Voimankäyttö rajavartiolaitoksessa : voimankäyttökouluttajien käsityksiä voimakeinojen käytöstä ja voimankäyttökoulutuksesta rajavartiolaitoksessa

Rajavartiomies voi rajavartiolaitokselle säädettyjä virkatehtäviä suorittaessaan joutua tilanteeseen, jossa hän on oikeutettu ja usein myös velvoitettu käyttämään voimaa. Tällöin puhutaan voimankäytöstä, joka tässä tutkimuksessa nähdään yläkäsitteenä. Voimankäyttö voidaan arvioida juridisesti tuomioistuimessa voimakeinojen käytöksi (rajavartio- ja poliisilaki), hätävarjeluksi (rikoslaki) tai lain vastaiseksi teoksi. Rajavartiomiehille koulutetaan voimankäyttöä peruskoulutuksensa aikana ja myöhemmin vuosittaisena työyksiköissä toteutettavana työpaikkakoulutuksena. Työyksiköissä koulutuksen suunnittelevat ja toteuttavat voimankäyttökouluttajiksi koulutetut rajavartiomiehet. Nämä voimankäyttökouluttajat työskentelevät myös itse operatiivisessa kenttätoiminnassa. Tässä tutkimuksessa voimankäyttöä rajavartiolaitoksessa tarkastellaan näiden voimankäyttökouluttajien näkökulmasta. Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli tuottaa uutta tietoa ilmiöstä nimeltä voimankäyttö rajavartiolaitoksessa. Työn toinen tavoite oli saatuun uuteen tietoon perustuen, esittää konkreettisia ehdotuksia voimankäytön kehittämiseksi rajavartiolaitoksessa. Tutkimuksen päätavoitetta pyrin saavuttamaan kuvailemalla ensin voimankäyttöä ilmiönä oikeustieteellisestä ja ihmistieteellisistä näkökulmista. Tällä tavalla pyrin kuvailemaan ilmiötä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Seuraavaksi hankin ilmiöstä empiiristä aineistoa verkkokyselyllä, joka suunnattiin yhteensä 62 voimankäyttökouluttajalle kolmeen rajavartiolaitoksen hallintoyksikköön, jotka olivat Kaakkois-Suomen rajavartiosto, Pohjois- Karjalan rajavartiosto ja Suomenlahden merivartiosto. Ilmiöstä tuotettu uusi tieto on kouluttajien käsityksistä fenomenografisella menetelmällä analysoidut ylä- ja alakategoriat. Yläkategoriat kuvaavat johtamista, koulutusta, operatiivista kenttätoimintaa, sekä rajavartiomiehen tarvitsemia henkisiä ja fyysisiä ominaisuuksia. Tutkimuksen tuloksista voidaan havaita voimankäytön rajavartiolaitoksessa olevan vähintään kohtuullisella tasolla, mutta kaikissa näissä yläkategorioissa on myös kipeästi kehitystä kaipaavia kohteita. Tutkimuksen kehittämistavoitetta pyrin saavuttamaan tulkitsemalla saamaani uutta tietoa hankkimani esiymmärrykseni perusteella, noudattaen Gadamerilaisen filosofisen hermeneutiikan periaatteita. Tällä tavoin muodostin 12 konkreettista kehitysehdotusta voimankäytön kehittämiseksi rajavartiolaitoksessa.

Päämajan ja merivoimien suhde rannikolla suoritettujen operaatioiden suunnittelussa ja toimeenpanossa jatkosodassa

Jatkosodassa merivoimat osallistui merellisten operaatioiden lisäksi tiiviisti myös rannikon sotatoimiin. Tässä tutkimuksessa selvitetään, minkälainen oli päämajan ja merivoimien suhde rannikolla suoritettujen operaatioiden suunnittelussa ja toimeenpanossa. Tutkimuskysymykseen vastaamiseksi perehdytään operaatioiden suunnitteluun toimeenpanoon Hangon rintamalla sekä Kannaksen alueella hyökkäyksessä vuonna 1941 ja suurhyökkäyksen torjunnassa vuonna 1944. Lisäksi selvitetään päämajan ja merivoimien operatiivisen toiminnan henkilöt ja organisaatiot. Tutkimusmenetelmänä on käytetty perinteistä historiantutkimusta. Tärkeimmän osan lähdeaineistoa ovat muodostaneet sotapäiväkirjat sekä operatiiviset arkistot vuosilta 1941 ja 1944. Sekundaarilähteinä on käytetty aiempia aihepiiriä käsitteleviä ja sivuavia tutkimuksia sekä esitelmiä, elämänkertoja ja tietokirjallisuutta. Tärkeimmistä operatiivisista asioista sovittiin Mannerheimin ja Valveen välillä suoraan. Merivoimilla ei ollut päämajassa omaa vakiintunutta edustusta, joka olisi keskittynyt merivoimien operatiivisiin asioihin. Valveen siirtymistä päämajaan oli esitetty useasti ennen jatkosotaa, jotta hän ei jäisi syrjään sotatoimien kokonaisuutta koskevista päätöksistä. Merivoimat oli ensimmäisen sotavuoden aikana yhteydenpidossa ja operatiivisessa toiminnassa päämajan kanssa aloitteellisempi osapuoli. Valve halusi merivoimille aktiivisempaa osallistumista sotatoimiin. Hangon meriyhteydet piti katkaista ja merivoimat liittää Kannaksen hyökkäykseen. Nämä tavoitteet törmäsivät kuitenkin ylipäällikön vastustukseen. Merivoimat ei ollut päämajan johtamassa suunnittelussa tiiviisti mukana. Vuonna 1944 asemasotavaiheen aikana toiminnan muovaamat organisaatiot ja johtosuhteet olivat voimassa ja operatiivisen alan toimijat päämajasta, Merivoimien esikunnasta ja Laivaston esikunnasta osallistuivat suunnitteluun. Merivoimilla oli suurhyökkäyksen alkaessa päämajan hyväksymä toimintasuunnitelma vihollisen mereltä suuntautuvan hyökkäyksen torjumiseksi. Meripuolustusvastuunsa johdosta merivoimat jäi Kannaksella maavoimat ja ilmavoimat käsittäneen operatiivisen johtoportaan ulkopuolelle. Päämajan ja Merivoimien esikunnan välisen etäisyyden takia merivoimien toiminta oli kaksijakoista. Päämaja antoi merivoimille itsenäisiä tehtäviä, mutta yhteistoiminnan koordinointi muiden puolustushaarojen kanssa oli vajavaista. Operaatioiden toimeenpanossa Merivoimien esikunta ohitti usein alajohtoportaita, mikä johtui päämajan käyttämästä lyhytjänteisestä ja kontrolloivasta johtamisesta.

Koulutustehtävissä toimivien ammattialiupseereiden ja heidän esimiestensä käsityksiä työhön perehdyttämisestä

Työhön perehdyttäminen on noussut viime vuosina puolustusvoimissa vahvasti esille. Pääesikunta yhdessä Maavoimien Esikunnan kanssa on ohjeistanut alaistensa joukko-osastojen perehdyttämistoimintaa. Työhön perehdyttämisen merkitystä on kasvattanut aliupseerien henkilöstöryhmän muodostaminen ja heidän koulutusjärjestelmänsä. Aliupseerit muodostavat tulevaisuuden puolustusvoimien kouluttajahenkilöstön rungon. Nuori aliupseeri aloittaa tyypillisesti työuransa nuoremman kouluttajan tehtävässä, ja hänellä on lähes poikkeuksetta ainoastaan varusmiespalvelus ammattiin valmistavana koulutuksena. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuoda esille Etelä-Suomen Viestipataljoonan aliupseereiden ja upseereiden käsityksiä perehdyttämisestä, siihen liittyvästä toimintatapakulttuurista sekä haasteista perehdyttämistoiminnassa. Tutkimus tehtiin laadullista lähestymistapaa käyttäen ja tutkimusmenetelmänä käytettiin fenomenografiaa. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla vuonna 2011 Viestirykmentissä. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostui kolmen ammattialiupseerin ja kolmen upseerin haastatteluista. Tutkimustulokset esitetään kuvauskategorioina, jotka on muodostettu haastateltavien käsitysten perusteella rakennetuista alakategorioista. Niiden perusteella nousi esille, että perehdyttämisen rooli nuoren aliupseerin työuran alussa on merkittävää ammattiin kasvamisessa ja perusteiden luomisessa työelämään. Tärkeimpinä voimavaroina aliupseerin perehdyttämisprosessissa esille nousee vanhempien kouluttajien ja koko työyhteisön tuki. Perehdyttämisen suunnitelmallisuuden kautta tulee muodostaa lähtökohdat ja perusteet perehdyttämistoiminnalle sekä määrittää, kuka toteuttamisesta vastaa eri vaiheissa sekä tilanteissa. Hiljaisen tiedon välittämisen ja ammatillisen osaamisen siirtämisen edellytyksenä käsitetään vanhemman sekä nuoremman kouluttajan välinen vuorovaikutussuhde. Tutkimuksessa suurimpina haasteina nousi esille aika- ja henkilöstöresurssit. Lisäksi perehdyttämisen lähtökohdat ja yksilön ominaisuudet tulisi tunnistaa heti perehdytysprosessin alkuvaiheessa, jotta perehdytys voidaan suunnitella mahdollisimman hyvin yksilöä ja koko organisaatiota palvelevaksi. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että koulutustehtävissä toimivan aliupseerin perehdyttäminen on tärkeä osatekijä osaamisen kehittymisen ja myös työssä oppimisen kannalta tarkasteltuna. Perehdyttäminen antaa perusteet aliupseerille siitä, miten hänen tulee varusmiesten edessä kouluttajana toimia ja miten hän toimii osana aliupseeristoa sekä puolustusvoimia. Hyvä perehdyttäminen myös edistää aliupseerin työhyvinvointia, sitoutumista työhön ja hyväksyntää työyhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi.

Nuoren upseerin asema perusyksikön varapäällikkönä

Sotilasopetuslaitoksista valmistuvat nuoret upseerit kohtaavat perusyksikön varapäällikön vaativat tehtävät usein jo uransa alkuvaiheessa. Tämä asettaa heille suuria haasteita. Varapäälliköt ovat perusyksikön hierarkiassa toisena heti yksikön päällikön jälkeen. Varapäällikkö toimii perusyksikön kouluttajakunnan esimiehenä johtaen huomattavasti itseään kokeneempia kouluttajia. Lisäksi perusyksikön varapäällikön tehtäviin kuuluu suunnitella muun muassa koulutuskausisuunnitelmia, viikko – ohjelmia sekä henkilöstön käyttöä. Tutkimuksella pyrittiin kartoittamaan yksikön varapäällikön tärkeimpiä ammatillisia valmiuksia, perusyksikön sosiaalista ympäristöä sekä sosiaalisen aseman muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä. Sosiaalista asemaa tutkittaessa näkökulmana oli yksilön vaikuttamismahdollisuudet sosiaalisessa ympäristössä. Tutkimuksen tutkimuskysymykset olivat seuraavat: Pääkysymys: Miten nuoren upseerin ammatilliset valmiudet vaikuttavat sosiaalisen aseman muodostumiseen perusyksikössä? Alakysymykset: Mitkä ovat varapäällikkönä toimivan nuoren upseerin olennaiset ammatilliset valmiudet ja miten ne ilmenevät? Mistä eri elementeistä sosiaalinen asema muodostuu ja mitkä ovat sen ulottuvuudet perusyksikössä? Mistä elementeistä perusyksikön sosiaalinen ympäristö muodostuu? Tutkimuksen aineisto kerättiin Karjalan Prikaatiin, Porin Prikaatiin ja Pioneerirykmenttiin lähetetyllä postikyselyllä. Kyselystä saatu aineisto analysoitiin käyttäen laadullisen tutkimuksen aineistolähtöistä sisällön analyysia. Tutkimukseen osallistui kaksi perusyksikköä kustakin joukko – osastosta. Tutkimuksen otos oli yhteensä 23 henkilöä. Kyetäkseen toimimaan menestyksellisesti tehtävässään varapäälliköllä tulee olla erittäin laajat tiedot ja taidot tehtävässään. Ammattitaitoisen varapäällikön tulee omata ammatillisia valmiuksia niin henkilökohtaisten tietojen ja taitojen kuin perusyksikön toiminnan suunnittelun ja johtamisen aloilta. Kun varapäällikkö onnistuu osoittamaan ammattitaitonsa onnistuneilla käytännön suorituksilla, on hänen mahdollista vahvistaa sosiaalista asemaansa perusyksikön sosiaalisessa ympäristössä siten, että hän kykenee vaikuttamaan työyhteisössään virallisen aseman tuoman asemavallan lisäksi myös persoonallisella vallalla.

Eversti Hannuksela sotilasjohtajana jatkosodassa

Tutkielmassa selvitetään aluksi eversti H. E. Hannukselan henkilöhistoriaa ja sotilaskoulutusta. Seuraavaksi perehdytään Hannukselan toimintaan rauhanajan puolustusvoimissa ja hänen toimiinsa talvisodassa. Sen jälkeen paneudutaan Hannukselan toimintaan jatkosodassa 19. Divisioonan komentajana alkaen divisioonan perustamisvaiheesta ja päättyen sen lakkauttamiseen asemasotavaiheeseen siirryttäessä. Pääpaino kohdistuu hyökkäyskesän 1941 sotatoimien johtamiseen Laatokan Karjalassa. Tutkielmassa selvitetään, millaisiin tapahtumiin eversti Hannuksela joutui rintamakomentajana ja miten hän ratkaisi eri tilanteet. Pääpaino on 19. Divisioonan sotatoimissa jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana ja niistä tehdyissä johtopäätöksissä. Yksityiskohtaisten taistelutapahtumien rinnalla paneudutaan Hannukselan johtamistapaan ja henkilösuhteisiin. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen oli eversti Hannukselan toimintamalli komentajana 19. Divisioonan hyökätessä jatkosodassa kesällä 1941. Raskaisiin tappiolukuihin johtaneet tapahtumat hyökkäyksen ensimmäisen viikon aikana ovat erityisen tarkastelun kohteena. Tutkimuksen kohteena ovat Hannukselan kommunikointi ylemmän johtoportaan kanssa sekä Hannukselan henkilösuhteet alaisiinsa, erityisesti hänen suhtautumisensa JR 16:n komentajaan, eversti Matti Laurilaan. Hannukselan kaikessa toiminnassa on nähtävissä hänen lojaalisuutensa armeijakunnan komentajaa kohtaan. Huolimatta siitä, miten toteuttamiskelpoisia suunnitelmat olivat, Hannuksela pyrki aina pikkutarkasti noudattamaan ylemmän johtoportaan antamia käskyjä. Pätevyyttä ja kokemusta Hannukselalta ei olisi puuttunut tehdä joskus omavaltaisiakin ratkaisuja hyökkäysten toteuttamiseksi. Hän ei kuitenkaan koskaan kyseenalaistanut saamiaan tehtäviä tai ei ainakaan ilmaissut eriävää mielipidettään. Kenraalimajuri Hägglund pitikin Hannukselaa luottomiehenä, jolle saattoi antaa vaikeita, joskus jopa ylivoimaisia tehtäviä. Hannuksela ei koskaan arvostellut ylempää esikuntaa huonosta asioiden suunnittelusta, vaikka siihen olisi ollut joskus aihettakin. Pätevyyttä ja kokemusta Hannukselalta ei olisi puuttunut tehdä joskus omavaltaisiakin ratkaisuja hyökkäysten toteuttamiseksi. Suhtautumisessaan alaisiinsa Hannukselalla olisi ollut paljon korjaamisen varaa. Hän ei nauttinut varauksetonta luottamusta alaistensa taholta, mikä johti moniin ristiriitoihin. Erityisesti Hannulan henkilösuhteet JR 16:n komentajaan, eversti Laurilaan kärjistyivät niin,että Hannuksela joutui lopulta esittämään Laurilan siirtoa muihin tehtäviin. Hannuksela ei ollut hyvä henkilöjohtaja, joka olisi voinut piiskata miehiään ylivoimaiseltakin tuntuneisiin tehtäviin. Tällaista luottamusta Hannuksela ei missään vaiheessa saavuttanut alaistensa silmissä. Sen sijaan Hannuksela oli tyypillinen sotilasjohtaja siinä, että hän piti ohjenuoranaan käskyjen ja määräysten tinkimätöntä noudattamista. Tällaista käyttäytymistä hän vaati paitsi itseltään, myös alaisiltaan. Tutkimustyö perustuu lukuisiin taistelutapahtumiin, joihin eversti Hannuksela joutui hyökkäyskesän 1941 aikana sekä niistä tehtyihin johtopäätöksiin. Eversti Hannukselan voidaan arvioida onnistuneen varsin kelvollisesti tehtävässään rintamakomentajana. Hannukselan elämäntyö päättyi vuonna 1942 sydänkoht aukseen hänen ollessaan vain 48- vuotias. Päätutkimusmenetelmänä on käytetty vertailevaa asiakirjatutkimusta. Tutkimuksessa on tukeuduttu niihin historiateoksiin ja kirjoituksiin , jotka käsittelevät 19. Divisioonan toimintaa ja erityisesti eversti Hannukselan henkilökuvaa sekä hänen toimintaansa divisioonan komentajana. Lisäksi lähdeaineistona on käytetty 19. Divisioonan sotapäiväkirjoja, eversti Hannukselan operatiivisia käskyjä sekä muita sotilasasiakirjoja.

BIOTULI - Selvitys bioliiketoiminnan uusista liiketoimintamahdollisuuksista ja -malleista

Tämä raportti on osa BIOTULI-projektia, jossa tutkitaan biojalostamoiden uusia tuotteita ja liiketoimintamalleja. Raportin tavoitteena on selvittää, millaisilla liiketoimintamalleilla BIOTULI-projektissa löytyneitä potentiaalisia bioliiketoimintamahdollisuuksia pystytään hyödyntämään pk-yrityksen näkökulmasta. Tavoitteena on myös tutkia millaisen toimitusketjun liiketoimintamalli vaatii, ja millä edellytyksillä sen toteuttaminen on kannattavaa. Raportissa tarkastellaan torrefioinnin ja lämmöntuotannon yhdistämistä sekä BIOTULI-projektissa kehitetyn uuden erottelumenetelmän hyödyntämistä biohajoavan desinfiointiaineen valmistuksessa. Selvitystyö toteutettiin asiantuntijahaastatteluiden ja kirjallisuuskatsauksen perusteella. Molemmille casetapauksille muodostettiin liiketoimintamalli sekä arvioitiin sen toteutettavuutta ja kehitysnäkymiä. Torrefioinnin ja lämmöntuotannon yhdistäminen ei tehdyn analyysin perusteella ole tällä hetkellä kannattavaa, mutta muutokset markkinatilanteessa voivat muuttaa tilannetta tulevaisuudessa. Biohajoavan desinfiointiaineen valmistuksessa on potentiaalia kannattavaan liiketoimintaan, mutta tutkimus on vielä kesken, joten tarkkaa liiketoiminnan tai sen kannattavuuden arviointia ei vielä voi tehdä. Työn tuloksia voi käyttää pohjana tarkemmille kannattavuusarvioille.

Stalin : teräksinen sotilasjohtaja

Josif Vissarionovitš Stalin on yksi 1900-luvun historian tunnetuimmista henkilöistä. Hän kohosi georgialaisesta suutarinpojasta Neuvostoliiton diktaattoriksi, jonka suorasta tai epäsuorasta käskystä miljoonat menettivät henkensä tai joutuivat vankileireille. Stalin toimi myös koko maailman suurimpien asevoimien ylipäällikkönä toisen maailmansodan aikana. Tämä tutkimus on luonteeltaan teoreettinen kirjallisuustutkimus. Stalinin toimintaa sotilasjohtajana käsitellään eri ajanjaksoina silloin, kun hän on ollut suorassa johtosuhteessa punaarmeijaan. Tutkimus on rajattu aikavälille 1918–1945 ja sen painopiste on toisen maailmansodan tapahtumissa. Tutkimusongelmana on: millainen Stalin oli sotilaallisena johtajana? Tutkimuksen lähteet ovat julkaistuja teoksia. Aineisto koostuu pääosin muistelmista. Tutkimusmenetelmänä on käytetty deduktiivisen päättelyn keinoja. Tutkimusta lähestytään sotilasjohtajuuden näkökulmasta. Olisiko Neuvostoliitto pärjännyt toisessa maailmansodassa ilman Stalinia? Todennäköisesti olisi. Voidaan spekuloida, miten sodassa olisi käynyt, jos Stalin ei olisi tuhonnut Neuvostoliiton pätevimpiä upseereja ja sotataidon kehittäjiä. Todennäköisesti Neuvostoliiton tappiot olisivat olleet paljon pienemmät. Toisaalta Stalin ei sodan alun jälkeen ollut taakaksi Neuvostoliiton sotaponnistuksille. Toisin kuin Hitler, jonka kyvyt sotilasjohtajana vain heikkenivät sodan edetessä, Stalin oppi koko sodan ajan uusia asioita eikä tehnyt samoja virheitä uudelleen. Silti Stalinia voidaan parhaimmillaankin eli vuosina 1944–1945 pitää korkeintaan keskinkertaisena sotilasjohtajana.

Pioneeritaktiikka sotatieteellisenä käsitteenä : teoriaa seuraava tulkitseva käsiteanalyysi pioneeritaktiikan käsitteestä

Tutkimuksessa analyysin kohteena on pioneeritaktiikan käsite, jota ei ole aiemmin käsitetutkimuksella tutkittu. Käsitetutkimuksen on tarvetta korostaa kansainvälisesti yhteensopivien prosessien käyttöönotto. Pioneeritaktiikan käsitteen tutkimista voidaan perustella sekä sotatieteellisen tutkimuksen tiedonintresseillä että sotataidon soveltamiseen liittyvällä käytännön ongelmalla. Tutkimuksen päämääränä on rakentaa sotatieteellinen teoriapohja pioneeritaktiikan käsitteelle. Tätä teoreettista ymmärrystä, tutkimuksen tuloksia, voidaan hyödyntää vuosina 2013 – 2015 tuotettavan pioneeritaktiikan oppaan kirjoittamisessa. Tutkimusongelmana on selvittää ja kuvailla, mikä on pioneeritaktiikan käsitteen olemus suhteessa sotataidon käsitteisiin ja taistelun elementteihin. Tutkimusongelman lähtökohtana on yhtäältä sotatieteellinen intressi tutkia sotataidon peruskäsitteistöä sekä ottaa osaa sotataidon teorian rakentamiseen liittyvään tieteelliseen keskusteluun. Näkökulman tähän tutkimukseen muodostaa teoreettinen viitekehys, jonka kautta tutkimusaineistoa tulkitaan. Teoreettinen viitekehys on rakennettu analysoimalla sotataidon käsitteitä lähdeaineiston perusteella. Tutkimus on laadullinen, ei-empiirinen tutkimus, jossa käytetään tutkimusmenetelminä tulkitsevaa käsitetutkimusta sekä sisällönanalyysia. Tutkimusote noudattelee hermeneuttista ajattelua. Käsitetutkimus on tutkimusmenetelmä, jossa tutkimuksen kohteena ovat käsitteiden sisällöt ja merkitykset sekä käsitteiden suhteet muihin käsitteisiin. Tutkimuksen lähdeaineistona on käytetty klassisista sotateoreetikoista Carl von Clausewitzia ja Antoine Henri Jominia sekä 1900-luvun teoreetikoista J.F.C. Fulleria. Merkittävänä lähteenä tutkimuksessa on myös Mika Huttusen Monimutkainen taktiikka. Lisäksi keskeisinä lähteinä ovat yhdysvaltalaiset, brittiläiset, suomalaiset sekä Naton ohjesäännöt ja normit. Raportin aluksi määritetään sotataidon ja sodankäynnin tasojen käsitteet. Tämän jälkeen käsitteistöön liitetään taistelun ulottuvuuksien ja elementtien käsitteet. Seuraavaksi käsitejärjestelmään liitetään pioneeritoiminnan käsite. Tämä muodostaa tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen. Neljännessä luvussa selvitetään, mitkä ovat pioneeritaktiikan ylä- ja rinnakkaiskäsitteet sekä keskeiset käsitepiirteet. Tämä asemoi pioneeritaktiikan käsitteen suhteessa sotataidon käsitteeseen ja erottaa sen muista samankaltaisista käsitteistä. Viidennessä luvussa selvitetään pioneeritaktiikan sisäisiä käsitteitä kuten vaikutus, resurssien käyttö, sekä tuotteet ja palvelut. Pioneeritaktiikan sisältöä tulkitaan taistelun elementtien tuli, liike, suoja, johtaminen, tiedustelu ja ylläpito kautta. Tutkimuksen tulosten perusteella pioneeritoiminnan käyttäminen sodankäynnin tukemiseen on oma käsitealueensa. Tämä käsitealue ilmenee strategisella, operatiivisella ja taktisella tasolla. Taktisella tasolla tätä taitoa voidaan kutsua termillä pioneeritaktiikka. Käsite voidaan ymmärtää sekä oppina että opin soveltamisena taistelun tukemiseksi. Toimintana pioneeritaktiikka tarkoittaa suunnittelua, toimeenpanoa, johtamista ja arviointia. Pioneeritaktiikan yläkäsitteinä ovat taito käyttää pioneeritoimintaa operatiivisen tason toiminnan tukemiseen sekä taktiikan käsite. Pioneeritaktiikan läheisimpiä rinnakkaiskäsitteitä ovat sellaiset ilmiöt, jotka esiintyvät kaikilla sodankäynnin tasoilla koskettaen kaikkia taisteluvoiman osatekijöitä. Tällaisia käsitteitä ovat esimerkiksi johtamisjärjestelmä-, huolto-, ja tiedustelutaktiikka. Pioneeritaktiikan alakäsitteinä voidaan pitää esimerkiksi pioneerijoukkojen taktiikkaa, liikkeenedistämis-, suluttamis-, suojelu ja linnoittamistaktiikkaa. Tutkimustuloksia arvioitaessa on huomattava, että tulkitsevassa tutkimuksessa ei voida välttää subjektiivisuutta. Tutkimus ei ole välttämättä toistettavissa samanlaisin lopputuloksin. Mikäli joku toinen tutkija toteuttaa tutkimuksen täsmälleen samalla menetelmällä, hän saattaa päätyä erilaisiin lopputuloksiin. Tutkimuksen merkitystä arvioitaessa on ymmärrettävä, että laadullisella tutkimuksella ei saada, eikä ole tarkoituskaan saada lopullisia vastauksia tutkimuksen kohteen olemuksesta. Tutkimuksen merkitys on ymmärryksen syventämisessä ja laajentamisessa tutkimuksen kohteesta. Tutkimuksen tavoitteena oli luoda teoriapohja pioneeritaktiikan oppaan kirjoittamiseksi. Tämä tutkimus kertoo mitä kokonaisuuksia pioneeritaktiikan oppaan tulee kattaa. Vastaukset niihin kysymyksiin, jotka koskevat pioneeritaktiikan soveltamista on ratkaistava jatkotutkimuksessa sekä oppaan kirjoitustyön yhteydessä.

Israelin strategisen kommunikaation järjestelyt ja toteutus Cast Lead -operaatiossa

Verkottuneessa ja globaalissa maailmassa ei pelkkään kineettiseen vaikuttamiseen perustuva sodankäynti ole tuottanut enää toivottuja tuloksia ja siksi sekä valtiolliset että ei-valtiolliset toimijat ovatkin kääntäneet katseensa muihin keinoihin. Vaikuttaminen on siirtymässä maa-likeskeisyydestä mielikeskeisyyteen, jossa maaleina ovat kohteen arvot, asenteet, ajatukset ja lopulta identiteetti. Näihin vaikuttamalla halutaan muuttaa kohteen käyttäytymistä omalta kannalta suotuisaan suuntaan. Teknologiset vallankumoukset ovat lisänneet informaation määrää eksponentiaalisesti ja tä-hän globaaliin informaatioon on alati kasvavalla joukolla pääsy lähes milloin ja mistä tahan-sa. Jokainen informaatioon käsiksi pääsevä voi myös ryhtyä tuottamaan informaatiota mui-den saataville, ja tämä viestinnällinen mullistus on vaikuttanut radikaalisti myös länsimaiseen sotataitoon informaation noustessa yhdeksi ratkaisevaksi tekijäksi nykyajan ja tulevaisuuden konflikteissa. Tapahtumista, joista vielä sata vuotta sitten kuultiin vasta päiviä tai viikkoja niiden jälkeen, saadaan tänä päivänä nähdä reaaliaikaista kuvavirtaa mobiilipäätelaitteen vä-lityksellä. Tämä mullistus on pakottanut niin valtiolliset kuin ei-valtiollisetkin toimijat kiin-nittämään entistä enemmän huomiota taisteluun informaatiosta informaatioympäristössä sekä yleisön mielikuvista ja mielipiteistä. Fyysisestä kontaktista voittajana selvinnyt osapuoli voi jäädä häviäjän rooliin, mikäli taistelu informaatiorintamalla hävitään. Totuus on toisarvoista, mielikuvat ratkaisevat. Jotta taistelu mielikuvista, ajatuksista ja asenteista olisi mahdollisimman tehokasta, täytyy kunkin osapuo-len organisoida omat ponnistuksensa resurssien käytön optimoimiseksi karsien päällekkäi-syydet ja ristiriidat omista sanomistaan. Kaikkien eri tahojen täytyy siis sovittaa omat vies-tinsä palvelemaan ylemmän tahon tavoitteita päätyen aina politiikan määrittämään tavoittee- seen. Tätä kutsutaan strategiseksi kommunikaatioksi, jota voidaan pitää ajattelua ohjaavana mallina tai jopa eräänlaisena sotataidollisena paradigmana. Tässä työssä tutkittiin Israelin suorittamaa sotilaallista operaatiota Gazan kaistaleella vuosien 2008 – 2009 vaihteessa. Operaatiosta käytetään yleisesti länsimaissa nimeä Cast Lead. Ope-raation tarkoituksena oli iskeä Gazassa toimivaa, länsimaiden terroristijärjestöksi katsomaa Hamas-järjestöä vastaan ja lopettaa sen tekemät raketti- ja kranaatti-iskut Israeliin. Tutki-muksen tarkoituksena oli selvittää, miten strateginen kommunikaatio oli järjestetty ja toteu-tettu Israelissa operaatioon liittyen. Työ on jatkoa tutkijan esiupseerikurssilla 64 laatimalle työlle ”Psykologinen vaikuttaminen CAST LEAD -operaatiossa”. Lähdemateriaalin avulla muodostettiin strategisen kommunikaation viitekehys, jota käytettiin analyysirunkona teoriaohjaavalle sisällön analyysille. Tutkittavaa operaatiota käsittelevästä avoimista lähteistä kerättyä aineistoa analysoitiin strategisen kommunikaation viitekehyksen kautta keräten havaintoja viitekehyksen eri osa-alueiden esiintymisestä. Tällä tavalla kyettiin muodostamaan kuva Israelin strategisen kommunikaation organisoinnista, eri toimijoista se-kä niiden vastuista ja eri tavoista, joilla viestejä välitettiin millekin kohdeyleisölle. Samalla pyrittiin hahmottelemaan Israelin narratiivia tutkittavaan operaatioon. Työ jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa luvuissa yksi ja kaksi käsitellään tutki-muksen teoreettiset taustat, menetelmät ja metodit sekä määritellään keskeisimmät käsitteet. Luvussa kolme käsitellään strategisen kommunikaation osatekijät käsiteanalyysin kautta. Toisessa osassa luvuissa neljä ja viisi käsitellään operaation kulku ja tausta pääpiirteittäin se-kä jaotellaan strategisen kommunikaation viitekehyksen avulla tehdyt havainnot kuvaamaan strategisen kommunikaation toteutumista operaatiossa. Kolmannessa osassa luvussa kuusi käsitellään johtopäätökset sekä arvioidaan tutkimuksen toteutumista sekä jatkotutkimustarpeita. Strategisen kommunikaation viitekehys muodostettiin ulkomaisten ja suomalaisten lähdete-osten avulla. Strategisen kommunikaation käsiteanalyysissä käsiteltiin strategiaa, kommuni-kaatiota sekä näiden taustalla olevia teorioita eri lähteiden avulla ja siten pyrittiin muodosta-maan laaja-alainen kuva siitä, mitä strateginen kommunikaatio on ja miten se toimii. Tutki-muksen aineisto koottiin avoimista lähteistä internetin eri mediatalojen sivuilta ja sitä täy-dennettiin virallisten ja epävirallisten tahojen sivustojen tarjoamalla informaatiolla. Aineiston perusteella kyettiin muodostamaan kuva Israelin strategisen kommunikaation or- ganisoinnista vastuineen sekä hahmottelemaan viestejä, teemoja ja narratiivia. Strategisen kommunikaation vaikuttavuutta tässä operaatiossa on mahdotonta mitata aukottomasti, koska tapaustutkimukselle luonteenomaisesti käsiteltävänä oli ainutlaatuinen tosielämän tapahtuma ja siten suoraa vertailukohtaa ei ole. Verrokkina voidaan kuitenkin käyttää aiempia Israelin sotilaallisia toimia, joissa informaatioympäristöön ei oltu kiinnitetty yhtä paljon huomiota. Näin ollen voidaan vetää johtopäätöksiä operaation vaikuttavuudesta vertailemalla esimer-kiksi näiden ajallisesti läheisten operaatioiden aiheuttamia reaktioita maailmalla.

Pyramidit, pyhät raamit. Sigurd Wettenhovi-Aspan (1870–1946) näkemykset suomen kielestä ja suomalaisten historiasta

Tutkielma käsittelee suomalaisen kuvataiteilijan, kirjailijan ja originellin kansallisromantikon Sigurd Wettenhovi-Aspan (1870–1946) näkemyksiä suomen kielestä ja suomalaisten historiasta. Wettenhovi-Aspan mukaan maailman kaikki kielet polveutuivat suomen kielestä, joka nykymuodossaan oli kaikista kielistä lähimpänä raamatullista alkukieltä. Tämän Wettenhovi-Aspa osoitti 1910–1930-luvulla julkaisemissaan tutkimuksissa mielikuvituksellisilla etymologioilla, joilla hän kykeni selittämään vaikkapa eurooppalaiset paikannimet suomen kielestä polveutuviksi. Tutkielman pääasiallisina lähteinä ovat Wettenhovi-Aspan julkaistut kirjoitukset, kirjat ja artikkelit. Tutkielman lähdeaineistona on käytetty myös aikalaiskirjallisuutta, kirjeitä ja päiväkirjoja sekä Turun yliopiston kirjaston käsikirjoituskokoelmiin kuuluvaa Sigurd Wettenhovi-Aspan käsikirjoituskokoelmaa. Wettenhovi-Aspan kielihistoriallisiin käsityksiin kytkeytyi hänen käsityksensä Suomen kansan historiasta. Hänen mukaansa muun muassa muinaisen Egyptin korkeakulttuuri oli suomalainen. Wettenhovi-Aspan tavoitteena oli rakentaa suomalaisille suuri menneisyys. Tutkielmassa tarkastellaan myös hänen suhdettaan kirjailija August Strindbergiin (1849– 1912), joka tahollaan etsi maailman alkukieltä hepreasta. Strindberg ja hänen tutkimuksensa vaikuttivat suuresti Wettenhovi-Aspaan ja he kävivät 1910-luvulla keskustelua maailman kielten alkuperästä sekä kirjeitse että lehtien palstoilla. Wettenhovi-Aspan tutkimukset liittyivät aatehistoriallisesti menneiden vuosisatojen tiedonkäsityksiin, esimerkiksi Ruotsin suurvaltakauden gööttiläiseen historiankirjoitukseen. Toisaalta historiallinen tieto oli hänelle myös väline esittää poliittisia vaatimuksia nykyhetkessä. Hän perusteli suomalaisten suurella menneisyydellä esimerkiksi suomenkielisen valtionyliopiston tarvetta. Samoilla argumenteilla hän hyökkäsi pangermanistisia suomenruotsalaisia ylioppilaita vastaan 1915, kun nämä korostivat suomenruotsalaisen kulttuurin ylivertaisuutta suomalaiseen nähden. Tutkielmassa käsitellään sekä Wettenhovi- Aspan näkemysten historiallisia edeltäjiä että hänen historiapolitiikkaansa oman aikansa kontekstissa. Hänen näkemyksissään ilmeni myös yhteyksiä teosofiaan ja 1930-luvulla hänet liitettiin julkisuudessa myös kansallissosialistisen Saksan arjalaista alkuperää etsineeseen tutkimukseen. Tutkielmassa valaistaan niitä keskusteluja, joihin Wettenhovi-Aspa teksteillään osallistui. Wettenhovi-Aspa toteutti renessanssiajalta periytyviä originellitaitelijan ja yleisneron myyttejä, hän oli eksentrikko jolla oli oikeus toimia ”kummallisesti” – yksilönä poliittisen, taiteellisen ja tieteellisen toiminnan kentässä näitä yhdistäen. Wettenhovi-Aspaa voisi luonnehtia mikrohistorian termein tyypilliseksi poikkeukseksi, henkilöksi, joka toimi aikansa yhteiskunnallisen rationaliteetin ulkopuolella, mutta kuitenkin monella tapaa saman yhteiskunnan ajatusmaailman tuottamana.

Mikä motivoi jatkamaan työelämässä eläkeiän jälkeen? : Työuran jatkamiseen ohjaava sisäinen ja ulkoinen motivaatio itsesäätelyn kautta tarkasteltuna

Suomessa käsillä oleva suurten ikäluokkien eläköityminen ja tämän mukanaan tuomat vaikutukset ovat saaneet kiinnostuksen kohdistumaan työurien pidentämiseen. Tämän tutkimuksen tarkoitus on ottaa kantaa tähän ajankohtaiseen keskusteluun tuomalla esiin motivaatiotekijöitä ja syitä työuran jatkamiselle yli varsinaisen eläkeiän. Varsinainen tutkimuskysymys on, mikä motivoi työntekijöitä jatkamaan työelämässä varsinaisen eläkeiän jälkeen? Näitä tekijöitä lähdetään selvittämään teoreettisen viitekehyksen avulla, jossa on yhdistetty sisäisen ja ulkoisen motivaation teoriat sekä itsesäätelyteoria. Itsesäätelyteorian mukaan henkilön tullessa eläkeikään, hän kohtaa muutostilanteen, josta selvitäkseen hänen täytyy sopeutua tilanteeseen muodostamalla itselleen asenne, tavoite, motivaatio ja lähteä toimimaan näitä kohti. Tähän prosessiin vaikuttavat yksilölliset ja tilannesidonnaiset tekijät. Sisäinen ja ulkoinen motivaatio ovat taas motivaation erilaisia ilmenemismuotoja. Ensimmäinen on tyypillisesti sellaista, jossa henkilö motivoituu vain työn tai tehtävän itsensä vuoksi ilman erotettavissa olevien palkkioiden kannustin vaikutusta. Jälkimmäinen nähdään motivaationa, jossa ulkoiset palkkiot, kuten raha, ovat hyvin merkittävässä roolissa motivaation synnyssä. Tulokset on jaoteltu teoreettiseen viitekehykseen peilaten toisaalta yksilöllisiin ja sisäisiin tekijöihin ja toisaalta ulkoisiin ja tilannesidonnaisiin tekijöihin. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Käyttäen narratiivisuutta ja teemoittelua apuna aineiston tulkinnassa ja analysoinnissa. Tutkimusaineisto koostuu 12-osaisen televisiosarjan jaksoista ja neljästä haastattelusta. Aineistosta on teema-analyysin avulla poimittu esiin kahdeksan pääteemaa. Nämä kahdeksan pääteemaa nähdään tuloksina ja syinä, jotka jakautuvat tasan sisäisiin ja yksilöllisiin sekä ulkoisiin ja tilannesidonnaisiin tekijöihin. Nämä teemat ovat työ itsessään, oma asenne ja muut henkilökohtaiset mieltymykset, kelpoisuuden ja tarpeellisuuden tunne, sosiaalisten suhteiden merkitys, terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät tekijät, elämäntilanne ja perhe, työnantajan suhtautuminen ja yleinen yhteiskunnallinen mielipide sekä taloudelliset tekijät. Näiden tekijöiden alta löytyi vielä useampia yksittäisiä motiiveja ja syitä työuran jatkamiselle, joista nämä teemat muodostuivat. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että eläkeiän ylittäneiden henkilöiden motivaatioon ja haluun jatkaa työelämässä pidempään vaikuttavat eniten sisäiset syyt ja motiivit. Rahallisten tekijöiden vaikutus työuran jatkamispäätökseen osoittautui tutkimuksessa hyvin vähäiseksi. Jatkotutkimuksessa voitaisiin tehdä vertailevaa tutkimusta käyttäen aineistona sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole jatkaneet työuraansa tai toisaalta vertailla motivaatiotekijöitä ja niissä tapahtuvia muutoksia uran eri vaiheissa.

Pelastushelikopterin sisäiset johtamisrakenteet

Päivystävän pelastushelikopterin miehistö koostuu ilma-aluksen päälliköstä, perämiehestä, pintapelastajasta sekä lentomekaanikosta. Ilma-aluksen päälliköllä on tehtäviä suoritettaessa vastuu niin helikopterin kunnosta kuin myös muista miehistön jäsenistä. Päällikön johtajatoimintaansa hankaloittaa vaihtelevat miehistön jäsenet sekä muuttuva toimintaympäristö. Tutkin työssäni esitettyjä johtamiseen liittyviä ongelmakohtia suurelta osin Herseyn & Blanchardin aikanaan luoman tilannejohtamisen mallin kautta. Heidän mallinsa mukaan päällikkö johtaa ryhmänsä jäseniä jatkuvasti muuttuvalla otteella, tällaisessa muutoksen kentässä toimii myös pelastushelikopterin päällikkö. Päälliköllä on eri kehitysvaiheessa olevia miehistön jäseniä. Päällikkö miettii, kuinka hän pystyy kaikista tehokkainten toimimaan miehistönsä keskellä ja juuri tähän tilannejohtamisen malli antaa eri johtaja-asemassa oleville henkilöille toimintamalleja. Laatimani työ on induktiivinen tutkimus, jonka avulla hankitaan ymmärrystä tietynlaisesta ilmiöstä. Tutkielmani päätutkimusmenetelmänä oli haastattelujen pitäminen, koska valmista aineistoa miehistön kokemuksista johtamisesta helikopterissa ei ollut olemassa. Haastattelut pidettiin Helsingin vartiolentueessa työskenteleville helikopterimiehistön jäsenille. Tuloksilla etsittiin vastauksia siihen, että toteutuuko ilma-aluksen päällikön johtamisessa tilannejohtamisen kaltaisia ratkaisuja. Pelastushelikopterin päällikön johtamistoiminta miehistön keskellä ei kuitenkaan ole autoritääristä käskyjen antamista ja näiden annettujen ohjeiden suorittamisen valvomista. Vaan asioista ennemmin sovitaan yhdessä ja keskustellaan mahdollisista vaihtoehtoisista toimintatavoista koko miehistön voimin, jos tilanne ja aika vain tämän sallii. Miehistö haluaa päällikkönsä jakavan tilannetietoutta aktiivisesti ja työskennellä rennossa työilmapiirissä.

Ryhmädynamiikka alokkaan toimintakyvyn kehittäjänä

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää vaikuttaako peruskoulutuskauden tupakavereiden yhdessäolo ja heidän keskinäiset suhteensa eri yksilöiden toimintakyvyn kehittymiseen. Yksilön toimintakyvyn kehittyminen ryhmädynamiikan ja -kiinteyden vaikutuksesta on merkittävää selvittää siksi, että kyetään toteamaan, onko tämän hetkinen koulutusmetodi tehokas ja onko kokemukset ryhmän yhteistyöstä toimintakyvyn kannalta kehittäviä. Tutkijan mielenkiintoa aiheeseen kohotti myös Jarmo Toiskallion (2000, 33) väite siitä, että kaikki sotilaspedagogiikan kysymykset tiivistyvät kysymyksiksi ihmisten toimintakyvystä. Tutkimuksen päätutkimusongelma on: Miten ryhmädynamiikka kehittää peruskoulutuskaudella palvelevan alokkaan toimintakykyä? Päätutkimusongelman lisäksi alakysymyksiksi muodostuivat: 1. Mitä tarkoittaa käsite ryhmädynamiikka ja miten se sopii peruskoulutuskauden tupaan? 2. Mistä muodostuu ryhmädynamiikka ja mitkä osa-alueet siihen vaikuttavat? 3. Mitä on peruskoulutuskaudella palvelevan sotilaan toimintakyky ja mitkä asiat siihen vaikuttavat? Tutkimuksessa käytettiin aineistona aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja tieteellisiä artikkeleita. Aineiston valinnassa vallitsevana trendinä oli alallaan tunnustettujen tutkijoiden tekemien tutkimusten käyttö. Kerätystä aineistosta määriteltiin sisällönanalyysin avulla ryhmädynamiikan ja toimintakyvyn käsitteet, sekä selvitettiin ryhmädynamiikan toimintakykyä kehittäneet metodit. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että ryhmädynamiikka kehittää monin eri tavoin alokastuvan muodostaman ryhmän yksittäisen jäsenen eri toimintakyvyn osa-alueita. Merkittävimpänä toimintakyvyn osa-alueena uudessa ryhmässä on alokkaiden sosiaalinen toimintakyky, joka mahdollistaa muiden toimintakyvyn osa-alueiden kehittymisen. Tämä johtuu siitä, että dynaamisen ryhmän perusedellytyksenä on vuorovaikutus, joka luo edellytykset alokasryhmän jäsenien haluun toimia osana ryhmää ja kehittyä ryhmässä. Toimintakyvyn kehittymiseen vaikuttaa vahvasti positiivinen ja negatiivinen ryhmäpaine, joka saattaa johtaa parempiin suorituksiin ja eheämmän minäkuvan syntymiseen. Dynaamisen, tupakavereista muodostuvan, ryhmän jäsen haluaa ryhmälleen parasta. Tällöin alokas on jo psyykkisesti kasvanut niin, että hän kykenee arvostamaan ryhmää ja asettamaan ryhmän itsensä edelle. Osana tätä alokas mahdollisesti saa virikkeen kehittää itseään, joko kehittämisen halu lähtee alokkaasta itsestään, tai sitten ryhmän muut jäsenet tukevat toisiaan. Kehittymisen lopputuloksena saattaa olla sosiaalisesti lahjakkaampi yksilö, jos kehittymisen halu on ollut sosiaalisen itsensä kehittäminen, esimerkiksi osallistumalla tiiviimmin Sotilaskodissa vierailuun ryhmäläisten kanssa. Lopputuloksena saattaa olla myös fyysisen toimintakyvyn kehittyminen, esimerkiksi yhdessä suoritetun lenkkeilyn seurauksena. Alokkaan toimintakyky kehittyy ryhmädynamiikan vaikutuksesta, jos alokas itse haluaa, ja jos hän saa tukea ryhmältään.

Johtajan mahdollisuudet vaikuttaa alaisten palvelusmotivaatioon sodan aikana

Motivaatiolla on suuri merkitys sodan aikana, sillä se vaikuttaa suoraan joukon taistelu- ja suorituskykyyn. Johtajalla on tässä prosessissa merkittävä osa. Johtaja vastaa joukon taistelukyvystä, ja siinä motivaatiolla on merkittävä rooli. Tutkielmaan on poimittu aineistosta joukon motivaatioon vaikuttavia tekijöitä. Eri tekijät voivat vaikuttaa palvelusmotivaatioon sekä positiivisesti että negatiivisesti. Tutkielman tarkoituksena on löytää keinoja, joilla johtaja kykenee vaikuttamaan alaistensa motivaatioon positiivisesti, sekä asioita joita hänen tulisi välttää esimiesasemassa ollessaan. Näin hän ei toiminnallaan laske alaisten motivaatiota Näiden löydösten pohjalta jokaisella esimiesasemassa toimivalla olisi keinoja toimia erilaisissa tilanteissa, ja he voivat tunnistaa motivaation laskemiseen johtavia tekijöitä. Tutkielmassa löydettiin kahdeksan tekijää, jotka aineiston perusteella vaikuttavat palvelusmotivaatioon. Nämä ovat: Riittävät huoltotoimet, psyykkisen taistelukyvyn ylläpito, johtajan omat asenteet ja toiminta, kuri, psykologinen vaikuttaminen, sosiaalisten suhteiden ylläpito ja ryhmäytyminen, sodan ideologia ja koulutus. Kaikkiin tekijöihin eivät johtajat kykene vaikuttamaan, mutta tuloksissa on esitetty keinoja, joihin johtajalla on mahdollisuus omalla toiminnallaan vaikuttaa. Johtopäätökset sitovat palvelusmotivaation enemmän johtajan toimiin. Näiden avulla jokainen esimies asemassa toimiva henkilö voi löytää uusia keinoja motivoida alaisiaan myös rauhan aikana. Koko tutkielman avulla jokainen lukija voi kehittää omaa ammattitaitoaan ja joukon hallintaa eri keinoin.

Verkostojohtaminen hajautetussa taistelutavassa : jääkäriryhmänjohtajan johtamistoiminta verkostojohtamisen näkökulmasta

Maavoimien taistelutapaa ja joukkorakenteita uudistetaan laajasti. Uudistus koskee koko organisaatiota, materiaalia, henkilöstöä ja toimintatapoja. Uudistuksen myötä jääkäriryhmän kokoonpanoa on muutettu ja toiminta-alueen koko on kasvanut useiden kymmenien neliökilometrien kokoiseksi. Kokoonpanomuutokset ja kasvanut toiminta-alue muodostavat uudenlaiset haasteet jääkäriryhmän johtamiselle vanhaan taistelutapaan verrattuna. Tutkimuksessa pyritään löytämään yhtäläisyyksiä jääkäriryhmänjohtajan muuttuneen johtamistoiminnan ja verkostojohtamisen teorian väliltä. Havaittujen tulosten perusteella jääkäriryhmänjohtajan johtamistoimintaa ja koulutusta voidaan kehittää vastaamaan uudistetun taistelutavan haasteisiin. Tutkimus on kvalitatiivinen ja tutkimusmenetelmänä käytetään sisällönanalyysiä. Aineistona käytetään tutkimuksia, artikkeleita ja oppaita. Dokumentit analysoidaan perusteellisesti, ja niiden kautta muodostetaan tiivistetty kuvaus verkostojohtamisesta ja jääkäriryhmänjohtajan johtamistoiminnasta. Teorioiden kuvaamisen ja käsitteellistämisen jälkeen niistä luodaan johtopäätös, jossa kuvataan verkostojohtamisen teorian soveltumista jääkäriryhmänjohtajan johtamistoimintaan. Tutkimuksen varsinainen tutkimusongelma on: ”Mitkä ovat verkostojohtamisen mahdollisuudet jääkäriryhmänjohtajan johtamistoiminnassa hajautetussa taistelutavassa ?” ja osaongelmina ovat: ”Mitkä ovat verkostojohtamisen edut ?” ja ”Mitä on jääkäriryhmän johtaminen hajautetussa taistelutavassa ?”. Jääkäriryhmänjohtajan johtamistoiminta eroaa verkostojohtamisen teoriasta käskyvaltasuhteessa, sillä jääkäriryhmänjohtajalla on hierarkkinen käskyvalta kaikkiin verkoston toimijoihin. Jääkäriryhmänjohtamisesta ja verkostojohtamisen teoriasta on kuitenkin löydettävissä useita yhtäläisyyksiä. Yhtäläisyyksiä ovat verkoston luonti, sen toimivuuden edistäminen, luottamuksen ja sitoutuneisuuden rakentaminen ja toiminnan kehittäminen. Ryhmänjohtajan on omalla toiminnallaan edistettävä verkoston toimintaa, sillä verkoston toimivuuden kautta koko ryhmä pääsee tavoitteeseensa. Ryhmänjohtajan johtamistoiminnassa korostuvat henkilökohtaiset ominaisuudet ja johtamisvalmiudet. Hänen on synnytettävä luottamusta ja sitoutuneisuutta verkoston sisälle sekä edistettävä hyvän ryhmäkiinteyden syntymistä. Ryhmänjohtajan on korostettava yhteisvastuuta tehtävän täyttämiseksi, ja hänen on otettava alaisensa mukaan päätöksentekoon ja toiminnan kehittämiseen. Yhteisen päätöksenteon ja toiminnan kehittämisen kautta hän saa lisättyä luottamusta ja sitoutuneisuutta. Ryhmä toimii ja saavuttaa tavoitteensa paremmin, kun sen sisällä on vahvaa keskinäistä luottamusta ja sitoutuneisuutta.