Kirjallisuutta

Virallisen vastaväittäjän, professori Matti J. Sillanpään Helsingin kauppakorkeakoulun opetus- ja tutkimusneuvostolle antama 16.4.2006 päivätty lausunto

"No mä sain kokee mimmosii erilaiset ihmiset on. Opin ymmärtämään niit paremmin." Nuorten kokemuksia inkluusivisesta työharjoittelusta

Opinnäytetyömme on osa Yhdessä-hanketta. Sen tarkoitus on lisätä ja kehittää inkluusiivista toimintaa Maunulan alueella. Hankkeen yksi toimintamuoto on inkluusivinen työharjoittelu, joka toteutettiin Maunulan yhteiskoulun yhdeksäsluokkalaisten oppilaiden ja Haavikon opetus- ja aikuiskasvatuskeskuksen opiskelijoiden kesken syksyllä 2006. Työharjoittelussa yleisopetuksen oppilas ja erityistukea tarvitseva opiskelija toimivat työpaikalla työparina. Opinnäytetyömme tarkoitus oli selvittää, millaisia oletuksia ja ennakkokäsityksiä Maunulan yhteiskoulun oppilailla oli inkluusiivisesta työharjoittelusta ja kehitysvammaisuudesta ennen työharjoittelua sekä millaisia käsityksiä ja kokemuksia heillä oli niistä harjoittelun jälkeen. Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen eli laadullinen. Aineistonkeruumenetelmänä käytimme teemahaastattelua ja tutkimusmenetelmänä teemoittelua. Teemoittelimme haastatteluista nousseet asiat neljän eri teeman ympärille. Haastateltavia oli yhteensä neljä. Ennen harjoittelua oppilaat täyttivät tekemämme ennakkokartoituslomakkeen ja harjoittelun aikana he kirjoittivat päiväkirjaa. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina harjoittelun jälkeen. Opinnäytetyömme tulosten mukaan oppilailla oli positiivisia odotuksia työharjoittelusta. Työharjoittelun jälkeen kokemukset työharjoittelusta ja kehitysvammaisesta työparista olivat myönteiset. Nuoret olivat oppineet asioita itsestään ja kehitysvammaisuudesta. Työharjoittelu koettiin hyvänä mahdollisuutena toimia erilaisten ihmisten kanssa ja oppia ymmärtämään heitä. Kehitysvammaisella nuorella koettiin olevan yhtäläinen oikeus osallistua työelämään. Oppilaat olivat valmiita osallistumaan vastaavanlaiseen toimintaan uudelleen. Opinnäytetyömme johtopäätöksiä ovat, että nuorilla on oletuksia ja odotuksia harjoittelua kohtaan enemmän kuin ennakkoluuloja. Nuoret ymmärsivät, miksi inkluusiivista toimintaa järjestetään, ja pitivät sitä mielekkäänä. Työharjoittelussa tapahtuneet kohtaamiset koettiin tapahtuvan kahden nuoren välillä, ei kehitysvammaisen ja yleisopetuksen nuoren välillä. Vastaavanlaista toimintaa tulisi järjestää enemmän ja jo lapsuudesta lähtien, jotta inkluusiivinen ajattelutapa laajenisi.

Harrastetori:tapahtuman suunnittelu ja toteutus yhdessä kehitysvammaisten opiskelijoiden kanssa

Toteutimme toiminnallisen opinnäytetyömme Yhdessä-hankkeeseen. Hankkeen tavoitteena on kehittää inklusiivista toimintaa erityistä tukea tarvitsevien nuorten ja yleisopetuksen nuorten välillä Helsingin Maunulassa. Osallistuimme Leikkipuisto Maunulassa järjestettyyn Harrastetori-tapahtumaan Haavikon opetus- ja aikuiskasvatuskeskuksen kehitysvammaisten opiskelijoiden kanssa. Harrastetorissa esiteltiin Maunulan alueen erilaisia harrastusmahdollisuuksia. Tapahtuman pääjärjestäjänä toimi moniammatillinen yhteistyöryhmä Maunulatiimi. Maunulatiimi koostuu kasvatus- ja sosiaalialan ammattilaisista. Lisäksi kehitimme tapahtumaa aiempaa inklusiivisemmaksi ja yhteisöllisemmäksi ja etsimme Maunulatiimiin uusia jäseniä. Toimintamme perustui inkluusioon ja voimaantumiseen. Inkluusiossa jokainen yksilö on tasavertainen ja täysivaltainen yhteisön jäsen. Haavikon opiskelijat olivat tapahtuman suunnittelussa ja toteutuksessa tasavertaisia toimijoita. Voimaantuminen on yksilön inhimillisen toimintakyvyn ja henkilökohtaisen hallinnan vahvistumista. Toimintatapamme mahdollistivat opiskelijoiden voimaantumisen. Harrastetorin suunnittelu ja valmistelu toteutettiin kerhomuotoisena toimintana Haavikossa. Kerhokertoja oli viisi ja lisäksi pidimme päätösjuhlan tapahtuman jälkeen. Toimintaan osallistui 11 opiskelijaa. Kerhoissa ideoimme opiskelijoiden kanssa toimintamme sisällön Harrastetoria varten, harjoittelimme ohjaustehtäviä ja askartelimme koristeita ja tarvikkeita tapahtumaan. Harrastetorissa toteutimme tanssia, tarkkuuslajeja ja taitoradan. Haavikon opiskelijat olivat tapahtumassa aktiivisia ohjaajia ja hoitivat tehtäviään itsenäisesti. Suunnittelimme toimintamme sellaiseksi, että kaikilla tapahtumaan osallistujilla oli mahdollisuus osallistua siihen. Tapahtumaan osallistui muitakin kehitysvammaisia, mikä teki tapahtumasta inklusiivisemman. Saimme Haavikon jäseneksi Maunulatiimiin ja yhden entisen jäsenen palaamaan takaisin tiimin toimintaan.

Kätilön ammatillinen osaaminen naistentautien hoitotyössä

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa valmistuvassa olevien kätilöopiskelijoiden ammatillista osaamista naistentautien hoitotyössä. Lisäksi työssä kartoitettiin kuinka vetovoimaiseksi kätilöopiskelijat kokevat naistentautien hoitotyön alan. Opinnäytetyö on osa Näyttöön perustuva kätilötyö -hanketta. Hanke toteutetaan yhteistyössä HUS Naistensairaalan kanssa, ja sen tavoitteena on tuottaa näyttöön perustuvaa tietoa toiminnan kehittämiseksi. Opinnäytetyön aineisto kerättiin keväällä 2007 strukturoidun kyselylomakkeen avulla. Lomake sisälsi myös muutaman avoimen kysymyksen. Otos (N = 30) koostui Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian kahdesta lähellä valmistumista olevasta kätilöopiskelijaryhmästä. Kyselylomake sisälsi neljä eri osaamisen osa-aluetta, jotka olivat eettinen osaaminen, opetus- ja ohjausosaaminen, yhteistyöosaaminen sekä kliininen osaaminen. Lisäksi kyselylomake sisälsi kysymyksiä liittyen naistentautien hoitotyön koulutukseen, harjoitteluun sekä vetovoimaisuuteen. Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin SPSS-ohjelman avulla ja kvalitatiivinen aineisto käsiteltiin sisällön analyysin avulla. Tuloksista kävi ilmi, että kätilöopiskelijoiden osaaminen naistentautien hoitotyön osalta on hyvää mut-ta ei erinomaista. Osaaminen oli parhainta eettisen osaamisen osa-alueella (ka 1,59) ja yhteistyötaitojen osa-alueella (ka 1,59). Selvästi heikointa osaaminen oli opetus- ja ohjausosaamisen osa-alueella (ka 1,87). Kliininen osaaminen oli puolestaan kolmanneksi parasta (ka 1,77). Erot eri osaamisen osa-alueiden välillä olivat kuitenkin pieniä. Opiskelijat kokivat hallitsevansa parhaiten alkuraskauden ongelmista kärsivän potilaan hoitotyön ja gynekologisen leikkauspotilaan hoitotyön. Heikoiten hallittiin gynekologisen syöpäpotilaan hoitotyö, seksuaalisuuden ongelmista sekä lapsettomuudesta kärsivän potilaan hoitotyö. Hieman yli puolet kätilöopiskelijoista koki naistentautien hoitotyön vetovoimaiseksi alaksi. Noin 87 % opiskelijoista oli valmiita menemään töihin naistentautien hoitotyön alueelle. Opiskelijoiden mielestä koulutus vastasi melko hyvin työelämän vaatimuksiin. Kätilöopiskelijat toivoivat opetuksen tuntimäärän lisäämistä ja sisällön laajentamista naistentautien hoitotyön osalta. Harjoittelujen toivottiin olevan hieman pidempiä ja mahdollisesti kaksiosaisia. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää kätilökoulutuksen kehittämiseen sekä naistentautien hoito-työn osastojen toiminnan kehittämiseen. Osastot voivat tulosten avulla kehittää uusien työntekijöiden perehdytystä sekä opiskelijan ohjausta. Työ antaa myös näyttöön perustuvaa tietoa naistentautien hoitotyön alan vetovoimaisuudesta.