Keskikokoisen maatilan biokaasu- ja aurinkosähköratkaisujen kannattavuus Etelä-Savossa

Tässä kandidaatintyössä perehdytään biokaasun syntyprosessiin ja sen hyödyntämismahdollisuuksiin, sekä vertaillaan biokaasun tuotannon määrää Suomessa ja Saksassa. Työssä tarkastellaan biokaasuvoimalan kannattavuutta keskikokoisen maatilan yhteydessä Etelä-Savossa ja käydään läpi biokaasuvoimalalle Suomessa myönnettäviä tukimuotoja. Tukimuotojen lisäksi käydään läpi erilaisia lupia ja hyväksyntöjä, joita maatilan yhteyteen rakennettava biokaasu-voimalaitos tarvitsee. Työn toisessa osassa käydään läpi aurinkoenergian hyödyntämismahdollisuuksia, aurinkosähköjärjestelmän komponentteja, sekä perehdytään aurinkopaneelin toimintaperiaatteeseen. Tarkastellaan biokaasuvoimalan lisäksi myös aurinkovoimalan kannattavuutta maatilan yhteydessä ja vertaillaan biokaasu- ja aurinkovoimalan ominaisuuksia keskenään. Lisäksi vertaillaan aurinkosähkön tuotantoa Suomessa ja Saksassa. Työn tavoitteena on selvittää biokaasu- ja aurinkosähkövoimalan kannattavuus esimerkkimaatilalla. Biokaasulaitoksen hinta-arvio saatiin vastauksena tarjouspyyntöön ja aurinkosähköjärjestelmän hinta arvioitiin kotimaisten toimittajien aurinkosähköpakettien hintojen avulla. Biokaasuvoimalan sähköntuottoennuste sekä huolto- ja käyttökustannukset perustuvat kirjallisuudesta saatuihin arvoihin. Aurinkovoimalan sähköntuottoennuste ja paneelien suuntauksen vaikutusta tuotantoon laskettiin PVGIS:n laskurilla sekä HOMER-ohjelmistolla. Kannattavuuslaskelmien perusteella kumpikaan voimalaitostyyppi ei tutkituilla voimalaitosten suuruuksilla ole kannattava 20 tai edes 30 vuoden pitoajalla esimerkkimaatilalla nykyisellä sähkönhinnalla ja tukitasolla. Aurinkosähköjärjestelmälle saadaan kuitenkin 20 vuoden takaisinmaksuaika, jos se hankitaan ilman lainarahaa. Tällöin voidaan ajatella, että laitos on kannattava. Biokaasulaitoksen kannattavuutta parantaisivat tukien ja sähkön hinnan nousun ohella kaasun ja lämmön myyntimahdollisuudet, joita esimerkkimaatilalla ei ole. Aurinkovoimalan kannattavuutta parantaisivat puolestaan tukien ja korkeamman sähkön hinnan lisäksi paremmin paneelien tuotantoa seuraava kulutus, jolloin pienempi osuus sähköstä päätyisi myyntiin.

Hallitustoiminnan erityispiirteet Etelä-Karjalan alueella toimivissa pk-yrityksissä

Teollisuuden rakennemuutoksen myötä pk-yrityskanta on Etelä-Karjalan alueen elinvoimaisuudelle tärkeämpi kuin koskaan. Kehittyäkseen pienistä keskikokoisiksi yritykset tarvitsevat lisää osaamista paitsi johtoon myös hallituksiinsa. Tähän selvitykseen on koottu Pk-yritysten hallitustoiminta Etelä-Karjalassa -hankkeen tuloksia. Hanketta rahoittivat Euroopan sosiaalirahasto ja Hämeen ELY-keskus ja se toteutettiin Lappeenrannan teknillisen yliopiston toimesta vuosien 2014-2015 aikana. Hankkeen keskeisenä tavoitteena oli vahvistaa Etelä-Karjalassa sijaitsevien pk-kokoluokan yritysten hallitustyötä ja hallitusten hyödyntämismahdollisuuksia sekä lisätä pk-yrityksissä toimivien hallitusjäsenten osaamista pk-yritysten hallitusjäseniltä vaadittavista taidoista ja osaamisalueista. Hankkeen toisena tavoitteena oli selvittää Suomessa toimivien venäläisomisteisten yritysten hallitustoiminnan erityispiirteitä. Hankkeen aikana toteutettiin koulutuksia ja työpajatoimintaa sekä laadittiin kaksi julkaisua. Hankkeen tiedonkeruu tapahtui haastattelemalla ja työpajatoiminnan kautta syksyn 2014 ja kevään 2015 aikana. Hankkeen tuloksina syntyi käsillä oleva selvitys hallitustoiminnan erityispiirteistä suomalaisissa ja venäläisissä Etelä-Karjalan alueella toimivissa pk-yrityksissä sekä suomalaisten pk-yritysten hallitustoiminnan erityispiirteisiin keskittyvä tiivistelmä. Hankkeeseen osallistui Etelä-Karjalan alueella toimivia pk-yrittäjiä, hallituksenjäseniä, yrityksiä tukevia toimijoita ja erilaisten sidosryhmien edustajia. Lappeenrannan teknillisen yliopiston hankepartnereina toimivat Etelä-Karjalan Hallituspartnerit ry, Etelä-Karjalan Yrittäjät ry sekä Etelä-Karjalan Kauppakamari.

Etelä-Pirkkala

0-meridiaani : Helsinki.

Suojatieselvitys : Etelä-Savo, Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala

Pohjois-Savon ELY-keskuksen alueen nykyiset suojatiet on toteutettu pitkän ajan kuluessa. Suojateiden suunnitteluohjeet ja toteuttamisperiaatteet ovat muuttuneet sinä aikana useaan otteeseen. Viimeksi suunnitteluohjeistusta on tarkistettu uuteen jalankulku- ja pyöräilyväylien suunnitteluohjeeseen (Liikenneviraston ohjeita 11/2014), joka julkaistiin vuonna 2014. Suunnitteluohjeessa on määritetty mm. periaatteet suojatieratkaisuille erilaisissa ympäristöissä. Tässä suojatieselvityksessä on tarkasteltu Pohjois-Savon ELY-keskuksen maantieverkolla sijaitsevia suojateitä ja niiden nykytilaa. Selvityksessä on koottu inventointiaineisto tarkastelualueen nykyisistä suojateistä. Selvityksessä on myös arvioitu suojateiden parantamistarpeita sekä laadittu toimenpideohjelma kustannusarvioineen kiireellisimpien suojatiekohteiden turvallisuuden parantamiseksi. Suojatieaineistossa on tarkastelualueella kaikkiaan 2018 suojatiekohdetta. Tarkastelut rajattiin koskemaan yleisten teiden suojatiekohteita, jotka sijaitsevat taajamatyyppisessä ympäristössä tai joiden kohdalla nopeusrajoitus on enintään 60 km/h. Tällaisia suojateitä on 88 % kaikista aineiston suojateistä. Suojateiden parantamistarpeen kiireellisyyttä arvioitiin suojatiekohteille lasketun priorisointi-indeksin avulla. Priorisointi-indeksin perusteella valittiin 41 suojatiekohdetta, joille esitettiin parantamistoimenpiteitä. Valituille suojatiekohteille oli tyypillistä korkea nopeusrajoitus, suuri liikennemäärä ja turvaton suojatieratkaisu (useimmiten pelkkä suojatiemerkintä). Suojatiekohteille on esitetty pääosin keveitä turvallisuutta parantavia toimenpiteitä kuten nopeusrajoituksen alentamista, keskisaarekkeen tai korotuksen toteuttamista, suojatien havaittavuuden parantamista sekä suojatien ylitysmatkan lyhentämistä liittymän muotoilulla.

Oppilaitosten ja perheyritysten välinen yhteistyö Etelä-Karjalassa

Tutkimuksen tavoitteena on tutkia perheyritysten ja oppilaitosten välistä yhteistyötä etsimällä tietoa siitä, kuinka yhteistyötä on tehty ja kuinka yhteistyötä voi tulevaisuudessa kehittää jo olemassa olevien mallien pohjalta. Tutkimuksessa etsitään myös intressejä, joita perheyrittäjillä on oppilaitosyhteistyötä kohtaan, sekä intressien puuttuessa siihen vaikuttavia syitä. Tutkimusaineisto kerättiin kvalitatiivisesti. Harkinnanvaraisen otannan kautta valittiin joukko eteläkarjalaisia perheyrityksiä tutkittavaksi. Aineisto kerättiin haastattelemalla perheyrityksiä ennakkoon mietityllä teemahaastattelulla, jossa oli sekä avoimia että suljettuja kysymyksiä. Haastatteluja suoritettiin 41. Tutkimuksessa selvisi, että perheyritykset tekevät laajasti ja monitasoisesti oppilaitosyhteistyötä Etelä-Karjalassa. Suosituimmat yhteistyön muodot ovat työharjoittelijat, kesätyöntekijät, lopputyöt, oppisopimusopiskelijat, projektityöt, yhteiset tutkimukset ja perheyrittäjien pitämät luennot oppilaitoksissa. Myös huonoja kokemuksia oppilaitosyhteistyössä havaittiin, mutta niistä oli selvitty keskustelemalla oppilaitosten ja opiskelijoiden kanssa. Haasteena yhteistyölle koettiin, että perheyrityksissä työ on usein itse opetettu jälkipolville, jolloin perheyrittäjän ollessa itseoppinut, ei varsinkaan korkeakoulutasoisen yhteistyön hyötyjä ymmärretä. Kaikelle yhteistyölle oli kuitenkin perustana se, että perheyrityksellä oli ongelma tai tarve johonkin ratkaisuun ja tätä voidaan pitää tämän tutkimuksen tärkeimpänä yksittäisenä löydöksenä. Tutkimuksessa selvisi, että perustana lähes kaikelle yhteistyölle oppilaitosten ja perheyritysten välillä on tarvelähtöisyys. Poikkeuksena suuret perheyritykset, joilla on resursseja kehitys- ja tutkimustyöhön. Perheyritysten aika ja taloudelliset resurssit luovat tilanteen, jossa mahdollisuuden oppilaitosyhteistyöhön avaa liiketoiminnassa ilmenevä tarve tai ongelma, jonka ratkaisemiseen yrityksen omat resurssit eivät riitä. Perheyrittäjät ovat kokeneet saaneensa yhteistyöstä paljon lisäarvoa, kuten ratkaisuja ongelmiin, uusia verkostoja, omien toimintatapojen arviointia ja taitojen ylläpitämistä. Parhaimpina yhteistyökeinoina pidettiin työharjoitteluja, kesätyöntekijöitä, oppisopimusoppilaita, yhteisiä projekteja ja uusia ideoita. Jatkotutkimustarpeena ilmeni kestävien toimintamallien rakentaminen perheyritysten ja oppilaitosten välille.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen pohjavesien toimenpideohjelma 2016-2021

Vesienhoidon keskeisenä tavoitteena on estää jokien, järvien ja rannikkovesien sekä pohjavesien tilan heikkeneminen sekä pyrkiä kaikkien vesien vähintään hyvään tilaan. Erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa ei saa heikentää. Tavoitteen saavuttamiseksi suunnitellaan ja toteutetaan vesien tilaa parantavia toimenpiteitä ja seurataan niiden vaikutuksia. Vesienhoidossa otetaan huomioon myös merenhoidon, tulvariskien hallinnan sekä luonnonsuojelun tavoitteet. Vesienhoitoa suunnitellaan vesienhoitoalueittain, joita on Manner-Suomessa seitsemän. Vesienhoitoalue muodostuu yhdestä tai useammasta vesistöalueesta. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen ympäristövastuu-alueen alue kuuluu Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen. Vesienhoidon suunnittelu etenee kuuden vuoden jaksoissa. Ensimmäiset vuoteen 2015 ulottuvat toimenpideohjelmat laadittiin laajassa yhteistyössä 2008-2009. Lisätietoa vesienhoidosta ja vesienhoidon järjestämisestä vesienhoitoalueella on saatavilla osoitteessa www.ymparisto.fi/lantinenvesienhoitoalue.

Uptake and antileishmanial activity of meglumine antimoniate-containing liposomes in Leishmania (Leishmania) major-infected macrophages

Leishmaniasis is a parasitic disease caused by the intramacrophage protozoa Leishmania spp. and may be fatal if left untreated. Although pentavalent antimonials are toxic and their mechanism of action is unclear, they remain the first-line drugs for treatment of leishmaniasis. An effective therapy could be achieved by delivering antileishmanial drugs to the site of infection. Compared with free drugs, antileishmanial agent-containing liposomes are more effective, less toxic and have fewer adverse side effects. The aim of this study was to develop novel meglumine antimoniate (MA)-containing liposome formulations and to analyse their antileishmanial activity and uptake by macrophages. Determination of the 50% inhibitory concentration (IC(50)) values showed that MA-containing liposomes were >= 10-fold more effective than the free drug, with a 5-fold increase in selectivity index, higher activity and reduced macrophage toxicity. The concentration required to kill 100% of intracellular amastigotes was >= 40-fold lower when MA was encapsulated in liposomes containing phosphatidylserine compared with the free drug. Fluorescence microscopy analysis revealed increased uptake of fluorescent liposomes in infected macrophages after short incubation times compared with non-infected macrophages. In conclusion, these data suggest that MA encapsulated in liposome formulations is more effective against Leishmania-infected macrophages than the non-liposomal drug. Development of liposome formulations is a valuable approach to the treatment of infectious diseases involving the mononuclear phagocyte system. (C) 2011 Elsevier B.V. and the International Society of Chemotherapy. All rights reserved.

MOLECULAR CHARACTERIZATION OF INFLUENZA B VIRUS OUTBREAK ON A CRUISE SHIP IN BRAZIL 2012

In February 2012, an outbreak of respiratory illness occurred on the cruise ship MSC Armonia in Brazil. A 31-year-old female crew member was hospitalized with respiratory failure and subsequently died. To study the etiology of the respiratory illness, tissue taken at necropsy from the deceased woman and respiratory specimens from thirteen passengers and crew members with respiratory symptoms were analyzed. Influenza real-time RT-PCR assays were performed, and the full-length hemagglutinin (HA) gene of influenza-positive samples was sequenced. Influenza B virus was detected in samples from seven of the individuals, suggesting that it was the cause of this respiratory illness outbreak. The sequence analysis of the HA gene indicated that the virus was closely related to the B/Brisbane/60/2008-like virus, Victoria lineage, a virus contained in the 2011-12 influenza vaccine for the Southern Hemisphere. Since the recommended composition of the influenza vaccine for use during the 2013 season changed, an intensive surveillance of viruses circulating worldwide is crucial. Molecular analysis is an important tool to characterize the pathogen responsible for an outbreak such as this. In addition, laboratory disease surveillance contributes to the control measures for vaccine-preventable influenza.

Antimonial drugs entrapped into phosphatidylserine liposomes: physicochemical evaluation and antileishmanial activity

Abstract: INTRODUCTION: Leishmaniasis is a disease caused by the protozoan Leishmania that resides mainly in mononuclear phagocytic system tissues. Pentavalent antimonials are the main treatment option, although these drugs have toxic side effects and high resistance rates. A potentially alternative and more effective therapeutic strategy is to use liposomes as carriers of the antileishmanial agents. The aims of this study were to develop antimonial drugs entrapped into phosphatidylserine liposomes and to analyze their biological and physicochemical characteristics. METHODS: Liposomes containing meglumine antimoniate (MA) or pentavalent antimony salt (Sb) were obtained through filter extrusion (FEL) and characterized by transmission electron microscopy. Promastigotes of Leishmania infantum were incubated with the drugs and the viability was determined with a tetrazolium dye (MTT assay). The effects of these drugs against intracellular amastigotes were also evaluated by optical microscopy, and mammalian cytotoxicity was determined by an MTT assay. RESULTS: Liposomes had an average diameter of 162nm. MA-FEL showed inhibitory activity against intracellular L. infantum amastigotes, with a 50% inhibitory concentration (IC50) of 0.9μg/mL, whereas that of MA was 60μg/mL. Sb-FEL showed an IC50 value of 0.2μg/mL, whereas that of free Sb was 9μg/mL. MA-FEL and Sb-FEL had strong in vitro activity that was 63-fold and 39-fold more effective than their respective free drugs. MA-FEL tested at a ten-times higher concentration than Sb-FEL did not show cytotoxicity to mammalian cells, resulting in a higher selectivity index. CONCLUSIONS: Antimonial drug-containing liposomes are more effective against Leishmania-infected macrophages than the non-liposomal drugs.

Substituição de subprodutos de trigo pelo sorgo moído na alimentação de pintos

Searching for a substitute of wheat bran and wheat standard middlings in chick mashes, three experiments were carried out using ground sorghums. In the first one, 30% of Atlas, Kafir e White Afrikan x Sumac (seed chops) were substituted for 30% of wheat by-products. All the rations with sorghum grain gave inferior results. In another experiment, 7, 14, 20 and 30% of sorghum substituted equal percentages of those wheat by-products, the best results having been obtained with 7% of Atlas and 23% of wheat by-products. Finally, in a third experiment, 5% of dried cow manure plus 10, 20 and 30% of ground Atlas sorghum were substituted for 5% of alfalfa hay meal plus, respectively, 10, 20 and 30% of wheat by-products. All results obtained from rations containing sorghum were as good as or better than that given by the ration including alfalfa hay meal and only wheat by-products. Under the conditions of this experiment, 5% of cow manure plus 12,25% of sorghum and 17,75% of wheat by-products is supposed to be the best combination to be recommended, this result having been attained through the study of the regression equation.

Sequence analysis of the 2009 pandemic influenza A H1N1 virus haemagglutinin gene from 2009-2010 Brazilian clinical samples

In this paper, we analysed the haemagglutinin (HA) gene identified by polymerase chain reaction from 90 influenza A H1N1 virus strains that circulated in Brazil from April 2009-June 2010. A World Health Organization sequencing protocol allowed us to identify amino acid mutations in the HA protein at positions S220T (71%), D239G/N/S (20%), Y247H (4.5%), E252K (3.3%), M274V (2.2%), Q310H (26.7%) and E391K (12%). A fatal outcome was associated with the D239G mutation (p < 0.0001). Brazilian HA genetic diversity, in comparison to a reference strain from California, highlights the role of influenza virus surveillance for study of viral evolution, in addition to monitoring the spread of the virus worldwide.

Biodistribution of meglumine antimoniate in healthy and Leishmania (Leishmania) infantum chagasi-infected BALB/c mice

Pentavalent antimonials such as meglumine antimoniate (MA) are the primary treatments for leishmaniasis, a complex disease caused by protozoan parasites of the genus Leishmania . Despite over 70 years of clinical use, their mechanisms of action, toxicity and pharmacokinetics have not been fully elucidated. Radiotracer studies performed on animals have the potential to play a major role in pharmaceutical development. The aims of this study were to prepare an antimony radiotracer by neutron irradiation of MA and to determine the biodistribution of MA in healthy and Leishmania (Leishmania) infantum chagasi-infected mice. MA (Glucantime(r)) was neutron irradiated inside the IEA-R1 nuclear reactor, producing two radioisotopes, 122Sb and 124Sb, with high radionuclidic purity and good specific activity. This irradiated compound presented anti-leishmanial activity similar to that of non-irradiated MA in both in vitro and in vivo evaluations. In the biodistribution studies, healthy mice showed higher uptake of antimony in the liver than infected mice and elimination occurred primarily through biliary excretion, with a small proportion of the drug excreted by the kidneys. The serum kinetic curve was bi-exponential, with two compartments: the central compartment and another compartment associated with drug excretion. Radiotracers, which can be easily produced by neutron irradiation, were demonstrated to be an interesting tool for answering several questions regarding antimonial pharmacokinetics and chemotherapy.

Mitä psykiatrinen potilas haluaa tietää?

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää aikuispsykiatristen avohoitopotilaiden ja psykiatriassa työskentelevien lääkäreiden potilaiden sairautta ja sen hoitoa koskevan tiedon saamiseen ja antamiseen liittyviä kokemuksia ja käsityksiä ja verrata potilaiden ja lääkäreiden käsityksiä toisiinsa. Aineisto: Tutkimukseen osallistui 100 skitsofreniapotilasta ja verrokkeina 30 depressiopotilasta sekä 96 aikuispsykiatriassa työskentelevää lääkäriä. Potilaiden tausta-, sairaus- ja hoitotiedot vastasivat yleistä kuvaa depressio- ja skitsofreniapotilaista. Potilaat asuivat Etelä-Karjalassa ja lääkärit eri puolilla Suomea. Potilaat haastateltiin ja lääkäreiden vastaukset saatiin kirjekyselyllä. Tulokset: Lääkärien mielipiteet poikkesivat merkittävästi potilaiden mielipiteistä. Lääkäreiden mielestä potilaalle ei tule kertoa hänen psyykkisestä sairaudestaan niin paljon kuin potilaiden mielestä. Lääkärit suhtautuivat pidättyvämmin sairautta koskevan tiedon kertomiseen skitsofreniapotilaille kuin depressiopotilaille. Niin lääkärit kuin potilaatkin olivat havainneet sekä skitsofrenia- että depressiopotilaiden hyötyvän sairauttaan koskevasta tiedosta. Päätelmät: Psykiatriset potilaat kokevat, että he hyötyvät sairauttaan koskevasta tiedosta. He kokevat, että tieto vaikuttaa myönteisesti läheisten suhtautumiseen heitä kohtaan. Psykiatriset potilaat ovat sitä mieltä, että tietoa tulee antaa sekä sairautta epäiltäessä että useita kertoja sen jälkeen kun sairaus on todettu. Psykiatriset potilaat ovat sitä mieltä, että potilaille tulee kertoa: sairauden luonteesta ja hoidosta, sairauden kulkuun vaikuttavista tekijöistä, ennusteesta, sosiaalisista oikeuksista ja sairauden vaikutuksesta jokapäiväisistä toiminnoista selviytymiseen.