Kinetic, thermodynamic properties, and optimization of barley hydration

The hydration kinetics of five barley cultivars was studied at six different temperatures ranging from 10 to 35 ºC for 32 hours applying the Peleg model. Response Surface was used to describe dynamic of the process and identify the hydration time for each cultivar. The activation energy (Ea), enthalpy (ΔH*), entropy (ΔS*), and Gibbs free energy (ΔG*) were estimated from the adjusted parameters and Arrhenius equation. Temperature had significant effect on the hydration of the five cultivars. At low temperatures, the stabilization time for hydration was faster. Peleg constants K1 and K2 decreased with increasing temperature. The cultivar BRS BRAU showed the lowest value of initial absorption rate (R0 = 0.149 kg.h-1) at 10 ºC, while the cultivar BRS BOREMA had the highest value of R0 (0.367 kg.h-1 at 35 ºC). The equilibrium moisture content (Me) increased with increasing temperature. The cultivars BRS CAUE and BRS BRAU showed the lowest values of Ea, ΔH*, ΔS* showed negative values, and ΔG* increased with increasing temperature, confirming the effect of temperature on hydration.

Study of thermodynamic water properties and moisture sorption hysteresis of mango skin

The equilibrium moisture content for adsorption and desorption isotherms of mango skin was determined using the static gravimetric method at temperatures of 20, 26, 33, 38 and 44 oC in the 0.056 to 0.873 water activity range. Both sorption curves show a decrease in equilibrium moisture content as the temperature increasing. The hysteresis effect was observed at constant water activity. The Guggenheim, Anderson, and de Boer (GAB) model presented the best fitting accuracy among a group of models and was used to determine the thermodynamic properties of water sorption. Integral enthalpy and integral entropy areas showed inverted values for the adsorption and desorption isotherms over the wide range of water activity studied. These values confirm, in energetic terms, the difference between adsorption and desorption isotherms observed in the hysteresis phenomenon. Finally, the Gibbs free energy revealed that the sorption process was spontaneous for both sorption isotherms.

Steps towards more effective antitrust system in EU – The Damages Directive’s effect on victim’s right to compensation for antitrust harm

Kaikkien kansalaisten ja yritysten, jotka kärsivät vahinkoa Euroopan Unionin kilpailusääntöjen (SEUT 101 ja 102 artiklan) rikkomisen vuoksi, on voitava vaatia korvauksia vahingon aiheuttaneelta osapuolelta. Euroopan unionin tuomioistuin on ratkaisuillaan Courage ja Manfredi vahvistanut vahinkoa kärsineen oikeuden saada korvausta kärsimästään vahingosta. Suomessa kilpailuoikeudellista vahingonkorvausta koskeva oikeuskäytäntö on ollut vähäistä, vaikkakin viime aikoina on annettu muutama merkittävä vahingonkorvausratkaisu, näistä kenties tunnetuimpana asvalttikartelliratkaisu. Kilpailuoikeuden rikkomisesta vahinkoa kärsineet saavat kuitenkin vain harvoin korvausta kärsimästään vahingosta, mikä on ollut seurausta erilaisista lainsäädännöllisistä ja menettelyistä johtuvista esteistä jäsenvaltioiden säännöissä. Komission pitkään kestänyt lainsäädäntöhanke EU:n kilpailuoikeuden täytäntöönpanojärjestelmän selkeyttämiseksi päättyi marraskuussa 2014, kun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin (2014/104/ EU) hyväksyttiin. Direktiivi julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 5. joulukuuta 2014, ja jäsenvaltioilla on 27.12.2016 asti aikaa implementoida direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Direktiivin tavoitteena on EU:n kilpailusääntöjen tehokas täytäntöönpano sekä kilpailuoikeuden julkisoikeudellisen ja yksityisoikeudellisen täytäntöönpanon selkeyttäminen. Lisäksi direktiivi pyrkii varmistamaan, että vahingonkärsijät voivat saada täyden korvauksen kärsimästään vahingosta, sekä poistamaan esteitä ja pienentämään kustannuksia vahingon todistamisessa, samalla harmonisoiden eri jäsenmaissa toimivien yritysten oikeussuojan tasoa. Tarkastelen pro gradu –tutkielmassani kilpailuoikeudellisen vahingonkorvauksen kehitystä sekä uuden EU:n vahingonkorvausdirektiivin vaikutuksia erityisesti vahingonkärsijän näkökulmasta, eli sitä kuinka direktiivi vaikuttaa vahingonkärsijän mahdollisuuteen saada korvausta kärsimästään vahingosta, joka johtuu EU:n kilpailusääntöjen rikkomisesta. Lisäksi tarkastelen lyhyesti direktiivin tuomia muutoksia Suomen lainsäädäntöön. Tutkielmani loppupäätelmä on, että vaikka vahingonkorvausdirektiivi ei täydellisesti paranna vahingonkärsijän asemaa, se selkeyttää monella tavalla kilpailuoikeudellisten vahingonkorvauskanteiden nykyistä tilaa, ja saattaa tietyssä määrin rohkaista vahingonkärsijiä hakemaan korvausta kärsimästään vahingosta.

CEO Compensation, Compensation Risk, and Corporate Governance: Evidence from Technology Firms

Literature suggests that CEOs of technology firms earn higher pay than CEOs of non-technology firms. I investigate whether compensation risk explains the difference in compensation between technology firms and non-technology firms. Controlling for firm size and performance, I find that CEOs in technology firms have higher pay, but also have much higher compensation risk compared to non-technology firms. Compensation risk explains the major part of the difference in CEO pay. My study is consistent with the labor market economics view that CEOs earn competitive risk-adjusted total compensation.

Managerial Risk-Taking and CEO Excess Compensation

This paper examines risk taking and CEO excess compensation problems in U.S firms to determine their impact on shareholders wealth. Literature suggests a positive effect of CEO incentive risk and strong corporate governance on CEO risk taking. Furthermore, the strong governance mitigates excess compensation problem. Controlling for governance quality and incentive risk, I provide empirical evidence of a significant association between risk taking and CEO excess compensation. When I also control for pay-performance sensitivity (delta) and feedback effects of incentive compensation on CEO risk taking, I find that higher use of incentive pay encourages risk taking, and due to a high exposure to risk CEOs draws excess compensation. Furthermore, I find that the excess compensation problem is more serious with CEOs taking high risk than with those taking low risk. Finally, I find that CEO risk taking also has structural impacts on CEO compensation

Effect of executive compensation on firm performance

The paper finds evidence that the equity-based CEO pay is positively related to firm performance and risk-taking. Both stock price and operating performance as well as firm's riskiness increase in the pay-performance sensitivities (PPS) provided by CEO stock options and stock holdings. PPS can explain stock returns better as an additional factor to the Fama-French 3-factor model. When CEOs are compensated with higher PPS, firms experience higher return on asset (ROA). The higher PPS also leads to the higher risk-taking. While CEO incentive compensation has been perceived mixed on its effectiveness, this study provides support to the equity-based CEO compensation in reducing agency conflicts between CEOs and shareholders.

Firms Performance and CEO Compensation in Canada.

Rapport de recherche

Caractérisation des occupations du sol en milieu urbain par imagerie radar

Cette étude vise à tester la pertinence des images RSO - de moyenne et de haute résolution - à la caractérisation des types d’occupation du sol en milieu urbain. Elle s’est basée sur des approches texturales à partir des statistiques de deuxième ordre. Plus spécifiquement, on recherche les paramètres de texture les plus pertinents pour discriminer les objets urbains. Il a été utilisé à cet égard des images Radarsat-1 en mode fin en polarisation HH et Radarsat-2 en mode fin en double et quadruple polarisation et en mode ultrafin en polarisation HH. Les occupations du sol recherchées étaient le bâti dense, le bâti de densité moyenne, le bâti de densité faible, le bâti industriel et institutionnel, la végétation de faible densité, la végétation dense et l’eau. Les neuf paramètres de textures analysés ont été regroupés, en familles selon leur définition mathématique. Les paramètres de ressemblance/dissemblance regroupent l’Homogénéité, le Contraste, la Similarité et la Dissimilarité. Les paramètres de désordre sont l’Entropie et le Deuxième Moment Angulaire. L’Écart-Type et la Corrélation sont des paramètres de dispersion et la Moyenne est une famille à part. Il ressort des expériences que certaines combinaisons de paramètres de texture provenant de familles différentes utilisés dans les classifications donnent de très bons résultants alors que d’autres associations de paramètres de texture de définition mathématiques proches génèrent de moins bons résultats. Par ailleurs on constate que si l’utilisation de plusieurs paramètres de texture améliore les classifications, la performance de celle-ci plafonne à partir de trois paramètres. Malgré la bonne performance de cette approche basée sur la complémentarité des paramètres de texture, des erreurs systématiques dues aux effets cardinaux subsistent sur les classifications. Pour pallier à ce problème, il a été développé un modèle de compensation radiométrique basé sur la section efficace radar (SER). Une simulation radar à partir du modèle numérique de surface du milieu a permis d'extraire les zones de rétrodiffusion des bâtis et d'analyser les rétrodiffusions correspondantes. Une règle de compensation des effets cardinaux fondée uniquement sur les réponses des objets en fonction de leur orientation par rapport au plan d'illumination par le faisceau du radar a été mise au point. Des applications de cet algorithme sur des images RADARSAT-1 et RADARSAT-2 en polarisations HH, HV, VH, et VV ont permis de réaliser de considérables gains et d’éliminer l’essentiel des erreurs de classification dues aux effets cardinaux.