Maritime safety in the Gulf of Finland. Evaluation of the regulatory system

Growing traffic is believed to increase the risk of an accident in the Gulf of Finland. As the consequences of a large oil accident would be devastating in the vulnerable sea area, accident prevention is performed at the international, regional and national levels. Activities of shipping companies are governed with maritime safety policy instruments, which can be categorised into regulatory, economic and information instruments. The maritime regulatory system has been criticised for being inefficient because it has not been able to eliminate the violations that enable accidents. This report aims to discover how maritime governance systems or maritime safety policy instruments could be made more efficient in the future, in order to improve the maritime safety level. The results of the research are based on a literature review and nine expert interviews, with participants from shipping companies, interest groups and authorities. Based on the literature and the interviews, a suggestion can be made that in the future, instead of implementing new policy instruments, maritime safety risks should be eliminated by making the existing system more efficient and by influencing shipping companies’ safety culture and seafarers’ safety related attitudes. Based on this research, it can be stated that the development of maritime safety policy instruments should concentrate on harmonisation, automation and increasing national and cross-border cooperation. These three tasks could be primarily accomplished by developing the existing technology. Human error plays a role in a significant number of maritime accidents. Because of this, improving companies’ safety culture and voluntary activities that go beyond laws are acknowledged as potential ways of improving maritime safety. In the future, maritime regulatory system should be developed into a direction where the private sector has better possibilities to take part in decision-making.

Verkostojen rooli elintarvikealan pk-yritysten kansainvälistymisessä

Verkostojen toimintaa on tutkittu viime vuosina paljon ja useat tutkijat ovat myöntäneet verkostojen merkityksen olevan suuri nykypäivän liiketoiminnassa. Verkostoyhteistyö voi tarjota yritykselle huomattavaa kilpailuetua, turvata yrityksen toimintaa, sekä auttaa yritystä pääsemään tavoitteisiinsa. Erityisen tärkeää verkostoituminen on pienille ja keskisuurille (pk-) yrityksille, joiden voimavarat on usein varsin rajalliset. Yhteistyön avulla yritykset voivat hankkia lisää resursseja käyttöönsä, sekä kehittää liiketoimintaansa. Verkostotutkimukset ovat yleisesti keskittyneet raskaan teollisuuden tai IT-teknologian yrityksiin, kun taas elintarvikealan verkostoitumista ja kansainvälistymistä on tutkittu varsin vähän. Tämä tutkielma päätyi yhdistämään kolme osa-aluetta: verkostoitumisen, pk-yritysten kansainvälistymisen, sekä suomalaisen elintarvikealan. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millainen rooli verkostoilla on suomalaisten elintarvikealan pk-yritysten kansainvälistymisessä. Tutkimuksen tavoite jaettiin kolmeen eri osakysymykseen, joista ensimmäinen pyrki selvittämään, miten yritykset verkostoituvat edistääkseen liiketoimintaansa. Toisen osakysymyksen tavoitteena oli arvioida erilaisten verkostojen hyödyllisyyttä yritysten kansainvälistymisessä ja tuoda esiin yrityksen tavoitteita edesauttavat verkostot. Kolmas osakysymys sen sijaan keskittyi verkostojen negatiivisiin puoliin ja etsi tekijöitä, jotka vaikeuttavat yritysten verkostoitumista. Tutkimuksen luonne on kvalitatiivinen eli laadullinen ja tutkimusaineistona toimi aikaisempi tutkimustieto aihealueesta, sekä asiantuntijahaastatteluiden kautta saatu tieto. Haastatteluita oli yhteensä neljä kappaletta ja ne suoritettiin teemahaastatteluina. Tutkimustulokset osoittavat, että verkostoituminen koetaan suomalaisella elintarvikealalla tärkeäksi mutta haasteelliseksi. Yritykset ovat aktiivisia etsimään ja hankkimaan uusia yhteistyökumppaneita mutta erityisesti suhteen luominen ja ylläpitäminen on vaikeaa. Yritykset korostavat liikesuhteessa ammattimaisuutta, sillä liiketoiminta halutaan pitää erillään sosiaalisesta elämästä. Solmitut verkostot ovat pääasiassa virallisia. Vertikaalista yhteistyötä alan toimijoiden kanssa ei harrasteta muun muassa liikesalaisuuksien leviämisen pelossa. Lisäksi yritysten verkostoitumista estävät taloudelliset rajoitteet, kulttuurierot, sekä erinäiset yrittäjäsidonnaiset tekijät.

Henkilöstön sitoutuminen muutoksessa - Case: Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat henkilöstön sitoutumiseen muutoksessa. Tutkimuksen teoriaosiossa käsitellään ensiksi muutossitoutumista vahvistavia ja siinä huomioitavia tekijöitä muutosprosessissa onnistuneen muutosjohtamisen kautta, jonka jälkeen syvennytään niihin tekijöihin jotka erityisesti vaikuttavat henkilöstön muutossitoutumiseen. Tutkimuksen empiirisen aineiston muodostivat Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin ikäihmisten palveluiden kolmentoista henkilön haastattelut. Henkilöistä kymmenen toimi työntekijätehtävissä, kaksi lähiesimiestehtävissä sekä yksi johtoryhmässä. Haastatteluaineisto kerättiin sekä analysoitiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Tutkimustulokset osoittavat, että henkilöstön muutossitoutumiseen vaikuttivat eniten viestintä sekä sen ilmeneminen case-organisaation muutosprosessissa. Kaikki puutteet ja onnistuneisuudet muutosjohtamisessa kiteytyivät viestintään; henkilöstön muutossitoutumisen kannalta erityisesti esimiehen hallitsemaan viestintään ja muutosjohtajuuteen. Muutosviestinnän ollessa onnistunutta se vahvisti selkeästi henkilöstön luottamusta muutosprosessin vaiheissa ja näin lisäsi muutokseen sitoutumista.

Mä meen niille sanoon, et älkää puhuko höpöjä! Verbit ja lauserakenteet lapsen kielenkehityksen kuvaajina iässä 1;8–3;8

Tämän tutkimuksen aiheena on yhden lapsen kielenkehitys kahden vuoden tarkastelujakson aikana. Tutkimus on aloitettu lapsen ollessa vuoden ja kahdeksan kuukauden (1;8) ikäinen. Kielenkehitystä seurataan ikään kolme vuotta ja kahdeksan kuukautta (3;8). Tutkimusaineisto jakautuu neljään eri tarkastelujaksoon (ikä 1;8–2;0, 2;6–2;7, 3;0–3;1 ja 3;7–3;8). Olen seurannut informanttini kielenkehitystä syntymästä alkaen ja havainnut, että lapsen kielessä voi tapahtua jo hyvin lyhyessäkin ajassa huomattavaa edistymistä. Toisaalta jotkin lapsenkielelle tyypilliset piirteet, kuten ongelmat astevaihtelussa (näkit ’näit’), voivat säilyä vielä pitkäänkin lapsen puheessa. Aineisto koostuu päiväkirjamerkinnöistä ja lapsen puheesta tehdyistä nauhoituksista, jotka on litteroitu. Työn tavoitteena on selvittää, miten lapsen verbit ja lauserakenteet kehittyvät. Lisäksi tuon esiin jokaisena tarkasteltavana ikäkautena joitakin kyseiselle iälle tyypillisiä kielen piirteitä, kuten murteellisuutta ja uudissanoja. Aineistoa analysoidaan sekä kvalitatiivisesti että kvantitatiivisesti. Tutkimus kuuluu lapsenkielen tutkimuksen alaan. Tutkimustulokset osoittavat, että informanttini kielenkehitys noudattelee suomalaislapselle tyypillisiä kehityspolkuja. Informanttini ensimmäisinä omaksumat verbinmuodot esimerkiksi ovat yksikön 2. persoonan imperatiivi (iskä päisty ’väisty’) ja yksikön 3. persoonan indikatiivin preesens (Aada tottaa ’ottaa’). Persoona-, modus- ja tempuskategoriat monipuolistuvat iän karttuessa. Esimerkiksi iässä 2;6 informantti käyttää jo kaikkia muita moduksia paitsi potentiaalia. Iässä 3;0 lapsi on omaksunut kaikki persoonamuodot. Ikään 3;8 mennessä lapsi käyttää myös kaikkia tempuksia. Infinitiivejäkin puheessa esiintyy jo varhain (nykätä ’tykätä’, nukkumassa). Toisaalta variaatio voi olla samanikäistenkin lasten välillä varsin suurta, vaikka kehitys olisi täysin ikäkaudelle ominaista. Siksi jokainen lapsenkielen tutkimus antaa arvokasta tietoa kielenkehityksestä, joka on hyvin yksilöllistä. Tutkimustulokset tuovat esiin monia lapsenkielelle tyypillisiä piirteitä, kuten analogiamuotojen (hakes ’haki’) ja lapsenkielisten sanojen (sylkky ’syli’) esiintymistä puheessa. Toisaalta lapsen puheessa esiintyy alusta asti aikuiskielelle ominaisesti esimerkiksi niin konkreettisia verbejä (mennä, tulla), mentaalisia verbejä (haluta, puhua) kuin sekundaariverbejäkin (voida, täytyä). Toisaalta verbin vaatimat pakolliset täydennykset voivat toisinaan erityisesti tutkittavan ajanjakson alussa olla vielä puutteellisia. Esimerkiksi subjekti saattaa puuttua sitä edellyttävästä lauseesta (peekää tota ’Aada pelkää tuota’). Toisaalta aikuistenkin puhekielelle ovat ominaisia muun muassa yksisanaiset ilmaukset ja verbittömät lauseet. Puhekieli ja alueellinen variaatio tulisikin aina huomioida myös tutkittaessa lapsenkieltä. Nopeasti lapsen lauseet kuitenkin monipuolistuvat ja lauseissa alkaa täydennysten lisäksi esiintyä runsaasti vapaita määritteitä. Lapsen yhdyslauseet ja konjunktioiden käyttö lisääntyvät erityisesti iästä 2;6 alkaen. Lapsen lauserakenteet monipuolistuvat sanaston ja erilaisten verbilekseemien ja verbinmuotojen lisääntyessä.

Johdon ohjausjärjestelmät huippu-urheiluliiketoiminnassa: Case-tutkimus jääkiekon SM-liigaseuran johdon ohjausjärjestelmäpaketista

Tämän tutkielman tavoitteena on kuvata ja analysoida mitä johdon ohjausjärjestelmiä huippuurheiluyritys käyttää ja mitä merkityksiä johdon ohjausjärjestelmäpaketilla on huippu-urheiluyrityksen liiketoiminnan ohjaukselle. Johdon ohjausjärjestelmillä tarkoitetaan kaikkia niitä muodollisia ja epämuodollisia järjestelmiä, joita yrityksen johto käyttää hyväkseen ylläpitääkseen tai muuttaakseen alaistensa käyttäytymistä tai edistääkseen alaistensa tavoitekongruenssia pyrkiessään saavuttamaan yrityksen tavoitteet. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen ydin muodostuu johdon ohjausjärjestelmäpaketin mallista ja löyhän sidonnaisuuden teoriasta. Tutkielma on luonteeltaan toiminta-analyyttinen ja toteutettiin case-tutkimuksena eräässä jääkiekon SM-liigaseurassa. Casen rooli on olla havaintoja kuvaileva ja selittävä. Empiirinen aineisto muodostuu hallituksen jäsenten, toimivan johdon ja työntekijöiden haastatteluista, kirjallisista dokumenteista sekä havainnoinnista yrityksen toimistolla ja ottelutapahtumassa. Aineisto kerättiin talven ja kevään 2008 aikana. Tutkimustulokset osoittavat, että huippu-urheiluyrityksen liiketoimintaympäristö sekä johdon ohjausjärjestelmien käyttö vastaavat pitkälti aikaisempien tutkimusten perusteella muodostettua kuvaa pk-yritysten liiketoimintaympäristöstä ja johdon ohjausjärjestelmien käytöstä. Toisaalta tutkimustulosten perusteella huippu-urheiluyrityksen perimmäiset tavoitteet näyttäisivät liittyvän urheilullisiin tavoitteisiin, taloudellisten ja operatiivisten tavoitteiden toimiessa tukitavoitteina. Näin ollen huippu-urheiluyrityksen taloudellisena tavoitteena ei ole taloudellisen tuloksen maksimointi, vaan taloudellinen vakavaraisuus ja jatkuvuus. Huippu-urheiluyrityksen johdon ohjausjärjestelmien käytössä ja ohjausjärjestelmien välisissä sidonnaisuuksissa saattaa kuitenkin esiintyä puutteellisuuksia, jotka voivat johtaa heikkoon liiketoiminnan ohjaukseen ja lopulta heikkoon taloudelliseen suoriutumiseen.

Verkkoviestinnän kytkeytyminen kulutuskokemuksiin : haastattelututkimus nuorten kuluttajien kokemuksista

Digitaalinen aikakausi on muuttanut ihmisten elämäntapoja ja sitä, miten kuluttajat ovat yhteydessä toisiinsa ja ympäröivään todellisuuteen. Tämän lisäksi valtava tarjonnan määrä ja viestinnän uudenlaiset mahdollisuudet vaikuttavat kuluttajien kulutuskokemuksiin. Erityinen piirre kulutuskokemusten muuttuvassa luonteessa on uudenlainen tarve jakaa kokemukset ja merkitykset muiden kuluttajien kanssa. Kuluttajatutkimuksen akateemisissa diskursseissa on tarkasteltu kuluttamista muun muassa sosiokulttuurillisesta, kokemuksellisesta ja symbolisesta näkökulmasta. Markkinoinnin perinteinen rooli on muuttunut ja uuden paradigman tulisi pikemminkin korostaa arvontuotantoa kokemuksina. Näin ollen tämän tutkielman tarkoituksena ja tutkimusongelmana on tutkia kuluttajien välisen verkkoviestinnän kytkeytymistä kulutuskokemuksiin, kun kyseessä ovat nuoret kuluttajat. Tutkimusongelmaan etsitään vastauksia seuraavien osaongelmien avulla: Millaisia ovat kulutuskokemukset ja miten niitä voidaan käsitteellistää? Millaiset asiat korostuvat verkkoviestinnässä ja millä tavoin verkossa viestitään? Millä tavoin nuorten kuluttajien välinen verkkoviestintä vaikuttaa muodostettuihin kulutuskokemuksiin? Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu kulutuskokemuksista, verkkoviestinnästä ja niiden yhteisestä rajapinnasta. Tässä tutkielmassa tutkimusmetodologiaksi on valittu laadullinen tutkimus. Aineiston keräämiseksi käytettiin teemahaastattelumuotoa ja analyysin tukena fenomenologis-hermeneuttista tutkimusotetta. Tutkimusaineisto koostuu yhdeksästä haastattelusta, jotka nauhoitettiin ja litteroitiin. Aineiston analyysi tehtiin niin, että tutkittavien ajatukset pääsivät mahdollisimman aidosti esille. Tutkimustulosten perusteella voitiin tunnistaa kulutuskokemuksille ja verkkoviestinnälle ominaisia piirteitä. Kulutuskokemusten piirteet luokiteltiin neljään luokkaan, joita ovat egosentrisyys, emotionaalisuus, konkreettisuus ja epähavainnollisuus. Myös verkkoviestinnälle tunnistettiin omat luokkansa, joita ovat teknologiset ominaisuudet, inhimilliset ominaisuudet ja viestin muoto. Edellä mainittujen luokkien avulla selvennettiin ja jäsenneltiin tutkittavaa ilmiötä ja vastattiin ensimmäisiin osaongelmiin. Kolmannen ja viimeisen osaongelman selvittämiseksi muodostettiin aineiston perusteella nelikenttä. Nelikentän avulla tunnistettiin neljä tapaa, joilla verkkoviestintä kytkeytyy kulutuskokemuksiin. Näitä ovat tukeva, vahvistava, rakentava ja muuttamaton vaikutus vuorovaikutuksen laadun (positiivinen, negatiivinen) ja kohteen (tuttu, tuntematon) perusteella. Tutkimustulokset osoittavat kuinka verkkoviestintä kytkeytyy kulutuskokemuksiin, kun tutkimuksen kohteena ovat nuoret aikuiset. Tämä tutkielma edistää kululutuskokemusten tutkimusta, jossa tavoitteena oli tarkastella nimenomaan kuluttajien välistä vuorovaikutusta verkkoympäristössä. Tutkimustulokset eivät anna liikkeenjohdollisia työkaluja esimerkiksi markkinointitoimenpiteiden parempaan johtamiseen. Sen sijaan tutkimus tunnisti tapoja, joilla verkkoviestintä kytkeytyy kulutuskokemuksiin. Tutkielman olennainen löydös on se miten, missä ja kenen kanssa kuluttajat puhuvat kuluttamisesta ja kulutuskokemuksistaan. Tämä tarkoittaa, että yritysten on paremmin ymmärrettävä niitä ominaisuuksia, jotka rakentavat kuluttajien todellisuutta, eli yritysten on huomioitava paremmin esimerkiksi kuluttajien elämän tilanne ja sosiaaliset suhteet

Neurocognitive changes in early-stage Parkinson's disease : functional and structural brain correlates of memory and verbal functions

Resultaten påvisade små, men mätbara försämringar i minnes- och verbal förmåga hos personer som haft Parkinsons sjukdom under tre år. Jämfört med en kontrollgrupp uppvisade Parkinsonpatienter avvikande responser i hjärnans elektriska aktivitet under en korttidsminnesuppgift, och de presterade även sämre i olika typer av andra minnesuppgifter. Försämring i en specifik typ av minnesuppgift korrelerade med förminskad volym i höger hjärnhalva. Samband hittades också mellan sämre verbal förmåga och förminskad volym i djupa hjärnstrukturer. Förminskad hjärnvolym har tidigare påvisats hos dementa patienter i senare sjukdomsstadier. Forskningsresultaten bidrar med ny kunskap om kognitiva symptom och deras neurala bakgrund vid Parkinsons sjukdom. De tyder också på att tidig kognitiv funktionsnedsättning kan identifieras, vilket kan bidra till utvecklingen av sjukdomens behandling. Parkinsons sjukdom är den näst vanligaste neurogeriatriska sjukdomen efter Alzheimers sjukdom. Symptomen uppstår som följd av förminskad produktion av hjärnans transmittorämne dopamin. Parkinsons sjukdom har traditionellt betraktats som en progressiv motorisk sjukdom. Ny forskning tyder på att multipla hjärnsystem skadas, vilket resulterar i att även tankeprocesser påverkas. 75-80% uppskattas insjukna i demens 10-15 år efter diagnos, men det kognitiva sjukdomsförloppet och orsaken till demenssymptomen är tillsvidare okänd. I Finland uppskattas ca 10-12 000 personer ha Parkinsons sjukdom, varav ca 3 000 uppskattas ha demens. ----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Tutkimuksessa todettiin lieviä muutoksia muisti- ja kielellisissä toiminnoissa alle kolme vuotta sairastaneilla Parkinson-potilailla. Potilailla havaittiin poikkeavia aivosähkötoiminnan vasteita lyhytkestoista muistia mittaavan tehtävän aikana. Potilaat suoriutuivat myös verrokkiryhmää heikommin useissa muistitehtävissä. Heikentynyt tahaton muisti liittyi pienempään aivokuoren harmaan aineen paikalliseen tilavuuteen. Heikompi kielellinen suoriutuminen liittyi pienempään harmaan aineen tilavuuteen aivojen syvissä rakenteissa. Pienentyneitä aivorakenteiden tilavuuksia on aiemmin todettu dementoituneilla Parkinson-potilailla sairauden myöhemmissä vaiheissa. Tutkimustulokset tuovat uutta tietoa Parkinsonin taudin kognitiivisista oireista ja niiden aivoperäisestä taustasta. Tulosten perusteella on mahdollista tunnistaa jo varhaisia kognitiivisia muutoksia, mikä voi mahdollistaa tehokkaamman hoidon kohdentamisen. Parkinsonin tauti on Alzheimerin taudin jälkeen toiseksi yleisin neurogeriatrinen sairaus. Oirekuva liittyy aivojen dopaminergisen järjestelmän rappeutumiseen. Perinteisesti liikehäiriösairaudeksi luokiteltu sairaus vaurioittaa lukuisia muita aivojärjestelmiä aiheuttaen muutoksia myös mm. ajattelutoiminnoissa. Pitkään sairastaneista 75–80 prosentilla esiintyy dementiaoireita, mutta oireiden syy ja kehityskaari tunnetaan toistaiseksi huonosti. Suomessa on arviolta 10–12 000 Parkinson-potilasta, joista noin 3 000 arvioidaan kärsivän dementiaoireista.

Työnantajabrändin hallintaprosessi : tapaustutkimus palkituista työnantajabrändeistä

Tutkielman taustalla on talouden kilpailutrendi, joka on levinnyt yritysten kilpailuun ammattitaidosta ja osaamisesta. Toinen tekijä on brändien kasvanut merkitys ja monipuolistunut rooli. Näiden kahden tekijän kautta on syntynyt työnantajabrändi. Tutkielmassa käsitellään työnantajabrändin hallintaprosessia. Tutkimuskysymyksenä on, millainen on työnantajabrändin hallintaprosessi. Tutkimusongelmaan vastataan etsimällä yhteneviä ja eroavia ominaisuuksia palkittujen työnantajabrändien väliltä. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tutkimus. Tutkimusote on toiminta-analyyttinen. Metodologisena lähestymistapana on tapaustutkimus, johon osallistui kuusi kohdeyritystä, jotka ovat palkittuja työnantajabrändistään. Aineisto kerättiin kuudella puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastattelukysymykset liittyivät kohdeyritysten työnantajabrändin hallintaprosesseihin ja niiden vaiheisiin. Aineiston analysointimenetelmänä käytettiin teemoittelua ja tyypittelyä, joiden kautta muodostettiin tutkimustulokset. Yhteneviä ominaisuuksia muodostettiin kuusi ja eroavia ominaisuuksia kolme. Tutkimustulokset osoittavat, että työnantajabrändin hallintaprosessien väliltä on löydettävissä sekä yhteneviä että eroavia ominaisuuksia. Yhtenevät ominaisuudet ovat johdon vahva asema, hallintaprosessin taloudelliset tavoitteet, hallintaprosessin vahva perusta, hallintaprosessin jatkuvuus, yhteistyö eri toimintojen välillä ja strategioiden implementointi. Eroavat ominaisuudet ovat työnantajabrändin hallintaprosessin käynnistyminen, työnantajan arvolupauksen pilkkominen ja vahvat tuote- ja yritysbrändit. Tutkimustulokset sijoittuvat hallintaprosessin eri vaiheisiin melko tasaisesti, mutta enemmistö niistä on kuitenkin painottunut hallintaprosessin alkupäähän. Muodostetut ominaisuudet on sijoitettavissa hallintaprosessin eri vaiheisiin. Niiden ilmeneminen voidaan perustella olemassa olevan kirjallisuuden avulla. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että työnantajabrändin hallintaprosessilla ei ole vakiomuotoa, vaan sen vaiheet vaihtelevat muodoltaan ja merkitykseltään. Hallintaprosessien väliltä on kuitenkin löydettävissä sekä yhteneviä että eroavia ominaisuuksia. Hallintaprosessit ovat kuitenkin melko samanlaisia muodoltaan, sillä eroavat ominaisuudet eivät liity itse hallintaprosessin vaiheisiin, vaan niiden operationalisointiin. Tutkimuksessa tärkeimmiksi ominaisuuksiksi voidaan nostaa työnantajabrändin hallintaprosessin perusta ja tavoitteet sekä työnantajabrändin jatkuva kehittäminen ja ylläpitäminen.

Kouluttajan asiantuntijuus : fenomenografinen tutkimus huoltolinjan kadettien käsityksistä

Yhteiskunnallisten muutoksien seurauksena käsityksemme asiantuntijuudesta ovat murroksessa. Myös puolustusvoimat valtiollisena organisaationa on suuren kulttuurinmuutosprosessin keskellä. Organisaatiokulttuurit ovat siirtymässä kohti asiantuntijakulttuuria-oppivaa organisaatiota. Asiantuntijuutta on tutkittu paljon, mutta koulutuskulttuurin muutosprosessi antaa perusteen tutkia sitä edelleen. Lisäksi aikaisemmat tutkimukset ovat pääosin kohdistuneet pääosin jo virassa olevaan kantahenkilökuntaan. Tässä tutkimuksessa asiantuntijuutta lähestytään kadettien käsityksillään sille antamien merkitysten kautta. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää kadettien käsityksiä perusyksikössä toimivan sotilaskouluttajan asiantuntijuudesta. Asiantuntijuutta lähestyttiin muodostetun teoreettisen viitekehyksen avulla, jossa asiantuntijaksi kehittyminen pelkistetään tapahtuvan ammatillisen taitotiedon, persoonallisten ominaisuuksien ja toimintaympäristön vuorovaikutuksessa. Työn tutkimuskysymykseksi muodostui: “Minkälaisia käsityksiä kadeteilla on kouluttajan asiantuntijuudesta ja sen kehittymisestä sekä toimintaympäristön vaikutuksesta siihen?” Asiantuntijuus, sen kehittäminen edellytyksineen ja toimintaympäristön merkitys muodostivat tutkittavat pääteemat, mutta niiden sisälle mahtui pienempiä alateemoja. Tutkimuksen tekemisen taustalla vaikutti konstruktivistinen paradigma eli tutkimuskohdetta lähestyttiin tulkinnallisesti praktisen tiedonintressin ohjaamana. Tutkimusmenetelmäksi valitsin fenomenografian. Tutkimuksen kohdejoukoksi valittiin tutkijan oman aselajin mukaisesti 90. kadettikurssin huoltolinja kokonaisuudessaan. Tutkimushenkilöitä oli 17 ja heiltä kerättiin empiiristä aineistoa avoimella tekstikyselylomakkeella sekä sen perusteella tarkennetulla teemahaastattelulla. Tutkimustulokset esitettiin jäsennettyinä ja ryhmitettyinä fenomenografisiin merkityskategorioihin, jotka edustivat kadettien käsityksiä sotilaskouluttajan asiantuntijuudesta, sen kehittämisestä, noviisikouluttajien toiminnasta, kouluttajan persoonallisten ominaisuuksien merkityksestä sekä toimintaympäristön merkityksestä. Johtopäätöksien perusteella voidaan todeta, että kadetit ymmärsivät asiantuntijuuden pääosin tiedollisena hallintana ja sotilaskouluttajan asiantuntijuudessa korostui oman aselajinsa mukaisen tiedon hallinnan lisäksi sen välittäminen eteenpäin koulutettaville eli opetusmenetelmällinen osaaminen. Myös jatkuva itsensä kehittäminen ja halu siihen nähtiin tärkeinä. Persoonallisten ominaisuuksien yhteydessä käsitykset jakautuivat selvästi kahtia: toisten mielestä kaikista saattoi tulla asiantuntijoita kun toiset taas olivat vahvasti sitä mieltä, että kaikista ei voi tulla asiantuntijoita koska joiltakin ihmisiltä puuttuvat asiantuntijalta edellytettäviä persoonallisia ominaisuuksia ja valmiuksia. Erityisesti psyykkiset ja sosiaaliset tekijät saivat runsaasti mainintoja. Myös kouluttajan kasvatuksellinen rooli sai yllättävän paljon mainintoja. Kadettien näkemyksen mukaan oppiminen on elinikäistä, mutta suurin osa kehittymisestä tapahtuu ensimmäisten työvuosien aikana, milloin korostuu hyvä työhön perehdytys ja perusyksiköiden kehittäminen oppivien organisaatioiden suuntaan. Yhteenvetona voidaan todeta kadettien käsitysten asiantuntijuudesta olevan varsin moderneja ja sotilaskouluttajat ymmärrettiin oman alansa asiantuntijoina, ei rutiinisuorittajina.

95. kadettikurssin maavoimien kadettialiupseerien johtamiskäyttäytymisen tarkastelua syväjohtamisen näkökulmasta

Kadettien näkemyksiä hyvistä johtajista ja kouluttajista on tutkittu aikaisemmin. Kadettikursseille nimetään kadettijohtajia, joista jokainen saa johtamistehtävän. Nämä kadettijohtajat muodostavat kadettialiupseerijärjestelmän. Kadettialiupseerijärjestelmää ja kadettiesimiesten johtamista ei ole tutkittu aikaisemmin. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kadettialiupseerien johtamisen ominaisuuksia ja löytää yhteneväisyyksiä kadettialiupseerien välillä. Tutkimuksessa selvitetään myös kadettialiupseeriorganisaation taustoja ja kadettialiupseeriksi ylentämiseen liittyviä perusteita. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimuksen tieteellinen viitekehys pohjautuu Vesa Nissisen Syväjohtamisen malliin. Aineistonkeruu suoritettiin teettämällä johtajaprofiilit arvioitavista henkilöistä. Tutkimusta täydennettiin avoimilla kysymyksillä. Tutkimustulokset arvioitiin tietokonepohjaisella JOTOS- ohjelmalla sekä teemoittelutaulukolla. Kirjallisuuden lisäksi käytettiin Kadettikoulun henkilökunnan haastatteluja aiheen tukemiseksi. Tutkimuskohteena olivat 95. kadettikurssin viisi maavoimien kadettialiupseeria. Tutkimuksen tulosten perusteella kadetit arvostivat omassa kadettijohtajassaan ammattitaitoa johtajan valmiuksista. Johtamiskäyttäytymisen osa-alueista esille nousivat luottamuksen rakentaminen omaan johtajaan ja passiivisen johtamisen puuttuminen. Johtamisen vaikutuksista kadetit arvostivat omissa johtajissaan johtamisen tehokkuutta ja tyytyväisyyttä sekä oman tehtävän täyttämistä. Tutkimus herätti mielenkiintoa jatkotutkimukselle. Jatkotutkimuksessa tutkimus keskittyisi jo valmistuneiden kadettialiupseerien tutkimiseen. Erityismielenkiinnon kohteena olisi heidän johtamistehtäviensä vaikutus työuran aloittamisessa.

Kulttuurierot johdon ohjausjärjestelmissä – Suomalaisen yrityksen johdon ohjausjärjestelmien käytettävyys kiinalaisessa tytäryhtiössä

Tämän tutkimuksen toivotaan selvittävän kulttuurierojen mahdollisia vaikutuksia suomalaisten yritysten Kiinassa käyttämiin johdon ohjausjärjestelmiin. Lisäksi tutkimuksen toivotaan antavan apua suomalaisille yrityksille, jotka suunnittelevat tytäryhtiön perustamista Kiinaan. Aihe on erittäin ajankohtainen, sillä Kiina suurine sisämarkkinoineen on merkittävä investointikohde suomalaisille yrityksille ja Kiinan markkinoilla menestyminen voi olla tärkeässä roolissa yritysten globaalin kilpailukyvyn säilyttämisessä sekä parantamisessa. Lisäksi epävarmat tulevaisuuden näkymät Kiinan talouskasvun suhteen luovat yrityksille paineita käyttää johdon ohjausjärjestelmiä tehokkaammin tavoitteiden saavuttamiseksi. Tutkimusongelmaksi on asetettu: Miten kulttuurierot vaikuttavat suomalaisen yrityksen johdon ohjausjärjestelmien käytettävyyteen Kiinassa? Tutkimus on tieteenfilosofisilta taustaolettamuksiltaan hermeneuttinen. Tutkimusotteeltaan tutkimus on toiminta-analyyttinen, sillä tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää kohteena olevaa ongelmaa ja tutkimus painottuu vahvasti empiriaan, mutta empiirinen aineisto koostuu vain yhdestä case-yrityksestä. Tutkimuksen case-yritys on suomalainen korkean teknologian teollisuusalan yritys, jolla on toimipiste Kiinassa. Empiirinen tietoaines kerättiin teemahaastatteluina case-yrityksestä. Tutkimukseen haastateltiin case-yrityksen varatoimitusjohtajaa, CFO:ta ja Financial Controlleria. Tutkimustulosten mukaan case-yritys on onnistunut käyttämään tytäryhtiössään Kiinassa samoja johdon ohjausjärjestelmiä kuin Suomessa. Tytäryhtiö on hyväksynyt emoyhtiön tuomat johdon ohjausjärjestelmät kulttuurieroista huolimatta. Vain mikrotasolla on löydettävissä kulttuurin aiheuttamia vaikutuksia ja niidenkin vaikutus on pienentynyt vuosien aikana. Tutkimustulokset tukevat teoriaa johdon ohjausjärjestelmien maailmanlaajuisesta samankaltaistumisesta.

Euroopan Unionin Rajaturvallisuusviraston yhteisen opetussuunnitelman mukainen oppimisen arviointi RMVK:n rajavartijan peruskurssin merivartiolinjalla

Euroopan Unionin yhdentyneen ulkorajojen rajavartioinnin myötä on syntynyt tarve kehittää eurooppalaisten rajavartijoiden peruskoulutusta. Vastauksena tähän tarpeeseen Euroopan Unionin Rajaturvallisuusvirasto on kehittänyt rajavartijoiden koulutukseen yhteisen opetussuunnitelman, joka tarjoaa yhteiset standardit kansallisille rajavalvonta- alan oppilaitoksille sekä niiden opettajille ja oppilaille. Yhteisessä opetussuunnitelmassa opetettaville aiheille on annettu taksonomiatasot, jotka oppilaiden tulee opinnoissaan saavuttaa. Yhteinen opetussuunnitelma antaa myös suosituksia käytettävistä opetusmenetelmistä ja oppimisen arviointimenetelmistä. Tutkimusongelmana oli havaita miten Raja- ja merivartiokoulun oppimisen arviointi rajavartijan peruskurssilla vastaa yhteisen opetussuunnitelman taksonomisiin ja suosittelemiin oppimisen arviointimenetelmiin. Keskeisimmät tutkimustulokset ovat: 1) Rajavartijan peruskurssin loppuarviointiin vaikuttavat koemenetelmät ovat riittävät yhteisen opetussuunnitelman tasojen määrittämiseen. Loppuarviointikokeiden koekysymyksien kohdentuminen yhteisen opetussuunnitelman aihealueille oli kuitenkin vähäistä. 2) Rajavartijan peruskurssin muut kvalitatiiviset oppimisen arviointimenetelmät kuitenkin kattoivat laajasti myös yhteisen opetussuunnitelma aihealueita. Lisäksi niillä pystyttiin saamaan havaintoja oppilaiden affektiivisen tason kehittymisestä. 3) Rajavartijan peruskurssilla käytetyt oppimisen arviointimenetelmät soveltuvat paremmin konstruktiiviseen oppimiskäsitykseen kuin yhteisen opetussuunnitelman suosittamat.

Kriisinhallintatehtävissä palvelevien suomalaisten upseerien kielitaito

Kriisinhallinnan toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti, mutta operaatioiden mandaatista ja luonteesta riippumatta suomalaisten upseerien kanssakäyminen muiden kansainvälisten toimijoiden sekä operaatioalueiden paikallisväestön kanssa on jatkuvaa. Tehokas kommunikaatio edellyttää riittävää kielitaitoa, joka onkin noussut jopa kriittiseksi tekijäksi monikansallisissa kriisinhallintaoperaatioissa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää viimeaikaisiin suomalaisten upseerien kokemuksiin perustuen nykyaikaisten kriisinhallintaoperaatioiden asettamat vaatimukset upseerin kielitaidolle, upseerien arviot omasta kielitaidostaan sekä näiden kahden kohtaaminen. Tutkimus on luonteeltaan kuvaileva ja tutkimusstrategiana on käytetty survey-tutkimusta. Tutkimuskohteeksi valittiin vuonna 2009 tai sen jälkeen kriisinhallintatehtävissä aloittaneet upseerit, jotka olivat palvelleet viidessä eri operaatiossa. Tiedonkeruu toteutettiin laajalla verkkokyselyllä, jolla kohderyhmältä kerättiin pääasiassa kvantitatiivista aineistoa. Lopulliseksi tutkimusmenetelmäksi muotoutui ”hallitseva – vähemmän hallitseva” -sekamalli (Dominant – Less Dominant Mixed Model), jolla aineistoa tarkasteltiin sekä kvantitatiivisesta että kvalitatiivisesta näkökulmasta eurooppalaisen viitekehyksen toiminnallisen kielitaidon teoriapohjaa vasten. Otantana käytettiin kokonaisotantaa, vastausprosentin ollessa 53 (N = 151). Tutkimustulokset vahvistavat englannin kielen kiistämättömän tarpeen kansainvälisten kriisinhallintaoperaatioiden yleiskielenä. Ranskan kielitaidon tarve korostuu niissä operaatioissa, joissa Ranska toimii johtovaltiona tai operaatioalue on ranskankielinen. Operaatioalueiden paikalliskielten osaamistarpeena upseereille koetaan perussanontojen ja -kohteliaisuuksien hallinta. Muista kielistä saatu lisäarvo kriisinhallintatehtävien hoitamiseen nähdään kokonaisuudessaan vähäisenä. Upseerien englannin kielitaito on yleisesti ottaen korkealla tasolla. Sen ja kotimaisten kielten osaamisen lisäksi vain neljäsosalla upseereista on toiminnallista kielitaitoa muusta vieraasta kielestä, tyypillisesti saksasta, venäjästä tai ranskasta. Kriisinhallinnan operaatioalueiden paikalliskielten tarpeelliseksi koetun osaamistason oli hankkinut noin joka toinen upseeri kriisinhallintatehtävänsä tai siihen valmistavan koulutuksen aikana. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että upseerien kielitaito vastaa hyvin kriisinhallintatehtävien asettamiin vaatimuksiin englannin kielen osalta. Ranskan osalta upseerien kielitaitovaranto on riittämätön ja voi johtaa tilanteisiin, joissa kielitaito ei välttämättä riitä tehtävien menestyksekkääseen hoitamiseen. Operaatioalueiden paikalliskielten osalta kielitaitovaranto ei vastaa koettuun tarpeeseen, mikä osaltaan korostaa tulkkien erittäin keskeistä roolia kanssakäymisessä paikallisviranomaisten ja -väestön kanssa. Kriisinhallintaoperaatioissa kielitaito on keskeinen osa upseerin ammattitaitoa ja sosiaalista toimintakykyä.