Tulkintoja profession vallasta – Diskurssianalyyttinen tutkimus Suomen Lääkärilehden pääkirjoituksista vuosilta 2009 ja 2010

Terveydenhuollon tila on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua sekä Suomessa että muualla maailmassa. Väestön ikääntyminen ja lääketieteen kehitys ovat saaneet huomion kiinnittymään terveydenhuollon resursseihin ja toimivuuteen ja johtamisesta on muodostunut kriittinen tekijä. Yksi terveydenhuollon keskeisimmistä toimijoista on lääkäriprofessio, jolla on yhteiskunnassamme ainutlaatuisen vahva asema. Profession asema ja valta tulevat selkeästi esiin terveydenhuollon tilasta tai johtamisesta keskusteltaessa tai sitä tutkittaessa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin lääkäriprofession valtaa siten, että kohteena oli kieli ja sitä kautta rakentuvat merkityssysteemit. Tutkimus pohjautui sosiaalisen konstruktionismin käsitykseen, jonka mukaan kielenkäyttö luo sosiaalista todellisuutta. Lääkäriprofession valtaa tutkittiin diskurssianalyysin keinoin. Tavoitteena oli selvittää, minkälaista kuvaa profession vallasta tuotetaan lääkärien ammattijulkaisun pääkirjoitusten diskursseissa. Tutkimusta taustoitettiin profession ja vallan käsitteiden avulla. Analyysin kohteena olivat Suomen Lääkärilehden pääkirjoitukset vuosilta 2009 ja 2010. Analyysissä kiinnitettiin huomiota tekstien lisäksi kielenkäyttäjiin sekä kielenkäyttötilanteisiin ja -ajankohtaan. Konteksteiksi määriteltiin terveydenhuollon tila tarkasteluajankohtana sekä itse professio taustakehyksenään Suomen Lääkäriliitto. Aineistosta muodostettiin neljä erilaista diskurssia: valtaa vahvistava, valtaa puolustava, valtaa ylläpitävä ja valtaa suojeleva diskurssi. Vahvistava diskurssi pyrki laajentamaan profession vallan vaikutusaluetta ja lujittamaan profession roolia terveyspoliittisena toimijana. Puolustava diskurssi keskittyi asiantuntijuuden ja asiantuntijan vallan tukemiseen. Ylläpitävä diskurssi korosti Suomen Lääkäriliiton roolia ja liiton asemaa lääkärikunnan edunvalvojana. Suojeleva diskurssi pyrki pitämään lääkärin ja potilaan välisen suhteen koskemattomana. Diskurssit rakentuivat muun muassa poliittisen päätöksenteon käytännöistä, terveyskeskusten tilasta, johtamisen ja priorisoinnin kysymyksistä sekä luottamuksesta. Profession valtaa olivat rakentamassa lehden pääkirjoittajat, Suomen Lääkäriliiton edustajat sekä joukko muita asiantuntijoita. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lääkäriprofessiolla on vankka asema terveydenhuollon sektorilla. Diskurssien taustalla ei ollut havaittavissa profession aseman horjumista, vaikka ympäristö aiheuttaa jatkuvia muutoksia työhön, työympäristöön ja sidosryhmäsuhteisiin. Kaikki toimijat olivat syvästi huolissaan terveydenhuollon tilasta. Diskurssien tavoitteena oli toimivampi terveydenhuolto itse profession, potilaiden ja yhteiskunnan kannalta. Terveyspoliittisessa keskustelussa voidaan käytetyn retoriikan perusteella pohtia, jakaako lukijakunta kirjoittajien kriittisen kannan esitettyihin asioihin ja vahvistaako käytetty retoriikka profession asemaa.

Eettiset sijoitusrahastot ja niiden sijoitusstrategiat Suomessa

Eettiset sijoitusrahastot ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan samalla kun sijoittajien kiinnostus eettiseen sijoittamiseen on kasvanut. Eettiset sijoitusrahastot ovat keino yhdistää sijoittamisen taloudelliset näkökulmat eettisiin arvoihin. Eettiselle sijoittamiselle ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää, mutta tässä tutkimuksessa sillä tarkoitetaan taloudellisten, yhteiskunnallisten ja ympäristöllisten näkökulmien huomioon ottamista sijoituspäätöksenteossa. Eettisten sijoitusrahastojen tavoitteena on siis tuottaa voittoa eettiset arvot huomioon ottaen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Suomessa myynnissä olevien eettisten sijoitusrahastojen sijoitusstrategioita ja niiden toteuttamista eli mitkä ovat sijoitusrahastojen lopullisia sijoituskohteita niin maantieteellisen kuin toimialajakaumankin kautta. Tutkimuksen pääongelma muotoillaan kysymysmuotoon seuraavasti: Millaisia ovat suomalaisten eettisten sijoitusrahastojen sijoitusstrategiat? Jotta tähän tutkimusongelmaan voitaisiin vastata, on tärkeää selvittää myös, mitä ovat eettiset sijoitusrahastot ja mitä on rahastosijoittaminen. Sijoitusstrategia on sijoittajan kannalta erittäin tärkeä rahastoa koskea rajaus, sillä sen avulla määräytyvät rahaston sijoituskohteet ja sitä kautta rahaston riski. Tutkimus on tehty piensijoittajan näkökulmasta, koska kotitaloudet ovat merkittävä rahastosijoittamisen sijoittajaryhmä. Tarkastelun kohteina olivat seitsemän suomalaisen eettisen sijoitusrahaston sijoitusstrategiat ja rahastojen suurimmat sijoituskohteet. Sijoitusstrategioiden todettiin eroavan toisistaan muutamia yhtäläisyyksiä lukuun ottamatta: yli puolet rahastoista harjoitti negatiivista arvottamista. Muita yhtenäisyyksiä olivat ilmastonmuutoksen hillitseminen ja ympäristöteknologia. Tutkimuksessa analysoitiin lisäksi sijoituskohteissa tapahtuneita muutoksia vuosien 2009 ja 2010 välillä. Muutokset olivat sijoitusten maantieteellisessä jakaumassa kokonaisuutena vähäiset, suurin osa sijoituksista kohdistui molempina vuosina Amerikkaan ja Eurooppaan. Toimialajakaumaa tarkasteltaessa muutosta oli enemmän, mutta molempina vuosina suosituimmat toimialat olivat terveydenhuolto sekä teollisuustuotteet ja -palvelut. Eettisten sijoitusrahastojen välisiä samoja sijoituskohteita oli suurimpien sijoitusten joukossa hyvin vähän, ainoastaan neljä yritystä vuonna 2010, joihin kahdella eri rahastolla oli sijoituksia. Tutkimuksen perusteella ei voida sanoa, mikä rahastoista olisi eettisin, sillä se riippuu jokaisen sijoittajan omasta arvomaailmasta. Rahastojen eettisyyttä voidaan pohtia kaikkien tarkasteltujen kriteerien avulla, muun muassa läpinäkyvyyden, maantieteellisen jakauman, toimialojen, sijoituskohteiden sijoittumisen eettisillä listauksilla sekä käytettyjen valintamenetelmien kautta.

Lääkäripalveluyritysten tunnistamat kilpailuedut ja toimialan kilpailuvoimat

Tutkimuksessa kuvataan yksityisten lääkäripalveluyritysten kilpailuetuja. Tutkimus ottaa kantaa taloustieteissä esiintyviin kilpailuetuteorioihin ja pyrkii löytämään toimialan kilpailuvoimia. Tutkimuksessa syvennytään myös toimialan rakenteeseen, sen merkitykseen kilpailuedun luomisessa sekä peilataan alan kirjallisuutta toimialan todelliseen rakenteeseen. Empiirisen aineiston kerääminen toteutetaan teema-haastattelumenetelmällä. Haastattelu on laadullinen tutkimus, jonka tarkoitus on paljastaa toimialan kilpailuvoimia ja selvittää, miten yritykset säilyttävät kilpailuetujaan. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa käytetään viiden kilpailuvoiman mallia ja yrityksen resurssiperustaista näkemystä. Tutkimus osoittaa toimialan olevan monitahoinen ja kompleksinen kokonaisuus, joka koostuu monia toisiaan tukevista osista. Yritykset tuottavat lääkäripalveluiden lisäksi myös muita palveluita, jotka osaltaan tukevat kilpailuetua tutkittavassa liiketoiminnassa. Haastattelujen perusteella voidaan todeta kilpailuetujen syntyvän tekijöistä kuten sosiaaliset prosessit, jotka syntyvät yrityksissä jokapäiväisen toiminnan sivutuotteena. Lisäksi tärkeitä ovat yritysten ja asiakkaiden väliset suhteet sekä yrityksen suhteet omaan työvoimaansa, jolla palvelut tuotetaan.

Hakkeen kuivaus ennen varastointia ja biopolttoaineterminaalin suunnittelu

Lempäälään aiotaan rakentaa uusi kaukolämpölaitos, jossa polttoaineena käytettäisiin haketta. Nykyään Lempäälässä tuotetaan kaukolämpöä maakaasulla, jonka käyttämisestä halutaan siirtyä käyttämään lähialueilta saatavaa biopolttoainetta. Tässä työssä halutaan selvittää, mitä hyötyjä saataisiin hakkeen koneellisesta kuivauksesta. Työn toisena tavoitteena on suunnitella ja pohtia biopolttoaineterminaalin rakentamista sekä käsitellä hakkeen varastointia yleensä. Työssä tutustutaan hakkeeseen aiheesta kertovan kirjallisuuden avulla. Työssä on myös laskettu hakkeen kuivauksesta saatavia hyötyjä hakkeen lämpöarvoon sekä energiatiheyteen. Erityisesti perehdytään metsätähdehakkeeseen, rankahakkeeseen, kuorihakkeeseen sekä sahanpuruun. Laskelmien tuloksista on havaittu, että suurin hyöty hakkeen energiatiheyden parantumisessa saadaan kun hake kuivataan 35 % kosteuspitoisuuteen. Tämän jälkeen energiatiheyden paraneminen tapahtuu hitaammin. Hakkeen kuivauksesta saadaan myös muita hyötyjä kuin energiatiheyden paraneminen. Kuivan hakkeen käsittelyn ja varastoinnin on havaittu olevan vaivattomampaa kuin märän hakkeen. Biopolttoaineterminaalin ja voimalaitoksen tulisi sijaita rinnakkain, jotta hakkeen kuivauksesta saadaan mahdollisimman kustannustehokasta. Näin ollen syntyisi myös säästöjä hakkeen kuljetuksen suhteen. Biopolttoaineterminaalin rakentamista varten tarvittaisiin tilaa alustavien laskelmien perusteella noin yksi hehtaari. Työssä on myös laskettu biopolttoaineterminaalin rakentamisesta aiheutuvia kustannuksia sekä hakkeen kuljetuksesta koituvia logistiikka kustannuksia. Haketerminaalin ja voimalaitoksen sijaintia Lempäälässä on myös kartoitettu.

ARVONLISÄVEROTUS SIJOITUSPALVELUISSA : rajanveto verottoman rahoituspalvelun ja verollisen palvelun välillä

Arvonlisävero on yleinen kulutusvero, joka pääsääntöisesti koskee kaikkea vaihdantaa. Euroopan unionin jäsenvaltiot kuuluvat yhteiseen arvonlisäverojärjestelmään ja arvonlisäverodirektiivien puitteissa ne säätävät omat arvonlisäverolakinsa. Arvonlisäverotuksessa on tietyt suoritteet, kuten rahoituspalvelut, jätetty poikkeuksellisesti sen ulkopuolelle. Rahoituspalvelujen verottomuutta on perusteltu muun muassa verotusteknisillä vaikeuksilla ja sillä että niiden verottaminen olisi kansainvälisestikin ongelmallista. Arvonlisäverolaissa on määritelty verottomat rahoituspalvelut, joita ovat maksuliike, valuutanvaihto, arvopaperikauppa, takaustoiminta, luotonantajan harjoittama luoton hallinta, luotonanto ja muu rahoituksen järjestäminen sekä takaisin maksettavien varojen hankinta yleisöltä ja muu varainhankinta. Arvonlisäverottomat rahoituspalvelut ovat olennaisesti osa sijoituspalveluja ja niiden arvonlisäverotuksessa raja verottomien rahoituspalvelujen ja verollisten palvelujen välillä on osoittautunut erityisen hankalaksi ja tulkinnanvaraiseksi. Selkeiden sääntöjen puuttuessa rahoituspalvelujen tuottajille aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia lähinnä selvitystyön takia. Sijoituspalvelulla tarkoitetaan tässä yhteydessä sellaisia palveluita, joiden tarjoamiseen vaaditaan Sijoituspalveluyrityksistä annetun lain tai Sijoitusrahastolain mukainen Finanssivalvonnan myöntämä toimilupa. Verotonta rahoituspalvelua tarjoavat yritykset ovat useimmiten verovelvollisia jostakin harjoittamastaan toiminnasta, sillä luettelo verottomista rahoituspalveluista on tyhjentävä ja sen soveltamisalaa tulkitaan suppeasti. Käsitteenä vapautuksen kohteena oleva rahoituspalvelu on kuitenkin epätarkka. Verotuksellisesti ongelmallisten palvelukokonaisuuksien myynnissä konsultoinnin, neuvonnan ja teknisen toteuttamisen korostuminen sekä verottoman toiminnan epäolennaisuus kokonaisuuteen nähden ovat antaneet perusteita verottamiselle. Lainsoveltajan näkökulmasta erityisen tulkinnallisiksi saattavat tulla hoidon tai neuvonnan ja arvopaperinvälityksen erot. Neutraalisuuden periaatteen mukainen arvonlisäverotuksen vähennysoikeudella on tässä oma merkityksensä. Vähennystä koskevat kysymykset tulevat arvioitaviksi ainakin silloin, kun rahoitustoimenpiteiden yhteydessä on käytetty juridisia tai muita asiantuntijapalveluja. Tällöin on ratkaistava onko kustannus osa arvonlisäverollisen toiminnan yleiskuluja vai kohdistuuko kustannus arvonlisäverottomaan toimintaan. Näin ollen on tarpeellista täsmentää, mitkä toimet ovat osa rahoituspalvelua ja muodostavat erillisen kokonaisuuden, ja millä on verosta vapautetun palvelun erillinen ja olennainen luonne. Oikeudellinen ongelma muodostuu siitä, milloin toimet kuuluvat rahoituspalvelua koskevan vapautuksen soveltamisalaan.

Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen seutu- ja yhdystieverkon merkitsevyysluokitus : Poikkileikkaus vuoden 2012 tilanteesta

Työssä tarkastellaan Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen alueen kaikkien seutu- ja yhdysteiden merkittävyyttä tieosittain. Seutu- ja yhdystieverkon tiejaksot, joiden KVL on alle 500 ajoneuvoa vuorokaudessa, kuuluvat tässä työssä vähäliikenteiseen tieverkkoon. Tiet, joiden KVL on vähintään 500 ajoneuvoa vuorokaudessa, kuuluvat keskivilkkaaseen tieverkkoon. Tarkasteltavan tieverkon kokonaispituudeksi muotoutui näin ollen 3 430 kilometriä. Merkitsevyysluokitus jakaantuu kolmeen pääluokkaan ja niihin sisältyviin yksittäisiin merkitsevyystekijöihin. Pääluokka 1 sisältää säännöllisen henkilöliikenteen, pääluokka 2 säännöllisen tavaraliikenteen ja pääluokka 3 muita tekijöitä. Koska vähäliikenteinen ja keskivilkas tieverkko eroavat merkityksellisesti ja liikenteellisesti toisistaan, laadittiin niille kunkin pääluokan osalta omat erilliset merkitsevyystekijänsä. Pääpiirteissään luokitus on molemmilla samansuuntainen, mutta eroja syntyy merkitsevyystekijöiden erilaisista painotuksista ja pääluokkien alla tarkasteltavista merkitsevyystekijöistä. Työn aikana käydyssä vuoropuhelussa keskusteltiin monien merkitsevyystekijöiden lisäämisestä osaksi merkitsevyysluokitusta. Osa vuoropuhelun aikaisista tekijöistä lisättiin osaksi merkitsevyysluokitusta, osa jätettiin perustellusti pois. Päätettyjen merkitsevyysluokkien, niiden pisteiden ja painoarvojen perusteella kullekin tieosuudelle laskettiin merkitsevyyspisteiden summa. Merkitsevyyspisteiden perusteella tieosat jaettiin neljään eri luokkaan, joista luokka 1 on merkittävin ja luokka 4 vähiten merkittävä. Merkitsevyysluokitukset toimivat apuna niin sanotun alemman tieverkon hankkeiden priorisoinnissa ja tienpidon ohjelmoinnissa. Työssä laaditun tietokannan avulla voidaan tehdä lisäanalyysejä esimerkiksi silloin, kun halutaan asettaa tiet parantamisen osalta kiireellisyysjärjestykseen. Merkitsevyysluokituksia voidaan hyödyntää esimerkiksi hoito- ja soratieluokituksissa, päällystettyjen teiden ylläpitoluokituksessa, rakenteen parantamishankkeiden priorisoinnissa, täsmähoitokohteita määritettäessä ja tien hallinnollisen luokituksen muutoksissa. Merkitsevyysluokitukset toimivat myös apuvälineenä sidosryhmien, kuten esimerkiksi maakuntaliittojen ja kuntien, kanssa käytävässä vuoropuhelussa. Tietokantaan on rakennettu myös herkkyystarkasteluosio. Muuttamalla minkä tahansa merkitsevyystekijän pistearvoa tai pääluokkien painotusta, muuttaa tietokanta jokaisen tieosan sijoitusta automaattisesti. Uusi sija samoin kuin sijamuutos näkyvät alkuperäisen sijoituksen vieressä, jolloin jokaisen tietokantaa käyttävän on helppo ja havainnollista tehdä haluamiaan herkkyystarkasteluja. Herkkyystarkastelun avulla voi myös reaaliajassa nähdä pisteytyksessä tapahtuvan muutoksen vaikutuksen luokituksen jakaumaan. Työkalu laskee automaattisesti luokituksen ja näyttää merkitsevyysluokkien kilometri- ja tieosajakauman.

Kansainvälisen kriisinhallintaympäristön muutos ja suomalainen kriisinhallintastrategia

Kylmän sodan jälkeisten vuosikymmenten aikana kriisinhallinnan toimintaympäristön globaali kehitys on tehnyt maailmastamme monimutkaisemman. Kriisinhallintaympäristössä vallitsevan turvallisuusjärjestelmän luonnetta ei ole ennalta määrätty, ja kansallinen kriisinhallintastrategia määrittyy jatkuvasti uudelleen kriisinhallinnan toimintaympäristön tapahtumien seurauksena. Laajentunut ja muuttunut kriisinhallintaympäristö kiihdyttää tarvetta näiden muutosten ymmärtämiseen ja analysoimiseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kansainvälisen kriisinhallintaympäristön muutos ilmenee suomalaisessa kriisinhallintastrategiassa. Tutkimuksen teoriaperusta muodostuu useamman kansainvälisen politiikan paradigmojen perusolettamuksista. Tutkimuksessa tukeudutaan teoriatriangulaatioon klassisen realismin, uusrealismin, konstruktivismin ja neoliberalismin pääteesejä hyödyntäen. Tutkimusmenetelmänä on laadulliseen tutkimukseen soveltuva teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimuksen tavoitteeseen päästään kolmen alatutkimuskysymyksen avulla, miten kansainvälinen toimintaympäristön ja kriisinhallinnan piirteet ovat muuttuneet kylmän sodan jälkeen, minkälaista sotilaallinen kriisinhallinta tulee olemaan lähitulevaisuudessa, ja onko kansallisessa kriisinhallintastrategiassa havaittavissa ristiriitaa tai puutteita. Tutkimuksen tärkeimpänä empiirisenä lähteenä on valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko (2012). Voimassaoleva valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko linjaa Suomen tavoitteeksi osallistua vaativaan kriisinhallintaan laaja-alaisesti YK:n, EU:n, Naton ja Etyjn operaatioissa. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, ettei Suomen kriisinhallintatoiminta tänä päivänä täysin vastaa, mitä kansalliset strategiat kriisinhallinnasta linjaavat. Suomi osallistuu tällä hetkellä pääosin vain matalan profiilin kouluttamis-, konsultaatio- ja tukitoimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on valmentaa muita toimijoita toimimaan kompleksisessa kriisinhallinnan toimintaympäristössä. Kriisinhallinnan muutokset mm. operaatioiden vaativuuden kasvaessa ovat vaikuttaneet Suomen kriisinhallintaosallistumiseen. Osallistuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan on sekä kriisinhallintahenkilöstön määrän että operaatioiden sotilaallisen vaativuuden osalta hyvin maltillista. Myös tosiasiallinen yhteistyö eri toimijoiden kanssa ilmenee vain muutaman sotilaallisen kriisinhallintaoperaation kautta. Suomen kriisinhallintaprofiilin voidaan todeta olevan tällä hetkellä jopa heikko.

Ammoniumin, fosfaatin ja nitraatin poisto adsorption avulla

Kiinnostus ravinneionien ammoniumin, fosfaatin ja nitraatin poistoon liittyy niiden ne-gatiivisiin ympäristövaikutuksiin ja niiden poistoon jätevesistä on olemassa erilaisia tekniikoita. Tässä työssä ionien poistoa tutkittiin adsorptiotekniikan avulla. Siinä perus-ajatuksena on ionin kiinnittyminen adsorbentin pintaan, jolloin sen poistaminen käsitel-tävästä vedestä on mahdollista. Tässä diplomityössä tutkittiin eri adsorbentteja ammoniumin, fosfaatin ja nitraatin poistoon, ja päämääränä oli niiden yhtäaikainen poistaminen. Kokeita tehtiin niin laboratoriossa valmistetuille ravinneliuoksille kuin Yara Suomi Oy:n Siilinjärven (Yara) toimipaikalta toimitetuille vesille. Yaran vesien osalta pääpaino oli ammoniumin poistossa. Tutkimuksen haasteina olivat ionien erilaiset varaukset, jolloin esimerkiksi positiivisesti varautunut ammoniumioni kiinnittyi negatiivisesti varautuneen adsorbentin pintaan hel-poiten. Toisaalta negatiivisesti varautuneet anionit fosfaatti ja nitraatti suosivat positiivi-sesti varautuneita adsorbentteja. Myös muiden ionin läsnäolo joko edisti tai esti adsorboitumista ja joissain tapauksissa pH:lla oli suuri merkitys prosessin onnistumiseen. Saatuja tuloksia tarkasteltiin tutkittujen ionien poistoprosenttien ja isotermimallinnuksien kautta unohtamatta muita esille tulleita seikkoja. Saatujen tulosten mukaan etenkin kalsinoitu hydrotalsiitti poisti fosfaattia ja nitraattia, mutta se ei mainittavasti toiminut ammoniumille. Ammoniumille sen sijaan toimi par-haiten zeoliitit ja bentoniitti, jotka vähensivät myös Yaran vesien ammoniumpitoisuutta. Ionien yhtäaikainen poistaminen oli haastavaa ja sen parempi ymmärtäminen edellyttää jatkotutkimuksia. Yksi jatkotutkimuskohde voisi olla eri adsorbenttien yhdistäminen keskenään, ja tästä saatiin jo alustavia, rohkaisevia tuloksia.

Rajavartioaseman johtaminen : rajavartioaseman päälliköiden ja varapäälliköiden käsityksiä rajavartioaseman johtamisesta

Rajavartiolaitoksen hallintoyksiköissä siirryttiin kaksiportaiseen organisaatiorakenteeseen vuoden 2011 alussa. Organisaatiomuutoksessa raja- ja merivartioalueet sekä niiden johtopaikat lakkautettiin hallinnollisena tasona. Yksi osa organisaatiorakennemuutosta oli pienempien raja- ja merivartioasemien yhdistäminen suuremmiksi ja toimintakykyisemmiksi yksiköiksi, jolloin osa rajavartioasemista siirrettiin kuntakeskuksiin. Pohjois-Karjalan rajavartiostossa kolme rajavartioaluetta lakkautettiin ja alueilla olleet kahdesta kolmeen rajavartioasemaa yhdistettiin. Pohjois-Karjalan rajavartiostossa on tällä hetkellä kolme rajavartioasemaa, joiden päälliköiden johdettavaksi tulivat resursseiltaan suuremmat rajavartioasemat sekä vastuu rajaturvallisuuden ylläpitämisestä laajemmalla toiminta-alueella. Tämän tutkielman tavoitteena oli kuvailla rajavartioaseman johtamista Pohjois-Karjalan rajavartiostossa nykyisessä kaksiportaisessa organisaatiossa ja tuottaa ilmiöstä uutta tietoa. Päätutkimuskysymyksenä oli: ”Millaista on rajavartioaseman johtaminen rajavartioaseman päällikön näkökulmasta?” Tutkielman päätavoitteen pyrin saavuttamaan selvittämällä ensin johtamisen nelikentän käsitteitä ja kuvaamalla rajavartioaseman toimintaympäristöä. Seuraavaksi keräsin empiirisen tutkimusaineiston haastattelemalla Pohjois-Karjalan rajavartioston rajavartioasemien päälliköitä ja varapäälliköitä. Haastattelut toteutin teemahaastattelumenetelmällä. Tutkittavasta ilmiöstä tuotettu uusi tieto muodostui tutkimusaineistosta teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä muodostetuista alakategorioista. Yläkategoriat muodostivat haasteet, sekä johtamisen nelikenttämallin käsitteet, jotka ohjasivat sisällönanalyysiä muodostaen näkökulmat tarkastella tutkimusaineistoa. Keskeisenä johtopäätöksenä on, että rajavartiolaitoksen organisaatiorakenteenmuutos on muuttanut rajavartioaseman päällikön tehtäviä. Rajavartioaseman johtamisessa kokonaisuuden hallinta sekä rajavartioston toiminnan suunnitteluun ja ympäröivän yhteiskunnan toimintaan osallistuminen edustustehtävien muodossa ovat lisääntyneet ja korostuneet. Rajavartioaseman päällikön tehtävät painottuvat asioiden johtamiseen organisaatiorakenteiden kautta. Tutkimustulosten mukaan keskeinen haaste rajavartioaseman johtamisessa on tasapainon löytäminen asioiden johtamisen ja johtajuuden välillä. Muita johtamiseen kohdistuvia haasteita aiheuttavat valtion säästövelvoitteet ja siihen kiinteästi liittyvät ilmiöt, kuten alaisten työhyvinvoinnin ja motivaation heikkeneminen. Hyvän hengen ylläpitämiseen tulisikin tulevaisuudessa kiinnittää erityistä huomiota rajavartioasemalla.

Ääri-islamilainen terrorismi ja sen aiheuttamat turvallisuusuhat kylmän sodan jälkeen

Terrorismia on esiintynyt kautta aikojen. Sen taustalla ovat olleet monenlaiset pyrkimykset. Yleisesti terrorismiin on aina liittynyt väkivallan käyttäminen jossakin muodossaan. Tämä tutkimus on luonteeltaan laadullinen, kvalitatiivinen tutkimus. Pääasiallisena tutkimusmenetelmänä on käytetty dokumenttianalyysiä. Lähdemateriaalin tukena on käytetty myös yhtä asiantuntijahaastattelua. Lähdemateriaalia koostuu lähiaikoina kirjoitetusta ääri-islamilaista terrorismia käsittelevästä kirjallisuudesta, monikansallisten tutkimusryhmien raporteista, lehtiartikkeleista ja internet-lähteistä. Tutkielman tavoitteena on vastata tutkimuskysymyksiin, mitkä on esitetty seuraavasti: - Mitä ääri-islamilainen terrorismi on? - Minkälaisia turvallisuusuhkia ääri-islamilainen terrorismi aiheuttaa? Tutkimuksessa ilmeni, että ääri-islamilainen terrorismi on suureen tuhovaikutukseen pyrkivää terrorismia, mikä on globaalisti toimivaa. Ääri-islamilaiset terroristiliikkeet muodostavat maailmanlaajuisesti toimivan terroristijärjestöjen verkoston. Islamilaiset ääri-liikkeet ovat euroopassakin nykyään suurin terrorismiuhka. Ääri-islamilaisista terroristiliikkeistä merkittävin lienee edelleen al-Qaida, vaikka siihen ollaankin kohdistettu runsaasti varotoimia. Ääri-islamilaisen terrorismin kohteina ovat maallistuneet muslimihallitukset, Israel, Yhdysvallat ja muut länsivaltiot. Pommi-iskut ovat olleet yleisimpiä ääri-islamilaisten terrori-iskujen toteutustapoja. Muita ääri-islamilaisen terrorismin myötä esiin tulleita turvallisuusuhkia ovat massiiviset itsemurhaiskut, kidnappaukset, terroristipropaganda ja cbrn-aseiden leviäminen terroristien käsiin.

Brasilian, Intian, Kiinan ja Venäjän kehittyminen ja niitä koskevat ennusteet poliittisen realismin näkökulmasta

Valtiollisten instituutioiden laatiman tulevaisuustutkimuksen tarkoituksena on palvella poliittisia päämääriä luomalla pohjaa hallinnon suunnitelmille tavoitteiden saavuttamiseksi. Tulevaisuudentutkimuksen taustalla on uskomus siihen, että tulevaisuustiedon muodostaminen ei ole arvovapaata ja tulevaisuustiedon tarkoituksena on toimia suunnitelmien tai strategioiden lähtökohtana. Kansainvälisen politiikan tutkimuksen kohteena olevat ilmiöt ovat sijoittuneet perinteisesti nykyhetkeen tai menneisyyteen. Tulevaisuussuuntautuneisuuden haasteena on pidetty metodologian heikkoutta. Tässä tutkimuksessa selvitetään integroivan kirjallisuuskatsauksen avulla, miten Brasilian, Intian, Kiinan ja Venäjän kehitystä arvioidaan Yhdysvaltojen tiedustelun, Britannian puolustusministeriön, Venäjän tiedeakatemian ja Yhdistyneiden Kansakuntien laatimissa tulevaisuustutkimuksissa. Tutkimuksessa selvitetään, mitä keskeisiä eroja valtioiden kehityksestä esitettyjen ennusteiden välillä on löydettävissä, ja mistä erot voivat johtua. Samalla tutkimuksessa tiivistetään kyseisten valtioiden kehitystä koskevaa tietoa. Tutkimuksen analyysiä tukeva, sekundäärinen aineisto muodostuu valtiokohtaisista ennusteista, tieteellisistä artikkeleista ja julkaisuista. Tutkimuksen näkökulman muodostaa poliittisen realismin teoria. Tutkimukset tarkastelevat tulevaisuutta eri näkökulmista. Erilaisen näkökulman vuoksi niissä käytetään osin erilaisia tekijöitä muutoksen analyysin kohteina. Selkeimmin muista tutkimuksista eroaa Venäjän tiedeakatemian tutkimus. Myös YK:n tutkimus eroaa muista, varsinkin metodologian, mutta myös institutionaalisen taustansa vuoksi. Molempien edellä mainittujen tutkimuksellisia tausta olettamia voidaan pitää liberalistisina. Britannian puolustusministeriön tutkimus on toteutettu selkeimmin realismin perusolettamuksien näkökulmasta ja sen päämäärää voidaan pitää osin uhkien turvallistamiseen tähtäävänä. Yhdysvaltojen tiedustelun tutkimuksessa voidaan nähdä pyrkimys suunnan näyttämisestä kohti toivottua tulevaisuutta. Tutkimuksessa esitetään muille valtioille ikään kuin tulevaisuuskartta, jota seuraamalla kaikki voivat voittaa. Brasilian osalta suurvalta-aseman tavoittelussa haasteeksi voi muodostua poliittinen tahto sotilaallisen voiman kehittämiseen. Intialla on nopeasti kasvavan talouden ja väestön lisäksi myös haasteita. Intian kehityksessä on ehkä kohdevaltioista eniten sellaisia tekijöitä, joiden johdosta kehityksen arvioiminen on muita haasteellisempaa. Myös Venäjän tulevaisuus näyttäytyy haasteellisena. Erityisesti talouden uudistamiseen ja väestönkehitykseen liittyvät ongelmat korostuivat kaikissa tutkimuksissa Venäjän tiedeakatemiaa lukuun ottamatta, sen käsitellessä pääosin Venäjän tulevaisuutta poliittisesta näkökulmasta. Venäjästä muodostuu tutkimusten valossa kuva valtiona, jonka merkitystä globaalissa kehityksessä ei pidetä kovin suurena sen joutuessa keskittymään sisäisten ongelmiensa ratkaisemiseen. Kiinan tulevaisuutta käsiteltiin jokaisessa tutkimuksessa eniten. Kiinan tulevaisuus tuntuukin olevan koko kansainvälisen järjestelmän kannalta ratkaisevassa roolissa. Keskeisimpänä havaintona voidaan todeta, että tuloksien perusteella arviot Kiinan valta-aseman kasvusta vaihtelevat, mutta niitä voidaan pitää pääosin liian optimistisina.

Iijoen vesistön uittotoiminta ja sen jälkeiset entisöintityöt

Iijoen vesistö on ollut merkittävä puutavaran kuljetusreitti 1980-luvulle saakka. Uittoa varten vesistöalueella on mm. tehty laajoja koskiperkauksia ja noin 140 säännöstelypatoa sekä paljon muita rakenteita. Uiton aikana vesistöön jäi paljon uppopuita. Uiton loputtua aloitettiin Iijoella uittoa ohjanneiden uittosääntöjen kumoaminen ja sen jälkeen vuonna 1988 koskien kunnostaminen, laskettujen järvien vedenkorkeuden palauttaminen ja muut uittoväylien purkamiseen liittyvät työt. Entisöintityöt saatiin valmiiksi vuonna 2012. Tässä raportissa on kuvattu uittoväylien kuntoonpanoa ja puutavaran uiton eri vaiheita Iijoella. Pääosa raportista keskittyy uittoväylien entisöintitöiden kuvaamiseen. Töitä ja työmenetelmiä on kuvattu sekä yleisesti, että osa-alueittain. Raporttiin on koottu myös tiivistelmä entisöintitöiden yhteydessä tehdystä mittavasta tutkimus- ja kehittämistoiminnasta sekä seurannoista. Ne liittyvät mm. kalakantoihin ja kalojen elinalueiden laatuun, pohjaeläimiin ja vesistöjen käyttäjien asenteisiin. Raporttia varten on haastateltu eri intressiryhmien edustajia. Raportin tarkoitus on dokumentoida Iijoen uiton noin 25 vuotta kestänyt purkamistyö ja välittää siitä saadut kokemukset muiden hyödynnettäviksi.

Ravinnon ja nesteytyksen merkitys taistelulennolle valmistautumisessa

Lentäjän työn fyysisen luonteen ja tehtävien haasteellisuuden vuoksi on mielenkiintoista tutkia niitä keinoja, joilla lentämisen kuormittavuutta voidaan vähentää sekä ohjaajan toimintaa lennon aikana helpottaa. Tässä tutkielmassa selvitetään ihmiskehon rakenteita ja toimintaa, ohjaajan kuormittumista lennon aikana, sekä ravinnon ja nesteytyksen merkitystä ihmisen suorituskykyyn. Suomen ilmavoimilla on aiheesta liikunnan alan ohjeita ja julkaisuja, mutta varsinaista ravintoon ja nesteytykseen keskittyvää teosta ei ole tarjolla. Päätutkimusongelmana on: Mitä tiedetään ravinnon ja nesteytyksen merkityksestä Ilmavoimien ohjaajan toimintakyvyn ylläpidossa? Tutkielma vastaa kysymykseen mitä ja milloin kannattaa syödä ja juoda taistelulennolle valmistauduttaessa, sekä mistä ihmisen suorituskyvyn muutokset johtuvat. Aineistonkeruumenetelmänä on perinteinen kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineisto koostuu terveys- ja liikunta-alan kirjallisuudesta, kahdesta henkilökohtaisesta tiedonannosta sekä lentäjän kuormittumiseen ja ilmailuun yleisesti liittyvistä tutkimusraporteista. Lentäminen kuormittaa elimistöä normaaliaineenvaihduntaan nähden samalla tavalla kuin pitkäkestoinen urheilusuoritus. Lihakset väsyvät ja vaativat palautuakseen aikaa, rakennusaineita ja lepoa. Ruokaillessa kannattaa suosia energiapitoisia, vähärasvaisia tuotteita, kuten pastoja, riisiä ja perunaa, mutta muistaa myös valkuaisaineiden tarve ottamalla lautaselle säännöllisesti proteiinin lähteitä, kuten lihaa, kalaa ja maitotuotteita. Nestettä tulee tankata tasaisesti lentoviikon aikana hieman etupainotteisesti. Vettä, mehua, maitoa tai muita juomia tulisi juoda noin 2-3 lasillista jokaisella aterialla, jonka lisäksi 1-3 lasillista aterioiden välillä. Lentosuoritteiden jälkeen sopiva nestemäärä nautittavaksi on 0,5 litraa. Ilmavoimien toimintakulttuurissa lentopäivän kiire luo haasteen ihanteellisen ruokavalion noudattamiselle. Nesteytyksen jatkuva toteuttaminen jää nykyisellään jokaisen lentäjän omalle vastuulle lentoviikoilla. Puolustusvoimien ruokalat tarjoavat melko hyvin ravintoainesuositukset täyttävää ruokaa, joten riittää, kun varaa tarpeeksi aikaa ruokalassa asioimiseen, varsinkin aamupalalla ja lounaalla. Mikäli joudutaan turvautumaan välipaloihin, hedelmät ja täysjyväviljatuotteet ovat hyvä valinta.

Pienten ja keskikokoisten sota-alusten trendit

Tässä tutkimuksessa on keskitytty selvittämään nykyiset pienten ja keskikokoisten sotaalusten kehitykseen ja rakentamiseen vaikuttaneet trendit sekä miten niitä mahdollisesti tulevaisuudessa kehitetään. Yhä useampi valtio on siirtynyt käyttämään pienempiä monitoimialuksia suurien sota-alusten sijasta. Aseiden tulivoiman ja kantaman sekä häiveominaisuuksien kehityksen takia pienemmät alukset ovat kustannustehokkaampi ja joustavampi ratkaisu Itämeren alueella. Tutkimusmenetelmänä on kirjallisuustutkimus, jossa pyritään muodostamaan kokonaiskuva tällä hetkellä vaikuttavista trendeistä, jotka vaikuttavat nykyaikaisen taistelualuksen suunnitteluun. Lähdemateriaalina on käytetty internetin tietopankeista löytyvää materiaalia, kirjallisuutta sekä muita tutkimuksia. Pienten ja keskikokoisten sota-alusten keskeisimpiä trendejä ovat tällä hetkellä: - Monikäyttöisyys ja varustelun joustavuus - Koon pieneneminen sekä aseiden tulivoiman ja kantaman kasvu mahdollistavat suurten alusluokkien korvaamisen pienemmillä alusluokilla - Yhteistoiminnan joustavuus muiden maiden kanssa - Häivetekniikan kehitys mahdollistaa alusten paremman muotoilun ja järjestelmien sijoittelun

Torjuntakeskuksen johtaminen organisatorisesti ja käytännössä

Organisaatiokulttuuri kokonaisuudessaan on yksi tärkeimpiä tekijöitä erilaisten organisaatioiden toiminnassa. Organisaatiokulttuuriin liittyvät tutkimukset antavat meille perusteita ymmärtää eri organisaatioiden toimintaa ja niiden tehokkuutta tai tehottomuutta. Jokainen organisaatio luo itselleen organisaatiokulttuurin. Se ei muodostu yhtäkkiä, vaan on toimintaympäristönsä ja sen historian summa. Toimintaympäristössä vaikuttavimmiksi tekijöiksi on aikaisemmissa tutkimuksissa nostettu organisaation tehtävä, koko ja historiallinen tausta. Muita tärkeitä asioita ovat henkilöstö, heidän ammattitaitonsa ja muut käytössä olevat resurssit. Jokaisessa organisaatiossa on virallinen ja epävirallinen organisaatio. Virallinen organisaatio on välttämättömyys, joka luo perustan organisaation toiminnalle. Virallisen organisaation rinnalle muodostuu usein epävirallisia organisaatioita. Virallinen ja epävirallinen organisaatio eivät välttämättä sodi toisiaan vastaan, mutta tällainenkin vaara on olemassa. Ymmärtämällä epävirallisten organisaatioiden toimintaan virallisten organisaatioiden näkökulmasta, annamme itsellemme entistä enemmän työkaluja parantaa ja tehostaa eri organisaatioiden toimintaa. Päätutkimusongelmana on selvittää 5. Pääjohtokeskuksen torjuntakeskuksen johtaminen organisatorisesti ja käytännössä. Toimivatko organisatorisina johtajina samat henkilöt kuin käytännön arjessa? Aineistonkeruumenetelmä on laadullinen tutkimus ja analyysimenetelmänä on sisällön analyysi. Tutkimuksen tekijän itse tuottama materiaali on olemukseltaan laadullista, mutta siitä johdetaan myös määrällisiä johtopäätöksiä tuloksien selkeyttämiseksi. Tarkoituksena on selvittää eroaako asiakirjojen osoittamat johtosuhteet käytännön toiminnasta ja tukevatko aikaisemmat tutkimukset ja teoria torjuntakeskuksen toimintaa kokonaisuudessaan. Tutkimuksessa todetaan, että torjuntakeskuksen organisatorisina johtajina toimivat odotetusti torjuntakeskuksen päälliköt sekä jaosjohtajat. Organisatorisia tehtäviä torjuntakeskuksen henkilöstölle antoivat myös pääjohtokeskuksen päällikkö sekä muut ilmavoimien joukkoosastot. Käytännön johtajana eli päivittäisen taistelunjohtopalveluksen johtajana toimi ohjeistuksen mukaisesti Fighter Allocatorin tehtävässä toimiva henkilö. Tutkittavat yksikön nykyisiin toimintamenetelmiin vaikuttivat vahvimmin organisaation tehtävät. Muina vahvoina vaikuttajina koettiin organisaation tradition ja ohjesäännöt. Torjuntakeskuksessa todettiin olevan myös epävirallisia organisaatioita ja toimintamenetelmiä. Suurimpia näiden syntyyn johtaneita tekijöitä olivat ammattitaito, virkaikä ja ohjeistamattomat osa-alueet. Kokonaisuudessaan tutkimus osoitti torjuntakeskuksessa ja ilmavoimissa vallitsevan toimintakulttuurin, jossa käytäntö muokkaa toimintatavat, jotka pyrkivät välttämään byrokratiaa.