Factors related to transmission of and infection with Schistosoma mansoni in a village in the South-eastern Region of Brazil

In this transversal study, factors related to infection with and transmission of Schistosoma mansoni were explored. Based on stool examinations of two Kato-Katz smears of a single sample, the prevalences of schistosomiasis and geohelminths were established. In a multivariable analysis, sets of demographic, socio-economic and water contact pattern variables were tested for strength of relation with infection. Males presented a 3.39-times higher risk for infection than females. The age groups between 10-19 years and 20-30 years showed risks of infection 7.1- and 7.5-times higher, respectively, than the control age group between 0-10 years. Individuals practicing leisure activities had a 1.96-times higher risk than those without these activities. The malacological survey identified snails of the species Biomphalaria glabrata, Biomphalaria straminea and Biomphalaria tenagophila. Two exemplars of B. glabrata (0.53%) proved positive for S. mansoni. The socio-economic improvements observed in the locality suggest a protective and preventive effect towards infection with schistosomiasis, which requires further investigation with a longitudinal and more detailed study design. Considering our findings, a proposal for an integrated control program should be based on two pillars: one horizontal, which involves social empowerment and health education, and another more vertical, which delivers treatment and infrastructure improvements.

Evaluation of two coproscopic techniques for the diagnosis of schistosomiasis in a low-transmission area in the state of Minas Gerais, Brazil

This population study, which evaluated two parasitological methods for the diagnosis of schistosomiasis mansoni, was performed in a low-transmission area in Pedra Preta, Montes Claros, Minas Gerais, Brazil. A total of 201 inhabitants of the rural area participated in this research. Four stool samples were obtained from all participants and analysed using the Kato-Katz method (18 slides) and a commercial test, the TF-Test®, which was performed quantitatively. The data were analysed to determine prevalence, the sensitivity of the diagnostic methods, the worm burden and the definition of the "gold standard", which was obtained by totalling the results of all samples examined using the Kato-Katz technique and the TF-Test®. The results showed that the prevalence obtained from the examination of one Kato-Katz slide (the methodology adopted by the Brazilian control programme) was 8% compared to 35.8% from the "gold standard", which was a 4.5-fold difference. This result indicates that the prevalence of schistosomiasis in so-called low-transmission areas is significantly underestimated.

The combination of three faecal parasitological methods to improve the diagnosis of schistosomiasis mansoni in a low endemic setting in the state of Ceará, Brazil

Laboratory diagnosis of intestinal schistosomiasis mansoni can be accomplished through various methods of stool examination to detect parasites, ranging from the most classic tests (Kato-Katz) to several methods that are still undergoing validation. This study was conducted to assess two new parasite identification methods for diagnosing schistosomiasis mansoni in residents of a low endemic area in the municipality of Maranguape, in the state of Ceará, Brazil using the Kato-Katz method as a reference and serology (enzyme-linked immunosorbent assay) for the screening of patients. The Kato-Katz, the saline gradient method and the Helmintex® method parasite identification methods were employed only in subjects who exhibited positive serologic tests. The test results were then analysed and treatment of positive individuals was subsequently performed. After comparing the test results, we observed that the saline gradient method and the Helmintex® method were more effective in diagnosing schistosomiasis mansoni in the study area compared with the Kato-Katz method.

Polymerase chain reaction for the evaluation of Schistosoma mansoni infection in two low endemicity areas of Minas Gerais, Brazil

This study aimed to evaluate the occurrence of schistosomiasis in areas with low endemicity using polymerase chain reaction (PCR) as a diagnostic method. We analysed faecal samples from 219 individuals residing in Piau and Coronel Pacheco, state of Minas Gerais, Brazil, using a single faecal sample from each individual and two slides of the Kato-Katz technique as a gold standard. Fifteen out of the 219 samples were positive with both methods of diagnosis. One sample was diagnosed as positive by the Kato-Katz technique only and 61 were diagnosed only by PCR. The positivity rates were 7.3% with the Kato-Katz method and 34.7% with PCR. When both techniques were assumed to have 100% specificity and positive individuals were identified by both methods, the sensitivity of the Kato-Katz method was 20.8% and the PCR sensitivity was 98.7%. The Kappa index between the two techniques was 0.234, suggesting weak agreement. The assessment of a single faecal sample by PCR detected more cases of infection than the analysis of one sample with two slides using the Kato-Katz technique, suggesting that PCR can be a useful diagnostic tool, particularly in areas with low endemicity.

In vitro effects of amodiaquine on paired Schistosoma mansoni adult worms at concentrations of less than 5 µg/mL

In this study, the in vitro effects of amodiaquine (AQ) monotherapy on the egg output of paired adult Schistosoma mansoni worms and their survival during in vitro culture were assessed. In addition, the gross morphological alterations of male and female worms caused by AQ were visually observed under a dissecting microscope. AQ significantly reduced the daily egg output of paired adult S. mansoni worms following incubation for 14 days at 1-5 µg/mL, but not at 0.5 µg/mL, compared with the control group. AQ also reduced the survival of male and female worms at concentrations of 2 and 5 µg/mL, respectively. Moreover, exposure to 5 µg/mL AQ caused severe swelling and/or localisation of black content in the body of all male and female worms within one or two days of incubation; subsequently, shrinkage in the male worms and elongation in the female worms were observed. The initial morphological alterations caused by AQ occurred along the intestinal tract of the male and female worms. To our knowledge, this is the first study to report not only the efficacy of AQ at concentrations lower than 5 µg/mL on paired adult S. mansoni worms, but also the effects of AQ on the intestinal tracts of worms in in vitro culture.

Schistosoma mansoni in a low-prevalence area in Brazil: the importance of additional methods for the diagnosis of hard-to-detect individual carriers by low-cost immunological assays

Schistosomiasis diagnosis is based on the detection of eggs in the faeces, which is laborious and lacks sensitivity, especially for patients with a low parasite burden. Immunological assays for specific antibody detection are available, but they usually demonstrate low sensitivity and/or specificity. In this study, two simple immunological assays were evaluated for the detection of soluble Schistosoma mansoni adult worm preparation (SWAP) and egg-specific IgGs. These studies have not yet been evaluated for patients with low parasite burdens. Residents of an endemic area in Brazil donated sera and faecal samples for our study. The patients were initially diagnosed by a rigorous Kato-Katz analysis of 18 thick smears from four different stool samples. The ELISA-SWAP was successful for human diagnosis with 90% sensitivity and specificity, confirming the Kato-Katz diagnosis with nearly perfect agreement, as seen by the Kappa index (0.85). Although the ELISA-soluble S. mansoni egg antigen was 85% sensitive, it exhibited low specificity (80%; Kappa index: 0.75) and was more susceptible to cross-reactivity. We believe that immunological assays should be used in conjunction with Kato-Katz analysis as a supplementary tool for the diagnosis of schistosomiasis for patients with low infection burdens, which are usually hard to detect.

A conventional polymerase chain reaction-based method for the diagnosis of human schistosomiasis in stool samples from individuals in a low-endemicity area

The aim of this study was to evaluate the efficacy of a polymerase chain reaction (PCR)-based method to detect Schistosoma mansoni DNA in stool samples from individuals living in a low-endemicity area in Brazil. Of the 125 initial stool samples, 80 were ELISA reactive and eggs were identified in 19 of the samples by parasitological examination. For the PCR evaluations, 56 stool samples were selected and divided into five groups. Groups I-IV were scored negative for S. mansoni eggs by parasitological examination. Groups I and II were ELISA reactive, whereas Groups III and IV were ELISA nonreactive. Groups II and III were positive for other intestinal parasites. PCR testing scored eight samples as positive from these four groups. Group V represented the S. mansoni -positive group and it included ELISA-reactive samples that were scored positive for S. mansoni by one or more parasitological examinations (6/19 were positive by Kato-Katz method, 9/17 by saline gradient and 10/13 by Helmintex®). PCR scored 13 of these 19 samples as positive for S. mansoni . We conclude that while none of these methods yielded 100% sensitivity, a combination of techniques should be effective for improving the detection of S. mansoni infection in low-endemicity areas.

A rapid diagnostic test for schistosomiasis mansoni

This article presents an improvement to the Kato-Katz (KK) method, making it faster and more efficient for the visualisation of fertile eggs in stool samples. This modified KK method uses sodium acetate formalin as a fixative and reveals the intensity of infection in less than 1 h, reducing the diagnostic time without increasing the cost. This modified method may contribute to future epidemiological studies in both hospitals and the field due to its rapid and precise diagnostic, which allow for immediate treatment.

A comparative cross-sectional study on the prevalence and morbidity of schistosomiasis in a community in northeastern Brazil (1979-2010)

A cross-sectional study on the prevalence and morbidity of schistosomiasis was conducted in the main settlement of the municipality of Alhandra, in the southern coastal region of the state of Paraíba, in 2010. The results of this study were compared with the results of a previous study conducted in the same area in 1979. The systematic sampling per family conglomerate included approximately 10% of the resident population in the urban area of Alhandra. Faecal examinations were performed using the Kato-Katz method. The clinical forms of the disease were classified in accordance with FS Barbosa as Type I - intestinal form, Type II - hepatointestinal form and Type III - hepatosplenic form. The prevalence of the infection in 2010 was 10.05%, whereas in 1979 it was 46.6% among untreated patients. The percentages of the three clinical forms in 2010 were as follows: 95.3% Type I, 4.6% Type II and 0% Type III; in 1979, the percentages were 94.4%, 3% and 2.6% for Types I, II and III, respectively. In 1979, 6.07% of the Biomphalaria glabrata specimens (the intermediate host in this area) excreted cercariae, where in 2010 only 1.27% of the specimens caught excreted the parasite.

Evaluation of parasitological and molecular techniques for the diagnosis and assessment of cure of schistosomiasis mansoni in a low transmission area

This study evaluated parasitological and molecular techniques for the diagnosis and assessment of cure of schistosomiasis mansoni. A population-based study was performed in 201 inhabitants from a low transmission locality named Pedra Preta, municipality of Montes Claros, state of Minas Gerais, Brazil. Four stool samples were analysed using two techniques, the Kato-Katz® (KK) technique (18 slides) and the TF-Test®, to establish the infection rate. The positivity rate of 18 KK slides of four stool samples was 28.9% (58/201) and the combined parasitological techniques (KK+TF-Test®) produced a 35.8% positivity rate (72/201). Furthermore, a polymerase chain reaction (PCR)-ELISA assay produced a positivity rate of 23.4% (47/201) using the first sample. All 72 patients with positive parasitological exams were treated with a single dose of Praziquantel® and these patients were followed-up 30, 90 and 180 days after treatment to establish the cure rate. Cure rates obtained by the analysis of 12 KK slides were 100%, 100% and 98.4% at 30, 90 and 180 days after treatment, respectively. PCR-ELISA revealed cure rates of 98.5%, 95.5% and 96.5%, respectively. The diagnostic and assessment of cure for schistosomiasis may require an increased number of KK slides or a test with higher sensitivity, such as PCR-ELISA, in situations of very low parasite load, such as after therapeutic interventions.

Establishment of animal models to analyze the kinetics and distribution of human tumor antigen-specific CD8⁺ T cells.

Many patients develop tumor antigen-specific T cell responses detectable in peripheral blood mononuclear cells (PBMCs) following cancer vaccine. However, measurable tumor regression is observed in a limited number of patients receiving cancer vaccines. There is a need to re-evaluate systemically the immune responses induced by cancer vaccines. Here, we established animal models targeting two human cancer/testis antigens, NY-ESO-1 and MAGE-A4. Cytotoxic T lymphocyte (CTL) epitopes of these antigens were investigated by immunizing BALB/c mice with plasmids encoding the entire sequences of NY-ESO-1 or MAGE-A4. CD8(+) T cells specific for NY-ESO-1 or MAGE-A4 were able to be detected by ELISPOT assays using antigen presenting cells pulsed with overlapping peptides covering the whole protein, indicating the high immunogenicity of these antigens in mice. Truncation of these peptides revealed that NY-ESO-1-specific CD8(+) T cells recognized D(d)-restricted 8mer peptides, NY-ESO-181-88. MAGE-A4-specific CD8(+) T cells recognized D(d)-restricted 9mer peptides, MAGE-A4265-273. MHC/peptide tetramers allowed us to analyze the kinetics and distribution of the antigen-specific immune responses, and we found that stronger antigen-specific CD8(+) T cell responses were required for more effective anti-tumor activity. Taken together, these animal models are valuable for evaluation of immune responses and optimization of the efficacy of cancer vaccines.

Ikäihmisten toiminnallisen näkemisen ja valaistusolosuhteiden arviointi päivätoimintaympäristössä : Kustaankartanon Meripihka-osastolla

Ikääntyneiden määrän kasvu tulevaisuudessa asettaa uusia haasteita myös optometristin ammatissa. Tarvitaan lisää ammatillista tietoa ikäihmisten tarpeista, jotta pystytään tuottamaan tarvittavat ratkaisut iän ja toimintaympäristön asettamiin vaatimuksiin näkemisessä. Ikääntymistä koskevan tiedon soveltamisessa terveysalan palveluissa tarvitaan moniammatillista osaamista ja eri alojen toimivaa yhteistyötä. Opinnäytetyömme on osa Helsingin ammattikorkeakoulun IKU Stadia (ikäihmisten kuntoutumista tukevat hoito- ja toimintaympäristöt) -hanketta. IKU Stadia -hankkeen yhtenä tavoitteena on tuottaa tietoa ikäihmisten toimintakyvystä kuntoutumista tukevien hoito- ja toimintaympäristöjen kehittämisen lähtökohdaksi. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa ikäihmisten toiminnallisesta näkemisestä ja sitä tukevista tai haittaavista valaistustekijöistä päivätoiminnassa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ikäihmisten toiminnallinen näkeminen ja valaistusolosuhteet Kustaankartanon vanhustenkeskuksen päivätoimintaosasto Meripihkassa. Opinnäytetyön tarkennetut tutkimuskysymykset olivat seuraavat; Millainen on vanhustenkeskuksen päivätoiminnan asiakkaiden toiminnallinen näkökyky? Mitkä ovat valaistukseen liittyvät toiminnallista näkemistä edistävät tekijät päivätoimintaympäristössä? Mitkä ovat valaistukseen liittyvät toiminnallista näkemistä vaikeuttavat tekijät päivätoimintaympäristössä? Näönseulonta ja valaistusmittaukset suoritettiin Kustaankartanon päivätoimintaympäristössä Meripihka-osastolla. Tutkittavat henkilöt valittiin yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa, sillä asiakkaat olivat eriasteista dementiaa sairastavia ikäihmisiä. Näönseulonnassa selvitettiin näöntarkkuus kauas ja lähelle, toiminnallinen lähinäkö, näköalueet, kontrastiherkkyys ja näkökentän laajuus. Päivätoimintaympäristössä suoritettiin lisäksi valaistusmittaukset luminanssi- ja valaistusvoimakkuusmittareiden avulla. Näönseulonnasta saatujen tulosten perusteella päivätoimintaosaston asiakkaiden toiminnallinen näkökyky on useimmilla henkilöillä ikään nähden normaali. Henkilöt kykenevät selviytymään päivätoimintaosaston jokapäiväisistä toiminnoista ja askareista. Päivätoimintaympäristön valaistus tukee suuremmaksi osaksi ikäihmisen toiminnallisen näön käyttöä. Valaistusmittauksissa kävi kuitenkin ilmi kohdevalaisimien tarve erityistä tarkkuutta vaativissa tehtävissä. Yleisvalaistuksen tasaisuus myös vaihteli muutamissa päivittäin käytössä olevissa tiloissa.

Työterveyshoitajan puhelinpalvelu asiakkaiden kokemana

Opinäytetyön tarkoituksena on kuvata työterveyshoitajan antamaa puhelinpalvelun laatua asiakkaiden näkökulmasta. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Haastattelujen kohdejoukon muodostivat Helsingin kaupungin Työterveyskeskuksen asiakkaat (n=10). Haastateltavat valittiin Työterveyskeskuksen terveydenhoitajien antamista yhteystiedoista. Yhteystiedot oli kerätty asiakkaista, jotka olivat ainakin kaksi kertaa olleet kuluvan vuoden aikana puhelimitse yhteydessä työterveyshoitajaan. Aineisto analysoitiin käyttämällä sisällön analyysia. Työterveyshoitajilta saatiin yhteystiedot kahdella eri listalla, joista haastateltavat valittiin tasapuolisesti. Tulosten mukaan osa piti soittoaikoja epäsopivana ja soittoaikojen pituutta osa haastateltavista olisi halunnut muuttaa ja pidentää. Haastateltavat arvostivat kiireetöntä puhelinpalvelua ja heidän ongelmansa huomioimista. Haastateltavat kokivat työterveyshoitajien ammattitaidon hyväksi. Terveysneuvontaa haastateltavat olivat saaneet niukasti, mutta eivät toisaalta sitä ongelmiensa luonteen vuoksi kaivanneet, koska saivat nopeasti ajan lääkärille. Opinnäytetyö antaa tietoa työterveyshoitajien puhelinpalvelun hyvästä laadusta ja asiakkaiden tyytyväisyydestä. Tuloksia voidaan pitää haastavina laadun ylläpitämisessä ja kehittämisessä.

Leikki-ikäisten lasten ravitsemus : ohjauskansion tuottaminen terveydenhoitajille

Työn tarkoituksena oli tuottaa terveydenhoitajille apuväline leikki-ikäisen lapsen ja heidän vanhempiensa ravitsemusohjaukseen. Lasten ravitsemus on ajankohtainen asia, sillä lapsilla esiintyy samanlaisia ongelmia ravitsemuksen suhteen kuin aikuisilla. Opinnäytetyö on osa Lapsiperheiden terveyden edistäminen 2004 - 2007 -projektia. Projektin yhteydessä on todettu ravitsemusohjaus ajankohtaiseksi kehittämishaasteeksi. Tästä syntyi idea ohjauskansion tuottamiseen Haagan terveysasemalle. Tavoitteena on, että terveydenhoitajat voivat hyödyntää kansiota ohjatessaan neuvolaan tulleita leikki-ikäisiä asiakkaita ja heidän vanhempiaan ravitsemuksessa. Lasten ravitsemusohjaukseen ei neuvolassa ole välttämättä tarpeeksi aikaa. Ohjaus olisi kuitenkin erityisen tärkeää, koska lasten ravitsemusongelmat ovat lisääntyneet viime vuosina. Ongelmina lapsilla ovat muun muassa lisääntyvä ylipaino ja sen myötä veren kohonneet rasva-arvot, epäsäännöllinen ateriarytmi sekä liiallinen suolan saanti. Syinä ongelmiin ovat ravintotottumusten poikkeavuus yhä enemmän ravitsemussuosituksista, arkiliikunnan väheneminen, elintarvikkeiden pakkauskokojen kasvu sekä vanhempien kiireinen elämäntyyli. Ohjauskansio sisältää tietoa lapsen terveellisestä ravitsemuksesta, ravitsemussuosituksista ja ravitsemusongelmista. Lisäksi siinä on ohjeita vanhemmille ja ravitsemusohjaajille, tehtäviä lapsille ja erilaista ohjaavaa materiaalia kuvituksineen. Ohjauskansio on suunnattu 4-6-vuotiaiden lasten terveydenhoitajille. Siinä käsitellään terveiden, normaalia ravintoa syövien lasten ravitsemusta. Ohjauskansiossa ei tarkastella lasten erityisruokavalioita, esimerkiksi allergisen tai yliherkän lapsen ruokavalioita. Lasten ravitsemukseen vaikuttavat koko perheen ruokailutottumukset ja -tavat. Tästä syystä on tärkeätä ohjata vanhempia myös heidän ravitsemustottumuksissaan, koska heidän tapansa ovat suoraan yhteydessä lasten käyttäytymiseen. Vanhempien tulee näyttää hyvää esimerkkiä omilla terveellisillä elämäntavoillaan. Lasten ravinnossa erityistä huomiota olisi kiinnitettävä ylimääräisen rasvan, suolan ja sokerin käyttöön. Sisäistäessään terveellisen ravitsemuksen periaatteet ja noudattaessaan niitä itse, vanhemmat siirtävät terveellisen ravitsemuksen periaatteet myös lapsiinsa.