Om jaktområden och jaktvård af Juhani Aho

Ilmestyi myös suomeksi: Metsästys-alueiden muodostamisesta ja metsänriistan hoidosta.

Plan af Åbo stad utgifven 1837 af C. W. Gyldén

Turun kartta. - 1 kartta : vär. ; 41,3 x 55,4 cm, lehti 45 x 60 cm. - Mittakaava [1:10000]. - Sisältää luettelot julkisista rakennuksista sekä kaupunginosista ja kortteleista.

Plan af Helsingfors utgifven 1837 af C. W. Gyldén

Helsingin kartta. - 1 kartta : vär. ; 41 x 55,5 cm, lehti 45 x 60 cm. - Mittakaava [1:8000]. - Sisältää luettelot korttelien nimistä ja julkisista paikoista ja rakennuksista.

Plan af Lowisa stad utgifven 1837 af C. W. Gyldén

Loviisan kartta. - 1 kartta : vär. ; 41 x 55,5 cm, lehti 45 x 60 cm.- Mittakaava [1:8000]. - Sisältää luettelot julkisista paikoista ja rakennuksista sekä toreista ja kaduista.

Antti Ahlström: hans lif och verksamhet af Juhani Aho

Ilmestyi alunperin 7 vihkona 1905-1906.

Karta öfver svenska arktiska expeditionernas forskningsområde åren 1837-80

Kartta kuuluu A. E. Nordenskiöldin kokoelmaan

Aho, Juhani

Juhani Aho, urspr. Johannes Brofeldt f. 11.9.1861 i Lapinlax d. 8.8.1921 i Helsingfors Juhani Aho har kallats för den första professionella författaren på finskt håll. Under sin ca. fyrtio år långa karriär företrädde han flera olika litterära strömningar, från realism till naturalism och tidig modernism. Till hans roller hörde den som folklivsskildrare, naturlyriker, skarp polemiker, skildrare av den nya teknologins brott mot idyllen, reseskribent och författare till brett upplagda historiska romaner. Hans tidiga modernistiska kortroman Yksin (1890, Ensam, översatt till svenska 1891), väckte upprörda känslor i samtiden med sina skildringar ur bordellmiljö. Aho förnyade även den finska novellgenren genom att utveckla en ny typ av noveller som han kallade spånor (fi. ”lastuja”). Han var också en förnyare som finsk dagstidningsskribent. Tack vare sina många arbetsuppgifter blev Aho även en betydelsefull påverkare inom kulturpolitiken. Biografiskt lexikon för Finland: http://blf.fi/artikel.php?id=2806

Siljo, Juhani

Juhani Siljo, urspr. Johan Alarik Siljo, fram till år 1906 Sjögren f. 3.5.1888 i Uleåborg d. 6.5.1918 i Tammerfors Sekelskiftesdiktaren Juhani Siljo är speciellt känd för sin etiska strävan och sitt letande efter självet i filosoferna Kierkegaards och Nietzsches anda. Denna, i finsk litteratur kända ”Siljolinje” (”Siljon linja”), fick en fortsättning framför allt i poesi av Uuno Kailas, Aaro Hellaakoski och Helvi Juvonen, samt i 1920-talets fackelbärares (Tulenkantajat-generationens) litterära produktion. Dominerande teman i Siljos postumt utgivna samling Selvään veteen (sv. Mot öppet vatten) från 1919 är byggandet av självet, kompromisslöshet och vilja, centrala tematiska spår även i diktarens övriga produktion. Också kärleksdikter ingår i produktionen. I dem kombineras sinnlighet med askes och livsrädsla. Siljos poesi fick särskilt stor uppskattning på 1940-talet. Han var också en av pionjärerna inom den finska, aforistiska diktningen. http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/2848/

Suomen sisäistä turvallisuutta koskevat puolustusvoimien suunnitelmat 1950-luvulla : puolustusvoimat ja vuoden 1956 yleislakko

1950- luku oli tapahtumarikas politiikan saralla ja muun muassa vuoden 1956 yleislakon aikana puolustusvoimat joutui kohottamaan valmiuttaan kriisin aiheuttamien levottomuuksien vuoksi. Yleislakko ja sen aiheuttamat toimenpiteet puolustusvoimille sopivat ajallisesti tarkasteltuna tutkimuskohteeksi ja lähdemateriaaliakin oli saatavilla, joten tutkimuksen aiheeksi valittiin ”Puolustusvoimat ja vuoden 1956 yleislakko”. Lakko koski valtaosaa maan työpaikoista. Lakon ulkopuolelle jäivät ainoastaan valtakunnan elintärkeiden toimintojen ylläpitoon osallistuvat työntekijät, kuten valtionhallinnon välttämätön henkilöstö, yleisradion henkilökunta ja terveydenhoito, ulkovaltojen edustustojen henkilöstö ja diplomaattipostin käsittelijät sekä poliisi ja puolustusvoimat. Yleislakon ensimmäisistä päivistä lähtien eriasteisia levottomuuksia ilmeni ympäri maata. Lakon alkupäivien yhteenotot poliisin ja lakkolaisten kesken osoittivat sen, että työtaisteluun osallistuneet eivät karttaneet voimankäyttöä nopeuttaakseen tilanteen selviämistä. Osittain rajutkin yhteenotot huoltoasemilla ja joukkotilaisuuksissa ajoivat poliisin siihen tilanteeseen, että sen oli pyydettävä puolustusvoimilta virka-apua tilanteen rauhoittamiseksi. Lakko päättyi lopulta maaliskuun 20. päivänä 1956 kestettyään lähes kolme viikkoa. Valmisteluista huolimatta puolustusvoimien joukkoja ei käytetty yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidossa lakon aikana.

Neuvostoliiton muodostama uhka Ruotsin puolustussuunnittelussa 1950-luvulla

Kylmän sodan alkaminen toisen maailmansodan jälkeen merkitsi Ruotsille turvallisuuspoliittista ongelmaa. Ruotsi katsoi voivansa puolueettomuuspolitiikan ja vahvan puolustuksen avulla parhaiten säilyttää maan itsenäisyyden. Kuitenkin samalla Ruotsissa katsottiin eristäytyneen puolueettomuuden yksistään olevan riittämätöntä takaamaan maan turvallisuus. Kylmän sodan vuosina Ruotsia hallitsi uhkakuva, joka oli heitä vastaan kohdistuva suurhyökkäys, invaasio. Tämän uhkakuvan mukaisesti Ruotsi teki poliittiset linjaukset sellaiseksi, että valtakuntaa oli puolustettava kaikin käytettävissä olevin resurssein. Tutkimuksessa selvitetään millainen oli Neuvostoliiton muodostama uhka Ruotsin puolustussuunnittelussa 1950-luvulla sekä miten Ruotsi tuohon uhkaan varautui. Tutkimuksessa käytetään kvalitatiivista tutkimusmenetelmää, jossa käsitellään perinteiseen tapaan aihetta käsittelevää lähdeaineistoa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että Neuvostoliiton hyökkäys oli Ruotsin suurin uhkakuva 1950-luvulla ja, että tähän uhkaan varauduttiin Ruotsissa mittavin järjestelyin. Ruotsi oli omassa puolustussuunnittelussaan valmistautunut sen muodostaman uhkakuvan mukaisiin sotatoimiin ja se oli valmis puolustamaan maataan mahdollisen hyökkäyksen tapahduttua.