Mother-offspring competition promotes colonization success.

Colonization is the crucial process underlying range expansions, biological invasions, and metapopulation dynamics. Which individuals leave their natal population to colonize empty habitats is a crucial question and is presently unresolved. Dispersal is the first step in colonization. However, not all dispersing individuals are necessarily good colonizers. Indeed, in some species, the phenotype of dispersers differs depending on the selective pressures that induce dispersal. In particular, kin-based interactions, a factor driving social evolution, should induce different social response profiles in nondispersing and dispersing individuals. Kin competition (defined here as between the mother and offspring) has been proven to produce dispersers with a particular phenotype that may enhance their colonizing ability. By using the common lizard (Lacerta vivipara), we conducted a multipopulation experiment to study the effect of kin competition on dispersal and colonization success. We manipulated mother-offspring interactions, which are the most important component of kin competition in the studied species, at the family and population levels and measured the consequences on colonization success. We demonstrate that mother-offspring competition at the population level significantly influences colonization success. Increased competition at the population level enhanced the colonization rate of the largest juveniles as well as the growth and survival of the colonizers. Based on these results, we calculated that kin-induced colonization halves the extinction probability of a newly initiated population. Because interactions between relatives are likely to affect the ability of a species to track habitat modifications, kin-based dispersal should be considered in the study of invasion dynamics and metapopulation functioning.

Parent-adolescent relationship in youths with a chronic condition.

BACKGROUND: Suffering from a chronic disease or disability (CDD) during adolescence can be a burden for both the adolescents and their parents. The aim of the present study is to assess how living with a CDD during adolescence, the quality of parent-adolescent relationship (PAR) and the adolescent's psychosocial development interact with each other. METHODS: Using the Swiss Multicenter Adolescent Survey on Health 2002 (SMASH02) database, we compared adolescents aged 16-20 years with a CDD (n = 760) with their healthy peers (n = 6493) on sociodemographics, adolescents' general and psychosocial health, interparental relationship and PAR. RESULTS: Bivariate analyses showed that adolescents with a CDD had a poorer psychosocial health and a more difficult relationship with their parents. The log-linear model indirectly linked CDD and poor PAR through four variables: two of the adolescents' psychosocial health variables (suicide attempt and sensation seeking), the need for help regarding difficulties with parents and a highly educated mother that acted as a protective factor, allowing for a better parent-adolescent with a CDD relationship. CONCLUSION: It is essential for health professionals taking care of adolescents with a CDD to distinguish between issues in relation with the CDD from other psychosocial difficulties, in order to help these adolescents and their parents deal with them appropriately and thus maintain a healthy PAR.

Delivery of antigen to nasal-associated lymphoid tissue microfold cells through secretory IgA targeting local dendritic cells confers protective immunity.

BACKGROUND: Transmission of mucosal pathogens relies on their ability to bind to the surfaces of epithelial cells, to cross this thin barrier, and to gain access to target cells and tissues, leading to systemic infection. This implies that pathogen-specific immunity at mucosal sites is critical for the control of infectious agents using these routes to enter the body. Although mucosal delivery would ensure the best onset of protective immunity, most of the candidate vaccines are administered through the parenteral route. OBJECTIVE: The present study evaluates the feasibility of delivering the chemically bound p24gag (referred to as p24 in the text) HIV antigen through secretory IgA (SIgA) in nasal mucosae in mice. RESULTS: We show that SIgA interacts specifically with mucosal microfold cells present in the nasal-associated lymphoid tissue. p24-SIgA complexes are quickly taken up in the nasal cavity and selectively engulfed by mucosal dendritic cell-specific intercellular adhesion molecule 3-grabbing nonintegrin-positive dendritic cells. Nasal immunization with p24-SIgA elicits both a strong humoral and cellular immune response against p24 at the systemic and mucosal levels. This ensures effective protection against intranasal challenge with recombinant vaccinia virus encoding p24. CONCLUSION: This study represents the first example that underscores the remarkable potential of SIgA to serve as a carrier for a protein antigen in a mucosal vaccine approach targeting the nasal environment.

Barrier-protective effects of activated protein C in human alveolar epithelial cells

Acute lung injury (ALI) is a clinical manifestation of respiratory failure, caused by lung inflammation and the disruption of the alveolar-capillary barrier. Preservation of the physical integrity of the alveolar epithelial monolayer is of critical importance to prevent alveolar edema. Barrier integrity depends largely on the balance between physical forces on cell-cell and cell-matrix contacts, and this balance might be affected by alterations in the coagulation cascade in patients with ALI. We aimed to study the effects of activated protein C (APC) on mechanical tension and barrier integrity in human alveolar epithelial cells (A549) exposed to thrombin. Cells were pretreated for 3 h with APC (50 mg/ml) or vehicle (control). Subsequently, thrombin (50 nM) or medium was added to the cell culture. APC significantly reduced thrombin-induced cell monolayer permeability, cell stiffening, and cell contraction, measured by electrical impedance, optical magnetic twisting cytometry, and traction microscopy, respectively, suggesting a barrier-protective response. The dynamics of the barrier integrity was also assessed by western blotting and immunofluorescence analysis of the tight junction ZO-1. Thrombin resulted in more elongated ZO-1 aggregates at cell-cell interface areas and induced an increase in ZO-1 membrane protein content. APC attenuated the length of these ZO-1 aggregates and reduced the ZO-1 membrane protein levels induced by thrombin. In conclusion, pretreatment with APC reduced the disruption of barrier integrity induced by thrombin, thus contributing to alveolar epithelial barrier protection.

Early relationship between very preterm infant and mother: The role of infant, maternal and dyadic factors

Pienipainoisen keskosen ja äidin varhainen suhde: Lapsen, äidin ja dyadisten muuttujien vaikutus Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia keskosvauvan ja äidin varhaista suhdetta. Tutkimuksessa selvitettiin myös vauvan itkukäyttäytymisen, vauvan sylissä olon ja äidin masentuneisuuden yhteyttä äidin ja keskosvauvan varhaiseen suhteeseen. Tutkimusryhmät koostuivat 32:sta (tutkimus I-II) ja 38:sta (tutkimus III-IV) keskosena syntyneestä vauvasta (syntymäpaino < 1501 g tai GI < 32 viikkoa) sekä 46:sta täysiaikaisena syntyneestä terveestä verrokkivauvasta. Lapsen ja äidin vuorovaikutusta arvioitiin 6 ja 12 kuukauden iässä (korjattu ikä) PCERAmenetelmällä. Äidin mielikuvia lapsestaan tutkittiin WMCI-haastattelulla, kun lapsi oli 12 kuukautta. Baby Day Diary -menetelmää käytettiin vauvan itkukäyttäytymisen ja sylissä olon keston mittaamisessa vauvan ollessa 5 kuukautta. Äidin masentuneisuutta arvioitiin EDPS-lomakkeella, kun lapsi oli 6 kuukautta. Tulokset osoittivat, että turvallisten kiintymyssuhdemielikuvien määrä tai vuorovaikutuksen laatu eivät keskosvauvan äideillä eronneet täysiaikaisina syntyneiden vauvojen äitien vastaavista. Ryhmien välillä ei löytynyt eroja myöskään dyadisen vuorovaikutuksen laadussa. Keskosena syntyneet lapset olivat kuitenkin vetäytyvämpiä ja heillä oli laadullisesti heikommat keskittymisen ja leikin taidot vuorovaikutustilanteessa 12 kuukauden iässä täysiaikaisina syntyneisiin lapsiin nähden. Lisäksi äidin masentuneisuus ja lapsen pitkittynyt itkuisuus olivat negatiivisessa yhteydessä vuorovaikutuksen laatuun keskosvauvojen ryhmässä. Vauvan itkukertojen määrän, sylissä olon keston sekä äidin ja vauvan vuorovaikutuksen laadun välillä löytyi positiivinen yhteys ainoastaan keskosena syntyneiden lasten ryhmässä. Tulostemme perusteelle toteamme, että lapsen ennenaikainen syntymä itsessään ei näytä muodostavan riskiä äidin vuorovaikutuksen laadulle tai turvalliselle kiintymyssuhteelle. Yhdessä muiden riskitekijöiden kanssa keskosuus kuitenkin altistaa vauvat ja heidän äitinsä varhaisen vuorovaikutuksen ongelmille. Lisäksi tuloksemme viittaavat siihen, että vauvan itku ja siitä seuraava sylissä olo toimivat suojaavana mekanismina pienipainoisen keskosen ja äidin varhaisessa suhteessa.

Social competence and loneliness during the school years - Issues in assessment, interrelations and intergenerational transmission

Väitöskirjassa tarkastellaan kouluikäisten lasten ja nuorten sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden mittaamista, yhteyksiä ja periytyvyyttä vanhemmilta heidän lapsilleen. Alakouluikäisten lasten tutkimusaineisto (n=985) koostuu lapsilta itseltään, heidän luokkatovereiltaan, opettajiltaan ja vanhemmiltaan vuosina 2000 - 2004 osana Merkitystä etsimässä – tutkimusprojektia (M. Vauras) kerätystä aineistosta. Mukana on itse-, toveri-, opettaja- ja vanhempien arviot lasten sosiaalisesta kompetenssista, seuranta-aineisto lasten yksinäisyydestä, opettajien arviot lasten motivationaalisesta orientaatiosta, standardoiduin testisarjoin arvioidut akateemiset taidot sekä lasten äitien ja isien arviot omasta yksinäisyydestään ja koetusta kyvykkyydestään toimia vanhempana. Yläkouluikäisten nuorten (n=386) aineisto koostuu vuosina 2006 – 2007 osana Sosioemotionaalinen oppiminen ja hyvinvointi yläkouluyhteisössä (P. M. Niemi) kerätystä nuorten yksinäisyyden, sosiaalisen ahdistuneisuuden ja sosiaalisen fobian seuranta-aineistosta. Mitattavuutta (päätavoite 1) tutkittiin erityisesti monitahoarviointien rakenteiden yhtenäisyyksiä, subjektiivisten arvioiden ajallista pysyvyyttä sekä mittareiden validiteettia ja reliabiliteettia testaamalla. Sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden keskinäisten yhteyksien lisäksi tarkasteltiin näiden yhteyttä alakoululaisten oppimiseen sekä yläkou¬lulaisten psykososiaaliseen hyvinvointiin (päätavoite 2). Kolmantena päätavoitteena oli selvittää yksinäisyyden mahdollista periytymistä vanhemmilta lapsille. Osana ensimmäistä päätavoitetta kehitettiin Monitahoarviointi sosiaalisesta kompetenssista (MASK) -arviointimenetelmä (artikkeli 1). Konfirmatorisen faktorianalyysin tulosten perusteella nelifaktorinen rakenne (prososiaalisuus sisältäen yhteistyötaidot ja empatiakyvyn sekä antisosiaalisuus sisältäen impulsiivisuuden ja häiritsevyyden) sopi sekä lasten itsensä, heidän luokkatovereidensa, opettajiensa että vanhempiensa tekemiin arviointeihin. Eri tahojen arviointien väliset korrelaatiot olivat tilastollisesti merkitseviä, joskin suhteellisen matalia, ts. eri tahojen näkökulmat lapsen sosiaalisesta kompetenssista ovat toisistaan eriäviä. Täten eri arvioitsijatahojen käyttäminen on kokonaisuuden tutkimisen kannalta tärkeää. Toisena mittaamiseen liittyvänä tavoitteena oli validoida Hozan, Bukowskin ja Beeryn (2000) sosiaalisen ja emotionaalisen yksinäisyyden mittari suomalaisille lapsille (artikkeli 3) ja nuorille (artikkeli 4) soveltuvaksi sekä tutkia, ovatko lasten ja nuorten arviot omasta yksinäisyydestään ajallisesti pysyviä. Alakoululaisten lasten osalta yksinäisyys, erityisesti sosiaalinen yksinäisyys osoittautui suhteellisen pysyväksi, mutta vahvistui entisestään yläkouluikäisten nuorten aineistoa tarkasteltaessa. Huomionarvoista sekä ala- että yläkoululaisten aineistoissa oli poikien kokema vahva emotionaalinen yksinäisyys. Molempien mittareiden osalta sekä validiteetti että reliabiliteetti todettiin hyväksyttäväksi ja niitä voidaan suositella lasten ja nuorten sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden arviointimenetelmiksi. Toisena päätavoitteena oli rakenneyhtälömallinnuksen keinoin tarkastella sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden yhteyksiä sekä keskenään (artikkelit 2 ja 3) että suhteessa lasten oppimiseen (artikkeli 2) ja nuorten psykososiaaliseen hyvinvointiin (artikkeli 4). Alakouluikäisten lasten osalta sosiaalinen kompetenssi oli yhteydessä pait¬si yksinäisyyteen myös opettajien oppilaistaan tekemiin motivationaalisen orientaation arvioihin sekä standardoiduin testien arvioituihin akateemisiin taitoihin. Yläkouluikäisten nuorten osalta yksinäisyys oli yhteydessä sosiaaliseen ahdistuneisuuteen ja sosiaaliseen fobiaan. Täten sosiaalisen kompetenssin voidaan katsoa olevan koululaisten hyvinvointia ja oppimista vahvistava, ja toisaalta yksinäisyyden nuorten psykososiaalista hyvinvointia heikentävä tekijä. Viimeisenä päätavoitteena mallinnettiin yksinäisyyden mahdollista periytyvyyttä. Ensimmäisessä vaiheessa periytyvyyttä tarkasteltiin koko perheen sisällä, vanhempien tai lasten sukupuolta erottelematta (artikkeli 2). Tässä rakenneyhtälömallissa vanhempien kokema yksinäisyys ennusti heikompaa kyvykkyydentunnetta vanhemmuudesta, joka edelleen ennusti lapsen heikompaa toveriarvioitua sosiaalista kompetenssia koulussa ja tätä kautta vahvempaa yksinäisyyden kokemusta. Toisessa mallissa eroteltiin äitien ja isien sekä tyttöjen ja poikien aineistot, jotta periytyvyyttä voitiin tarkastella äiti-tytär, äiti-poika, isä-tytär ja isä-poika dyadisuhteissa. Rakenneyhtälömallinnuksen tulosten perusteella sekä äitien että isien kokema yksinäisyys ennusti

Dental Health in Primary Teeth after Prevention of Mother-Child Transmission of Mutans Streptococci. A Historical Cohort Study on Restorative Visits and Maternal Prevention Costs

Mutansstreptokokkitartunnan ehkäisemisen pitkäaikaisvaikutukset maitohampaiden terveyteen. Kohorttitutkimus korjaavan hoidon määrästä ja kariesehkäisyn kustannuksista. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää varhaisen mutansstreptokokki (MS)-kolonisaation ehkäisyn pitkäaikaisvaikutuksia korkean kariesriskin omaavien lasten maitohampaistossa sekä tarkastella MS-tartunnan estämisen kustannuksia. Tiedot lasten hampaiden terveydestä ja hammashoitotoimenpiteistä syntymästä 10-vuotiaaksi sekä äiteihin kohdistuneen kariesehkäisyn kustannuksista kerättiin Ylivieskan terveyskeskuksen asiakirjoista. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 507 lasta, heistä 148 oli osallistunut aikaisempaan Ylivieskan äiti-lapsitutkimukseen, jossa verrattiin äitien käyttämän ksylitolipurukumin ja äidille tehtyjen fluori- tai klooriheksidiinilakkausten vaikutusta pikkulasten hampaiden terveyteen. Maitohammaskariesta esiintyi 10-vuotiaaksi asti merkitsevästi vähemmän lapsilla, jotka eivät olleet saaneet MS-tartuntaa alle 2-vuotiaana, heidän maitohampaansa säilyivät 3,4 vuotta kauemmin täysin ehjinä (p<0.001) ja he tarvitsivat vähemmän maitohampaiden korjaavaa hoitoa (p=0.005) kuin lapset, joiden hampaisto oli kolonisoitunut MS-bakteerilla jo 2-vuotiaana. Koska ksylitoliryhmän lasten MS-kolonisaatio oli vähäisintä, heidän maitohampaissaan oli vähemmän kariesta ja korjaavan hoidon tarvetta kuin kahden muun korkeariskisen ryhmän lapsilla. Äitien käyttämän ksylitolipurukumin kustannukset olivat yhteensä 116 euroa ja lapsen maitohampaiden säilyminen täysin ehjinä vuoden pidempään maksoi 37 euroa. Kun MS-tartunta oli saatu estettyä, korkean kariesriskin omaavien lasten hampaiden terveys oli samalla tasolla kuin keskimäärin koko ikäkohortilla. Lapsen maitohampaat säilyvät terveinä pidempään ja korjaavan hoidon tarve vähenee, kun MS-kolonisaatio alle 2-vuotiaana saadaan estettyä. Lapsen MS-kolonisaatio vähenee merkitsevästi, kun äiti käyttää ksylitolipurukumia lapsen ollessa 0-2 vuoden ikäinen, siten pikkulapsen äidin säännöllinen ksylitolipurukumin käyttö saattaa olla julkisen tereydenhuollon kannalta tarkoituksenmukainenterveyttä edistävä menetelmä.

Stability of Citrus tristeza virus protective isolate 'Pêra IAC' according to SSCP analysis of old and new lines of three sweet orange varieties

Clonal cleaning, followed by pre-immunization with protective complexes of Citrus tristeza virus(CTV), allowed the commercial cultivation of Pêra sweet orange, a variety that has great importance for Brazilian citriculture but is sensitive to the virus. The use of mild protective isolates in other citrus varieties, even those more tolerant to CTV, can also be of interest to prevent the spread of severe isolates. The aim of this study was to characterize, by means of SSCP (Single Strand Conformational Polymorphism) analysis of the coat protein gene, CTV isolates present in plants of the sweet orange cultivars Pêra, Hamlin and Valencia propagated from four budwood sources: 1) old lines, 2) nucellar lines, 3) shoot-tip-grafted lines, and 4) shoot-tip-grafted lines pre-immunized with the mild CTV protective isolate 'PIAC'. We also evaluated the correlation of the obtained SSCP patterns to stem pitting intensity, tree vigor and fruit yield. SSCP results showed low genetic diversity among the isolates present in different trees of the same variety and same budwood source and, in some cases, in different budwood sources and varieties. Considering tristeza symptoms, lower intensity was noted for plants of new, shoot-tip-grafted and pre-immunized shoot-tip-grafted lines, compared to old lines of the three varieties. The observed SSCP patterns and symptomatology suggested that more severe CTV complexes infect the plants of old lines of all three varieties. The protective complex stability was observed in the SSCP patterns of CTV isolates of some shoot-tip-grafted and pre-immunized clones. It was concluded that the changes detected in other electrophoretic profiles of this treatment did not cause loss of the protective capacity of CTV isolate 'PIAC' inoculated in the pre-immunization.

[Mother Machree]

Soitinnus: lauluääni (tenori), orkesteri.

Effect of plant density and seed position on mother plant on physiological characteristic of cocklebur (Xanthium strumarium) seeds

Experiments were conducted in 2010 to determine the influence of plant density and seed position on the mother plant on seed physiological characteristics of cocklebur (Xanthium strumarium). Cocklebur burs were collected in fall of 2010 from Research Farm of University of Agricultural Sciences and Natural Resources of Gorgan, Iran. The experiment was established as factorial arrangement using a completely randomized design with three replications. The factors included different densities of cocklebur (0, 2, 4, 6 and 8 plant m-2) and the top and bottom parts of the canopy. Non dormant seeds were used for determining cardinal temperatures and tolerance to salinity and drought stresses. Base, optimum and ceiling germination temperatures were estimated between 7.09 to 12.33, 32 to 35 and 44 to 45 respectively in different treatments. Salinity stress up to 300 Mm and osmotic potential 8 bar inhibited the germination completely. Comparison of base temperatures and sigmoid equation coefficients showed that seeds produced in the top had higher germination than those that produced at the bottom of the mother plant. It seems plant densities through seed position on the mother plant affect seed quality. Likewise changes of light quality and quantity in shade environment increased seed dormancy in matured seeds. Shade environment affect seed germination on mother plant that increased dormancy of seeds maturing under shade be an adaptive response that reduces the probability of germination of offspring under unfavorable (shade, competitive) conditions.

Interleukin-12 and protective immunity to schistosomes

The attenuated vaccine against Schistosoma mansoni induces Th1-mediated protective immunity and we have sought to identify a role for IL-12 in this model. Elevated levels of IL-12 (p40 mRNA) were detected in the lymph nodes (LN) and the lungs of vaccinated mice, whilst treatment of vaccinated mice with anti-IL-12 antibodies decreased the ratio of IFNg:IL-4 secreted by in vitro-cultured LN cells. However, there was only marginal abrogation of the level of resistance in these mice. Soluble antigens from the lung-stage of the parasite (SLAP) appeared to be efficient stimulators of IFNg and IL-12 secretion. These antigens when used to immunise mice in conjunction with IL-12 as an adjuvant, elicited a polarised Th1 response with abundant IFNg secretion but no IL-4. This immunisation regime also induced significant protection against reinfection, whereas inoculation of mice with SLAP alone did not. The induction of a dominant Th1 response using SLAP + IL-12 probably operates via IFNg production by natural killer (NK) cells stimulated by IL-12, since in vivo ablation of NK cells using anti-NK1.1 antibody reduced CD4+-dependent IFNg production from cultured LN cells by over 97%. Nevertheless, in mice with a genetic disruption of the IFNg receptor, administration of SLAP + IL-12 induced levels of IFNg equal to those in wild-type mice, thus showing that in this model IL-12 can directly prime T cells independent of IFNg. Clearly, IL-12 has a critical role in protective immunity to schistosomes and it may aid the development of an effective vaccine against this disease

Use of a cysteine proteinase from Carica candamarcensis as a protective agent during DNA extraction

We describe the use of a plant cysteine proteinase isolated from latex of Carica candamarcensis as a protective agent during isolation of bacterial DNA following growth in culture of these cells. Between 100 to 720 units of proteinase (1 µg = 6 units) afforded good DNA protection when incubated with various kinds of microorganisms. Agarose gel electrophoresis showed that the resulting DNA was similar in size to DNA preparations obtained by treatment with proteinase K. The viability of the resulting material was checked by PCR amplification using species-specific primers. After standing at room temperature (25oC) for 35 days, the enzyme lost 10% of its initial activity. The enzyme stability and good yield of DNA suggest the use of this proteinase as an alternative to proteinase K.

Ethological analysis of mother-pup interactions and other behavioral reactions in rats: effects of malnutrition and tactile stimulation of the pups

Mother-pup interaction, as well as other behavioral reactions were studied during the lactation period in 24 litters of Wistar rats and their dams fed either a 16% (control - C; 12 litters) or a 6% (malnourished - M; 12 litters) protein diet. The diets were isocaloric. Throughout lactation there was a 36.4% weight loss of M dams and a 63% body weight deficit in the M pups when compared to control pups. During this period, half of the litters were exposed daily to additional tactile stimulation (CS or MS), while the other half were submitted to normal rearing conditions (CN or MN). The tactile stimulation of pups (handling) consisted of holding the animal in one hand and gently touching the dorsal part of the animal's body with the fingers for 3 min. A special camera and a time-lapse video were used to record litter behavior in their home cages. Starting at 6 p.m. and ending at 6 a.m., on days 3, 6, 12, 15, 18 and 21 of lactation, photos were taken at 4-s intervals. An increase in the frequency (154.88 ± 16.19) and duration (455.86 ± 18.05 min) of suckling was observed throughout the lactation period in all groups compared to birth day (frequency 24.88 ± 2.37 and duration 376.76 ± 21.01 min), but the frequency was higher in the C (84.96 ± 8.52) than in the M group (43.13 ± 4.37); however, the M group (470.2 ± 11.87 min) spent more time suckling as compared with the C group (393.67 ± 13.09 min). The M dams showed a decreased frequency of resting position throughout the lactation period (6.5 ± 2.48) compared to birth day (25.42 ± 7.74). Pups from the C group were more frequently observed separated (73.02 ± 4.38) and interacting (258.99 ± 20.61) more with their mothers than the M pups (separated 66.94 ± 5.5 and interacting 165.72 ± 12.05). Tactile stimulation did not interact with diet condition, showing that the kind of stimulation used in the present study did not lead to recovery from the changes induced by protein malnutrition. The changes in mother-pup interaction produced by protein malnutrition of both may represent retardation in neuromotor development and a higher dependence of the pups on their mothers. These changes may represent an important means of energy saving and heat maintenance in malnourished pups.