Organometallic catalysis: some contributions to organic synthesis

In the present paper some general aspects of metal complex catalysis and its applications for oxyfunctionalization of various olefins, including naturally occurring ones, via selective oxidation, hydroformylation and alkoxycarbonylation are discussed.

O uso de pseudopotenciais e modelos HF/MP2/DFT na previsão de freqüências vibracionais em complexos metálicos

Four different pseudopotentials and three methodologies were employed in the calculation of the geometry and the frequencies of metal complexes like [M(NH3)2X2] [X=halogen, M=Zn, Cd], and [Hg(NH3)2]Cl2. The vibrational assignments were carefully checked and compared to the theoretically calculated ones. Graphical procedures were employed to estimate family errors and their average behavior. The calculated results show the SBK-X basis set with the best results for the geometries and calculated frequencies, for individual species and statistical results. Its use is recommend, mainly if the neighborhood atoms are described with similar pseudopotentials. Excellent results were also obtained with the Hay and Wadt pseudopotential.

Semicarbazonas e tiossemicarbazonas: o amplo perfil farmacológico e usos clínicos

This article shows that thiosemicarbazones, semicarbazones and their metal complexes can exhibit target selectivity along with a wide pharmacological profile. Complexes of thiosemicarbazones with cytotoxic or antitumoral activity are presented, some of which show activity against cisplatinum-resistant cells. The inhibition mechanism of the enzyme ribonucleoside diphosphate reductase (RDR), involved in DNA syntheses, by alpha(N)-heterocyclic thiosemicarbazones is discussed. The encouraging results of clinical trials with the RDR inhibitor 3-aminopyridine-2-carboxaldehyde thiosemicarbazone ("Triapine") against rapidly growing tumors are outlined. Examples are also given of thiosemicarbazones with antiviral and antimicrobial activity. The possible applications of semicarbazones as anticonvulsants with low toxicity and good therapeutic index are presented.

The saccharinate anion: a versatile and fascinating ligand in coordination chemistry

The saccharinate anion, obtained by deprotonation of the N-H moiety of saccharin (o-sulfobenzimide) is a very versatile and polyfunctional ligand in coordination chemistry. In this review the different forms of metal-to-ligand interactions involving this anion and some other coordination peculiarities are briefly discussed on the basis of some selected examples.

Análise quiral por espectrometria de massas através da utilização do método cinético

Novel and quantitative mass spectrometry methods for rapid and accurate enantiomeric excess determination are presented. These methodologies use electrospray ionization (ESI) and mass spectrometry (MS) to detect and analyze, via collision-induced dissociation (CID), mass-selected transition metal complexes that promote enantio especific interactions. The data from CID are conveniently treated by the kinetic method, a sensitive linear free energy method of treating mass spectrometric results. Four different variations of this methodology are described: single ratio method (S R), quotient ratio method (Q R), fixed ligand method (S Rfixed), and quotient ratio method with fixed ligand (Q Rfixed). These individual methods are compared and their main features discussed in detail.

A aplicação da fotoquímica inorgânica nas diversas áreas da ciência

This article provides an overview of the current status of research involving the photochemical behavior of transition metal complexes in the following important areas: medicine, biology and materials science including some of the experiences of the writer. Coverage is selective, generally focusing on highlights and the most recent developments, with the broad aim of showing the interdisciplinary field of inorganic photochemistry.

Kapillaarielektroforeesin soveltaminen uuttofaasin koostumuksen analysointiin

Työn tarkoituksena oli löytää kapillaarielektroforeesimenetelmä (CE), joka soveltuisi metallien neste-nesteuutossa käytettävien orgaanisten uuttofaasien koostumuksen analysointiin. Kapillaarielektroforeesissa käytetyn elektrolyyttiliuoksen analyytti-kohtaista optimointia ei tässä työssä tehty, vaan liikkeelle lähdettiin fenoleille tarkoitetulla menetelmällä. Tarkasteltavia uuttoreagenssiryhmiä olivat hydroksi-oksiimit sekä fosfiinihappo- ja fosforihappopohjaiset reagenssit. Tutkittavia kaupallisia laimentimia olivat Orfom SX 11 ja Shellsol D70. Lisäksi tutkittiin kahta modifiointiainetta, TOPOa (tri-n-oktyylifosfiinioksidi) ja TXIB:tä (2,2,4-trimetyyli-1,3-pentaanidiolidi-isobutyraatti). Työssä tavoiteltiin kapillaarielektroforeesin hyötyjä erityisesti hydrometallurgisessa teollisuudessa. Suurimpana hyötynä ennakoitiin mahdollisuus analysoida suuria molekyylejä, kuten uuttoreagenssi-metallikomplekseja, joita ei pystytä analysoimaan kaasukromatografilla (GC). Näytteet voidaan myös analysoida ilman hidasta ja usein ei-kvantitatiivista derivatisointia. Kirjallisuudesta ei löytynyt aiempia artikkeleita CE:n soveltamisesta kyseisille aiheille. Kapillaarielektroforeesianalyyseissa pystyttiin esimerkiksi havaitsemaan hydroksi-oksiimin kuparikompleksi orgaanisessa faasissa. Seulonta-ajoissa yleisenä ongelmana oli kuitenkin tulosten heikko toistettavuus. Kapillaari-elektro-foreesi-menetelmä tarjoaa selvästi mahdollisuuksia tulevaisuudessa, mutta vielä sillä ei päästy luotettavaan toistoon sähkökentän häiriöiden ja elektrolyyttiliuoksen riittämättömän optimoinnin vuoksi. Lisäksi teollisissa olosuhteissa käytetyille autenttisille hydroksioksiimi- ja fosfiinihapponäytteille tehtiin perinteisiä kaasukromatografia-analyysejä, joiden perusteella voitiin nähdä uuttofaasin koostumuksen muuttuneen prosessissa. Hapettuminen sekä eri hydrolyysireaktiot ovat tärkeimmät syyt reagenssien ja laimentimien muuttumiselle. Näitä hajoamistuotteita ei tässä työssä onnistuttu analysoimaan kapillaarielektroforeesilla.

A química supramolecular de complexos pirazólicos

The purpose of this review is to describe the progress in the supramolecular chemistry of the pyrazolyl-based metal complexes. The text is written under the structural point of view, emphasizing the role of the covalent and non-covalent interactions in the rational construction of super and supramolecules.

Catalisadores heterogêneos para a produção de monoésteres graxos (biodiesel)

The recent increase in the world biodiesel demand, along with the need to reduce costs while improving the environmental sustainability of the entire biodiesel production chain, have led to the search for heterogeneous catalysts that would be efficient and highly amenable to recycling. Many classes of materials have been tested for these purposes. Among these are zeolites, ion-exchange resins, inorganic oxides, guanidines, metal complexes, layered compounds and ionic liquids. This review article describes the structure, properties, synthesis and performance of compounds that are catalytic active in both esterification and transesterification reactions.

Syntheses, characterization and antifungal activity of tris(1,10-phenanthroline)iron(ii) bis(n-r-sulfonyldithiocarbimate)zincate(ii)

Four new compounds with the general formula [Fe(phen)3][Zn(RSO2N=CS2)2], where phen = 1,10-phenanthroline, R = 4-FC6H4 (1), 4-ClC6H4 (2), 4-BrC6H4 (3) and 4-IC6H4 (4), respectively, were obtained by the reaction of the appropriate potassium N-R-sulfonyldithiocarbimate (RSO2N=CS2K2) and tris(1,10-phenanthroline)iron(II) sulfate, with zinc(II) acetate dihydrate in dimethylformamide. The elemental analyses and the IR data were consistent with the formation of the expected complexes salts. The ¹H and 13C NMR spectra showed the signals for the cationic iron(II) complex and dithiocarbimate moieties. The molar conductance data were consistent with the 1:1 cation:anion complexes in 1-4. The antifungal activities of the compounds were tested in vitro against Candida albicans, Candida tropicalis and Colletotrichum gloeosporioides.

Determination of carbon monoxide using a coated quartz crystal sensor

Carbon monoxide was detected and determined by a piezoelectric quartz crystal sensor coated with nickel(II)-phthalocyanine 50 % (v/v) solution in glycerine. Studies on the effect of temperature, flow rate, and some possible interferents were carried out. Calibration curves, sensor stability (lifetime) and the precision of measurements were also verified. The resulting selectivity is probably due to the coordinative binding between the electronically unsatured metal complexes and the analyte. The analytical curve is linear in the concentration range 0.10 to 1.0 % (v/v).

Jatkuvatoiminen ioninvaihto ja kompleksoituvien metallien sorptio kloridiympäristössä

Työn tarkoituksena oli tutkia kompleksoituvien metallien erotusta kloridiliuoksesta ioninvaihdolla. Kirjallisessa osassa perehdyttiin metallikompleksien muodostumiseen, ja erityisesti hopean, kalsiumin, magnesiumin, lyijyn ja sinkin muodostamiin komplekseihin kloridin ja nitraatin kanssa. Kirjallisessa osassa käsiteltiin myös metallien erottamista kiintopetikolonneissa jatkuvatoimisilla ioninvaihtomenetelmillä. Tässä työssä jatkuvatoimisen ioninvaihdon prosessivaihtoehdot jaoteltiin pyöriviin ja paikallaan pysyviin kolonneihin, sekä tarkasteltiin eri prosessivaihtoehtoja kolonnien kytkentöjen suhteen. Työn kokeellisessa osassa tutkittiin kahdenarvoisten metallien erottamista yhdenarvoisista metalleista sekä luotiin koedataa vastaavanlaisen erotusprosessin simulointiin. Kokeissa käytettiin anioninvaihtohartsia ja kelatoivaa selektiivistä ioninvaihtohartsia. Kahdenarvoisen kalsiumin, magnesiumin, lyijyn ja sinkin adsorptiota hartseihin tutkittiin tasapaino-, kinetiikka- ja kolonnikokeilla. Anioninvaihtohartsilla tehtyjen tasapaino- ja kolonnikokeiden tulokset osoittivat, että hartsi adsorboi tehokkaasti sinkkiä kloridiliuoksista, koska sinkki muodostaa stabiileja anionisia klorokomplekseja. Muiden tutkittujen kahdenarvoisten metallien adsorptio hartsiin oli huomattavasti vähäisempää. Tulosten perusteella tutkittu anioninvaihtohartsi on hyvä vaihtoehto sinkin erottamiseen muista tutkituista kahdenarvoisista metalleista kloridiympäristössä. Kelatoivalla hartsilla tehdyt tasapaino- ja kolonnikokeet osoittivat, että hartsi adsorboi kloridiliuoksista hyvin kahdenarvoista kalsiumia, magnesiumia, lyijyä ja sinkkiä, mutta ei adsorboi yhdenarvoista hopeaa. Tulosten perusteella kahdenarvoisten metallien erottaminen yhdenarvoisista metalleista voidaan toteuttaa kokeissa käytetyllä kelatoivalla ioninvaihtohartsilla.

Nikkelille selektiivisen kelatoivan adsorbenttimateriaalin valmistus ja tutkiminen

Metallien laajamittaisen ja runsaan käytön vuoksi nykyään on keskityttävä aikaisempaa tarkemmin metallipäästöjen estämiseen ja puhdistamiseen. Metallien puhdistamiseen jätevesistä voidaan käyttää erilaisia yksikköoperaatiomenetelmiä, mutta selektiivisempään erotukseen päästään ioninvaihto- ja adsorbenttimateriaaleilla. Työn tarkoitusena on valmistaa ja tutkia nikkeliselektiivisiä adsorbenttimateriaaleja. Lisäksi tutkimuskohteena on nikkelin ja 1,10-fenantroliinin välisen kompleksin muodostuminen eri pH-arvoilla. Selektiivisten adsorbenttimateriaalien valmistaminen onnistuu liittämällä kiinteään kantajaan ligandi. Tämän työn tapauksessa nikkelitemplaatin liittäminen kiinteään kantajaan funktionalisointivaiheessa muodostaa adsorbenttiin nikkelille spesifisen kohdan. Käytännössä spesifisyyden syntyminen ei ole itsestäänselvyys, vaan se riippuu paljon funktionalisointitavasta. Tässä työssä funktionalisointitapana olivat fysikaalinen adsorptio ja impregnointi. Nikkelin ja 1,10-fenantroliinin välisen kompleksin muodostumista tutkittiin eri pH-arvojen lisäksi neljällä eri happokonsentraatiolla. Tuloksia verrattiin sellaisen liuoksen spektriin, missä oli pelkkää nikkeliä. Tuloksista havaittiin, että komplekseja muodostuu käytännössä samalla tavalla pH:n ollessa 1–6. Vasta 5 M HNO3 alkoi heikentää kompleksien muodostumista, ja 10 M HNO3 esti kompleksien muodostumisen täysin. Adsorbenttimateriaaleja valmistettiin useita erilaisia, joihin osaan liitettiin nikkelitemplaatti ja osa jätettiin ilman templaattia. Työssä keskityttiin tutkimaan erityisesti kolmea silikasta valmistettua materiaalia, joissa vain kahdessa oli nikkelitemplaatti. Nikkelitemplaattien olemassaololla ei havaittu olevan juurikaan merkitystä nikkelin erottamiseen vesiliuoksista. Materiaaleille tehdyt regenerointikokeet osoittivat, että materiaalien toiminta ja kapasiteetti eivät olleet toivotulla tasolla.

Genesis and distribution of Mississippi Valley-type ore assemblages in Middle Silurian strata, Niagara Peninsula, Ontario /

Presently non-commercial occurrences of Mississippi Valley-type ore assemblages in the Middle Silurian strata of the Niagara Peninsula have been studied. Based on this detailed study, a new poly-stage genetic model is proposed which relates ore mineralization in carbonate environments to the evolution of the sedimentary basin. Sulphide ore mineralization occurred during two episodes: 1. During the late diagenesis stage, which is characterized by compaction-maturation of the sediments, the initial mineralization took place by upward and outward movement of connate waters. Metals were probably supplied from all the sediments regardless of their specific lithologies. However, clay minerals were possibly the main contributors. The possible source of sulphur was from petroleum-type hydrocarbons presently mixed with the sediments at the site of ore deposition. Evidence for this is the fact that the greatest abundance of ore minerals is in petroliferous carbonates. The hydrocarbons probably represent liquids remaining after upward migration to the overlying Guelph-Salina reservoirs. The majority of sphalerite and galena formed during this period, as well as accessory pyrite, marcasite, chalcopyrite, chalcocite, arsenopyrite, and pyrrhotite; and secondary dolomite, calcite, celestite, and gypsum. 2. During the presently ongoing surface erosion and weathering phase, which is marked by the downward movement of groundwater, preexisting sulphides were probably remobilized, and trace amounts of lead and zinc were leached from the host material, by groundwaters. Metal sulphides precipitated at, or below, the water table, or where atmospheric oxygen could raise the Eh of groundwaters to the point where soluble metal complexes are unstable and native sulphur co-precipitates with sphalerite and galena. This process, which can be observed today, also results in the transport and deposition of the host rock material. Breakdown of pre-existing sulphide and sulphate, as well as hydrocarbon present in the host rock, provided sulphur necessary for sulphide precipitation. The galena and sphalerite are accompanied by dolomite, calcite, gypsum, anglesite, native sulphur and possibly zincite.

Photophysical Investigations of Thiophene Azomethine Derivatives

Une série de dimères composés de thiophène-aniline encombrée stériquement a été synthétisée. Les différents processus de désactivation de l’état singulet excité ont été étudiés par UV-visible, fluorescence, phosphorescence, photolyse par impulsion laser et calculs théoriques. Les graphiques de Stern-Volmer obtenus à partir des expériences de désactivation des états singulet et triplet ont démontré l’efficacité de l’azométhine à désactiver les fluorophores. Les calculs semi-empiriques AM1 examinant l’effet des substituants encombrés ont démontrés que les groupements tert-butyls sur l’aniline ont moins d’influence sur la barrière de rotation N-aryl que les substitutions alkyles en ont sur la rotation de thiophène-C. Les calculs Rehm-Weller basés sur les potentiels d’oxydation et de réduction ont montré que l’autodésactivation de l’état excité des azométhines se fait par transfert d’électron photoinduit menant à une éradication complète de la fluorescence. Des complexes métalliques contenant des ligands azométhines ont aussi été préparés. Le ligand est composé d’une unité hydroxyquinoline lié à un cycle thiophène. Les données photophysiques de ces complexes indiquent un déplacement bathochromique aussi bien en absorbance qu’en fluorescence. Des dispositifs de détection d’ion métallique ont été préparés et un exemple à partir d’une solution de cuivre a montré un déplacement bathochromique.