A Pragmatic Intellectual: Dutch Fabians, Boekman, and Cultural Policy in the Netherlands, 1890-1940

Around 1900, the notion of community art (gemeenschapskunst) served to crystallize Dutch social democratic thinking about the role of the arts in society. Drawing on the pragmatism of leading social democrats like Wibaut, and drawing on his formal education in economics and statistics, the self‐made social democrat Emanuel Boekman redressed the utopian meaning of community art to signify the dissemination of "good" culture over all layers of society in his influential 1939 dissertation on the relation of the state to the arts. Being about facts rather than opinions, Boekman set the boundaries of his work to exclude a substantial discussion of the meaning of "good" culture. On the one hand, this pragmatism helped Boekman to gain support for government intervention for the arts over most of the political spectrum. On the other hand, Boekman thus pre‐empted discussions about the tension between "quality" and "accessibility" of the arts that haunts cultural policy in the Netherlands to this day.

La Palma - Nova Classis: a Publius Cornelius Scipio Africanus encampment during the Second Punic War in Iberia

This paper presents the discovery of the oldest Roman camp on the Iberian Peninsula, a camp from the Second Punic War situated in La Palma (Tarragona, Spain), by the mouth of the River Ebro. Although no structural remains have been found, the site's strategic in- terest along with many coins, arms and fragments of amphoras and other objects indicate that a military camp was established here between 218 and 209 BC. Written sources, mainly Polybius and Livy, suggest that La Palma was where the legions of Publius Cornelius Scipio gathered before the attack on Carthago Nova in 209 BC. The paper ends by suggesting that La Palma may be the Roman camp of Nova Classis mentioned by Livy during the events of the war in 217 BC.

War Requiem op. 66

Digitoitu 5. 1. 2009

Adequacy in Finnish Translations of Anglo-American Literature

Tutkielma käsittelee nykypäivän angloamerikkalaisen kaunokirjallisuuden suomentamista. Tutkimuksessa pyritään vahvistamaan tai kumoamaan hypoteesi, jonka mukaan angloamerikkalaisen kirjallisuuden suomentamistapa on tällä hetkellä pikemmin adekvaattinen (adequate) kuin hyväksyttävä (acceptable). Adekvaattisessa käännöksessä säilytetään lähdetekstin vierautta. Tutkimusaineisto koostuu kahdessa Neil Gaimanin romaanissa esiintyvistä kulttuurisidonnaisista aineksista (culture-specific items, CSIs) ja niiden käännöksistä. Tutkimus perustuu pääasiassa Itamar Even-Zoharin polysysteemiteoriaan ja Gideon Touryn teoriaan kääntämiseen vaikuttavista normeista. Teorioiden avulla esitetään, että kirjallisuuden polysysteemi vaikuttaa yksittäisiin käännösvalintoihin, kun suomennetaan kaunokirjallisuudessa esiintyviä kulttuurisidonnaisia aineksia. Kulttuurisidonnaiset ainekset ovat kulttuuriin liittyviä ilmauksia, jotka viittaavat kielenulkoiseen todellisuuteen. Tutkimuksen osana tarkastellaan lyhyesti myös kirjallisuutta, suomentamista sekä suomentamisen historiaa Suomessa. Empiirisessä osuudessa aineiston tutkimiseen käytetään Javier Franco Aixelán kehittämää käännöstaktiikoiden luokitusta. Kulttuurisidonnaisten ainesten suomennoksista analysoidaan eri käännöstaktiikoiden määrät, jolloin saadaan selville niiden yleisyys käännöksissä. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että tutkimuskohteena olevien romaanien kulttuurisidonnaiset ainekset on suomennettu melko adekvaattisesti. Tutkimustulos on vain suuntaa-antava, mutta tukee silti hypoteesia angloamerikkalaisen kaunokirjallisuuden suomennosten adekvaattisuudesta.

Es war ein alter König

Myös Gramophone GC-2-42786.