Improved segmentation of deep brain grey matter structures using magnetization transfer (MT) parameter maps.

Basal ganglia and brain stem nuclei are involved in the pathophysiology of various neurological and neuropsychiatric disorders. Currently available structural T1-weighted (T1w) magnetic resonance images do not provide sufficient contrast for reliable automated segmentation of various subcortical grey matter structures. We use a novel, semi-quantitative magnetization transfer (MT) imaging protocol that overcomes limitations in T1w images, which are mainly due to their sensitivity to the high iron content in subcortical grey matter. We demonstrate improved automated segmentation of putamen, pallidum, pulvinar and substantia nigra using MT images. A comparison with segmentation of high-quality T1w images was performed in 49 healthy subjects. Our results show that MT maps are highly suitable for automated segmentation, and so for multi-subject morphometric studies with a focus on subcortical structures.

Accuracy of plant assemblage predictions from species distribution models varies along environmental gradients

Aim: Climatic niche modelling of species and community distributions implicitly assumes strong and constant climatic determinism across geographic space. This assumption had however never been tested so far. We tested it by assessing how stacked-species distribution models (S-SDMs) perform for predicting plant species assemblages along elevation. Location: Western Swiss Alps. Methods: Using robust presence-absence data, we first assessed the ability of topo-climatic S-SDMs to predict plant assemblages in a study area encompassing a 2800 m wide elevation gradient. We then assessed the relationships among several evaluation metrics and trait-based tests of community assembly rules. Results: The standard errors of individual SDMs decreased significantly towards higher elevations. Overall, the S-SDM overpredicted far more than they underpredicted richness and could not reproduce the humpback curve along elevation. Overprediction was greater at low and mid-range elevations in absolute values but greater at high elevations when standardised by the actual richness. Looking at species composition, the evaluation metrics accounting for both the presence and absence of species (overall prediction success and kappa) or focusing on correctly predicted absences (specificity) increased with increasing elevation, while the metrics focusing on correctly predicted presences (Jaccard index and sensitivity) decreased. The best overall evaluation - as driven by specificity - occurred at high elevation where species assemblages were shown to be under significant environmental filtering of small plants. In contrast, the decreased overall accuracy in the lowlands was associated with functional patterns representing any type of assembly rule (environmental filtering, limiting similarity or null assembly). Main Conclusions: Our study reveals interesting patterns of change in S-SDM errors with changes in assembly rules along elevation. Yet, significant levels of assemblage prediction errors occurred throughout the gradient, calling for further improvement of SDMs, e.g., by adding key environmental filters that act at fine scales and developing approaches to account for variations in the influence of predictors along environmental gradients.

Environmental pollution promotes selection of microbial degradation pathways

Astonishing as it may seem, one organism's waste is often ideal food for another. Many waste products generated by human activities are routinely degraded by microorganisms under controlled conditions during waste-water treatment. Toxic pollutants resulting from inadvertent releases, such as oil spills, are also consumed by bacteria, the simplest organisms on Earth. Biodegradation of toxic or particularly persistent compounds, however, remains problematic. What has escaped the attention of many is that bacteria exposed to pollutants can adapt to them by mutating or acquiring degradative genes. These bacteria can proliferate in the environment as a result of the selection pressures created by pollutants. The positive outcome of selection pressure is that harmful compounds may eventually be broken down completely through biodegradation. The downside is that biodegradation may require extremely long periods of time. Although the adaptation process has been shown to be reproducible, it remains very difficult to predict.

Factor structure of early smoking experiences and associations with smoking behavior: valence or sensitivity model?

The Early Smoking Experience (ESE) questionnaire is the most widely used questionnaire to assess initial subjective experiences of cigarette smoking. However, its factor structure is not clearly defined and can be perceived from two main standpoints: valence, or positive and negative experiences, and sensitivity to nicotine. This article explores the ESE's factor structure and determines which standpoint was more relevant. It compares two groups of young Swiss men (German- and French-speaking). We examined baseline data on 3,368 tobacco users from a representative sample in the ongoing Cohort Study on Substance Use Risk Factors (C-SURF). ESE, continued tobacco use, weekly smoking and nicotine dependence were assessed. Exploratory structural equation modeling (ESEM) and structural equation modeling (SEM) were performed. ESEM clearly distinguished positive experiences from negative experiences, but negative experiences were divided in experiences related to dizziness and experiences related to irritations. SEM underlined the reinforcing effects of positive experiences, but also of experiences related to dizziness on nicotine dependence and weekly smoking. The best ESE structure for predictive accuracy of experiences on smoking behavior was a compromise between the valence and sensitivity standpoints, which showed clinical relevance.

Immunoproteomics for Serological Diagnosis of Hypersensitivity Pneumonitis Caused by Environmental Microorganisms.

Diagnosis of immunoallergenic pathologies due to microorganisms such as hypersensitivity pneumonitis includes detection of circulating specific antibodies. Detection of precipitins has classically been performed using immunoprecipitation techniques with crude antigenic extracts from microorganisms implicated as etiologic agents. However, these techniques lack standardization because of the different composition of fungal antigenic extracts from one batch to another. Therefore, there is high interest in developing standardized serological diagnostic methods using recombinant antigens. Immunoproteomics have proved to be useful for identifying the immunogenic proteins in several microorganisms linked to hypersensitivity pneumonitis. With this approach, the causative microorganisms are first isolated from the environment of patients. Then the proteins are separated by two-dimensional electrophoresis and revealed by Western blotting with sera of different patients suffering from the disease compared to sera of asymptomatic exposed controls. Immunoreactive proteins are identified by mass spectrometry. Identified immunoreactive proteins found to be specific markers for the disease could be subsequently produced as recombinant antigens using various expression systems to develop ELISA tests. Using recombinant antigens, standardized ELISA techniques can be developed, with sensitivity and specificity reaching 80% and 90%, respectively, and more if using a combination of several antigens. Immunoproteomics can be applied to any environmental microorganisms, with the aim of proposing panels of recombinant antigens able to improve the sensitivity and standardization of serologic diagnosis of hypersensitivity pneumonitis, but also other mold-induced allergic diseases such as allergic broncho pulmonary aspergillosis or asthma.

Photosynthetic responses of young cashew plants to varying environmental conditions

The aim of this study was to characterize gas exchange responses of young cashew plants to varying photosynthetic photon flux density (PPFD), temperature, vapor-pressure deficit (VPD), and intercellular CO2 concentration (Ci), under controlled conditions. Daily courses of gas exchange and chlorophyll a fluorescence parameters were measured under natural conditions. Maximum CO2 assimilation rates, under optimal controlled conditions, were about 13 mmol m-2 s-1 , with light saturation around 1,000 mmol m-2 s-1. Leaf temperatures between 25ºC and 35ºC were optimal for photosynthesis. Stomata showed sensitivity to CO2, and a closing response with increasing Ci. Increasing VPD had a small effect on CO2 assimilation rates, with a small decrease above 2.5 kPa. Stomata, however, were strongly affected by VPD, exhibiting gradual closure above 1.5 kPa. The reduced stomatal conductances at high VPD were efficient in restricting water losses by transpiration, demonstrating the species adaptability to dry environments. Under natural irradiance, CO2 assimilation rates were saturated in early morning, following thereafter the PPFD changes. Transient Fv/Fm decreases were registered around 11h, indicating the occurrence of photoinhibition. Decreases of excitation capture efficiency, decreases of effective quantum yield of photosystem II, and increases in non-photochemical quenching were consistent with the occurrence of photoprotection under excessive irradiance levels.

Parental investment and its sensitivity to corticosterone is linked to melanin-based coloration in barn owls.

Behavioral and physiological responses to unpredictable changes in environmental conditions are, in part, mediated by glucocorticoids (corticosterone in birds). In polymorphic species, individuals of the same sex and age display different heritable melanin-based color morphs, associated with physiological and reproductive parameters and possibly alternative strategies to cope with variation in environmental conditions. We examined whether the role of corticosterone in resolving the trade-off between self-maintenance and reproductive activities covaries with the size of melanin-based spots displayed on the ventral body side of male barn owls. Administration of corticosterone to simulate physiological stress in males revealed pronounced changes in their food-provisioning rates to nestlings compared to control males. Corticosterone-treated males with small eumelanic spots reduced nestling provisioning rates as compared to controls, and also to a greater degree than did corticosterone-treated males with large spots. Large-spotted males generally exhibited lower parental provisioning and appear insensitive to exogenous corticosterone suggesting that the size of the black spots on the breast feathers predicts the ability to cope with stressful situations. The reduced provisioning rate of corticosterone-treated males caused a temporary reduction in nestling growth rates but, did not affect fledgling success. This suggests that moderately elevated corticosterone levels are not inhibitory to current reproduction but rather trigger behavioral responses to maximize lifetime reproductive success.

Combined effects of endurance training and dietary unsaturated fatty acids on physical performance, fat oxidation and insulin sensitivity.

Endurance training improves exercise performance and insulin sensitivity, and these effects may be in part mediated by an enhanced fat oxidation. Since n-3 and n-9 unsaturated fatty acids may also increase fat oxidation, we hypothesised that a diet enriched in these fatty acids may enhance the effects of endurance training on exercise performance, insulin sensitivity and fat oxidation. To assess this hypothesis, sixteen normal-weight sedentary male subjects were randomly assigned to an isoenergetic diet enriched with fish and olive oils (unsaturated fatty acid group (UFA): 52 % carbohydrates, 34 % fat (12 % SFA, 12 % MUFA, 5 % PUFA), 14 % protein), or a control diet (control group (CON): 62 % carbohydrates, 24 % fat (12 % SFA, 6 % MUFA, 2 % PUFA), 14 % protein) and underwent a 10 d gradual endurance training protocol. Exercise performance was evaluated by measuring VO2max and the time to exhaustion during a cycling exercise at 80 % VO2max; glucose homeostasis was assessed after ingestion of a test meal. Fat oxidation was assessed by indirect calorimetry at rest and during an exercise at 50 % VO2max. Training significantly increased time to exhaustion, but not VO2max, and lowered incremental insulin area under the curve after the test meal, indicating improved insulin sensitivity. Those effects were, however, of similar magnitude in UFA and CON. Fat oxidation tended to increase in UFA, but not in CON. This difference was, however, not significant. It is concluded that a diet enriched with fish- and olive oil does not substantially enhance the effects of a short-term endurance training protocol in healthy young subjects.

Health consultation : jet gas spill site, Lowell, Henry County, Iowa (2004)

An attorney representing seven property owners in Lowell, Iowa, requested the Iowa Department of Public Health (IDPH) Hazardous Waste Site Health Assessment Program to perform a health consultation for the Jet Gas Spill Site. The attorney asked the IDPH to provide comments concerning the potential and likely health effects to her clients due to exposure from the spill. The specific issues to be addressed are listed in this health consultation. The information in this health consultation was current at the time of writing. Data that emerges later could alter this document’s conclusions and recommendations.

Biometric analysis of protein and oil contents of soybean genotypes in different environments

The objective of this work was to identify by biometric analyses the most stable soybean parents, with higher oil or protein contents, cultivated at different seasons and locations of the state of Minas Gerais, Brazil. Forty-nine genotypes were evaluated in the municipalities of Viçosa, Visconde do Rio Branco, and São Gotardo, in the state of Minas Gerais, from 2009 to 2011. Protein and oil contents were analyzed by infrared spectrometry using a FT-NIR analyzer. The effects of genotype, environment, and genotype x environment interaction were significant. The BARC-8 soybean genotype is the best parent to increase protein contents in the progenies, followed by BR 8014887 and CS 3032PTA276-3-4. Selection for high oil content is more efficient when the crossings involve the Suprema, CD 01RR8384, and A7002 genotypes, which show high mean phenotypic values, wide adaptability, and greater stability to environmental variation.

pH Sensitive surfactants from lysine: assessment of their cytotoxicity and environmental behavior

The toxicity and environmental behavior of new pH-sensitive surfactants from lysine are presented. Three different chemical structures are studied: surfactants with one amino acid and one alkyl chain, surfactants with two amino acids on the polar head and one alkyl chain, and gemini surfactants. The pH sensitivity of these compounds can be tuned by modifying their chemical structures. Cytotoxicity has been evaluated using erythrocytes and fibroblast cells. The toxic effects against these cells depend on the hydrophobicity of the molecules as well as their cationic charge density. The effect of hydrophobicity and cationic charge density on toxicity is different for each type of cells. For erythrocytes, the toxicity increases as hydrophobicity and charge density increases. Nevertheless, for fibroblasts cationic charge density affects cytotoxicity in the opposite way: the higher charge density, the lower the toxicity. The effect of the pH on hemolysis has been evaluated in detail. The aquatic toxicity was established using Daphnia magna. All surfactants yielded EC50 values considerably higher than that reported for cationic surfactants based on quaternary ammonium groups. Finally, their biodegradability was evaluated using the CO2 headspace test (ISO 14593). These lysine derivatives showed high levels of biodegradation under aerobic conditions and can be classified as"readily biodegradable compounds".

Associations of baroreflex sensitivity, heart rate variability, and initial orthostatic hypotension with prenatal and recent postnatal methylmercury exposure in the Seychelles Child Development Study at age 19 years.

BACKGROUND: A few studies have suggested an association between prenatal exposure to methylmercury and decreased heart rate variability (HRV) related to autonomic heart function, but no study has examined this association using baroreflex sensitivity (BRS). In this study we assessed the distribution of BRS and immediate orthostatic hypotension (IOH) in young Seychellois adults and their associations with exposure to prenatal and recent postnatal methylmercury. METHODS: Subjects in the Seychelles Child Development Study (SCDS) main cohort were evaluated at age 19 years. Non-invasive beat-to-beat blood pressure (BP) monitoring (Finapres, Ohmeda) was performed at rest and during active standing in 95 consecutive subjects. Recent postnatal mercury exposure was measured in subjects' hair at the age of 19 years and prenatal exposure in maternal hair grown during pregnancy. BRS was estimated by sequence analysis to identify spontaneous ascending and descending BP ramps. HRV was estimated by the following markers: PNN50 (relative numbers of normal-to-normal intervals which are shorter by more than 50 ms than the immediately following normal-to-normal intervals); rMSSD (root mean of the squared sum of successive interval differences); LF/HF (low frequency/high frequency component ratio); ratio of the mean expiratory/inspiratory RR intervals (EI ratio); and the ratio between the longest RR interval 30 s after active standing and the shortest RR interval at 15 s (Max30/Min15). IOH was estimated by the deepest BP fall within the first 15 s after active standing up. RESULTS: Prenatal MeHg exposures were similar in boys and girls (6.7±4.3, 6.7±3.8 ng/g) but recent postnatal mercury levels were higher in males than females (11.2±5.8 vs 7.9±4.3 ng/g, p=0.003). Markers of autonomic heart rate control were within the normal range (BRS: 24.8±7 ms/mm Hg, PNN50: 24.9±6.8%, rMSSD: 68±22, LF/HF: 0.61±0.28) in both sexes. After standing, 51.4% of subjects had a transient systolic BP drop>40 mm Hg, but only 5.3% reported dizziness or had syncope. Prenatal and recent postnatal MeHg levels, overall, were not associated with BRS, E/I ratio, PNN50, rMSSD, LF/HF ratio, Max30/Min15 ratio, and IOH. CONCLUSIONS: This study provides no support for the hypothesis that prenatal or recent postnatal MeHg exposure from fish consumption is associated with impaired autonomic heart rate control.

Environmental Monitoring using Image Analysis

Tärkeä tehtävä ympäristön tarkkailussa on arvioida ympäristön nykyinen tila ja ihmisen siihen aiheuttamat muutokset sekä analysoida ja etsiä näiden yhtenäiset suhteet. Ympäristön muuttumista voidaan hallita keräämällä ja analysoimalla tietoa. Tässä diplomityössä on tutkittu vesikasvillisuudessa hai vainuja muutoksia käyttäen etäältä hankittua mittausdataa ja kuvan analysointimenetelmiä. Ympäristön tarkkailuun on käytetty Suomen suurimmasta järvestä Saimaasta vuosina 1996 ja 1999 otettuja ilmakuvia. Ensimmäinen kuva-analyysin vaihe on geometrinen korjaus, jonka tarkoituksena on kohdistaa ja suhteuttaa otetut kuvat samaan koordinaattijärjestelmään. Toinen vaihe on kohdistaa vastaavat paikalliset alueet ja tunnistaa kasvillisuuden muuttuminen. Kasvillisuuden tunnistamiseen on käytetty erilaisia lähestymistapoja sisältäen valvottuja ja valvomattomia tunnistustapoja. Tutkimuksessa käytettiin aitoa, kohinoista mittausdataa, minkä perusteella tehdyt kokeet antoivat hyviä tuloksia tutkimuksen onnistumisesta.

Maritime Safety in the Gulf of Finland. Review on Policy Instruments

Suomenlahden lisääntynyt meriliikenne on herättänyt huolta meriliikenteen turvallisuuden tasosta, ja erityisesti Venäjän öljyviennin kasvu on lisännyt öljyonnettomuuden todennäköisyyttä Suomenlahdella. Erilaiset kansainväliset, alueelliset ja kansalliset ohjauskeinot pyrkivät vähentämään merionnettomuuden riskiä ja meriliikenteen muita haittavaikutuksia. Tämä raportti käsittelee meriturvallisuuden yhteiskunnallisia ohjauskeinoja: ohjauskeinoja yleisellä tasolla, meriturvallisuuden keskeisimpiä säätelijöitä, meriturvallisuuden ohjauskeinoja ja meriturvallisuuspolitiikan tulevaisuuden näkymiä, ohjauskeinojen tehokkuutta ja nykyisen meriturvallisuuden ohjausjärjestelmän heikkouksia. Raportti on kirjallisuuskatsaus meriturvallisuuden yhteiskunnalliseen sääntelyn rakenteeseen ja tilaan erityisesti Suomenlahden meriliikenteen näkökulmasta. Raportti on osa tutkimusprojektia ”SAFGOF - Suomenlahden meriliikenteen kasvunäkymät 2007 - 2015 ja kasvun vaikutukset ympäristölle ja kuljetusketjujen toimintaan” ja sen työpakettia 6 ”Keskeisimmät riskit ja yhteiskunnalliset vaikutuskeinot”. Yhteiskunnalliset ohjauskeinot voidaan ryhmitellä hallinnollisiin, taloudellisiin ja tietoohjaukseen perustuviin ohjauskeinoihin. Meriturvallisuuden edistämisessä käytetään kaikkia näitä, mutta hallinnolliset ohjauskeinot ovat tärkeimmässä asemassa. Merenkulun kansainvälisen luonteen vuoksi meriturvallisuuden sääntely tapahtuu pääosin kansainvälisellä tasolla YK:n ja erityisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) toimesta. Lisäksi myös Euroopan Unionilla on omaa meriturvallisuuteen liittyvää sääntelyä ja on myös olemassa muita alueellisia meriturvallisuuden edistämiseen liittyviä elimiä kuten HELCOM. Joitakin meriturvallisuuden osa-alueita säädellään myös kansallisella tasolla. Hallinnolliset meriturvallisuuden ohjauskeinot sisältävät aluksen rakenteisiin ja varustukseen, alusten kunnon valvontaan, merimiehiin ja merityön tekemiseen sekä navigointiin liittyviä ohjauskeinoja. Taloudellisiin ohjauskeinoihin kuuluvat esimerkiksi väylä- ja satamamaksut, merivakuutukset, P&I klubit, vastuullisuus- ja korvauskysymykset sekä taloudelliset kannustimet. Taloudellisten ohjauskeinojen käyttö meriturvallisuuden edistämiseen on melko vähäistä verrattuna hallinnollisten ohjauskeinojen käyttöön, mutta niitä voitaisiin varmasti käyttää enemmänkin. Ongelmana taloudellisten ohjauskeinojen käytössä on se, että ne kuuluvat pitkälti kansallisen sääntelyn piiriin, joten alueellisten tai kansainvälisten intressien edistäminen taloudellisilla ohjauskeinoilla voi olla hankalaa. Tieto-ohjaus perustuu toimijoiden vapaaehtoisuuteen ja yleisen tiedotuksen lisäksi tieto-ohjaukseen sisältyy esimerkiksi vapaaehtoinen koulutus, sertifiointi tai meriturvallisuuden edistämiseen tähtäävät palkinnot. Poliittisella tasolla meriliikenteen aiheuttamat turvallisuusriskit Suomenlahdella on otettu vakavasti ja paljon työtä tehdään eri tahoilla riskien minimoimiseksi. Uutta sääntelyä on odotettavissa etenkin liittyen meriliikenteen ympäristövaikutuksiin ja meriliikenteen ohjaukseen kuten meriliikenteen sähköisiin seurantajärjestelmiin. Myös inhimilliseen tekijän merkitykseen meriturvallisuuden kehittämisessä on kiinnitetty lisääntyvissä määrin huomiota, mutta inhimilliseen tekijän osalta tehokkaiden ohjauskeinojen kehittäminen näyttää olevan haasteellista. Yleisimmin lääkkeeksi esitetään koulutuksen kehittämistä. Kirjallisuudessa esitettyjen kriteereiden mukaan tehokkaiden ohjauskeinojen tulisi täyttää seuraavat vaatimukset: 1) tarkoituksenmukaisuus – ohjauskeinojen täytyy olla sopivia asetetun tavoitteen saavuttamiseen, 2) taloudellinen tehokkuus – ohjauskeinon hyödyt vs. kustannukset tulisi olla tasapainossa, 3) hyväksyttävyys – ohjauskeinon täytyy olla hyväksyttävä asianosaisten ja myös laajemman yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna, 4) toimeenpano – ohjauskeinon toimeenpanon pitää olla mahdollista ja sen noudattamista täytyy pystyä valvomaan, 5) lateraaliset vaikutukset – hyvällä ohjauskeinolla on positiivisia seurannaisvaikutuksia muutoinkin kuin vain ohjauskeinon ensisijaisten tavoitteiden saavuttaminen, 6) kannustin ja uuden luominen – hyvä ohjauskeino kannustaa kokeilemaan uusia ratkaisuja ja kehittämään toimintaa. Meriturvallisuutta koskevaa sääntelyä on paljon ja yleisesti ottaen merionnettomuuksien lukumäärä on ollut laskeva viime vuosikymmenien aikana. Suuri osa sääntelystä on ollut tehokasta ja parantanut turvallisuuden tasoa maailman merillä. Silti merionnettomuuksia ja muita vaarallisia tapahtumia sattuu edelleen. Nykyistä sääntelyjärjestelmää voidaan kritisoida monen asian suhteen. Kansainvälisen sääntelyn aikaansaaminen ei ole helppoa: prosessi on yleensä hidas ja tuloksena voi olla kompromissien kompromissi. Kansainvälinen sääntely on yleensä reaktiivista eli ongelmakohtiin puututaan vasta kun jokin onnettomuus tapahtuu sen sijaan että se olisi proaktiivista ja pyrkisi puuttumaan ongelmakohtiin jo ennen kuin jotain tapahtuu. IMO:n työskentely perustuu kansallisvaltioiden osallistumiseen ja sääntelyn toimeenpano tapahtuu lippuvaltioiden toimesta. Kansallisvaltiot ajavat IMO:ssa pääasiallisesti omia intressejään ja sääntelyn toimeenpanossa on suuria eroja lippuvaltioiden välillä. IMO:n kyvyttömyys puuttua havaittuihin ongelmiin nopeasti ja ottaa sääntelyssä huomioon paikallisia olosuhteita on johtanut siihen, että esimerkiksi Euroopan Unioni on alkanut itse säädellä meriturvallisuutta ja että on olemassa sellaisia alueellisia erityisjärjestelyjä kuin PSSA (particularly sensitive sea area – erityisen herkkä merialue). Merenkulkualalla toimii monenlaisia yrityksiä: toisaalta yrityksiä, jotka pyrkivät toimimaan turvallisesti ja kehittämään turvallisuutta vielä korkeammalle tasolle, ja toisaalta yrityksiä, jotka toimivat niin halvalla kuin mahdollista, eivät välitä turvallisuusseikoista, ja joilla usein on monimutkaiset ja epämääräiset omistusolosuhteet ja joita vahingon sattuessa on vaikea saada vastuuseen. Ongelma on, että kansainvälisellä merenkulkualalla kaikkien yritysten on toimittava samoilla markkinoilla. Vastuuttomien yritysten toiminnan mahdollistavat laivaajat ja muut alan toimijat, jotka suostuvat tekemään yhteistyötä niiden kanssa. Välinpitämätön suhtautuminen turvallisuuteen johtuu osaksi myös merenkulun vanhoillisesta turvallisuuskulttuurista. Verrattaessa meriturvallisuuden sääntelyjärjestelmää kokonaisuutena tehokkaiden ohjauskeinoihin kriteereihin, voidaan todeta, että monien kriteerien osalta nykyistä järjestelmää voidaan pitää tehokkaana ja onnistuneena. Suurimmat ongelmat lienevät sääntelyn toimeenpanossa ja ohjauskeinojen kustannustehokkuudessa. Lippuvaltioiden toimeenpanoon perustuva järjestelmä ei toimi toivotulla tavalla, josta mukavuuslippujen olemassa olo on selvin merkki. Ohjauskeinojen, sekä yksittäisten ohjauskeinojen että vertailtaessa eri ohjauskeinoja keskenään, kustannustehokkuutta on usein vaikea arvioida, minkä seurauksena ohjauskeinojen kustannustehokkuudesta ei ole saatavissa luotettavaa tietoa ja tuloksena voi olla, että ohjauskeino on käytännössä pienen riskin eliminoimista korkealla kustannuksella. Kansainvälisen tason meriturvallisuus- (ja merenkulku-) politiikan menettelytavoiksi on ehdotettu myös muita vaihtoehtoja kuin nykyinen järjestelmä, esimerkiksi monitasoista tai polysentristä hallintojärjestelmää. Monitasoisella hallintojärjestelmällä tarkoitetaan järjestelmää, jossa keskushallinto on hajautettu sekä vertikaalisesti alueellisille tasoille että horisontaalisesti ei-valtiollisille toimijoille. Polysentrinen hallintojärjestelmä menee vielä askeleen pidemmälle. Polysentrinen hallintojärjestelmä on hallintotapa, jonka puitteissa kaikentyyppiset toimijat, sekä yksityiset että julkiset, voivat osallistua hallintoon, siis esimerkiksi hallitukset, edunvalvontajärjestöt, kaupalliset yritykset jne. Kansainvälinen lainsäädäntö määrittelee yleiset tasot, mutta konkreettiset toimenpiteet voidaan päättää paikallisella tasolla eri toimijoiden välisessä yhteistyössä. Tämän tyyppisissä hallintojärjestelmissä merenkulkualan todellinen, kansainvälinen mutta toisaalta paikallinen, toimintaympäristö tulisi otetuksi paremmin huomioon kuin järjestelmässä, joka perustuu kansallisvaltioiden keskenään yhteistyössä tekemään sääntelyyn. Tällainen muutos meriturvallisuuden hallinnassa vaatisi kuitenkin suurta periaatteellista suunnanmuutosta, jollaisen toteutumista ei voi pitää kovin todennäköisenä ainakaan lyhyellä tähtäimellä.