Arviointia arvioimassa : opiskelijoiden näkemyksiä Stadian musiikin koulutusohjelman kurssitutkintojen arvioinnista

Tutkin työssäni Stadian musiikinopiskelijoiden tyytyväisyyttä kurssitutkintojen arviointiin. Musiikin koulutusohjelman tutkintoon johtavan aikuiskoulutuksen opiskelijat pohtivat vuonna 2004 "Opettajan ammattitaidon osoittaminen ja arviointi" -kurssilla ammattiopiskelijoiden kurssitutkintojärjestelmää ja tutkintojen arviointia. Kurssin satona saatiin aiheeseen liittyviä kirjoitelmia sekä opiskelijakysely otsikolla "Miten kehittää kurssitutkintokäytäntöä?" Nämä kirjoitelmat ja kyselyyn saadut vastaukset ovat aineistoani tässä tutkimuksessa. Lisäksi olen haastatellut koulutusjohtaja Kaarlo Hildéniä selventääkseni ammattikorkeakoulu-uudistuksen vaikutusta kurssitutkintoihin. Kyselyn tulosten perusteella kurssitutkintojen arviointia voitaisiin kehittää monilta osin. Etenkin palautteen sisällöstä oli huomautettavaa varsin monella vastaajalla. Myös itsearviointia voitaisiin kehittää tutkinnoissa huomattavasti; yksikään vastaajista ei kokenut, että hänen arviotaan olisi pidetty tärkeänä ja että sillä olisi ollut vaikutusta arviointikeskustelussa. Palaute olisi myös syytä tallentaa, sillä suullisesta palautteesta ei jää monelle mieleen juuri mitään. Positiivisia kokemuksia tutkinnonsuorittajilla oli eniten palautetilaisuuden tunnelmasta. Tutkintoon johtavan aikuiskoulutuksen opiskelijat painottivat kirjoitelmissaan positiivisen palautteen merkitystä sekä yhtyivät nuorisoasteen opiskelijoiden toiveeseen palautteen tallentamisesta. He esittivät myös arviointikoulutusta musiikkioppilaitosten opettajille. Työn tulosten pohjalta voidaan kehittää Stadian ja muiden ammattikorkeakoulujen musiikin koulutusohjelmien kurssitutkintojen arviointia palvelemaan tarkoitustaan paremmin.

Ensimmäiset äänet : yhteissoittomateriaali klarinetinsoiton vasta-alkajille

Työ on kaksiosainen. Raporttiosassa esittelen tekemäni yhteissoittomateriaalin ja sen tekemisen vaiheita ja haasteita. Klarinetin rakennetta ja alkeisoppijaksoja koskeva alkuselvitykseni tekee työn ymmärrettäväksi myös niille, jotka eivät ole tekemisissä klarinetinsoiton kanssa. Työn toinen osa on erillinen vihko, joka sisältää sovituksia tutuista kappaleista sekä omia sävellyksiäni klarinettiryhmille. Kappaleista on sekä partituurit että erilliset stemmat soittajille. Kappaleissa on 3-4 b-klarinettia ja basso, lisäksi mahdolliselle c-klarinetille on oma stemmansa. Kappaleissa on erityisesti otettu huomioon vasta-alkajat ja heidän taitonsa. Omissa sävellyksissä on kantavana ajatuksena oleellisesti klarinetinsoittoon liittyviä asioita kuten yksittäinen sormitusyhdistelmä tai intervalli, jonka ympärille kappale on rakennettu. Työni on tarpeen, koska klarinetinsoiton alkeisoppilaille on vaikea löytää yhteissoittomateriaalia, varsinkin jos ryhmässä on hyvin eritasoisia oppilaita. Aivan vasta-alkajille mielekästä materiaalia ei juuri ole saatavilla. Opinnäytetyön tekemisen tuloksena on avautunut uusia näkökulmia sekä opetukseen että yhteismusiikkiin. Olen sovituksia tehdessäni joutunut miettimään esimerkiksi kaikki helpot ja vaikeat sormitusyhdistelmät ja äänen tuottamisen kannalta vaikeat hypyt. Tällaisten asioiden tunteminen auttaa itseäni ja muita klarinettipedagogeja paitsi itse tekemään yhteissoittomateriaalia myös valitsemaan muiden tekemästä materiaalista omiin tarkoituksiin sopivimmat kappaleet.

Sairaanhoitajien ammatillisten kehittymistarpeiden kartoitus Länsi-Tallinnan keskussairaalan kirurgian klinikalla

Työn tarkoituksena oli kartoittaa sairaanhoitajien ammatillisia kehittymistarpeita sekä työympäristön vaikutusta ammatilliseen kehittymiseen. Opinnäytetyö tehtiin Länsi-Tallinnan keskussairaalan kirurgian klinikan toimeksiannosta. Tavoitteena oli tutkimustulosten perusteella vaikuttaa hoitotyön laadun kehittämiseen Länsi-Tallinnan keskussairaalassa. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella, jossa oli strukturoituja kysymyksiä, sekä yksi avoin kysymys. Kyselylomakkeita jaettiin 71, joista täytettyinä palautettiin 59. Lopulliseksi vastausprosentiksi muodostui 83,1 %. Aineisto analysointiin SPSS- tilasto -ohjelmalla. Kvantitatiivisen aineiston tuloksia kuvailtiin prosentteina, taulukoina ja kuvioina. Lisäksi laskettiin keskiarvo ja keskihajonta. Avoimen kysymyksen vastaukset analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä. Sairaanhoitajat arvioivat ammatillisen osaamisensa keskimäärin hyväksi (ka 3,39) alle tämän keskiarvon olivat taito käyttää potilaan hoidossa tarvittavia hoitovälineitä, työssä tarvittavien tietokoneohjelmien käyttötaito sekä tieto ergonomisesta työskentelystä. Lisäksi alle tämän keskiarvon olivat eri kulttuuritaustaisten potilaiden erityistarpeiden huomioiminen, potilaan tilassa tapahtuvien muutosten huomioiminen, lääkehoidon osaaminen, hoitotyön kirjaamisen taito sekä näyttöön perustuvan tiedon hyödyntäminen. Sairaanhoitajat kokivat työympäristön vaikutuksen ammatilliseen kehittymiseen keskimäärin hyväksi (ka 3,19) Alle tämän keskiarvon olivat kehityskeskusteluissa esille tuotuihin kehittymistarpeisiin vastaaminen, kehityskeskusteluiden tuki ammatilliseen kompetenssiin, työpaikan tarjoamat koulutusmahdollisuudet, sekä työyhteisön asioiden käsittely yhteisissä kokouksissa. Sairaanhoitajien ammatillista tietoa ja osaamista voisi hyödyntää sairaalan sisällä. Kehityskeskusteluja tulisi pitää säännöllisesti kaikkien sairaanhoitajien kanssa ja vastata niissä esille tulleisiin kehittymistarpeisiin. Lisäkoulutus mahdollisuuksia tulisi tarjota kaikille tasapuolisesti. Kartoituksen tuloksia voidaan hyödyntää työpaikan koulutuksien sekä mahdollisten jatkotutkimusten suunnittelussa.

Osa 2: terveydenhoitajan haasteet terveyden edistämisessä - posteri : terveydenhoitajan työssä lastenneuvolassa

Osa 1: Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa ne tutkimukset, jotka käsittelevät terveyden edistämisen tausta-ajattelua lastenneuvolan terveydenhoitajan työssä. Kirjastojen tietokannasta etsittiin keskeiset tutkimukset ja ne analysoitiin sisällön analyysin periaatteiden mukaisesti. Tuloksista nostettiin esille keskeiset kehittämishaasteet terveydenhoitajan lastenneuvolatyöhön, joita voidaan hyödyntää terveydenhoitajan työtä ja terveydenhoitajakoulutusta kehitettäessä. Tavoittena oli myös tuottaa tutkimuksista luettelo, jota voidaan käyttää hyödyksi käytännön työssä tai tämän aiheen opiskelussa. Terveyden edistämisen tausta-ajattelua koskevia tutkimuksia valikoitui kirjallisuuskatsaukseen 12 kappaletta. Tutkimukset kohdistuivat näkökulmien mukaan kahteen luokkaan, koulutuksen (4) ja lastenneuvolan terveydenhoitajan ja/tai asiakkaan (8) näkökulmasta tehtyihin tutkimuksiin. Tutkimusten mukaisesti koulutuksen ja terveydenhoitajien ja/tai asiakkaiden näkökulmasta tehdyissä tutkimuksissa keskeisiksi kehittämishaasteiksi lastenneuvolan terveyden edistämistyössä nousivat arvoperustan kirkastaminen, käsitteiden ja sisältöjen täsmentäminen, tavoitteiden selkiyttäminen, teorioiden ja käytännön yhdistäminen ja terveydenhoitajan taitojen kasvattaminen. Tässä tärkeää on erityisesti moniammatillisen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen kehittäminen sekä asiakaslähtöinen ja voimavarakeskeinen työote. Lisäksi terveydenhoitajan terveyden edistämisen työn kehittäminen on keskeinen haaste yhteistyön, yhteisöllisyyden ja henkilöstön mitoituksen alueilla sekä vuorovaikutuksen lisäämisessä eri toimijoiden kanssa ja välillä. Esiin nousi myös työmenetelmien kehittäminen näyttöön perustuvaksi, hiljaisen tiedon näkyväksi tekeminen sekä ennaltaehkäisevän työn ja sen arvon esiin nostaminen ja asiakaspalautteen hyödyntäminen käytännön työssä. Terveyden edistämisen haasteet ovat nykypäivänä hyvin suuret ja resurssien käyttöön joudutaan kiinnittämään huomiota ja sen järkeistämiseksi käymään myös laaja-alaista arvokeskustelua. Lastenneuvoloissa on tärkeää kehittää toimintaa paremmin kohderyhmän tarpeita tukevaksi. Tulevaisuudessa terveydenhoitajan työn sisällön kehittämiseksi voisi tutkia auttaisiko yhtenäinen terveyden edistämisen arvoperusta vähentämään kuiluja eriosaisten perheiden, tarpeiden ja tarjonnan, asiakkaiden ja terveydenhoitajien ja terveyden edistämisen eri toimijoiden väliltä eli mikä loisi yhteisöllisen yhteishengen terveyden edistämiseen tukemaan sen tavoitteita. Osa 2 : Tämä opinnäytetyön toinen osa koostuu terveyden edistämisen teoriaosuudesta ja posterista. Posterin pohjana on keväällä 2007 valmistunut opinnäytetyöni - Terveyden edistämisen tausta-ajattelu terveydenhoitajan työssä lastenneuvolassa - kirjallisuuskatsaus, joka kuvaa terveyden edistämisen tausta-ajattelua ja sen merkitystä terveydenhoitajan työssä lastenneuvolassa. Posterin tarkoituksena on kuvata terveydenhoitajan haasteita terveyden edistämisessä. Suunnittelin ja toteutin posterin ensimmäisen opinnäytetyöni kehittämishaasteiden pohjalta. Posterille annoin nimeksi Terveydenhoitajan haasteet terveyden edistämisessä. Posterini tiivistää ja esittelee keskeiset lastenneuvolan terveyden edistämisen kehittämishaasteet eli arvoperustan kirkastamisen, käsitteiden ja sisältöjen täsmentämisen, tavoitteiden selkiyttämisen, teorioiden ja käytännön yhdistämisen, terveydenhoitajan taitojen kasvattamisen sekä terveydenhoitajan työn kehittämisen. Posteri on tarkoitus esitellä Terveydenhoitotyön kehittämispäivässä toukokuussa 2007. Toivon posterini herättävän huomiota niin että se tiiviissä muodossa terveyden edistämisen haasteita esittäessään aktivoi selkeyttämään terveyden edistämistä ja mahdollisesti käynnistäisi arvokeskustelua lastenneuvolassa.

Elämän langat käsissäsi : puheeksiottoväline terveydenhoitajan ja lukioikäisen päihdekeskusteluun

Opinnäytetyö oli osa Koululaisen terveys ja toimintakyky-hanketta. Työn tarkoituksena oli selvittää lukioikäisten päihteiden käyttöä ja erityisesti alkoholin käytön vaikutuksia nuorten fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Tutkimustietoon pohjautuen kehitimme puheeksiottovälineen helpottamaan nuoren ja terveydenhoitajan välistä päihdekeskustelua.

Yhden kuvantamisyksikön henkilöstön työtyytyväisyys ja työssä vaikuttamisen mahdollisuudet

Työtyytyväisyys syntyy siitä, että työntekijä kokee työnsä vastaavan niitä vaatimuksia, joita hän on asettanut sen suhteen, eli se on onnistuneen toiminnan tulos (Pöyhönen 1987: 127-128). Työntekijöiden tyytyväisyys työhön vaikuttaa terveydenhuollossa myös asiakkaan kohtaamiseen ja palvelun laatuun, puhumattakaan työntekijän työmotivaatiosta ja siitä, onko töissä mukava olla. Työtyytyväisyyden tutkiminen onkin erityisen tärkeää, jotta mahdolliset ongelmat työyhteisön sisällä tiedostettaisiin ja niihin voitaisiin puuttua ja etsiä ratkaisuja. Yhden kuvantamisyksikön henkilöstö osallistui henkilöstökyselyyn, joka liittyy työn organisointi ja työnjako röntgenosastoilla -hankkeeseen. Työn tarkoituksena oli analysoida kuvantamisyksikön henkilöstön työtyytyväisyyttä sekä työssä vaikuttamisen mahdollisuuksia käsitelleet kyselyn osat sekä kuvata, miten ikä ja työkokemus terveysalalla ovat yhteydessä niihin. Kyselyn aineisto kerättiin keväällä 2005 webbikyselynä (Grönroos 2006). Kuvantamisyksikön henkilöstö oli erittäin tyytyväinen työnsä sisältöön. Työntekijät kokivat, että he olivat kehittyneet ja kasvaneet työssään ja he olivat saavuttaneet jotakin merkittävää. He kokivat myös, että heillä oli mahdollisuuksia ajatella ja toimia haasteellisessa työympäristössä. He olivat erittäin tyytyväisiä työhönsä, eikä moni ollut harkinnut eroavansa työstään. Nuoremmat työntekijät tuntuivat suhtautuvan hieman kriittisemmin työhönsä kuin vanhemmat työntekijät, jotka olivat tyytyväisempiä työhönsä. Työntekijät tunsivat, että heillä on vain vähän mahdollisuuksia vaikuttaa työpaikkansa asioihin. Niukka enemmistö henkilöstöstä uskoi voivansa vaikuttaa paljon ainoastaan työmenetelmiinsä. Työntekijät tunsivat, että he voivat vaikuttaa työtehtäviinsä tai niiden tekojärjestykseen, työtahtiinsa, työnjakoon ja työtovereihin liittyviin asioihin vain vähän. Työntekijät tunsivat voivansa vaikuttaa vain vähän laitehankintoihin, henkilöstökoulutuksen sisältöön ja siihen, kuka koulutukseen osallistuu. Vanhemmat työntekijät tunsivat voivansa vaikuttaa jonkin verran enemmän asioihin työpaikalla kuin nuoremmat. Kuvantamisyksikössä tulisi lisätä työssä vaikuttamisen mahdollisuuksia. Vaihtoehtoisten työskentelytapojen etsimiseen ja löytämiseen tulisi rohkaista. Uusia työntekijöitä tulisi mahdollisuuksien mukaan palkata.

Tajuttoman potilaan hoidon osaaminen - Osa 1: arviointivälineen kehittäminen perustason sairaankuljetukseen - Osa 2: arviointivälineen luotettavuuden ja käyttökelpoisuuden arviointi

Opinnäytetyömme tarkoituksena on tunnistaa tajuttoman potilaan hoidossa tarvittava osaaminen ja kehittää arviontiväline perustason sairaankuljetukseen tajuttoman potilaan hoidon osaamisen mittaamiseksi. Arviointivälineen avulla on tarkoitus jatkossa tutkia perustason sairaankuljettajien ja koulumme opiskelijoiden tietoja ja taitoja tajuttoman potilaan tunnistamisessa sekä hoidossa. Opinnäytetyömme on osa Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen ja koulumme suurempaa yhteistyöhanketta, jonka on määrä jatkua syksyyn 2009 saakka. Hankkeen tarkoituksena on kehittää perustason sairaankuljettajien osaamista, koska Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella on havaittu, että perustason sairaankuljetuksen kehittäminen ja testaaminen on jäänyt jälkeen verrattuna hoitotason sairaankuljetukseen. Tämän työn pohjana on laaja tajuttomuudesta tehty kirjallisuuskatsaus, joka koostuu tieteellisistä tutkimuksista ja kirjallisuudesta. Näiden tutkimusten ja hoitoprotokollan avulla on kehitetty arviointiväline tajuttoman potilaan hoidon osaamisen mittaamiseksi perustason sairaankuljetuksessa. Opinnäytetyön tuloksena luodun arviointivälineen pilotointi suoritettiin pienellä pilotointiryhmällä, joka koostui omista kollegoistamme. Opinnäytetyön II-osassa arviointivälineen toimivuutta on tarkoitus testata pienellä ryhmällä Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen perustason sairaankuljettajia. Opinnäytetyön II-osan tarkoituksena on pilotoida I-osassa kehitettyä ja asiantuntijaryhmän muokkaamaa tajuttoman potilaan hoidon arviointivälinettä. Arviointivälineen avulla on tarkoitus jatkossa tutkia perustason sairaankuljettajien ja koulumme opiskelijoiden tietoja ja taitoja tajuttoman potilaan tunnistamisessa sekä hoidossa. Opinnäytetyömme on osa Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen ja koulumme suurempaa yhteistyöhanketta, jonka on määrä jatkua syksyyn 2009 saakka. Hankkeen tarkoituksena on kehittää perustason sairaankuljettajien osaamista, koska Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella on havaittu, että perustason sairaankuljetuksen kehittäminen ja testaaminen on jäänyt jälkeen verrattuna hoitotason sairaankuljetukseen. II-osassa tuodaan ilmi kehitysehdotuksia itse arviointivälineeseen sekä testaustilanteeseen pilotoinnin perusteella. Lopuksi analysoidaan opinnäytetyössä kehitetyn arviointivälineen luotettavuutta ja käyttökelpoisuutta. Opinnäytetyön II-osassa arviointivälineen pilotointi suoritettiin alkuvuodesta 2007 pienellä ryhmällä Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen perustason sairaankuljettajia. Hankkeen on tarkoitus jatkua loppukeväästä 2007, jolloin on tarkoitus suorittaa virallinen testaus. Testauksen avulla saadaan tietoa perustason sairaankuljettajien osaamisesta tajuttoman potilaan hoidon osalta.

Epstein-Barr-virus -IgG-avidity : menetelmän pystytys ja evaluointi

Epstein-Barr-virus (EBV) on hyvin yleinen ihmispatogeeni. Primaarin EBV-infektion erottaminen viruksen reaktivaatiosta sekä oireiltaan samankaltaisista taudeista on tärkeää. EBV-IgG-aviditeettitutkimusta käytetään infektioajankohdan määrittämiseen. Työ tehtiin Helsingin yliopiston virustutkimusryhmässä. Työn tarkoitus oli tutkia, soveltuuko Diasorinin IgG-VCA tuotepaketti aviditeettitutkimukseen sekä selvittää antaako EPR-menetelmä vai index-menetelmä luotettavammat tulokset. Määritin Diasorinin aviditeettimenetelmällä yhteensä 101 seeruminäytettä. Näytteistä 35 oli vanhan immuniteetin näytettä ja loput akuutin infektion näytteitä. Referenssimenetelmänä toimi HUSLABin Dade Behringin menetelmä. Suurimmalle osalle näytteistä oli aviditeettitulos määritettynä myös referenssimenetelmällä. Aviditeettimenetelmän periaate on ELISA-menetelmän muunnos, jossa osaa vasta-aineproteiineista denaturoidaan urealiuoksella. Näin saadaan selville, onko vasta-aine tiukasti vai löyhästi kiinnittynyt antigeeniinsa. Matala aviditeetti viittaa akuuttiin infektioon ja taas korkea aviditeetti vanhaan immuniteettiin. Tulosten perusteella Diasorinin IgG-VCA tuotepakkaus soveltuu melko hyvin aviditeettitutkimukseen. Verratessani saatuja tuloksia referenssimenetelmän tuloksiin oli menetelmien välinen korrelaatio hyvä. Diasorinin 4-pisteen EPR-menetelmän sensitiivisyys ja spesifisyys olivat laskutavasta riippuen kummatkin noin 90 mikä on kohtalaisen hyvä. Verrattaessa eri tulostenlaskentatapoja keskenään antoi 4-pisteen EPR-menetelmä luotettavimmat tulokset. Index-menetelmän heikkous oli huono sensitiivisyys, joka jäi vain 77 in. Saatujen tuloksien perusteella voidaan todeta, että Diasorinin tuotepakkaus soveltuu aviditeettitutkimukseen. Aviditeettitutkimuksesta on usein hyötyä lisätutkimuksena tavallisten EBV-vasta-ainetutkimusten rinnalla. Todennäköisesti suuremmalla otoskoolla olisi menetelmän sensitiivisyys ja spesifisyys olleet vielä paremmat.

Toiminnallinen oikeudenmukaisuus : visiosta käytäntöön

Työmme tavoitteena oli kuvata toiminnallisen oikeudenmukaisuuden ajattelutapaa suomentamalla aiheesta tehdyn teorian käsitteet ja haastattelemalla kenialaisia toimintaterapeutteja. Haastattelujen tarkoituksena oli ilmentää toiminnallisen oikeudenmukaisuuden ajattelutavan ilmenemistä haastateltavien työssä. Valitsimme haastatateltavat Keniasta, jossa toiminnallinen oikeudenmukaisuus näkyi oletuksiemme mukaan eri tavoin kuin Suomessa. Toiminnallisen oikeudenmukaisuuden ajattelutapa on moniulotteinen ja sen kuvaaminen vaati vastaamista perustavanlaatuisiin kysymyksiin siitä, mitä toiminnallinen oikeudenmukaisuus tarkoittaa ja miten se ilmenee toimintaterapeutin työssä toiminnallisen oikeudenmukaisuuden viitekehyksestä käsin kuvattuna. Haastattelujen ja toiminnallisen oikeudenmukaisuuden viitekehyksen peilaamisella kuvasimme toimintaterapeuttien työssä näkyväksi tulevia tekijöitä, jotka vaikuttavat toiminnallisen oikeudenmukaisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden ilmenemiseen. Jaottelimme teemahaastatteluista nousseita lauseita teemoittelulla teoriasta nostettuihin kategorioihin, joita oli neljä. Kategoriat ilmentävät toiminnallisen oikeudenmukaisuuden osallistuvaa viitekehystä. Neljä kategoriaa olivat toimintaterapeutin resurssit tehdä työtään, asiakkaan mahdollisuudet osallistua toimintoihin, työtä ohjaavat periaatteet ja työtä ohjaavat tavoitteet. Nämä neljä kategoriaa ovat esimerkkeinä toiminnallisen oikeudenmukaisuuden ilmenemisestä kolmen kenialaisen toimintaterapeutin työssä. Vastaukseen mitä toiminnallinen oikeudenmukaisuus tarkoittaa koostimme yhteen aineiston ja teorian. Lisäsimme työn muuhun aineistoon omia kokemuksia kaukomailla toteutuneista harjoittelujaksoista. Kokemuksellisen ja teoreettisen tiedon yhdistämisellä pääsimme lähemmäs toiminnallisen oikeudenmukaisuuden käsitettä ja sen monia ilmenemismuotoja. Esitimme johtopäätöksissä, että toimintaterapeuttien käytännön työhön sovellettavaksi rakennettu toiminnallisen oikeudenmukaisuuden osallistava viitekehys ilmenee toimintaterapeutin työssä nonlineaarisesti toisiinsa linkittyvien vaiheiden kautta. Toiminnallinen oikeudenmukaisuus osoittautui työmme teoriakatsauksen ja aineiston pohjalta saatujen tulosten kautta työvälineeksi, jonka siirrettävyys käytäntöön vaatii omien toimintatapojen ja työmuotojen tietoista tarkastelua.

Helsingin Jalkapalloklubin naispelaajien keskivartalon hallinta

Alaselän ja lantion alueen rasitusvammat ja kiputilat ovat jalkapalloilijoille erittäin tyypillisiä. Keskivartalon hallinnan harjoittelun on tutkitusti todettu vähentävän ja ennaltaehkäisevän alaselän ja lantion alueen vaivoja, ja tästä syystä syvien lihasten vahvistamisesta onkin maailmalla tullut viime vuosina trendi kuntoilijoiden ja urheilijoiden keskuudessa. Suomalaisessa jalkapalloilussa keskivartalon hallinnan harjoittelu ei ole kuitenkaan vielä yleistynyt osaksi lajiharjoittelua. Selvitimme opinnäytetyönämme Helsingin Jalkapalloklubin (HJK) naisten edustusjoukkueen keskivartalon hallintaa. Työ toteutettiin yhteistyössä joukkueen fysioterapiasta vastaavan Fysiotera-piakeskus TUF:n kanssa. Pelaajat toteuttivat koostamaamme keskivartalon hallinnan harjoitusohjelmaa 29 viikon ajan. Tutkimuksen lähestymistapa oli kvantitatiivinen ja siinä käytettiin näennäiskokeellista tutkimusasetelmaa. Tutkimus toteutettiin helmikuun 2006 ja elokuun 2006 välisenä aikana. Tutkimus koostui alku-, väli- ja loppumittauksista, joissa testattiin musculus tranversus abdominiksen aktivoitumista, keskivartalon ja lantion dynaamista hallintaa sekä syvien ja pinnallisten lihasten yhteistoimintaa. Pelaajien harjoitteluaktiivisuutta kontrolloimme kyselyin ja lisäksi kartoitimme heidän kokemuksiaan harjoittelusta ja sen merkityksestä. Tulosten perusteella pelaajien tietoisuuden lisääntyminen keskivartalon hallinnasta ja sen merkityksestä sekä aktiivinen harjoittelu näytti edistäneen dynaamisen stabiliteetin kehittymistä. Sen sijaan kyky aktivoida eriytetysti musculus transversus abdominista ei vaikuttanut kehittyneen käytetyn harjoitusohjelman tuloksena. Työn teoriapohjaa ja tutkimustuloksia voidaan käyttää hyödyksi suunniteltaessa ja kehitettäessä jalkapalloharjoittelun sisältöä. Työtä voidaan hyödyntää myös ennaltaehkäisevässä urheilufysioterapiassa sekä urheiluvammojen kuntoutuksessa.

Tajuttoman potilaan hoidon osaaminen -

Opinnäytetyömme tarkoituksena on tunnistaa tajuttoman potilaan hoidossa tarvittava osaaminen ja kehittää arviontiväline perustason sairaankuljetukseen tajuttoman potilaan hoidon osaamisen mittaamiseksi. Arviointivälineen avulla on tarkoitus jatkossa tutkia perustason sairaankuljettajien ja koulumme opiskelijoiden tietoja ja taitoja tajuttoman potilaan tunnistamisessa sekä hoidossa. Opinnäytetyömme on osa Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen ja koulumme suurempaa yhteistyöhanketta, jonka on määrä jatkua syksyyn 2009 saakka. Hankkeen tarkoituksena on kehittää perustason sairaankuljettajien osaamista, koska Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella on havaittu, että perustason sairaankuljetuksen kehittäminen ja testaaminen on jäänyt jälkeen verrattuna hoitotason sairaankuljetukseen. Tämän työn pohjana on laaja tajuttomuudesta tehty kirjallisuuskatsaus, joka koostuu tieteellisistä tutkimuksista ja kirjallisuudesta. Näiden tutkimusten ja hoitoprotokollan avulla on kehitetty arviointiväline tajuttoman potilaan hoidon osaamisen mittaamiseksi perustason sairaankuljetuksessa. Opinnäytetyön tuloksena luodun arviointivälineen pilotointi suoritettiin pienellä pilotointiryhmällä, joka koostui omista kollegoistamme. Opinnäytetyön II-osassa arviointivälineen toimivuutta on tarkoitus testata pienellä ryhmällä Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen perustason sairaankuljettajia. Opinnäytetyön II-osan tarkoituksena on pilotoida I-osassa kehitettyä ja asiantuntijaryhmän muokkaamaa tajuttoman potilaan hoidon arviointivälinettä. Arviointivälineen avulla on tarkoitus jatkossa tutkia perustason sairaankuljettajien ja koulumme opiskelijoiden tietoja ja taitoja tajuttoman potilaan tunnistamisessa sekä hoidossa. Opinnäytetyömme on osa Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen ja koulumme suurempaa yhteistyöhanketta, jonka on määrä jatkua syksyyn 2009 saakka. Hankkeen tarkoituksena on kehittää perustason sairaankuljettajien osaamista, koska Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella on havaittu, että perustason sairaankuljetuksen kehittäminen ja testaaminen on jäänyt jälkeen verrattuna hoitotason sairaankuljetukseen. II-osassa tuodaan ilmi kehitysehdotuksia itse arviointivälineeseen sekä testaustilanteeseen pilotoinnin perusteella. Lopuksi analysoidaan opinnäytetyössä kehitetyn arviointivälineen luotettavuutta ja käyttökelpoisuutta. Opinnäytetyön II-osassa arviointivälineen pilotointi suoritettiin alkuvuodesta 2007 pienellä ryhmällä Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen perustason sairaankuljettajia. Hankkeen on tarkoitus jatkua loppukeväästä 2007, jolloin on tarkoitus suorittaa virallinen testaus. Testauksen avulla saadaan tietoa perustason sairaankuljettajien osaamisesta tajuttoman potilaan hoidon osalta.

Suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijoiden yhteisöllisen asiantuntijuuden kehittyminen koulutuksen aikana

Opinnäytetyö kartoittaa suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijoiden työn organisoinnin ja tehtävä-jaon nykytilannetta ja kehittämistarvetta. Työn tarve pohjautuu lainsäädäntöön, jonka mukaan kaikkien kuntien tulee pystyä järjestämään hammashoito asukkailleen. Suun terveydenhuollossa hoidon tarve on tällä hetkellä suurempi kuin hoidon tarjonta. Kehittämishanke on osa Työn organisointi ja työnjako terveydenhuollon erityisaloilla -hanketta. Opinnäytetyön tarkoituksena on käynnistää yhteisöllisen asiantuntijuuden kehittäminen työn organisoinnin ja tehtäväjaon parantamiseksi. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijoiden yhteisöllisen asiantuntijuuden nykytilanteesta ja kehitystarpeista potilaiden hoidossa. Opinnäytetyö on kvantitatiivinen, ja se on toteutettu projektin omaisesti. Kyselylomake lähetettiin e-lomake muodossa 149 opiskelijalle. Vastanneita oli 50, joista 26 oli suuhygienisti- ja 24 hammaslääkäriopiskelijaa. Kyselyn tulokset analysoitiin SPSS-ohjelmalla. Teoreettisena viitekehyksenä työssä on Hannanin systemoidun kirjallisuuskatsauksen perusteella tuottama malli. Se on valittu työn teoreettiseksi pohjaksi, koska se toimii koko hankkeen teoreettisena viitekehyksenä. Hannanin mallin keskeisiä käsitteitä ovat työtyytyväisyys, työhönsitoutuminen, sairauspoissaolot, työssä vaikuttamisen mahdollisuudet, työstressi, roolikonfliktit ja -epäselvyydet. Kyselyn tulokset osoittavat, että suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijat ovat jokseenkin samaa mieltä siitä, että koulutuksen aikainen yhteistyö on hyvä asia. Tutkimuksen mukaan suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijat ovat epätietoisia toistensa osaamisalueista, mutta molemmat opiskelijaryhmät ovat kuitenkin kiinnostuneita yhteistyön tekemisestä. Monien yhteistyön laatua ja määrää koskevien kysymysten osalta suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijoiden näkemykset eivät kohtaa. Kyselyyn vastanneet opiskelijat kokevat informaation kulun riittämättömyyden opiskelijaryhmien ja opettajien välillä yhdeksi ongelmaksi. Samoin tietämättömyys suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijoiden välillä toistensa työnkuvasta todetaan ongelmalliseksi. Opinnäytetyö sisältää myös jonkin verran konkreettisia kehittämisehdotuksia edellä mainittuihin ongelmiin. Työssä esitetään muun muassa yhteisen keskustelufoorumin perustamista sekä opetussuunnitelmien muutoksia. Opinnäytetyö tarjoaa hyvän pohjan yhteistyön kehittämisen jatkotoimille.

Rakennustekniikan lämpökuvauspalvelujen kehittäminen

Tämä insinöörityö tehtiin Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian Rakennustekniikan koulutusohjelmalle. Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia on yksi Suomen suurimmista ammattikorkeakouluista, jonka opiskelijat ovat valmistuessaan alansa asiantuntijoita. Työn tavoitteena oli kehittää Rakennustekniikan koulutusohjelman tuottamia lämpökuvauspalveluja. Työssä selvitettiin, mitkä ovat lämpökuvauspalvelujen kehittämiskohteet ja mihin kehittämistoimenpiteisiin tulisi ryhtyä, jotta palvelujen menestyksekäs tuottaminen tulevaisuudessa varmistetaan. Työ aloitettiin perehtymällä palvelujen johtamisen ja kehittämisen menetelmiin sekä lämpökuvaamisen teknologiaan ja perusteisiin. Lämpökuvauspalvelujen kehittämismenetelmäksi valittiin palveluprosessin kuvaaminen ja siihen kytkeytyvän teknologian, osaamisen ja asiakassuhteiden kehittäminen. Työssä laadittiin seuraavaksi prosessikuvaus lämpökuvauspalveluille, määritettiin prosessiin kytkeytyvä teknologia ja osaaminen sekä kuvattiin palvelun asiakassuhteiden hoitomalli. Kuvausten perusteella kartoitettiin keskeiset kehittämiskohteet ja arvioitiin kehittämismahdollisuuksia. Työn lopputuloksena syntyi lämpökuvauspalvelujen prosessikuvaus sekä toimenpidesuositukset kehittämistoimenpiteistä. Keskeisinä suosituksina kehittämistoimenpiteiksi esitetään panostamista ajantasaiseen lämpökuvausteknologiaan hankkimalla uusi lämpökamera, palveluhenkilöstön osaamisen kehittämistä valmennuksia hyödyntäen sekä systemaattista asiakassuhteiden hoitoa ryhtymällä perusmarkkinointitoimenpiteisiin. Jatkotutkimuskohteeksi ehdotetaan selvitystä Rakennustekniikan koulutusohjelman lämpökuvauslaboratorion perustamismahdollisuuksista.

Tuki- ja liikuntaelimistön kehityksen huomioiminen alle 3-vuotiaan lapsen ravitsemuksessa : teemapäivä vanhemmille ja terveydenhoitajille

Opinnäytetyömme oli osa lapsiperheiden terveyden edistämisen projektia, jossa Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia ja Haagan terveysasema olivat yhteistyökumppaneina. Työn toteutusmuotona oli Haagan terveysasemalla järjestettävä teemapäivä, jonka kohderyhmänä olivat lastenneuvolassa asioivat vanhemmat sekä neuvolan terveydenhoitajat. Teemapäivän tarkoituksena oli lisätä vanhempien tietoa alle 3-vuotiaan lapsen ravitsemuksesta ja sen vaikutuksesta tuki- ja liikuntaelimistön kehitykselle. Halusimme teemapäivän myötä motivoida vanhempia kiinnittämään tarkempaa huomiota lapsen ravitsemukseen ja siten edistää perheiden terveyttä. Teemapäivän yhteydessä terveydenhoitajilla oli mahdollisuus havainnoida teemapäivän soveltuvuutta terveydenedistämistyössä käytettäväksi. Tutkimusten ja kirjallisuuden avulla rajasimme opinnäytetyön käsittelemään tuki- ja liikuntaelimistön kannalta olennaisia ravitsemustekijöitä perheiden terveyden edistämisen näkökulmasta. Valitsimme aiheen, koska se on kansainvälisesti ajankohtainen ja keskustelua herättävä. Aiheeseen perehtyminen auttoi suunnittelemaan teemapäivää ja sen sisältöä. Opinnäytetyömme koostui kirjallisesta teoriapohjasta, teemapäivän suunnittelusta, toiminnallisen vaiheen toteutuksesta ja kirjallisesta raportista. Projektin puitteissa toteutimme teemapäivän 20.4.2006 Haagan terveysasemalla. Tapahtumassa oli esillä kirjallista aineistoa, julisteita, PowerPoint-esitys sekä muuta havainnollistavaa materiaalia. Käytimme perheiden terveyden edistämisen keinoina suullista ohjausta ja käytännön esimerkkejä. Teemapäivä toteutettiin yhdessä lapsen liikunnasta opinnäytetyötään tekevän ryhmän kanssa. Liikuntaryhmän aiheena oli Liikunta 3 - 6-vuotiaiden lasten terveyden edistämisessä. Päädyimme yhteiseen toteutukseen, koska töiden aiheet olivat sisällöllisesti sidoksissa toisiinsa. Teemapäivä onnistui tavoitteiden mukaisesti. Vanhemmat täydensivät tietämystään lapsen ravitsemuksesta, ja terveydenhoitajilla oli mahdollisuus tutustua teemapäivään toiminnallisena terveyden edistämismuotona. Päivään osallistuneet keskustelivat aktiivisesti ja esittivät kysymyksiä lapsen ravitsemukseen ja tuki- ja liikuntaelimistön kehitykseen liittyen. Osallistujilta ja yhteistyökumppanilta saatu palaute teemapäivästä oli positiivista. Opinnäytetyön toiminnallista toteutustapaa kiiteltiin ja aihevalintaamme kuvailtiin kiinnostavaksi ja tärkeäksi. Päivästä toivottiin uusintaa terveysasemalle. Jatkoehdotuksena suosittelemme teemapäivän käyttämistä terveydenedistämistyössä ja opinnäytetyön pohjana.

Radiokanavan tilinpäätös : YleQ:n elämä ja kuolema henkilöstöhaastattelujen valossa

Opinnäytetyöni käsittelee Yleisradion edesmenneen radiokanavan uuden YleQ:n taivalta sen perustamisesta huhtikuussa 2004 kanavan päättymiseen syyskuussa 2006. Ensisijaisina pohdinnan kohteinani ovat kanavan työntekijöiden ajatukset YleQ:n merkityksestä sekä sen päättymisen syistä. YleQ poikkesi muista Yleisradion kanavista sisältönsä puolesta, ollen populaarikulttuuria painottanut, nuorelle aikuisyleisölle suunnattu radiokanava. Erityisesti YleQ:n musiikkitarjonta täydensi laajuutensa ja monipuolisuutensa ansiosta Yleisradion kokonaistarjontaa. Opinnäytetyöni on toteutettu henkilöstöhaastattelujen avulla. Haastattelin 21 entistä YleQ:n työntekijää muutamaa kuukautta kanavan päättymisen jälkeen. Työn edetessä tuli tarpeelliseksi myös selvittää kuuden muun haastattelun avulla mm. kysymyksiä Yleisradion uudesta strategiasta sekä populaarikulttuurin asemasta Yleisradiossa. Oman työni taustalla on autenttinen kaksivuotinen osallistuminen tutkittavaan työyhteisöön. Lähtökohtana haastatteluille ovat ne käsitykset, joita minulle oli syntynyt työskennellessäni YleQ:ssa. Tutkimuksellisesti vahvat ennakkokäsitykseni voivat olla ongelmallisia, mutta toisaalta hiljainen tieto osoittautui tarpeelliseksi haastatteluita analysoidessani. YleQ:n entiset työntekijät kokivat tulleensa pompotelluiksi ja hyväksikäytetyiksi kokeiluun, johon Yleisradiossa ei kunnolla edes panostettu. Moni haastatelluistani koki, että YleQ:n hyvä idea epäonnistui huonon toteutuksensa vuoksi. Yleisesti kuitenkin ymmärrettiin kanavan lakkauttamisen johtuneen priorisoinnista yhtiön uusiin palveluihin. Tästä huolimatta moni haastatelluistani on huolissaan populaarikulttuurin tarjonnasta Yleisradiossa YleQ:n päättymisen jälkeen.