Le visage au-delà de l'apparence. Levinas et l'autre rive de l'éthique

In this article I look at the significance of Emmanuel Levinas' thought for an ethics of care. I argue that the meaning Levinas gives to the term « face » is a central aspect related to this issue. The face is in this French philosopher's view an ambiguous phenomenon, an enigma, that bears high ethical significance : beyond its physical appearance, the face of the other escapes every affort at representation, it indicates the way in which the representation of the other exceeds any idea of the other in me, and it is precisely this irreducibility of alterity that lights up its ethical meaning. In Levinas' view, to be oneself is to be for the other, and the otherness of the other manifests itself in the face-to-face encounter. Accordingly, responsibility is the response to the injunction, the interpellation, of the other's face, preceding the claim of justice, and humaneness is conceived as entangled in the other's face. Against this background, I suggest that Levinas' philosophical insight constitutes a turning point from a traditional to a new conception of responsibility that may bear great significance to a renewed understanding of an hermeneutics and an ethics of care.

Musiikin kehittämis- ja opetussuunnitelma Seinäjoen Kansalaisopistoon

Tämän opinnäytetyön lähtökohtana on ollut musiikinopetuksen kehittämis- ja opetussuunnitelman puuttuminen Seinäjoen Kansalaisopistosta. Työn alkuosassa käydään läpi pääpiirteittäin vapaan sivistystyön historia ja Laki vapaasta sivistystyöstä. Seinäjoen Kansalaisopiston musiikin opetusta tarkastellaan elinikäisen oppimisen, eettisyyden ja indoktrinaation näkökulmista. Musiikin opetus- ja oppimiskäsitykset sekä opettajan kompetenssi ovat myös keskeisiä asioita kehitettäessä Seinäjoen Kansalaisopiston musiikin opetusta. Seinäjoen Kansalaisopistossa musiikkiaineissa opiskeli lukuvuonna 2006-2007 yli 800 opiskelijaa. Solistista opetusta annettiin pianossa, laulussa, viulussa ja huilussa. Ryhmäopetusta annettiin harmonikan ja pelimanniharmonikan soitossa, kitaran soitossa, rummuissa, viulun soitossa, kuorolaulussa sekä vauva-äiti/vanhempi - ja erityismusiikkiryhmille (erityislapset, ikäihmiset, erityisaikuiset), kansanmusiikki- ja pelimanniyhtyeille. Seinäjoen Kansalaisopistossa musiikin kehittämis- ja opetussuunnitelmaa varten tehtiin kaksi kyselytutkimusta: erikseen musiikin opiskelijoille ja musiikin opettajille. Niissä selvitettiin opiskelijoiden ja opettajien toiveita ja tarpeita kansalaisopiston musiikin opetuksessa. Tutkimus on määrällinen, ja tulokset antoivat Seinäjoen kansalaisopiston musiikin opetuksen kehittämiselle tietoa, jonka pohjalta opetussuunnitelma on mahdollista laatia. Opettajille suunnattu kysely tuotti keskeisiä tuloksia: kansalaisopiston hallinnolliset palvelut opettajille koettiin tasokkaiksi, mutta opetustuntien toivottiin olevan pidempiä; lisäksi täydennyskoulutustarvetta oli yli puolella vastanneista. Hyvän opettajuuden tärkeimmiksi elementeiksi opettajat kokivat kannustavuuden, hyvät vuorovaikutustaidot, ohjaavan ja rakentavan suhtautumisen sekä hyvän tilannetajun. Opiskelijoille suunnattu kysely osoitti, että heidän mielestään opetus on tasokasta ja opettajat ammattitaitoisia sekä innostavia. Opiskelijat kokivat solististen aineiden oppitunnit liian lyhyiksi. Opiskelun kannustimiksi opiskelijat totesivat musiikista saadun ilon, itsensä kehittämisen ja uuden oppimisen halun sekä musiikin sopivuuden vapaa-ajan harrastukseksi. Musiikkikurssien yleisarvio oli hyvä, hinta-laatu-suhde erinomainen ja opiskelijat kokivat saavansa myös tarpeeksi palautetta. Opetussuunnitelma voi palvella musiikinopettajia opetuksen kehittämisessä, suunnittelussa ja toteuttamisessa ilman, että sen tarvitsee viedä opettajien itsenäisyyttä. Opiskelijoita halutaan tukea musiikin opiskelussa siten, että heille luodaan hyvä oppimisympäristö ja tarvittaessa heille laaditaan henkilökohtainen opetussuunnitelma yhteistyössä opettajan kanssa. Seinäjoen Kansalaisopisto pyrkii tulevaisuudessa tarjoamaan aiempaa paremmin kysyntää vastaavaa musiikinopetusta niin aikuisille harrastajille kuin myös nuorille ja lapsille.

Muerte ¿digna?

El objetivo de este trabajo es reflexionar sobre el concepto de muerte digna en la historia del pensamiento y el mundo actual; analizar las ideas sobre la muerte de personas en situación terminal y poner ambas en relación.

Liikkumisen etiikkaa laimeana cocktailina

Kirjallisuusarvostelu

Paikan eettiset ulottuvuudet

Ajankohtaista: Examining the Ethics of Place. The American Folklore Societyn 121. vuotuinen tapaaminen 21.-25.10.2009 Idahon Boisessa.

O Cuidado Empático: Contribuições para a Ética e Sua Interface com a Educação Moral na Formação em Saúde

RESUMO O presente artigo apresenta alguns pontos essenciais do pensamento do filósofo Michael Slote em sua obra “The ethics of care and empathy”. Situamos a sua produção no contexto em que a ética do cuidado foi desenvolvida e problematizada, evidenciando, sobretudo, a questão de gênero que atravessa essa perspectiva ética. Assim, convocamos autores e autoras que dialogam estreitamente com as questões levantadas por Slote como interlocutores fundamentais para se pensar a empatia como componente fundamental da ética do cuidado. Em sequência, resgatamos o sentido ontológico do cuidado e da responsabilidade, correlacionando-os com a prática do cuidado em saúde. Ao final, apresentamos um caso paradigmático para um debate concreto da ética do cuidado e empatia no âmbito da educação moral, destacando sua importância no processo de formação dos profissionais de saúde no Brasil.

Pala(a)vaa tunteiden etiikkaa

Mari Krappalan väitöskirja "Burning (of) ethics of the passions : contemporary art as a process" tarkastettiin Taideteollisen korkeakoulun Taidekasvatuksen osastolla 11.12.1999.

Bry sig om : ett vårdvetenskapligt praxisbegrepp

’Bry sig om’ förekommer flitigt i sammanhang där människor vårdar och tar hand om varandra såväl i det vardagliga naturliga vårdandet som i det professionella vårdandet. ’Bry sig om’ är ett språkligt uttryck i människors vardagsspråk som hör samman med ’små vardagliga saker’ som är av betydelse. ’Bry sig om’ har även tydlig förbindelse med vårda och ansa i Erikssons caritativa vårdteori men har inte tidigare varit föremål för klinisk vårdvetenskaplig forskning vilket är bakgrunden till denna studie. Inom Erikssons caritativa vårdteori utgörs grundordningen av kärnbegreppen caritas, enheten människa, hälsa, lidande och vårdande. I den här avhandlingen är syftet att vidga förståelsen för kärnbegreppet vårdandet genom att utforska innebörden i praxisbegreppet ’bry sig om’. Studien har en hermeneutisk ansats och är en sammanläggningsavhandling med fyra delstudier i form av begreppsanalys och tre empiriska studier. Materialet i begreppsutredningen är etymologisk ordbok och svenska ordböcker. I de empiriska delstudierna består materialet av självbiografisk text skrivet av en patient och händelser som patienter och vårdare varit med om vilket förstås som betydelsefullt material för klinisk vårdvetenskaplig forskning. Den nya förståelsen gestaltas i ett tankemönster där ’bry sig om’ framträder som en inre etisk hållning där människan som är på plats kan finnas till och därmed betyda något för en annan människa. Att betyda något för en annan människa är uttryck för det naturliga omsorgsfulla vårdandet där patienten förnimmer en kärleksfull hållning i vårdarens varsamma kärleksfulla händer och varma röst. ’Bry sig om’, har sin grundval i det naturliga omsorgsfulla vårdandet som konstituerar människan som människa. Det som framkommit i avhandlingen är möjligheten att undersöka praxisbegrepp inom vårdvetenskapen där ’bry sig om’ bidragit till att synliggöra vårdandet och därmed innebörden och meningen i ansandet, lekandet och lärandet på ett nytt och annorlunda sätt ur ett kliniskt vårdvetenskapligt perspektiv.

Taloushallinnon eettiset ongelmat verotarkastuskertomuksista tehtyjen havaintojen perusteella

Tässä tutkielmassa tutkittiin taloushallinnon eettisiä ongelmakohtia käyttäen aineistona verotarkastuskertomuksia. Tutkielman tavoitteena oli selvittää onko taloushallinnon eettisissä ratkaisuissa kyse kirjanpitäjän vai yrittäjän etiikasta, voidaanko verotarkastuksella havaitut virheet jaotella tahallisiin ja tahattomiin ja voidaanko näistä virheistä tehdä johtopäätöksiä veronmaksumyönteisyydestä. Kirjanpitäjän ja yrittäjän etiikan havaittiin ilmenevän eri tavoilla. Jos etiikkaa pohdittiin veronmaksuhalukkuuden merkityksessä, niin tällöin kyse oli yrittäjän etiikasta. Verotarkastuksilla havaitut virheet jaoteltiin virhetyyppeihin, joita käytettiin veronmaksumyönteisyyden analysointiin. Tutkielmassa käytettyjä virhetyyppejä olivat muun muassa luontois- ja henkilökuntaedut, kustannusten korvaukset ja edustusmenot. Veronmaksumyönteisyydessä havaittiin selviä eroja eri virhetyyppien välillä. Suurin osa virhetyypeistä kuului veronmaksumyönteisyyden perusteella joukkoon, jossa lakeja noudatetaan vain valvonnan alaisena. Näitä virheitä tekevien kohdalla verovalvonnan kattavuudella saavutetaan parhaat tulokset.

Reseptilääkkeiden markkinoinnin eettisyys

Tutkielmassa tarkastellaan reseptilääkkeiden markkinointia Suomessa alan toimijoiden päätöksenteon ja eettisten ohjeiden kautta. Tutkimuksen keskeisimpänä tavoitteena on esitellä lääkealan eri toimijoiden näkökulmia heidän eettisen tai epäeettisen päätöksentekonsa kautta. Mahdollisesti vaikuttavista tekijöistä tavoitteena on myös esitellä eettisiä ohjeita ja pohtia millainen rooli niillä on toimijoiden päätöksenteossa. Tutkimuksessa pyritään myös tuomaan ilmi eettisiä ongelmia lääketeollisuudessa ja avaamaan alan toimijoiden yleistä näkemystä reseptilääkkeiden markkinointiin liittyen. Lisäksi tutkimuksessa tutustutaan lääketeollisuuteen toimialana.

Serva ad ministrare : tjänandets ethos i vårdledarskap

Avhandlingen syftar till att ur ett vårdvetenskapligt perspektiv beskriva och upptäcka tjänandets meningsinnehåll samt fördjupa förståelsekunskap om tjänandets ethos i förhållande till vårdledarskap med en inriktning på det vårdadministrativa. Syftet är även att skapa en idealmodell som öppnar för en ny eller annorlunda förståelsehorisont för tjänandets ethos i vårdledarskap. Kunskapssökandet sker genom följande delstudier: (1) I begreppsbestämningen genomförs begreppsanalyser av tjäna och tjänst med avsikt att öppna för en grundförståelse och tankestruktur i forskningsuppgiften. (2) I det idéhistoriska spåras tjänandets ontologiska arv och idémönster fram genom tolkning av historiska källornas texter från 1900-talets första hälft i ljuset av sjuksköterskeledarskap utgående från Sophie Mannerheims, Bertha Wellins och Bergljot Larssons idéer och tankeströmningar. (3) Sökandet fortsätter i dagens kliniska kontextbas genom kvalitativa djupintervjuer med 30 deltagare (vårdledare och vårdare) från Finland, Sverige och Norge. Förförståelsen och forskningens teoretiska perspektiv har rötter i Erikssons caring science-tradition och vårdvetenskapens ontologiska grundantaganden som utvecklats vid Åbo Akademi, Enheten för vårdvetenskap i Vasa. Forskningsansatsen är inspirerad av H-G Gadamers filosofiska hermeneutik. Designen är explorativ-deskriptiv, idiografisk och implicerar ett hypotetisk-deduktivt tillvägagångssätt. Tjänandet och vårdledarskapets ethos upptäcks och tolkas genom det metodologiska närmandet: Erikssons hermeneutiska begreppsbestämningsmodell, idéhistoriska läsakt och hermeneutiska läsakt. Materialet bildar förståelsehorisonter genom den hermeneutiska dialogens successiva och oändliga rörelse. Horisonterna reflekteras mot teorikärnan för att öppna för ny förståelse av tjänandets meningsinnehåll, vårdledarskap och vårdadministration. I slutandet sker en horisontsammansmältning och en reflektiv anslutning till vårdvetenskapens teorikärna som visar hur tjänandets ethos blir evident i vårdledarskap. Resultatet visar att vårdledarskap som är tjänande för patienten och vårdkulturen synliggörs i vårdadministrationens kontext genom huvudets skärpa, handens gärningar och hjärtats visdom. Tjänandets sanna, goda och sköna tidlösa rörelse är riktad mot hälsa och helande. I dag sammankopplas tjänande inom vårdorganisationer med hälsoekonomiska förhållanden, effektivitet, produktivitet och rationalitet, vilket strider mot tjänandets värdegrund, människans värdighet och respekt för livet. Vårdorganisationernas etiska ansvar är att fungera som samhälleliga förebilder, tillrättalägga för vårdadministrationernas tjänande och stå i patientens tjänst. Gestaltningen av tjänandets ethos i vårdledarskap öppnar för nya diskurser, riktningar, visioner och handlingar i den vårdadministrativa verkligheten. Avhandlingen ger vårdvetenskapens systematiska grundforskning ett teoritillskott av fördjupad förståelse av tjänandets och vårdledarskapets historiska och samtida ontologiska evidens och ethos med applikationen på klinisk vårdvetenskap.

Agir de manière appropriée: la participation des jeunes à l'aménagement

La réflexion sur l’éthique et la participation des jeunes et des enfants à l’aménagement comporte au moins deux dimensions : d’une part, les justifications d’une telle participation ; d’autre part, les problèmes que la pratique participative fait émerger et face auxquels les cadres de référence conventionnels (non participatifs) ne sont pas toujours utiles. Le présent article aborde ces deux dimensions et explore leurs liens à la lumière de trois méthodes distinctes en matière de théorie morale, soit l’éthique déontologique, l’éthique conséquentialiste et l’éthique de la vertu. Sur la base d’une expérience participative d’aménagement inscrite dans le programme Grandir en Ville de l’UNESCO, certaines contradictions entre les principes d’une pratique participative avec des enfants et la manière dont les problèmes éthiques sont parfois gérés sont mises en évidence.

Le care entre dépendance et domination: l'intérêt de la théorie néorépublicaine pour penser une "caring society".

L’éthique du care est confrontée à un problème qui a des allures de paradoxe: bien que sa politisation paraisse nécessaire, l’éthique du care ne semble pas pouvoir trouver en elle-même les ressources suffisantes à la formulation d’une théorie politique compréhensive. Il ne semble pas exister de théorie politique du care à part entière. Cet article examine la fécondité d’un rapprochement entre éthique du care et théorie néorépublicaine de la non-domination. Le résultat, non négligeable, serait de garantir des formes importantes de protections aux activités de care, mais il cela n’empêcherait pas nécessairement les représentations négatives de ces activités, dont on peut supposer qu’elle est l’un des facteurs de la marginalisation et de la répartition inégale qui les affecte. Pour bloquer ces représentations dégradantes, il faudrait que le care soit discuté et défini dans l’espace public non seulement comme un lieu possible de la domination, mais comme un aspect fondamental et positif de la vie individuelle et collective.

Savoir et affect : pour une économie du non-savoir

Il est peu de notions aussi vastes que celle du non-savoir, mais le flou du caractère nécessairement négatif de sa définition s’accompagne tout de même du sentiment que la source de ce qui ne peut qu’être déterminé négativement par la pensée (non, cela n’est pas le savoir) ne peut qu’être positive. Notion à l’applicabilité infinie, parce qu’en elle vient s’abîmer tout ce qui ne peut tenir dans l’espace de la maîtrise relative à ce dont on peut dire : je sais de quoi il s’agit. Est non-savoir tout ce qui se rapporte au bouillonnement pulsionnel de la vie et à l’échéance fatale de la mort. Ce qui pousse l’homme au meurtre, au génocide, à la guerre et à la violence révolutionnaire se confond avec un contenu affectif et identitaire qui ne peut être ramené au savoir sans laisser de reste. Mais tenter de comprendre ce qui échappe à l’entendement est cela même qui relance sans cesse la réflexion comprise comme cœur du savoir. Le savoir se montre ainsi sous une extrême dépendance face à son Autre. À la lumière de cette hypothèse devant beaucoup aux découvertes de la psychanalyse, le présent mémoire s’est donné pour objectif de jeter un regard frais sur quelques grandes tensions sociopolitiques de l’Histoire; mais il a d’abord fallu évaluer philosophiquement la possibilité d’un concept de non-savoir. Des champs identitaires majeurs — révolutions totalitaires ou démocratiques, bouleversements ou synergies culturelles — sont ainsi analysés sous l’angle d’une économie pulsionnelle qui s’inscrit dans une interaction perpétuelle avec ce qui s’ébauche ici comme une économie du rapport entre non-savoir et savoir. Est ainsi produite une esquisse des rapports possibles entre la vie pulsionnelle de l’homme, le savoir institutionnel et le monde sociopolitique.