Stripping Sight Bare : Alison Jones’ ‘Portraits by Proxy’

In this paper I analyse UK artist Alison Jones’ sonic interventions Portrait of the Artist by Proxy (2008), Voyeurism by Proxy (2008) and Art, Lies and Audio Tapes (2009). In Portrait of the Artist by Proxy, Jones – who, due to deteriorating vision, has not seen her reflection in a mirror in years – asks and trusts participants to audio-describe her own image back to her. In Voyeurism by Proxy, Jones asks participants to audio-describe erotic drawings by Gustav Klimt. In Art, Lies and Audio Tapes, Jones asks participants to audio-describe other artworks, such as W.F. Yeames’ And When Did You Last see Your Father?. In these portraits by proxy, Jones opens her image, and other images, to interpretation. In doing so, Jones draws attention to the way sight is privileged as a mode of access to fixed, fundamental truths in Western culture – a mode assumed to be untainted by filters that skew perception of the object. “In a culture where vision is by far the dominant sense,” Jones says, “and as a visual artist with a visual impairment, I am reliant on audio-description …Inevitably, there are limitations imposed by language, time and the interpreter’s background knowledge of the subject viewed, as well as their personal bias of what is deemed important to impart in their description” . In these works, Jones strips these background knowledges, biases and assumptions bare. She reveals different perceptions, as well as tendencies or censor, edit or exaggerate descriptions. In this paper, I investigate how, by revealing unconscious biases, Jones’ works renders herself and her participants vulnerable to a change of perception. I also examine how Jones’ later editing of the audio-descriptions allows her to show the instabilities of sight, and, in Portrait of the Artist by Proxy, to reclaim authorship of her own image.

Louis Nowra, 'Radiance' (Sydney: Currency Press, 1993)

Louis Nowra wrote 'Radiance' especially for the three actors who performed it in the play’s premier season at Belvoir Street Theatre in September 1993. And the Currency Press playscript / programme produced for that season foregrounds these three performers – Rachael Maza, Lydia Miller and Rhoda Roberts – in such a way that the usual distinction between dramatis personae and the actors who play them is considerably diminished. Both the blurb on the back cover and Nowra’s introduction emphasise this special relationship between text and actors, but it is the front cover shot which particularly reflects the conjunction between the two. Rather than depicting a scene from performance, or a ‘graphic’ suggesting something of the play’s thematic content, the front cover of Radiance features the three actors in a posed promotional shot. Arms joined warmly, lovingly, about each other’s waist, bodies turned away from but faces towards the camera, it is the actors we see, not their characters. It’s a very joyful image; they’re positively beaming. Radiant. They look as if they could really be the three half-sisters they portray, except that such moments of blithe sorority are just about non-existent in the play.

'The black hole of our history' : a conversation with Louis Nowra

This is an edited version of an interview recorded for Canadian Theatre Review in 1992. By that time Nowra had established a reputation as one of Australia's foremost playwrights. Part of the generation which succeeded the New Wave of the late 1960s and early 1970s, Nowra became known for a stylistic inventiveness which placed him outside the tradition of realist playwriting in Australia. The international outlook in his early plays, and the fact that he was not exclusively preoccupied with Australian settings and subject matter, was often a focal point in critical accounts of his work. In this interview Nowra discusses his 'internationalism', and a range of topics including the playwriting process; the presence of landscape in his plays; and the autobiographical elements in his work.

Murray Valley Encephalitis

Outbreaks of an acute, severe, encephalitic illness, clinically similar to Japanese and St. Louis encephalitis, occurred in rural areas of southeastern Australia in 1917, 1918, 1922, 1925, 1951, and 1974[1,9,14-16] and in north and northwestern Australia in 1981, 1993, and 2000.[8,12,41] Approximately 420 cases were reported in these nine outbreaks.[41] They are thought to represent a single entity for which various names (Australian X disease, Murray Valley encephalitis, Australian encephalitis) have been used. Twenty-two cases were diagnosed in the 5 years between 2007 and 2011; three were fatal, and one of the fatalities occurred in a Canadian tourist on return from a holiday in northern Australia. Case-fatality rates, as high as 70 percent in the early years,[9,11] declined to 20 percent in the 1974 outbreak and have remained at about this level since then.[5,10,12] However, significant residual neurologic disability occurs in as many as 50 percent of survivors.[10,12] The presence of this disease in Papua New Guinea was confirmed in 1956.[20] The causative virus was transmitted to experimental animals as early as 1918,[6,11] although those strains could not be maintained. The definitive isolation and characterization of Murray Valley encephalitis virus in 1951[19] led to epidemiologic studies that suggested its survival in bird-mosquito cycles in northern Australia but not in the area of epidemic occurrence in southern Australia.[1] Murray Valley encephalitis is caused by Murray Valley encephalitis virus. In an effort to dissociate a disease from a specific locality, the term Australian encephalitis was proposed by residents of Murray Valley for the disease caused by Murray Valley encephalitis virus. Some researchers subsequently have attempted to expand the term Australian encephalitis to include encephalitis caused by any Australian arbovirus. Because the term Australian encephalitis has no scientific validity and is ambiguous, it should not be used.

Ei sanat salahan joua : fennistiikan murteenkeruun historiaa 1868 - 1925

Pro gradu -tutkielmani käsittelee Suomen murteiden sanakirjan taustaksi kerätyn Suomen murteiden sana-arkiston kartuttamisen historiaa; fennistisen murteenkeruun alkuvaiheita. Lähestyn murresanakirjan pitkää hanketta tutkimus- ja kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta. Kansankielen sanakirja on fennistiikan merkittävimpiä tutkimushankkeita. Suo-men kielen vanhojen pitäjänmurteiden sanasto on ällistyttävän laaja aineisto, jonka keräämiseen ja julkaisemiseen on kulunut toista vuosisataa, ja sanakirjan toimitustyö jatkuu edelleen. Kansanmurteemme sisältävät paitsi kielitieteellisesti mielenkiintoista aineistoa myöskin runsaasti tietoa agraarisen elinkeinorakenteen aikakaudelta. Dialektologia ja kansatiede kulkevat käsikkäin. Murresanakirja on niin ollen merkittävä kansallinen omaisuus, jonka arvo koko suomalaiselle yhteiskunnalle on eittämättä suuri. Murteiden sanakirjan syntysanat on ajoitettavissa vuoteen 1868, vaikka toki fennistiikassa oli leksikografisia pyrintöjä jo ennen sitä (mm. Lönnrotin Suomalais-ruotsalainen sanakirja). Sanakirjahankkeessa on hahmotettavissa kolme vaihetta, joita kutsun ryhdistäytymisiksi. Nämä tapahtuivat noin vuosina 1896, 1916 ja 1925. Valotan työni aluksi hieman kansallisten tieteiden ja 1800-luvun alun aatehistoriallista taustaa (luku 2), jonka jälkeen tutkin murresanakirjahankkeen alkuvaiheita ja ensimmäisten sanastonkeruiden käynnistymistä (luku 3). Käsittelen kutakin hankkeen organisatorista muutosvaihetta ja hallinnollisten puitteiden kehittymistä luvuissa 4-6. Lopuksi pohdin murresanakirjan ja murteenkeruun historiallista merkitystä fennistiikalle ja yhteiskunnalle (luku 7). Tutkimukseni lähteinä on oppihistoriallista kirjallisuutta sekä murteiden keruusta vastanneiden yhteisöjen asiakirjoja. Erityisen kiinnostaviksi osoittautuivat Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa säilytettävät sanakirjahankkeen hallinnolliset asiakirjat 1916-1925. Tuon esiin varhaisempiakin pöytäkirjamainintoja. Hankkeen alussa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kielitieteellinen Osakunta ja Kotikielen Seura keräsivät ensimmäisiä sanastokokoelmia. Tämän jälkeen ensimmäinen ryhdistäytyminen tapahtui vuodesta 1896 lähtien, jolloin Suomalaisen Kirjallisuuden Seura otti vastuun hankkeesta, E. N. Setälän tunnettua sanakirjaohjelmaa ja E. A. Ekmanin Suomen kielen keräilysanastoa noudattaen. Keruu oli kuitenkin liian hidasta, joten 1916 perustettiin Suomen kielen sanakirjaosakeyhtiö, jotta toimintaan saataisiin enemmän varoja. Ensimmäinen maailmansota ja sisällissota kuitenkin romahduttivat rahan arvon, ja kolmannen kerran hanke jouduttiin organisoimaan uudelleen vuonna 1925, Sanakirjasäätiön muodossa. Vuonna 1976 Sanakirjasäätiö liittyi Kotimaisten kielten tutkimuskeskukseen. Kansanmurteiden keräämisessä korostuu kaikissa keruun vaiheissa kaksi asiaa. Ensinnäkin sanastuksella oli aina kiire. Vanhat murteet olivat katoamassa, ja ne piti saada nopeasti talteen. Tähän kiinnitettiin huomiota jo varhain, ja vielä 1900-luvun loppupuoliskollakin, kun keruuhanke hiljalleen saatiin loppuunviedyksi. Toiseksi sanakirjahanke on aina joutunut elämään kädestä suuhun, toisin sanoen taloudelliset puitteet ovat sanelleet keruumahdollisuudet. Vakaalle taloudelliselle pohjalle hanke pääsi vasta 1930-luvulla Sanakirjasäätiön aikana, jolloin siihen alettiin saada valtion rahoitusta. Murresanakirjahankkeen läpi kulkee punaisena lankana kansallisromanttinen innostus ja isänmaallis-tieteellinen pyrkimys suomen kirjakielen kehittämiseen, joka vielä 1800-luvun puolivälissä oli meneillään. Kansalliset tieteet lujittivat itsenäistymistä ja suoma-laistumista. Aatehistorian kautta sanakirjahanke asettuu laajempaan yhteyteen. Avainsanat: tutkimushistoria, suomen kielen murteet, murteenkeruu, dialektologia, suomen murteiden sanakirja, fennistiikan oppihistoria, leksikografia, kansalliset tieteet, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotikielen Seura, Suomen kielen sanakirjaosakeyhtiö, Sanakirjasäätiö

Outdoor portrait of Jenny Gutman (left) and Erna Strasburger with unidentified young boy Portraits Groups

Digital Image

Unidentified nurses and injured World War I soldiers celebrating with champagne and flowers Portraits Groups

Handwritten correspondence on verso covered over with pasted black paper

Studio portrait of Frau Muelde Portraits Women

Digital Image

Studio portrait of Werner and Hans Rath; Mannheim Portraits Family

Digital Image

Henny? Beitman with a bicycle; Dielkirchen, Falkenstein, Germany Portraits Women

Digital Image

Studio portrait of Uncle Loeb Portraits Men

Digital Image

Portrait of young Hans Frankenbach seated at a desk Portraits Men

Digital Image

Portrait of Surgeon Major Dr. Meyer of Dueren (Rhineland) in military uniform Portraits Men

Digital Image

Portrait of Surgeon Major Dr. Bing of Nuernberg in his military uniform Portraits Men

Digital Image