Kyrönjoen tekoaltaiden tila syvänteiden pohjaeläimistön perusteella : Vuoden 2015 tulokset ja tilan kehitys

Kyrönjoella on vuosina 1968–2004 toteutettu laaja tulvasuojelutyö, joka perustuu vuonna 1965 valmistuneeseen vesistötaloussuunnitelmaan. Tulvasuojelutyöhön ovat kuuluneet muun muassa Liikapuron (1966–68), Pitkämön (1968–71), Kalajärven (1971–76) ja Kyrkösjärven (1977–83) tekoaltaat, sekä näihin liittyvät täyttö- ja tyhjennysuomat, säännöstelypadot ja voimayhtiöiden rakentamat voimalaitokset. Tässä raportissa arvioidaan tekoaltaiden tilaa ja kehitystä syvänteistä otettujen pohjaeläinnäytteiden perusteella. Harvasukasmadot (Oligochaeta) ja surviaissääsket (Chironomidae) olivat tekoaltaiden syvänteiden vallitsevia pohjaeläinryhmiä. Pitkämön tekoaltaan pohjaeläinyhteisö erosi selkeästi muista järvistä vähälajisuudellaan, ja altaan pohjaeläinyhteisö koostui pääosin harvasukasmadoista. Myös Kyrkösjärvessä ja Kalajärvessä harvasukasmatojen osuus oli vuosina 2009 ja 2015 suurempi kuin surviaissääskien. Liikapuron altaassa puolestaan valtaosa pohjaeläinyhteisöstä oli surviaissääskiä. Kaikki tutkitut tekoaltaat olivat vuonna 2015 reheviä ja PMA-luokan perusteella tilaltaan välttäviä tai huonoja. PICM-indeksiä voidaan käyttää luotettavasti ainoastaan tekoaltaista syvimpään eli Pitkämöön, joka luokittui indeksin perusteella tyydyttäväksi vuonna 2015. Pohjaeläinten taksonimäärässä ei ole tapahtunut Kalajärvellä selväsuuntaista muutosta 1980-luvulta lähtien, mutta Liikapuron, Kyrkösjärven ja Pitkämön tekoaltaissa taksonimäärä oli vuosina 2009 ja 2015 selvästi suurempi kuin aiemmin. Pohjaeläinten yksilötiheydet ovat olleet Pitkämöllä 2000-luvulla ja Liikapurolla vuosina 2009 ja 2015 suuremmat kuin 1980-luvulla. Kalajärvellä ja Kyrkösjärvellä yksilötiheys oli vuonna 1986 selvästi suurempi kuin 2000-luvulla. Kyrönjoen valuma-alueen tekoaltaat muistuttavat syvännepohjaeläimistöltään reheviä luonnonjärviä. Tämä ei johdu niinkään järvien vedenlaadusta, vaan pohjan ominaisuuksista, säännöstelystä ja järvien mataluudesta. On arvioitu, että pohja-aineksen hajotus ja uusien hienojakoisten pohjasedimenttien muodostuminen kestää suomalaisissa keskihumuksisissa tekoaltaissa kymmeniä, ellei satoja vuosia. Tämän tutkimuksen perusteella pohjaeläinyhteisöjen sukkessio ja kolonisaatio etenee tekoaltaissa edelleen.

Survey of parasitic infection of Sander lucioperca (Linnaeus, 1758) and Silurus glanis (Linnaeus, 1758) in Aras reservoir with emphasizes of monogenean parasites

The parasites fauna of 491 specimens of Sander lucioperca, Linnaeus 1758 (246 specimens) and catfish, Silurus glanis, Linnaeus 1758 (245 specimens) in different size from Aras Reservoir situated in North —west of the Iran was investigated. During 2006-2007 Totally 16 parasite species were recorded. The most various parasites was found in catfish (10 species) while the lowest number was recorded in Sander lucioperca (6 species). Among them, however three genera of protozoa (Trichodina, Vorticella, Ichthyophthirius), two genera of Monogenea (Gyrodactylus, Silurodiscoides), Digenea, Cestoda, Nematoda, Acanthocephala and Annelida one species each (Diplostomum, Protocephalus, Eustrongylides, Neoechinorhynchus, Pisicola) and two crustacean genera (Argulus and Lernea) recorded and we can come to conclusion in comparison with the earlier data the actual parasite fauna of two hosts has been greatly improved. According to the present study the prevalence, mean abundance and mean intensity of parasites species of both hosts were highly influenced by seasons of the year. Some species found, however show a tendency to be more abundant ides Trichodina sp., Ichthyophthirius multifiliis, Silurodiscoides vistolensis, Protocephalus osculatus respectively. Most parasites species live in gills and skin, where is highly sensitive to some pathogens parasites species (Trichodina, Vorticella, Ichthyophthirius, Pisicola geometra, Argulus foliaceus; Lernea) and While some are specialist (Silurodiscoides vistolensis and Silurodiscoides siluri) other more or less generalist (ichthyophthirius).