Ympäristön tila Uudellamaalla 2013

Tässä katsauksessa esitetään tiiviisti tärkeimmät ja ajankohtaisimmat ympäristön tilaan liittyvät aiheet. Katsauksen ovat koonneet Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen asiantuntijat. Tietolähteinä on käytetty ympäristöhallinnon sekä muiden viranomaisten ja tutkimuslaitosten tietojärjestelmiä.

Miten satakuntalainen yrittäjä voi? Satakuntalaisten yrittäjien hyvinvoinnin tila

Työ on parhaimmillaan ihmisen tärkeä voimavarojen luoja ja identiteetin perusta. Yrittäjien vastuut sekä velvollisuudet eroavat melkoisesti palkansaajista. Etenkin yksinyrittäjillä on vastuu koko yrityksestä ilman, että he voivat jakaa sitä kenenkään kanssa. Yrittäjien työhyvinvointi sekä työkyky on pitkälti heidän omalla vastuullaan. Heillä ei ole lakisääteistä pakkoa järjestää työterveydenhuoltoa ja tästä syystä moni yrittäjä on ilman sitä. Yrittäjät kiinnittävät terveyteensä huomiota usein vasta silloin, kun terveydessä ilmenee jotain poikkeavaa. Hyvinvoinnista huolehtimista ei välttämättä osata nähdä ennaltaehkäisyn kautta. Vaikka yrittäjänä toimiminen on antoisaa, se voi olla samalla myös kuluttavaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Heidän työtuntiensa määrä on usein runsasta ja tästä johtuen vapaa-aika saattaa olla vähäistä. Työhyvinvointia koskeva yläkäsite on hyvinvointi, joten ne kulkevat osittain yhdessä vaikuttaen toisiinsa. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää satakuntalaisten yksinyrittäjien sekä työnantajayrittäjien työhyvinvoinnin tila ja sen lisäksi ottaa selvää sosiaalisen sekä taloudellisen hyvinvoinnin vaikutuksista työssä jaksamiseen ja työkykyyn. Tutkielma on tehty toimeksiantona Develooppi Oy:lle. Tutkimukseen osallistuneet yrittäjät olivat tutkimuksen tekohetkellä Satakunnan yrittäjien jäsenrekisterissä. Tutkimus tehtiin kvantitatiivisena. Strukturoituja sekä avoimia kysymyksiä sisältänyt kyselylomake lähetettiin sähköisesti jäsenrekisteriin sähköpostinsa antaneille yrittäjille. Määräaikaan mennessä saatiin 703 vastausta, joista 594 voitiin ottaa mukaan tutkimukseen. Vastausprosentti oli 18. Tutkimuksen mukaan satakuntalaiset yrittäjät voivat pääsääntöisesti hyvin. Kuitenkin pitkät työpäivät sekä töiden suuri määrä aiheuttaa kiireen tunnetta sekä väsymystä. Töistä palautuminen saattaa joillakin yrittäjillä olla todella vähäistä. Lisäksi etenkin yksinyrittäjät pitivät suhteessa työantajayrittäjiin vähän lomia kalenterivuoden aikana. Jaksamista arkeen yrittäjille tuo vapaus päättää omista asioista sekä työajoista. Itsemääräämisoikeus tukee yrittäjien työkykyä. Onnistumisen tunteet, työn merkityksellisyys sekä tarpeellisuus tuovat yrittäjille positiivisia tuntemuksia kiireen keskellä. Yrittäjyys on monelle keino toteuttaa omaa visiota ja käyttää omia taitoja halutulla tavalla. Tutkimuksen mukaan satakuntalaisten kokema terveys sekä fyysinen ja henkinen työkyky olivat hyviä. Lähtökohtaisesti heillä on hyvät mahdollisuudet toimia yrittäjinä ja jatkaa työskentelyä eläkeikään saakka.

Lohjan pitäjän taloudellinen tila vuosina 1876 ja 1895 karjatilaston valaisemana

Erip. kirjasta: Uudenmaan- ja Hämeenläänin maanviljelysseura asiakirjat v. 1901.

Uudenmaan vesistöjen ja rannikkovesien tila vuosina 2012 ja 2013

Ympäristön tilan seuranta perustuu lainsäädäntöön. Laki vesien- ja merenhoidon järjestämisestä velvoittaa ELY-keskuksia seuraamaan pinta- ja pohjavesien tilaa niin, että vesien tilasta saadaan yhtenäinen ja monipuolinen kuva. Seurantatiedon perusteella tulee voida suunnitella tarvittavia toimenpiteitä vesien tilan parantamiseksi ja arvioida niiden vaikuttavuutta. Uudenmaan pintavesien tilaa on seurattu säännöllisesti 1960-luvulta lähtien. Vesien tilan seurantaan sisältyy kemiallisia, fysikaalisia ja biologisia muuttujia sekä hydrologista seurantaa. Tässä raportissa esitetään vuosien 2012 ja 2013 vesien tilan seurantatuloksia Uudeltamaalta. Raportissa kuvataan mm. hydrologisia olosuhteita, järvien happitilannetta ja rehevyystasoa, jokien ravinnepitoisuuksia ja niiden mereen kuljettamaa ravinnekuormitusta sekä rannikkovesien vedenlaatua ja kasviplanktonlajistoa. Lisäksi kerrotaan pintavesien ekologisesta luokittelusta. Raportissa on käsitelty vain pientä osaa Uudenmaan ELY-keskuksen vesistöseurantojen tuloksista. Kaikki alueen järvien, jokien ja rannikkovesien vedenlaadun seurantatulokset löytyvät internetistä osoitteesta www.ymparisto.fi/oiva.

Molecular characterization of DDX26, a human DEAD-box RNA helicase, located on chromosome 7p12

DEAD-box proteins comprise a family of ATP-dependent RNA helicases involved in several aspects of RNA metabolism. Here we report the characterization of the human DEAD-box RNA helicase DDX26. The gene is composed of 14 exons distributed over an extension of 8,123 bp of genomic sequence and encodes a transcript of 1.8 kb that is expressed in all tissues evaluated. The predicted amino acid sequence shows a high similarity to a yeast DEAD-box RNA helicase (Dbp9b) involved in ribosome biogenesis. The new helicase maps to 7p12, a region of frequent chromosome amplifications in glioblastomas involving the epidermal growth factor receptor (EGFR) gene. Nevertheless, co-amplification of DDX26 with EGFR was not detected in nine tumors analyzed.

Maailma on suuri, mutta ihmisiä on paljon : Worldwatch -intituutin Maailman tila 2013 -raportti

Kirjallisuusarvostelu

Pohjavesialueilla sijaitsevien maa-ainesten ottoalueiden tila ja kunnostustarve Keski-Suomen maakunnassa

Hankkeen tavoitteena oli selvittää maa-ainesten ottoalueiden sijaintia, laajuutta, jälkihoitotilannetta sekä kunnostustarvetta Keski-Suomen maakunnan pohjavesialueilla. Hanke toteutettiin vuosina 2010–2012 osana valtakunnallista Soranottoalueiden tila ja ympäristöriskit (SOKKA) -hanketta. Maa-ainesten ottoa säädellään vuonna 1982 voimaan tulleella maa-aineslailla ja sen mukaisella lupamenettelyllä. Usein käyttökelpoisimmat maa-ainesvarat ja vedenhankinnalle tärkeät pohjavesivarat sijaitsevat samoissa geologisissa muodostumissa. Maa-ainesten oton on todettu vaikuttavan pohjaveden laatuun ja määrään sekä lisäävän pohjaveden likaantumisuhkaa. Maa-ainesten oton haitallisia vaikutuksia pohjaveteen voidaan vähentää ottotoiminnan aikaisilla toimenpiteillä sekä ottoalueiden asianmukaisella jälkihoidolla toiminnan loputtua. Ennen maa-aineslain voimaantuloa jälkihoitovelvoitteita ei ollut, minkä vuoksi vanhat ottoalueet ovatkin usein jälkihoitamattomia. Hankkeessa selvitettiin maa-ainesten oton tilanne 164 pohjavesialueella. Tarkastelussa oli mukana 1 305 maa-ainesten ottoaluetta, joiden yhteispinta-ala kattoi 2 403 hehtaaria. Ottoalueet jaettiin luokkiin jälkihoidon tilan ja kunnostustarpeen perusteella. Jälkihoitoluokka määritettiin maastokäynneillä valtakunnallisen hankkeen ohjeistuksen mukaisesti. Ottoalueiden kunnostustarveluokka määritettiin tässä hankkeessa kehitellyn pisteytyksen perusteella. Maa-ainesten ottoalueet rajattiin digitaalisesti kartalle paikkatieto-ohjelmalla. Valtaosa tarkastelluista maa-ainesten ottoalueista oli jälkihoitamattomia tai toiminnassa olevia. Lukumääriä tarkasteltaessa jälkihoitamattomien ottoalueiden osuus oli 50,4 % ja toiminnassa olevien alueiden 26,3 %. Muotoiltuja ottoalueita oli 4,0 %, osittain jälkihoidettuja 9,1 % ja jälkihoidettuja 0,3 % ottoalueiden kokonaismäärästä. Muussa käytössä, kuten urheilukenttänä, asuin- tai teollisuusalueena oli 2,5 % ottoalueista. Pinta-aloja tarkasteltaessa toiminnassa olevien ottoalueiden osuus oli suurin (41,9 %). Lukumääriä tarkasteltaessa kunnostustarve määritettiin suureksi 3,0 %:lla ottoalueista. Kunnostustarve oli kohtalainen 30,7 %:lla ja vähäinen tai tarpeeton 52,5 %:lla ottoalueista. Maa-ainesluvan mukaisesti kunnostettavia ottoalueita oli 13,9 % ottoalueiden kokonaismäärästä. Pinta-aloja tarkasteltaessa kunnostustarve oli suuri 7,5 %:lla, kohtalainen 28,6 %:lla ja vähäinen tai tarpeeton 24,0 %:lla ottoalueiden yhteispinta-alasta. Maa-ainesluvan mukaisesti kunnostettavia ottoalueita oli suurin osa, 39,9 %, ottoalueiden yhteispinta-alasta. Yleisimpiä maa-ainesten ottoalueilla tarvittavia kunnostustoimia ovat jätteiden ja romujen poisto, rintausten muotoilu, pintamateriaalin levitys maanpinnalle sekä puuston ja kasvillisuuden istutukset. Maaperälle ja pohjavedelle haitallista jälkikäyttöä voidaan ehkäistä katkaisemalla ottoalueelle johtavat kulkuväylät.

Feminismin tila ja tulevaisuus

Kirjallisuusarvostelu

High mobility group box 1 as a mediator of endotoxin administration after hemorrhagic shock-primed lung injury

High mobility group box 1 (HMGB1) was discovered as a novel late-acting cytokine that contributes to acute lung injury (ALI). However, the contribution of HMGB1 to two-hit-induced ALI has not been investigated. To examine the participation of HMGB1 in the pathogenesis of ALI caused by the two-hit hypothesis, endotoxin was injected intratracheally in a hemorrhagic shock-primed ALI mouse model. Concentrations of HMGB1 in the lung of the shock group were markedly increased at 16 h (1.63 ± 0.05, compared to the control group: 1.02 ± 0.03; P < 0.05), with the highest concentration being observed at 24 h. In the sham/lipopolysaccharide group, lung HMGB1 concentrations were found to be markedly increased at 24 h (1.98 ± 0.08, compared to the control group: 1.07 ± 0.03; P < 0.05). Administration of lipopolysaccharide to the hemorrhagic shock group resulted in a notable HMGB1 increase by 4 h, with a further increase by 16 h. Intratracheal lipopolysaccharide injection after hemorrhagic shock resulted in the highest lung leak at 16 h (2.68 ± 0.08, compared to the control group: 1.05 ± 0.04; P < 0.05). Compared to the hemorrhagic shock/lipopolysaccharide mice, blockade of HMGB1 at the same time as lipopolysaccharide injection prevented significantly pulmonary tumor necrosis factor-alpha, interleukin-1beta and myeloperoxidase. Lung leak was also markedly reduced at 16 h; blockade of HMGB1 24 h after lipopolysaccharide injection failed to alter lung leak or myeloperoxidase at 48 h. Our observations suggest that HMGB1 plays a key role as a late mediator when lipopolysaccharide is injected after hemorrhagic shock-primed ALI and the kinetics of its release differs from that of one-hit ALI. The therapeutic window to suppress HMGB1 activity should not be delayed to 24 h after the disease onset.

Role of high mobility group box-1 and protection of growth hormone and somatostatin in severe acute pancreatitis

In this study, we investigated the potential role of high-mobility group box 1 (HMGB1) in severe acute pancreatitis (SAP) and the effects of growth hormone (G) and somatostatin (S) in SAP rats. The rats were randomly divided into 6 groups of 20 each: sham-operated, SAP, SAP+saline, SAP+G, SAP+S and SAP+G+S. Ileum and pancreas tissues of rats in each group were evaluated histologically. HMGB1 mRNA expression was measured by reverse transcription-PCR. Levels of circulating TNF-α, IL-1, IL-6, and endotoxin were also measured. In the SAP group, interstitial congestion and edema, inflammatory cell infiltration, and interstitial hemorrhage occurred in ileum and pancreas tissues. The levels of HMGB1, TNF-α, IL-1, IL-6 and endotoxin were significantly up-regulated in the SAP group compared with those in the sham-operated group, and the 7-day survival rate was 0%. In the SAP+G and SAP+S groups, the inflammatory response of the morphological structures was alleviated, the levels of HMGB1, TNF-α, IL-1, IL-6, and endotoxin were significantly decreased compared with those in the SAP group, and the survival rate was increased. Moreover, in the SAP+G+S group, all histological scores were significantly improved and the survival rate was significantly higher compared with the SAP group. In conclusion, HMGB1 might participate in pancreas and ileum injury in SAP. Growth hormone and somatostatin might play a therapeutic role in the inflammatory response of SAP.

Selkämeren rannikkovesien tila, vesikasvillisuus ja kuormitus : Rehevöitymistarkastelu

Selkämeren rantavesien rehevöityminen ja hoitotarve -hankkeessa tarkasteltiin Satakunnan rannikkovesien nykyistä tilaa, vesikasvillisuuden esiintymistä ja valuma-alueilta tulevaa kuormitusta. Vedenlaadun tulosten perusteella rannikon läheisten merialueiden ravinnepitoisuudet ilmentävät rehevyystason kasvua. Kohonneet ravinnepitoisuudet olivat havaittavissa merenlahdissa ja -salmissa. Selkämeren rehevimmillä merialueilla keskeisin tekijä voimistuneelle ravinnetasolle oli jokien ja uomien tuoma sedimentti- ja ravinnekuormitus. Lisaksi erityisesti Selkämeren eteläosissa merivirtojen mukana kulkeutuva ravinteikas pintavesi kohotti ravinnetasoa. Ilmakuvatarkastellussa Selkämeren vesikasvillisuudessa on havaittavissa mataloitumisesta johtuvaa umpeenkasvua ja rehevöitymistä suojaisissa merenlahdissa ja -salmissa. Selkämeren kasvillisuuden runsastuminen on johtunut mataloitumisesta ja rehevyystason voimistumisesta, mutta ensisijainen syy vaihtelee alueittain. Valuma-alueilta Selkämereen tuleva kuormitus oli peräisin pääosin Kokemäenjoen vesistöalueelta ja siihen kuuluvalla Loimijoen valuma-alueella oli tärkeä rooli kuormituksessa. Selvitysalueella maatalouden vaikutus oli selvästi merkittävin kaikilla vesistöalueilla, kun noin puolet kokonaiskuormituksesta oli lähtöisin maataloudesta. Myös luonnonhuuhtouma oli paikoin merkittävää. Kokonaiskuormitus oli keskittynyt suurimmille valuma-alueille. Kun kuormitusarvioita tarkasteltiin pinta alayksikköä kohti, niin Loimijoen valuma-alue ja Kokemäenjoen, Eurajoen ja Karvianjoen alajuoksujen valuma-alueet nousivat esille merkittävinä kuormitusalueina. Loimijoen maatalousvaltaiset alueet olivat suurimmat kuormittajat peltoviljelyssä ja eläin tuotannossa. Rehevöitymisen selvimpiä riskialueita ovat rannikon läheiset suojaisat lahdet ja salmet: Merikarvian Pieskerinlahti, Merikarvian Peipunlahden, Pooskerinlahden ja Killeskerinlahden välinen merialue, Porin Preiviikinlahti, Ahlaisten Mustalahti, Ahlaisten saaristo, Porin Pihlavanlahti, Luvian sisäsaaristo, Eurajoen Kuivalahdensalmi, Eurajoen Eurajoensalmi, Eurajoen Olkiluodonvesi, Rauman Sorkanlahti ja Rauman Unajanlahti. Osa merialueista on luontaisesti reheviä, mutta niiden rehevyystaso tulee nousemaan entisestään. Kuormituksen suurimmat riskivaluma-alueet ovat keskittyneet Loimijoen valuma-alueelle, Kokemaenjoen ja Eurajoen alajuoksulle sekä yksittäisille valuma-alueille Karvianjoen ja Kokemaenjoen vesistöalueilla.