Filosofinen keskustelunavaus kasvatustieteen tilasta

Kirjallisuusarvostelu

Vallasta tutkimuskohteena ja analysointikeinona

Kirjallisuusarvostelu

Hyvä johdatus empatiaan eläimiä kohtaan

Kirjallisuusarvostelu

Transvergenssi Mika Kaurismäen elokuvissa

Teemanumero: Transnationaali.

Pohjanmaan lestadiolaiset naiset tutkimuskohteena

Kirjallisuusarvostelu

Huolto tulevassa sodassa : näkemyksiä huollosta 1950-luvun Sotilasaikakauslehdissä ja Tiede ja Ase -vuosijulkaisuissa

Huollon keskeisenä tehtävänä on ollut ylläpitää taisteluissa joukkojen toimintakykyä ja mielialaa. Huolto käsittää yksittäisen taistelijan henkilökohtaisen huollon, eli muonituksen, vaatetuksen ja hygienian sekä joukkokohtaisen huollon. Huoltoon liittyviä tehtäviä ovat esimerkiksi lääkintähuolto, kuljetukset, taloushuolto ja ampumatarvikehuolto Tässä tutkimuksessa tarkastellaan huollon tilannetta heti talvi- ja jatkosotien jälkeen. Ai-neistona käytetään Sotilasaikakauslehdissä ja Tiede ja Ase–vuosijulkaisuissa julkaistuja huoltoa käsitteleviä artikkeleita vuosilta 1947–1959. Sotilasaikakauslehti on ollut koko il-mestymisen ajan suomalaisten upseerien merkittävimpiä julkaisukanavia, ja lehdessä onkin julkaistu runsaasti myös huoltoon liittyviä artikkeleita. Tämä tutkimus on laadullinen tut-kimus, jossa tutkimusmenetelmänä on käytetty sisällönanalyysia. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia haasteita kohdistui huoltoon sodanjälkeisellä vuo-sikymmenellä. Kysymykseen haetaan vastausta seuraavien apukysymysten avulla: mitä so-takokemukset opettivat huollosta artikkelien kirjoittajien mielestä, mitkä tekijät nousivat keskeisimmiksi 1950-luvun huoltoa käsittelevissä kirjoituksissa, mitä näistä asioista kirjoi-tettiin huollon kehittämisen kannalta ja miten sodan luonteen muuttumisen nähtiin vaikut-tavan huollon kehitykseen. Sotilasaikakauslehden ja Tiede ja Ase – vuosijulkaisun huoltoa käsitteleviä artikkeleita tar-kasteltaessa esiin nousevia aihealueita ovat kysymykset liikkuvuudesta ja kuljetuksista sekä huollon johtamisesta ja huoltotaktiikasta. Artikkelien kirjoittajat perustavat näkemyksensä sotakokemuksiin ja käsitykseen tulevan sodan luonteesta. Tuleva sota nähdään artikkeleissa yhä totaalisempana. Sodan luonteen muuttumisen uskotaan antavan tarpeellisen sysäyksen huollon kehitykselle, ja huoltojoukkojen moottorointi näyttääkin kirjoittajien mukaan lähitulevaisuudessa todennäköiseltä. Huollon keskittämistä huoltopäällikölle pidetään tärkeänä. Lisäksi sotakokemukset vahvistivat artikkelien kirjoittajien käsitystä koulutuksen merkityksestä huoltojohtajille. Tutkimuksessa selviääkin, että huollon suurimmat haasteet 1950-luvulla kohdistuivat annettavan koulutuksen sisältöön ja toteutukseen, puo-lustusvoimien moottorointiin sekä huollon johtamiseen.

Yleistajuinen johdatus ekologisiin menetelmiin

Kirjallisuusarvostelu

Johdatus kosteikkojen biologiaan

Kirjallisuusarvostelu

Johdatus suomalaiseen sotilassosiologian tutkimukseen : joitakin piirteitä sotilassosiologian tutkimuskohteista, menetelmistä ja puolustusvoimissa tehdyistä tutkimuksista

Sotilassosiologia on yksi Maanpuolustuskorkeakoulussa edustettuina olevista sotatieteistä. Äärimmilleen tiivistäen voisi sanoa, että sotilassosiologiassa tutkitaan pienten ja suurempien sotilasryhmien käyttäytymistä rauhan ajan koulutuksessa ja sodan olosuhteissa. Sotilassosiologia on monipuolisen, teoreettiseen käsitteenmuodostukseen pyrkivä, mutta tiukasti empiirisiin mittauksiin perustuva tutkimusala, jolla on runsaasti yhtymäkohtia ja käytännön soveltamismahdollisuuksia joukko-osastojen ja muiden sotilaslaitosten arkipäivän toiminnassa. Mikäli nämä joukko-osastot ja sotilaslaitokset joskus joutuisivat sotaan, yhtymäkohtia sotilassosiologiaan löytyy tässäkin toimintaympäristössä. Tästä ovat ulkomaisina esimerkkeinä Israelin ja USA:n asevoimien monet uudehkot, empiiriset sodan ajan sotilassosiologiset tutkimukset. Eri maiden yliopistoissa on 1900-luvun alkupuolelta lähtien, joissakin tapauksissa aikaisemminkin, tutkittu erisuuruisia ryhmiä ja organisaatiota ja ihmisten käyttäytymistä niissä. Erityisesti näitä asioita on tutkittu sosiaalipsykologiassa ja sosiologiassa. Empiirisiä ja jopa kontrolloituja kokeellisia tutkimuksia on tehty hyvin suuri määrä ja samalla tutkimusmenetelmät (mm. empiiristen aineistojen tilastolliset analyysimenetelmät) ovat kehittyneet. Sotilassosiologiassa on lähtökohtana se, että sotilassosiologinen tutkimustieto tuo ”siviili” yliopistojen sosiologian ja sosiaalipsykologian tieteenaloilla (ns. ”emotieteet”) kerätyn laajan relevantin tietämyksen perustaksi tutkimuksiin, joissa on kohteena nimenomaan sotilasryhmien ja sotilasorganisaatioiden puitteissa tapahtuva sotilaiden käyttäytyminen. Tällaista sotilassosiologiaksi kutsuttua tutkimusta on tehty eri maiden asevoimien tutkimuslaitoksissa jo vuosikymmenien ajan. Tarkoituksena ei useinkaan ole ollut tehdä ”tiedettä tieteen vuoksi”, vaan asevoimien ylemmissä opetuslaitoksissa ja tutkimuslaitoksissa sekä eri sodissa kehitetyt “emotieteiden” sotilassovellutukset on useimmiten tarkoitettu hyödyttämään asevoimien toimintaa. Esimerkiksi USA:n asevoimissa panostettiin voimakkaasti soveltavaan sotilassosiologiseen tutkimukseen toisen maailmansodan aikana. Aihetta käsitellään jäljempänä tässä julkaisussa. Sotilassosiologiassa käytetään sekä laadullisia tutkimusmenetelmiä (esim. systemaattinen osallistuva havainnointi sotilasyksikössä, taisteluharjoituksen videointi ja kuva- ja äänimateriaalin analysointi, sotilaiden muistelmien ja sotaa koskevan kaunokirjallisuuden analysointi, propagandan sisällön analysointi jne.) että sosiologian ja sosiaalipsykologian määrällisiä tutkimusmenetelmiä (survey-tyyppinen kysely tilastollisine aineistojen analysointimenetelmineen, haastattelu, sosiometrinen mittaus jne.). Joitakin esimerkkejä eri menetelmien käytöstä löytyy nyt käsillä olevasta julkaisusta. Sotilassosiologialla on kiinteä linkki myös sotahistoriaan, jonka aineistoja ja menetelmiä sovelletaan tarvittaessa. Tutkimusmenetelmän valinnan kussakin tilanteessa määräävät tutkittava kohde ja tarkoituksenmukaisuus. – Sotilassosiologian tutkimusmenetelmillä on kuitenkin se erikoinen piirre, että niiden on tarvittaessa toimittava myös kenttäolosuhteissa. Kirjoittamisen helpottamiseksi julkaisuun on otettu melko runsaasti esimerkkejä sellaisista tutkimuksista, joihin kirjoittaja on itse osallistunut ja jotka siten tuntee hyvin. Tutkimustoiminnan lisäksi sotilassosiologiaa on Suomessa jo 1990-luvun loppupuolelta alkaen myös opetettu esimerkiksi Kadettikoulussa. – Olennainen, ellei peräti keskeinen sodankäyntiin kuuluva piirre on aseiden käytön ja sillä uhkaamisen erikoislaatuinen vaikutus ihmisten käyttäytymiseen. Jos oman aselajinsa taktiikassa hyvät tiedot omaavalla kadetilla tai nuorella upseerilla ei taktisen ja aselajitiedon lisäksi ole tutkimusperäistä, käyttäytymistieteellistä tietoa alaisena olevien joukkojen käyttäytymisilmiöistä ja reagointitavoista erilaisissa sodan ajan tilanteissa ja vaikeimmissa rauhanturvaamistehtävissä, mutta myös varusmieskoulutuksessa ja kertausharjoituksissa, johtamistaidolliset valmiudet eivät ole riittävät. Nämä valmiudet (tai niiden opetus) eivät tällöin luonnollisestikaan ole riittävän lujalla tieteellisellä perustalla. Tämän takia sotilassosiologiaa (sotilaspsykologian lisäksi) olisi tärkeää opettaa nykyistä enemmän kadeteille ja muille oppilasupseereille. – Kun sotilaspsykologia antaa tutkimusperusteista tietoa yksittäisen sotilaan käyttäytymisestä, olipa hän sitten miehistöön kuuluva tai johtaja, tutkii sotilassosiologia käyttäytymistä sotilasryhmissä ja eri kokoisissa organisaatioissa, jääkäriryhmistä, jääkärijoukkueista ja jaoksista alkaen. Toivottavasti tämä lähinnä kadeteille tarkoitettu suppea julkaisu voi antaa jonkinlaisen mielikuvan siitä, mihin kaikkeen sotilassosiologia puolustusvoimissa liittyy, ja mitä toistaiseksi käyttämättömiä soveltamismahdollisuuksia tämä esimerkiksi taktiikkaan verrattuna uusi sotatieteiden ala voi tulevaisuudessa vielä tarjota.

Maan-tiede

Tekijä: Ludvig Stoud Platou.