Fully engaged: tackling health inequalities through public health interventions

The evolving role of Primary Care Trusts (PCTs) is currently centre stage, with fundamental debate emerging from Commissioning a patient-led NHS and Our health, our care, our say a new direction for community services. This paper argues that PCTs have a crucial role to play in the public health agenda, specifically tackling health inequalities. This responsibility will become even stronger as the present wave of reforms gains momentum. There is also a lively debate on whether these reforms will make inroads into the persistent problem of health inequality or will exacerbate them even further unless robust, additional intervention levers and mechanisms are introduced. This paper suggests that PCTs will be central to ensuring the balance of reforms is tilted towards a more rather than a less equitable NHS. One of the key responsibilities for PCTs outlined by the Department of Health1 will be to act as the anchor at local level to the increasingly diverse and potentially3fragmented NHS. By using their crucial commissioning role to provide overall coherence to the health system, acting as leading local champions of the NHS and continuing the drive for improvement in access and quality, PCTs will have to act as enforcer and guardian of the equity of the NHS at local level. There is widespread evidence of the tenacity of health inequalities in Great Britain. This report looks at the measures that a fully engaged۝3 PCT has taken to grapple with the issues and draws some conclusions as to their possible wider application.refer to the resource

Trans-scleral local resection of toxic choroidal melanoma after proton beam radiotherapy.

AIM: To report on trans-scleral local resection of choroidal melanoma for exudative retinal detachment and neovascular glaucoma (toxic tumour syndrome) after proton beam radiotherapy (PBR). METHODS: A non-randomised, prospective study of secondary trans-scleral local resection of choroidal melanoma for exudative retinal detachment with or without neovascular glaucoma after PBR. The patients were treated at the Liverpool Ocular Oncology Centre between February 2000 and April 2008. The trans-scleral local resection was performed with a lamellar-scleral flap, using systemic hypotension to reduce haemorrhage. RESULTS: 12 patients (six women, six men) with a mean age of 51 years (range 20-75) were included in this study. The tumour margins extended anterior to ora serrata in six patients. On ultrasonography, the largest basal tumour dimension averaged 12.4 mm (range 6.8-18.1) and the tumour height averaged 7.1 mm (range 4.2-10.7). The retinal detachment was total in seven patients. Neovascular glaucoma was present in four patients. The time between PBR and local resection had a mean of 17.4 months (range 1-84). The ophthalmic follow-up time after the local resection had a mean of 46.2 months (range 14-99). At the latest known status, the eye was conserved in 10 patients, with a flat retina in all these patients and visual acuity equal or better than 6/30 in four patients. The reasons for enucleation were: patient request for enucleation when rhegmatogenous retinal detachment complicated the resection (one patient) and phthisis (one patient). CONCLUSIONS: Exudative retinal detachment, rubeosis and neovascular glaucoma after PBR of a choroidal melanoma can resolve after trans-scleral local resection of the tumour. Our findings suggest that these complications are caused by the persistence of the irradiated tumour within the eye ('toxic tumour syndrome').

Attention, memory and verbal learning and their relation to schizotypal traits in unaffected parents of schizophrenic patients

The main objective of this ex post facto study is to compare the differencesin cognitive functions and their relation to schizotypal personality traits between agroup of unaffected parents of schizophrenic patients and a control group. A total of 52unaffected biological parents of schizophrenic patients and 52 unaffected parents ofunaffected subjects were assessed in measures of attention (Continuous PerformanceTest- Identical Pairs Version, CPT-IP), memory and verbal learning (California VerbalLearning Test, CVLT) as well as schizotypal personality traits (Oxford-Liverpool Inventoryof Feelings and Experiences, O-LIFE). The parents of the patients with schizophreniadiffer from the parents of the control group in omission errors on the ContinuousPerformance Test- Identical Pairs, on a measure of recall and on two contrast measuresof the California Verbal Learning Test. The associations between neuropsychologicalvariables and schizotpyal traits are of a low magnitude. There is no defined pattern ofthe relationship between cognitive measures and schizotypal traits

Transpalpebral proton beam radiotherapy of choroidal melanoma.

BACKGROUND: Collateral damage to upper eyelid margin during proton beam radiotherapy (PBR) for choroidal melanoma may cause squamous metaplasia of the tarsal conjunctiva with keratinisation, corneal irritation, discomfort and, rarely, corneal perforation. We evaluated transpalpebral PBR as a means of avoiding collateral damage to the upper eyelid margin without increasing the risk of failure of local tumour control. METHODS: Retrospective study of consecutive patients who underwent PBR for choroidal melanoma between 1992 and 2007 at the Royal Liverpool University Hospital and the Douglas Cyclotron at Clatterbridge Cancer Centre, UK. RESULTS: Sixty-three patients were included in this study. Mean basal tumour diameter and tumour thickness were 11.8 mm and 3.6 mm, respectively. PBR mean beam range and modulation were 26.5 mm and 16.9 mm respectively. The eyelid margin was included in the radiation field in 15 (24%) eyes. The median follow-up was 2.5 years. Local tumour recurrence developed in 2 (3.2%) patients. In these two cases that developed tumour recurrence the transpalpebral treatment did not involve the eyelid margin. Six (9.5%) patients died of metastatic disease. No eyelid or ocular surface problems developed in any of the 48 patients who were treated without eyelid rim involvement, while 7 of the 15 patients with unavoidable irradiation of the eyelid rim developed some degree of madarosis. These seven patients all received more than 26.55 proton Gy to the eyelid margin. Symptoms, such as grittiness occurred in 12% of 48 patients without eyelid margin irradiation as compared with 53% of 15 patients whose lid margin was irradiated. CONCLUSIONS: Transpalpebral PBR of choroidal melanoma avoids eyelid and ocular surface complications without increasing failure of local tumour control.

Saaristolaisen kokemus omasta kulttuuristaan. Eläminen merestä ja meren kanssa

Tutkimuksessa on hahmoteltu saaristolaisen ihmisen omaa kokemusta kulttuurinsa ja yhteisönsä olennaisista piirteistä. Aineistona on kaksi Kustavin kylissä Turunmaan suomenkielisessä saaristossa koottua haastatteluaineistoa, joista toinen on 1990-luvun alussa tutkijan itsensä keräämä, toinen 1950 - 60-luvuilla kerätty. Haastateltavien elämä on sijoittunut saaristolaiskulttuurin muutosvaiheeseen omavaraisuudesta keskusorienteisuuteen ja tarkastelu keskittyy aikaan 1800-luvun lopusta ja 1900-luvun alusta toisen maailmansodan jälkeiseen ajanjaksoon. Tarkastelun painopisteenä on vanha yhteisö elämänpiireineen ja 1960-luvulla alkanut markkinatalouden ja suuryhteiskunnan suoran vaikutuksen tehostumisen leimaama muutos on ollut peilauspintana olennaisten piirteiden löytämisessä. Näkökulmana on ollut yksilön kokemus ja erityisinä mielenkiinnon kohteina hänen suhteensa luonnonympäristöön ja hänen mentaalinen orientaationsa, hänen kokemusmaailmansa suuntautuneisuus sekä kylän yhteisyyden sisältö. Saaristolaisten itse olennaisiksi kokemat oman kulttuurinsa piirteet nousivat haastatteluaineistosta pohtimalla haastateltavien voimakkaasti painottaman nuottakalastuksen sisältämiä merkityksiä sekä erittelemällä haastatteluaineiston kokonaisuudessa erityisen painoarvon saaneita asioita. Tukena tiettyjen asioiden nostamisessa on ollut tutkijan oma kuuluminen paikallisyhteisöön, osallistuminen saaristolaisyhteisön elämään ja elinkeinoihin sekä keskustelu yhteisön jäsenten kanssa eri asioiden merkityksistä. Meri hallitsee saaristolaisen elämää sekä fyysisesti että henkisesti. Merellä kulkeminen ja merellisten elinkeinojen harjoittaminen korostaa yksilökohtaista vaihtelevien tilanteiden ja tapahtumaketjujen hallinnan tärkeyttä, osaamista ja selviytymistä, joista ominaisuuksista tulee osa saaristolaista mentaliteettia. Meri myös rajaa eristyneisyyden, jossa on tultava omavaraisesti toimeen turvautuen omiin ja kylän muiden ihmisten taitoihin. Yhdessä tekeminen ja oleminen on päällimmäisenä haastateltavien mielessä kun he kuvaavat aikaisempaa kylän ilmapiiriä ja sitä suurinta menetystä, mikä oman elämän aikana tapahtuneessa elämäntavan muutoksessa on ollut. Yhdessä eläminen ja tekeminen on myös taito. Se liittyy saaristolaiskylässä omavaraisuuteen ja selviämiseen merellisen luonnonympäristön keskellä, mitkä seikat aiheuttavat keskinäisen riippuvuuden. Vastavuoroisuus ja keskinäinen riippuvuus ja siitä juontuva solidaarisuus ja auttaminen ovat identiteettiä luovia tekijöitä. Hyvän ihmisen määrittelyn yhteydessä haastateltavat toivat esille arvostavansa toisten huomioimista, suvaitsevaisuutta ja kaikkien kanssa toimeen tulemista, mitkä kaikki ovat rehellisyyden ohella yhteisön kiinteyteen liittyviä arvoja. Toisten huomioiminen omana itsenään on keskeinen mentaliteetin piirre myös siten, että oman lähiympäristön ihmiset hyväksytään sellaisinaan, vaikka ei kaikesta oltaisikaan samaa mieltä tai joku havaitaan vajavaiseksi. Heidät hyväksytään osaksi omaa yhteisöä, jonka kanssa ollaan vuorovaikutuksessa erilaisuudesta ja erimielisyyksistä huolimatta. Saaristolaisen taidot yhdistyvät lähiympäristöön paneutumiseen. Ne johtavat tietynlaiseen elämän kokonaisuuden hallintaan ja hahmottamiseen. Taitojen suuri merkitys ilmenee siinä, että ihmisen arvostus yhteisössä on määräytynyt myös sen mukaan, millainen tekijä hän on, kuinka kätevä käsistään. Omavaraisuuden taito ja arvostus on kylän selviytymistä merellisessä luonnonympäristössä kylän sisäisen työnjaon turvin, varsin riippumattomana ulkomaailmasta. Se on myös yhteisyyden voimaa. Saaristolaisen omavaraisuus ja henkinen itseriittoisuus merkitsee, että omasta ympäristöstä otetaan tarvittava ja selvitään sillä mitä on. Kokemisen kannalta katsoen yksilöllisyyden ja yhteisyyden, yksilöllisen vapauden ja keskinäisen riippuvuuden yhdistyminen saaristolaiskylässä on kulttuurin ydinaluetta. Kylän ilmapiirissä ristiriitaiset tekijät vetävät eri suuntiin: toisaalta yhteisyys ja yhdenvertaisuus, jota yhteistyö tukee – toisaalta varallisuuserot ja muunlainen eriarvoisuus, kateus ja katkeruus. Erilaisten lahjojen anto ja toisten hienoviritteinen huomioiminen on ollut tärkeä osa keskinäisiä suhteita. Ne korostavat kyläläisten yhdessä elämistä ja yhteenkuuluvuutta huolimatta eroista ja erimielisyyksistä. Yksilö on voinut myös olla varma, ettei häntä hädän hetkellä jätetä yksin, vaan autetaan naapurien voimin. Tällä tietoisuudella on erittäin tärkeä merkitys ihmisten keskinäisissä suhteissa, koska se koskettaa olemassaolon perusteita. Yksilöt ovat myös tämän asian suhteen samassa asemassa varallisuudesta riippumatta. Salakuljetus samoin kuin talonpoikaispurjehdus oli toisaalta saaristolaisyhteisön voiman uhoa keskusvaltaa vastaan, eikä sitä pidetty tuomittavana. Suuryhteiskunnan taholta määritelty rikollinen toiminta ei saaristolaisyhteisön mielestä sitä ollut, mutta siihen liittyvät lieveilmiöt tuomittiin, jos ne asettuivat yhteisön moraalia vastaan. Tonttikaupan vaikutus saaristolaiskylään on ollut toisenlainen kuin viinan salakuljetuksen, vaikka ne molemmat ovat olleet keskusorienteista toimintaa. Tonttikaupan vaikutukset tunkeutuivat rajummin kylän sisäiseen systeemiin sitä hajottaen. Talot saivat helppoa rahaa, mutta kylän köyhemmän väen elinkeinot vaikeutuivat. Kesämökkikauppa kasvatti yhteisön sisäisiä ristiriitoja. Maanomistuksesta tuli suurin asukkaita ja heidän selviytymistään valikoiva tekijä saaristossa viime vuosisadalla. Keskuksen otteen kiristyminen tuntui vähitellen myös henkisessä ilmapiirissä. Kyläihmisen hienovaraisesti toisia huomioonottava mentaliteetti on vastakkainen keskuksen taloudellisesti ja henkisesti tukemalle haastavalle kilpailu-asenteelle. Monet haastateltavat toivat esiin näkemyksen, joka on vastakkainen sen modernin teesin kanssa, että entisaikojen yhteisöihmistä olisi vaivannut jonkinlainen yksilöllisyyden puute. Sukupolvien kesken on eroa. Vanhan, viime vuosisadan vaihteessa syntyneen sukupolven ihmiset koettiin erilaisina, jopa yksilöllisempinä ja henkisesti rikkaampina. Väitöskirja on ensimmäinen Turunmaan suomenkielisestä saaristosta tehty sosiaaliantropologian alaan kuuluva väitöskirja.

Prevalence of comedications and effect of potential drug-drug interactions in the Swiss HIV Cohort Study.

BACKGROUND: Potential drug-drug interactions (PDDIs) might expand with new combination antiretroviral therapies (ART) and polypharmacy related to increasing age and comorbidities. We investigated the prevalence of comedications and PDDIs within a large HIV cohort, and their effect on ART efficacy and tolerability. METHODS: All medications were prospectively recorded in 1,497 ART-treated patients and screened for PDDIs using a customized version of the Liverpool drug interactions database. RESULTS: Overall, 68% (1,013/1,497) of patients had a comedication and 40% (599/1,497) had > or = 1 PDDI. Among patients with comedication, 2% (21/1,013) had red-flag interactions (contraindicated) and 59% (597/1,013) had orange-flag interactions (potential dose adjustment and/or close monitoring required). The latter involved mainly central nervous system drugs (49%), cardiovascular drugs (34%) and methadone (19%). In the multivariate analysis, factors associated with having a comedication were advanced age, female gender, obesity and HCV infection. Independent risk factors for PDDIs were regimens combining protease inhibitors and non-nucleoside reverse transcriptase inhibitors (odds ratio [OR] 3.06, 95% confidence interval [CI] 1.44-6.48), > or = 2 comedications (OR 1.89, 95% CI 1.32-2.70), current illicit drug use (OR 2.00, 95% CI 1.29-3.10) and patients with HCV infection (OR 1.74, 95% CI 1.19-2.56). Viral response was similar in patients with and without PDDIs (84.5% versus 86.4%; P=0.386). During follow-up, ART was modified in 134 patients with comedication regardless of the presence of PDDIs (P=0.524). CONCLUSIONS: PDDIs increase with complex ART and comorbidities. No adverse effect was noted on ART efficacy or tolerability; however, most PDDIs affected comedication but were manageable through dose adjustment or monitoring.

Prévention de la violence commise par les spectateurs lors de manifestations sportives : étude des mesures préventives et de la responsabilité de l'organisateur à la lumière du droit comparé, du droit suisse et du droit associatif

Introduction 1. Généralités : Le sport occupe une place importante dans notre société, de manière active par la pratique d'une ou de plusieurs activités sportives, ou de manière passive, au travers de la presse, de la radio et de la télévision. Le sport est ainsi un acte de participation, d'appartenance, de revendication et d'intégration à la société en général ou à un groupe. Il stimule l'imagination et permet de rêver aux héros sportifs. Enfin, non seulement il améliore la santé de ceux qui le pratique, mais il a une dimension éducative et joue un rôle social, culturel et récréatif. Toutefois, le sport est également un spectacle qui provoque des passions et engendre des émotions de la part des supporters, dont certains s'exaltent pour leur équipe fétiche. Il arrive que ce supportérisme soit à tel point exacerbé qu'il mène à des dérives pouvant aboutir à des actes de violence dans et en dehors des stades, ceci tant avant, pendant qu'après le match. A titre d'exemple tragique, les téléspectateurs garderont longtemps en mémoire les scènes auxquelles ils ont assisté le 29 mai 1985, en direct, lorsque, avant le début de la rencontre, des hooligans anglais ont attaqué des supporters italiens dans les gradins du bloc Z du stade du Heysel à Bruxelles, lors de la finale de la Coupe d'Europe des champions, opposant le FC Liverpool à la Juventus de Turin; 39 personnes en sont mortes et 600 ont été blessées. La Suisse, longtemps épargnée par le phénomène, en regard de la situation qui a prévalu dans d'autres Etats européens, ne peut échapper, depuis quelques années, au triste constat selon lequel les stades constituent désormais des environnements propices à des actions de violence, de racisme et, plus rarement, d'extrémisme. Le cas le plus révélateur a eu lieu le 13 mai 2006, lorsque des fauteurs de trouble ont envahi le terrain du Parc Saint-Jacques de Bâle après le coup de sifflet final du match de championnat opposant le FC Bâle au FC Zurich, match dont l'enjeu était la première place du classement du championnat de Super League, pour attaquer à coups de pied et à coups de poing des joueurs, des accompagnants et des personnes chargées de la sécurité. Les affrontements ont continué dans la rue jusque tard dans la soirée. Il s'en est suivi une centaine de blessés et des dégâts d'un demi million de francs. De tels débordements mettent en danger la sécurité du public, des équipes et des arbitres. Il s'agit de tout mettre en oeuvre afin que les spectateurs qui assistent à une manifestation sportive puissent prendre du plaisir aux performances des sportifs sans devoir craindre pour leur sécurité. De même, les acteurs sur le terrain doivent pouvoir exercer leur sport sans craindre un envahissement de l'aire de jeu. Ainsi, les Etats et les associations sportives ont élaboré des textes juridiques afin d'éviter des débordements ou tout autre événement qui pourraient mettre en danger des personnes ou des biens matériels lors de manifestations sportives. Sous l'angle du droit étatique helvétique, cela s'est traduit, notamment en vue du déroulement en Suisse du Championnat d'Europe de football de l'UEFA en 2008 (EURO 2008) et du Championnat du monde de hockey sur glace en 2009, par l'adoption de mesures préventives permettant de lutter contre les actes de violence lors de manifestations sportives, introduites dans la Loi fédérale du 21 mars 1997 instituant des mesures visant au maintien de la sûreté intérieure (LMSI). Elles se concrétisent par l'inscription d'individus ayant commis des actes de violence dans une banque de données nationale, ainsi que par le recours au périmètre d'exclusion, à l'interdiction de sortie du territoire, à l'obligation de s'annoncer à la police et, en dernier ressort, à la garde à vue; enfin, il est également possible de saisir, séquestrer ou confisquer du matériel de propagande5. La mise en place de telles mesures relève de l'Etat, garant de la sécurité et de l'ordre publics à l'extérieur des enceintes sportives. L'organisateur, chargé quant à lui d'assurer la sécurité à l'intérieur du stade, n'est toutefois pas en marge, puisque les fédérations et associations sportives ont édicté des règlements dont il est le destinataire. Ces textes prévoient, à sa charge, notamment les mesures suivantes: le prononcé d'interdictions de stade à l'encontre de supporters violents, la fouille accrue des spectateurs, l'engagement d'un service de sécurité privé, l'obligation de désigner un responsable de la sécurité, la séparation des différents groupes de supporters, etc.. Il appartient ainsi aux associations sportives, aux organisateurs, aux chargés de la sécurité au sein des clubs et aux forces de l'ordre public d'appliquer de la meilleure façon que ce soit les mesures proposées et de collaborer afin de combattre les débordements des spectateurs de manière effective. Prévenir et supprimer la violence dans les manifestations sportives exige ainsi la mobilisation et la collaboration de tous les protagonistes concernés.

Long-term outcome of primary endoresection of choroidal melanoma.

BACKGROUND: Endoresection of choroidal melanoma may offer the best hope of conserving vision in some patients but is controversial because of concerns regarding iatrogenic tumour dissemination. METHODS: Retrospective, non-randomised study of consecutive patients who underwent endoresection for choroidal melanoma at the Liverpool Ocular Oncology Centre between 1996 and 2010. RESULTS: The study included 71 patients with a mean age of 58.7 years. The tumour extended within 2 disc diameters of the optic disc in 46 (65%) eyes, involving the disc in 24 (34%) eyes. The mean largest basal tumour diameter and tumour thickness were 9.5 mm and 4.4 mm, respectively. The median follow-up was 4.1 years. The visual acuity at the latest follow-up was better than 6/30 in 31% eyes. The main causes of visual loss were foveal excision, rhegmatogenous retinal detachment (RD) and proliferative vitreo-retinopathy (PVR). Local recurrence developed in two patients (3%), who were treated by enucleation and proton beam radiotherapy, respectively. RD occurred in 16 cases (22%). Three (4%) eyes were enucleated, two because of PVR and one because of local tumour recurrence. Five patients died of metastatic disease. CONCLUSIONS: Endoresection achieved high rates of local tumour control. This operation would seem to be a useful alternative to radiotherapy as a means of conserving vision in eyes with juxtapapillary melanoma.