaattivalvontakameroita tulisikin kutsua liikenneturvallisuuskameroiksi tai jopa hengenpelastajiksi, koska niiden liikenneturvallisuusvaikutukset ovat kiistattomia.
Resumo:
OBJECTIVE: To assess the intra-reader and inter-reader reliabilities of interpreting ultrasonography by several experts using video clips. METHOD: 99 video clips of healthy and rheumatic joints were recorded and delivered to 17 physician sonographers in two rounds. The intra-reader and inter-reader reliabilities of interpreting the ultrasound results were calculated using a dichotomous system (normal/abnormal) and a graded semiquantitative scoring system. RESULTS: The video reading method worked well. 70% of the readers could classify at least 70% of the cases correctly as normal or abnormal. The distribution of readers answering correctly was wide. The most difficult joints to assess were the elbow, wrist, metacarpophalangeal (MCP) and knee joints. The intra-reader and inter-reader agreements on interpreting dynamic ultrasound images as normal or abnormal, as well as detecting and scoring a Doppler signal were moderate to good (kappa = 0.52-0.82). CONCLUSIONS: Dynamic image assessment (video clips) can be used as an alternative method in ultrasonography reliability studies. The intra-reader and inter-reader reliabilities of ultrasonography in dynamic image reading are acceptable, but more definitions and training are needed to improve sonographic reproducibility.
Resumo:
Contiene: P. Ovidii Nasoni Artis Amatoriae libri III = P. Ovidio Nasone L' Arte dell' Amare libri tre / tradotti dall' abate Filippo Sacchetti ... (p. 2-271).-- Consolatio ad Liviam Augustam = La consolazione / di Livia Augusta ; tradotto dall' abate Angelo Teodoro Villa (p. 2-43). -- P. Ovidii Nasonis Nux = Il Noce / di P. Ovidio Nasone ; tradotto dall' abate Angelo Teodoro Villa (p. 46-65). -- Auli Sabini Epistolae III = Le tre lettere / di Aulo Sabino ; tradotto dall'abate Angelo Teodoro Villa (p. 67-97)
Resumo:
Annotationes Petri Mosellani Protogenesis in clarissimas Auli Gellij Noctes Aticcae, secuencia de [190] p.
Resumo:
De bello gallico.--De bello civili.--Auli Hirtii De bello alexandrino.--Auli Hirtii De bello africano.--De bello hispaniensi.--Fragmenta.
Resumo:
"Notitia literaria de P. Ovidio Nasone ex Io. Alb. Fabricii Bibliotheca Latina a Io. Aug. Ernesti auctius edita Tom. I. cap. XV": v. 1, p. XXI-CLXIV.
Resumo:
Includes notes (p. [219]-251).
Resumo:
Protokoly Syr-darʹinskago oblastnago statisticheskago komiteta -- Obzor statisticheskikh rabot s 1866 g. po 1887 g. po Syr-darʹinskoĭ oblasti / P. Averʹi︠a︡nova -- Po povodu 'Obzora' g. Averʹi︠a︡nova / P. Khomutova -- Opyt statisticheskago ocherka kishlaka Nanaĭ / V. Nalivkina -- Poslovit︠s︡y tyzemnago naselenīi︠a︡ Turkestanskago krai︠a︡ / N. Ostroumova -- Predanīi︠a︡ iz kalmyt︠s︡kago vremeni u sovremennykh karakirgiz Aulīeatinskago ui︠e︡zda / A. Vyshnegorskago -- Kratkīĭ spisok naselennykh mi︠e︡st Turkestanskago uchastka k i︠a︡nvari︠u︡ 1880 goda / Ego-zhe -- Vi︠e︡domost o kolichestvi︠e︡ gazet i zhurnalov, poluchennykh v 1887 godu pochtovym uchrezhdenīi︠a︡mi oblasti po prot︠s︡entnoĭ taksi︠e︡ dli︠a︡ perīodicheskikh izdanīĭ / A. Vyshnegorskago -- Svi︠e︡di︠e︡nīi︠a︡ o Turkestanskoĭ tuzemnoĭ gazet / N. Ostroumova.
Resumo:
Tutkimuksessa tarkastellaan Hämeen linnan opastettujen kierrosten sisältöä ja sen muutoksia, soveltaen Anna Sivulan esittämää kulttuuriperintöprosessiteoriaa. Teorian mukaan kulttuuriperintöyhteisön monumentalisoivan, omaksuvan ja historioivan identiteettityön kohtauspisteessä on kulttuuriperintöprosessi. Tutkimuskysymys on: miten kulttuuriperintöprosessin identiteettityö on näkynyt ja näkyy Hämeen linnan opastettujen kierrosten muotoutumisessa ja muutoksessa? Oppaiden kierrokset tulkitaan syntyneiksi identiteettityön tuloksena. Opas myös esittää linnan kävijöille kutsun tekemään identiteettityötä kierroksillaan ja siten uusintaa osallisuutensa jatkuvasti. Tutkimusaineisto koostuu yhdentoista linnassa työskennelleen oppaan haastattelusta, yhdeksän opastetun kierroksen havainnoinnista ja 56 tutkimusaiheeseen liittyvästä linnan lehtileikearkiston lehtijutusta. Haastattelut ja havainnoinnit on litteroitu ja tematisoitu aiheittain. Haastatteluaineiston analyysissa esiin tulleet kertomukset liitettiin tutkimuskirjallisuudessa esiintyviin käsityksiin kulttuuriperinnön luonteesta ja muuttu-misesta. Havainnointi¬aineistoa ja haastateltujen oppaiden näkemyksiä opastuksista ja niiden välittämästä tiedosta vertailtiin lehtijutuissa esiintyviin käsityksiin. Opastetut kierrokset rakentuvat joka kerta osallistujien mukaan. Oppaat muokkaavat kierrosta paitsi verbaalisen palautteen, myös tulkitsemiensa eleiden, ilmeiden ja asentojen perusteella, käynnistäen kulttuuriperintöprosessiin kuuluvan neuvottelun. Kulttuuriperintöprosessin jatkuva läpikäyminen kehittää opasta työssään. Opaskoulutus on kulttuuriperintöprosessin kannalta tärkeä. Koulutuksessa syntyy osalli-suuden kokemusta, joka johtaa kulttuuriperintöyhteisön jäseneksi, kun jaettua historiaa liitetään menneen jälkeen ja kun oppaat rakentavat itsestään historiatietoista Hämeen linnan toimijaa. Linnaa tutkineiden luennoitsijoiden käyttäminen opaskoulutuksessa tukee oppaiden käsitystä roolistaan jaetun historian asiantuntijoina. Kierrosten pääasiallisena sisältönä on historiatieto linnasta. Erityisenä murroskohtana sisällössä näkyy linnaa koskevan tutkimuksen muuttuminen rakennushistoriapainotteisesta sosiaalihistoriapainotteiseksi. Käsitykset historiatiedosta ja kuulijoiden odotuksista voivat olla ristiriidassa, näin erityisesti kummitustarinoiden kohdalla. Suurin osa haastatelluista on pyrkinyt välttämään fiktiivisiä tarinoita keskittymällä faktatiedon kertomiseen. Lehtiartikkeleiden perusteella kummitusjuttujen vähemmälle jättämisen voi tulkita periytyvän restaurointiajalta, jolloin linnan tutkijat eivät ole kertoneet fiktiivisiä tarinoita, joten sel¬laisia ei ole oppaiden tutkijoilta saamaan jaettuun historiaan kuulunut. Osa oppaista pitää kuitenkin fiktiivisiä tarinoita opastetun kierroksen sisältöön kuuluvina ja myös osa kävijöistä ja linnasta kirjoittaneista toimittajista olettaa fiktion kuuluvan linnan tarjoamaan jaettuun historiaan.
Resumo:
Tämän tutkielman tarkoituksena on luoda katsaus viittomakielen tulkkikoulutuksen historiaan ja nykytilaan Suomessa ja Ranskassa. Tätä tarkoitusta varten havainnoitiin suomalaisia ja ranskalaisia viittomakielen tulkkikoulutuksia ja pohdittiin, mikä niissä on samanlaista ja erilaista. Viittomakielen tulkkaus on tiiviisti kietoutunutta viittomakielen ja kuurojen aseman kehitykseen, ja niitä on vaikea tarkastella erillisinä kokonaisuuksina. Tästä syystä tarkastelussa olivat lisäksi viittomakielen kehitys ja asema nyky-yhteiskunnassa. Tutkimusmenetelmänä oli tulkkikoulutusten opetussuunnitelmien strukturoitu havainnointi. Ensin vertailtiin suomalaisia koulutuksia toisiinsa ja sen jälkeen ranskalaisia koulutuksia toisiinsa. Viimeiseksi vertailtiin vielä suomalaisia koulutuksia ranskalaisiin. Vertailua helpotettiin taulukoimalla opetussuunnitelmista saadut tiedot uuteen muotoon vertailukriteerien perusteella. Tulkkikoulutusten kriteereiksi valikoitui yleistason kriteerejä, jotta tutkimusalue ei laajenisi liikaa. Taustalla oli ajatus siitä, että koulutuksissa on suuria eroavaisuuksia tutkintojen tasoista ja suomalaisten ja ranskalaisten koulutusjärjestemien erilaisuudesta johtuen. Ranskalaisia ja suomalaisia viittomakielen tulkkikoulutuksia lähdettiin tarkastelemaan kahden eri hypoteesin pohjalta. Ensinnäkin ajateltiin, että Ranskassa on pidemmät perinteet viittomakielentulkkien koulutuksessa, koska kuurojenopetus alkoi Ranskassa aikaisemmin kuin Suomessa. Toiseksi ajateltiin, että viittomakielen tulkkikoulutuksen ja tulkkauksen asema on yhtä vahva Suomessa ja Ranskassa. Tulkkauksen aseman ajateltiin kytkeytyvän yleisemmin kuurojen asemaan ja sitä tarkasteltiin lainsäädännön kannalta. Koulutusten vertailussa todettiin, että selvimmät samankaltaisuudet maiden koulutusten välillä löytyvät koulutusten luonteesta, hakuedellytyksistä, pääsykokeista ja harjoittelusta. Selvimmät erot liittyvät tutkinnon tasoon ja viittomakielentaitoon koulutukseen pääsyn edellytyksenä. Muut erot liittyvät opetuksen laajuuteen viittomakielessä ja tulkkausopinnoissa. Hypoteesien osalta todettiin, etteivät ne pitäneet paikkaansa. Suomessa järjestettiin ensimmäinen yhden viikonlopun pituinen viittomakielentulkkikurssi vuonna 1962. Ranskassa ensimmäinen, yhden viikon pituinen kurssi järjestettiin lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1981. Tämän perusteella kuurojenopetuksen pitemmillä perinteillä ei ole yhteyttä tulkkikoulutuksen aloittamiseen. Suomessa viittomakieli tunnustettiin perustuslaissa vuonna 1995. Lisäksi Suomessa on säädetty laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalveluista sekä viittomakielilaki, jotka turvaavat paremmin kuurojen oikeuksia yhteiskunnassa. Ranskan kansallisessa lainsäädännössä on yksi laki vuodelta 2005, jossa viittomakieli tunnustetaan erilliseksi kielekseen, laki tasa-arvoisista kansalaisoikeuksista ja osallistumismahdollisuuksista vammaisille.