Kenestä "sivistyspresidentti"?

Vuoden 2000 presidenttiehdokkailta kysytään, millä tavalla he näkevät oman roolinsa sivistyspresidenttinä

Mikä tekee uskonnosta painostavan? Tutkimus uskonnollisen painostuksen kokemuksesta kokijan näkökulmasta

Tutkimuksen lähtökohtana oli tarkastella uskonnollista painostusta kokijan näkökulmasta. Tutkimus oli luonteeltaan tapaustutkimus. Aineisto perustui 84 ihmisen kokemuksiin uskonnollisesta painostuksesta. Aineisto koostui 81 kirjeestä sekä 16 haastattelusta. Haastattelut on tehty teemahaastattelumetodia käyttäen. Aineisto on kerättä eri lehdissä ja internet-sivuilla olleiden kirjoituspyyntö –ilmoitusten avulla. Teoreettisena viitekehyksenä on käytetty kriittistä diskurssianalyysia. Tutkimuksessa on käsitelty mielenterveyden ja uskonnollisuuden suhdetta mielenterveyttä kuormittavasta näkökulmasta sekä uskonnollisen yhteisön sosiaalisen rakenteen vaikutusta ihmisen kokemuksiin uskonnollisesta painostuksesta. Tutkimuksen keskeinen tutkimusongelma oli se, mikä tekee kokijan näkökulmasta uskonnosta painostavan. Alakysymyksiä olivat: miten uskonnon negatiiviset piirteet vaikuttavat ihmisen henkiseen hyvinvointiin ja mielenterveyteen? Kuka mahdollisesti uskonnollista painostusta harjoittaa? Tutkimustuloksissa korostui uskonnollisen auktoriteettihenkilön valta määrittää uskonnollisen yhteisön oppiin tai moraaliin vetoamalla, mikä tekee uskonnosta ahdistavan ja elämää rajoittavan. Uskonnollinen auktoriteettihenkilö on voinut olla uskonnollisen yhteisön johtaja, sen työntekijä, tavallinen riviseurakuntalainen, perheenjäsen, muu sukulainen, opettaja tai ystävä. Auktoriteettihenkilön vallankäyttö on kohdistunut niin aikuisiin kuin lapsiin ja nuoriinkin. Painostus on voinut olla tiedostettua tai tiedostamatonta. Auktoriteettihenkilö on käyttänyt valtansa oikeuttamiseen uskonnollista kirjallisuutta, kyseenalaistamisen kieltämistä, henkimaailmalla tai maailmanlopulla pelottelemista, eristämistä, käännyttämistä sekä yksilön oman persoonallisuuden kieltämistä mm. loputtomien sääntöjen noudattamiseen pakottamisena sekä syyllistämällä ja riittämättömyyden tunteita herättämällä. Tutkimustulosten perusteella uskonnollista painostusta tarkasteltaessa pitäisi keskittyä tulevaisuudessa erityisesti niihin auktoriteettihenkilöihin, jotka painostusta harjoittavat sekä yhteisön toimintaa oikeuttavat ja sen oppeja ja sääntöjä tulkitsevat.

Niin metsä vastaa : työtapoja koreografian ja tanssiteatterin tekemiseen

Käsittelen työssäni sitä, miten tanssitaustaisena teatteri-ilmaisun ohjaajana toimin koreografina ja tanssiteatterin tekijänä. Pyrin kartoittamaan taiteellisen työni, tanssiteatteriteoksen Niin metsä vastaa, valossa minkälaisen synteesin nuoruusvuosien laajat tanssiopintoni ja nyt päättyvät esittävän taiteen opintoni ovat muodostaneet. Pohdin paikkaani nykyisellä ammattitanssin kentällä verraten omia työtapojani ja ajatuksiani muutamaan nykykoreografiin sekä kahteen tanssin väitöskirjaan. Lähestyn työssä tanssiteatterin tekemistä tanssin ja liikkeen suunnasta, koska se on omin ja vahvin taitoalueeni. Oman teokseni syntyprosessia ja lopputulosta tarkastelemalla olen hahmottanut viisi löytämääni työtapaa tanssiteatterin tekemiseen. Selkeästi koreografian tekemiseen rajautuva väline on oman liikkeen hakeminen. Oman tarinan etsiminen liittyy vastaavasti teoksen käsikirjoituksen ja dramaturgian rakentumiseen. En tiedä -asenne, yhteistyö ja tiladramaturginen ajattelu ovat laajempia, yleisesti näyttämöteoksen tekemiseen liittyviä työtapoja. Useat näistä työtavoista ovat saaneet kimmokkeensa esittävän taiteen opinnoistani Stadiassa. Käyttämieni työtapojen kautta olen oppinut paljon itsestäni niin yksityisenä ihmisenä kuin taiteilijanakin. Toivon voivani jatkaa löytämieni työtapojen ja oman maailmani tutkimista ja syventämistä tulevissa töissäni. Näen itseni tasavertaisena, omanlaisenani taiteilijana muiden tanssin ammattilaisten joukossa. Koen vahvuuksinani monipuoliset työkalut tanssin ja teatterin yhdistämiseen sekä kyvyn ja halun hahmottaa asioita monista näkökulmista. Tanssiteatterin tekijänä totean työskentelyni määrittyvän ja etenevän pitkälti teoksen mukaan eli kovin kiinteitä rakenteita en voi työtavoissani sanoa vielä olevan, enkä sitä toivokaan. Rajattomuus on tanssiteatterini voima.

The carbon isotope composition of natural SiC (moissanite) from the Earth's mantle: New discoveries from ophiolites

Moissanite (natural SiC) has been recovered from podiform chromitites of several ophiolite complexes, including the Luobusa and Donqiao ophiolites in Tibet, the Semail ophiolite in Oman and the United Arab Emirates, and the Ray-Iz ophiolite of the Polar Urals, Russia. Taking these new occurrences with the numerous earlier reports of moissanite in diamondiferous kimberlites leads to the conclusion that natural SiC is a widespread mineral in the Earth's mantle, which implies at least locally extremely low redox conditions. The ophiolite moissanite grains are mostly fragments (20 to 150 mu m) with one or more crystal faces, but some euhedral hexagonal grains have also been recovered. Twinned crystals are common in chromitites from the Luobusa ophiolite. The moissanite is rarely colorless, more commonly light bluish-gray to blue or green. Many grains contain inclusions of native Si and Fe-Si alloys (FeSi(2), Fe(3)Si(7)). Secondary ion mass spectrometric (SIMS) analysis shows that the ophiolite-hosted moissanite has a distinctive (13)C-depleted isotopic composition (delta(13)C from -18 to -35 parts per thousand, n=36), much lighter than the main carbon reservoir in the upper mantle (delta(13)C near -5 parts per thousand). The compiled data from moissanite from kimberlites and other mantle settings share the characteristic of strongly (13)C-depleted isotopic composition. This suggests that moissanite originates from a separate carbon reservoir in the mantle or that its formation involved strong isotopic fractionation. The degree of fractionation needed to produce the observed moissanite compositions from the main C-reservoir would be unrealistically large at the high temperatures required for moissanite formation. Subduction of biogenic carbonaceous material could potentially satisfy both the unusual isotopic and redox constraints on moissanite formation, but this material would need to stay chemically isolated from the upper mantle until it reached the high-T stability field of moissanite. The origin of moissanite in the mantle is still unsolved, but all evidence from the upper mantle indicates that it cannot have formed there, barring special and local redox conditions. We suggest, alternatively, that moissanite may have formed in the lower mantle, where the existence of (13)C-depleted carbon is strongly supported by studies of extraterrestrial carbon (Mars, Moon, meteorites). (C) 2009 Elsevier B. V. All rights reserved.

A synchronous, middle early Aptian age for the demise of the Helvetic Urgonian platform related to the unfolding oceanic anoxic event 1a ("Selli event")

Un âge synchrone (partie moyenne de l'Aptien inférieur) de l'ennoiement de la plate-forme Urgonienne helvétique en relation avec l'événement océanique anoxique 1a ("événement Selli"). - La fin de la plate-forme urgonienne, calibrée par analyse des isotopes stables du carbone sur roche totale et par biostratigraphie basée sur les ammonites, est datée du milieu de l'Aptien inférieur (Près de la limite des zones weissi et deshayesi). Cet arrêt, synchrone dans des coupes représentatives du domaine helvétique alpin, est un événement environemental majeur renregistré en France, en Espagne, au Protugal, en Oman, au Mexique et dans le domaine Pacifique. En tenant compte des limites de résolution de la biostatrigraphie et des autres techniques de datation, cet épisode semble également être synchrone à l'échelle globale. Pour beaucoup d'auteurs, la disparition de récifs de coraux et de rudistes corrélée à la fin de la sédimentation urgonienne correspond à la mise en place de conditions anoxiques à l'Aptien inférieur. Celles-ci caractérisent un événement d'importance global: l'événement anoxique OAE 1a.

The lower Triassic anachronistic carbonate facies in space and time

The end-Permian mass extinction greatly affected the sedimentary record, but the sedimentary response was not limited to the Permian-Triassic boundary interval. This transformation extended to sedimentation that spanned the entire Early Triassic. Calcimicrobialites play an important role throughout this time interval, and at least four main events of anomalous carbonate deposition can be shown. A post-extinction calcimicrobial unit occurs above the extensive Permian skeletal carbonate platform exposed in the Taurus Mountains (southern Turkey), in south Armenia, north-west north and Central Iran along the Zagros Mountains. The calcimicrobial unit formed during the flooding of the platform that took place during the earliest Triassic. A similar calcimicrobialite formed during late Griesbachian to Dienerian time atop the shallow Permian skeletal carbonate platform largely exposed in south China. A third event occurred during the Early Olenekian on the first Mesozoic isolated pelagic plateau (Baid seamount, Oman Mountains). Here the change in carbonate sedimentation is reflected in the occurrence of thrombolites and carbonate seafloor fans. Near the end of Early Triassic time, unusual carbonate deposition is recorded both on an isolated pelagic plateau of the Western Tethys (Halstatt limestone of Dobrogea, Romania) and on the eastern Panthalassa margin of the western United States. In the western United States, the event is represented by stromatolites and thrombolites in the Virgin Limestone of the Moenkopi Formation and by seafloor fans in the middle and upper members of the Union Wash Formation. These unusual episodes of anomalous carbonate deposition illustrate a fundamental change in sedimentation that occurred in the aftermath of the end-Permian mass extinction.

Evolution of a polymineralic mantle shear zone and the role of second phases in the localization of deformation

The influence of second phases (e.g., pyroxenes) on olivine grain size was studied by quantitative microfabric analyses of samples of the Hilti massif mantle shear zone (Semail ophiolite, Oman). The microstructures range from porphyroclastic tectonites to ultramylonites, from outside to the center of the shear zone. Starting at conditions of ridge-related flow, they formed under continuous cooling leading to progressive strain localization. The dependence of the average olivine grain size on the second-phase content can be split into a second-phase controlled and a dynamic recrystallization-controlled field. In the former, the olivine grain size is related to the ratio between the second-phase grain size and volume fraction (Zener parameter). In the latter, dynamic recrystallization manifested by a balance between grain growth and grain size reduction processes yields a stable olivine grain size. In both fields the average olivine and second-phase grain size decreases with decreasing temperature. Combining the microstructural information with deformation mechanism maps suggests that the porphyroclastic tectonites (similar to 1100 degrees C) and mylonites (similar to 800 degrees C) formed under the predominance of dislocation creep. Since olivine-rich layers are intercalated with layer parallel, polymineralic bands in the mylonites, nearly equiviscous conditions can be assumed. In the ultramylonites, diffusion creep represents the major deformation mechanism in the polymineralic layers. It is this switch in deformation mechanism from dislocation creep to diffusion creep that forces strain to localize in the fine-grained polymineralic domains at low temperatures (<similar to 700 degrees C), underlining the role of the second phases on strain localization in cooling mantle rocks.

Rapid marine recovery after the end-Permian mass-extinction event in the absence of marine anoxia

A new Early Triassic marine fauna is described from the Central Oman Mountains. The fauna is Griesbachian in age, on the basis of abundant conodonts and ammonoids, and was deposited in an oxygenated seamount setting off the Arabian platform margin. It is the first Griesbachian assemblage from a well-oxygenated marine setting and thus provides a test for the hypothesis that widespread anoxia prevented rapid recovery. The earliest Griesbachian (parvus zone) contains a low-diversity benthic fauna dominated by the bivalves Promyalina and Claraia. A similar level of recovery characterizes the immediate postextinction interval worldwide. However, the middle upper Griesbachian sedimentary rocks (isarcica and catinata zones) contain an incredibly diverse benthic fauna of bivalves, gastropods, articulate brachiopods, a new undescribed crinoid, echinoids, and ostracods. This fauna is more diverse and ecologically complex than the typical middle to late Griesbachian faunas described from oxygen-restricted settings worldwide. The level of postextinction recovery observed in the Oman fauna is not recorded elsewhere until the Spathian. These data support the hypothesis that the apparent delay in recovery after the end-Permian extinction event was due to widespread and prolonged benthic oxygen restriction: in the absence of anoxia, marine recovery is much faster.

Koskettava tunne : hyvän hetken päiväkirja varhaista vuorovaikutusta tukevana oma-apumenetelmänä

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli analysoida alle 1-vuotiaiden vauvojen äitien päiväkirjoja ja selvittää, millaisena varhainen vuorovaikutus näyttäytyy päiväkirjojen tekstien perusteella. Kehitimme yhteistyössä Heikki Waris -instituutin kanssa Hyvän hetken päiväkirjan, jonka rakenne perustuu voimavarakeskeisyyteen ja myönteiseen ajatteluun. Arvioimme päiväkirjan käyttökelpoisuutta varhaista vuorovaikutusta tukevana oma-apumenetelmänä. Hyvän hetken päiväkirja oli testattavana kahdessa erilaisessa äiti-vauva -ryhmässä pääkaupunkiseudulla. Teoreettisena viitekehyksenä ovat opinnäytetyössämme John Bowlbyn kiintymyssuhdeteoria ja Juha Siitosen voimaantumisteoria. Opinnäytetyömme tutkimusote on laadullinen ja äitien tuottamia päiväkirjatekstejä analysoimme sisällönanalyysin keinoin. Käytimme Saara Salon varhaisen vuorovaikutuksen jaottelua. Jaoimme äitien tekstit neljään kategoriaan seuraavasti: tunne perusturvallisuudesta, tunnetilojen säätely ja -yhteensovittaminen, kommunikaation vaikutus ympäristöön ja kehityksen mahdollistaminen. Taustaoletuksena on, että äidin voimaantumisen tukeminen vaikuttaa äiti-vauvasuhteen kehittymiseen myönteisesti. Aineistona oli äitien päiväkirjatekstit ja ryhmäkeskustelun litteroitu materiaali. Opinnäytetyöhömme osallistui 12 äitiä. Heistä kuusi palautti päiväkirjan ja kolme osallistui ryhmäkeskusteluun. Äitien tunnekokemukset olivat pääosin ilon, rakkauden ja onnen tunteita. Vauvojen tunteet olivat enimmäkseen positiivisia. Negatiiviset tunteet liittyivät nälän tarpeen tyydyttämiseen sekä kehityksellisiin haasteisiin. Vuorovaikutus on tekstien perusteella molemminpuolisen mielihyvän ja yhteistyön tuottamaa arjen yhdessäoloa. Äiti kokee iloa ja onnistumista tunnistaessaan vauvan tarpeet ja vastatessaan niihin oikein. Tilanteet eivät ole vain vauvan fysiologisten perustarpeiden tyydyttämistä, vaan sosiaalisten ja psyykkisten tarpeiden tunnistamista ja niihin vastaamista. Ryhmäkeskusteluun osallistuneet äidit, joilla vuorovaikutus vauvaan oli oman arvionsa mukaan kunnossa, kokivat päiväkirjan täyttämisen työlääksi. He kertoivat, että päiväkirjasta jäi mieluisa muisto lapsen varhaisista kehitysvaiheista. Lisäksi äidit oivalsivat prosessin aikana, että hyvä hetki voi olla ihan tavallinen pieni arjen hetki. Tulosten perusteella päiväkirja soveltuu oma-apumenetelmäksi suljettuihin ryhmiin, jos ohjaaja osaa hyödyntää päiväkirjaa keskustelun käynnistäjänä. Päiväkirja sopii menetelmänä parhaiten äideille, joille kirjoittaminen on mielekästä ja avartavaa. Parhaiten päiväkirjasta voivat hyötyä äidit, joilla on tuen tarvetta vuorovaikutussuhteessa vauvaansa.

Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian opiskelijoiden hyvinvointitutkimus 2007

Opinnäytetyön tarkoitus oli antaa ajankohtaista tietoa Helsingin Ammattikorkeakoulu Stadian opiskelijoiden hyvinvoinnista. Tutkimuksella kerättiin tietoa opiskelijoiden terveydentilasta, terveyskäyttäytymisestä, toimeentulosta, opiskeluympäristöstä, sekä opiskeluterveydenhuoltopalveluista. Aineisto kerättiin kyselytutkimuksella Stadian E-lomakkeen avulla. Tutkimus lähetettiin otokseen kuuluneille ammattikorkekoulu Stadian opiskelijoille (N=401) ryhmäsähköpostina. Tutkimuksen vastausprosentti oli 30,2 (N=121). Tutkimus toteutettiin keväällä 2007 ja tulokset analysoitiin syksyllä 2007 SPSS for Windows tilastollisella tietojenkäsittelyohjelmalla. Aineiston analysoinnissa käytettiin frekvenssejä, sekä ristiintaulukointia. Ammattikorkeakoulu Stadian opiskelijat voivat kohtalaisen hyvin: oman terveytensä hyväksi tai melko hyväksi arvioi vastaajista yli 70 %. Kuitenkin verrattuna muihin opiskelijahyvinvointitutkimuksiin ovat tulokset heikompia. Väsymystä ilmeni vastaajilla erittäin runsaasti verrattuna käyttämiimme tutkimuksiin: yli puolet vastanneista kärsi siitä vähintään viikottain. Muina terveyttä heikentävinä oireina ilmeni eniten niska- ja hartiakipuja, jännittyneisyyttä/hermostuneisuutta, päänsärkyä, vatsavaivoja, selän alaosankipuja, sekä ahdistuneisuutta, jotka olivat myös lisääntyneet verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin. Stadian opiskelijoiden sosiaaliset suhteet olivat melko hyvässä kunnossa. Opiskelijoiden ruokailutottumukset olivat parantuneet hieman vuonna 2005 Stadiassa toteutetusta tutkimuksesta. Vastaajista noin 60 % ajatteli ruoan terveellisyyttä usein sitä hankkiessaan. Suurin osa vastaajista oli alkoholin kohtuu käyttäjiä. Alkoholista kokonaan kieltäytyvien määrä oli lisääntynyt, toisaalta myös säännöllisesti alkoholia kerran viikossa käyttävien määrä oli noussut. Suurin osa vastaajista oli normaalipainoisia. Yli 60 % vastaajista työskenteli opintojensa ohessa. Vastaajista kolmasosalle toimeentulo oli niukkaa ja epävarmaa. Stadiaan oltiin opiskeluympäristönä suhteellisen tyytyväisiä. Opiskeluterveydenhuoltopalveluja käytettiin vähäisesti. Palveluista oltiin tietoisia eri koulutusaloilla epätasaisesti ja myös niiden hyödyntämisessä oli eroavaisuuksia. Opiskelijoista yli puolet olisi valmiita maksamaan opiskeluterveydenhuoltopalveluista, jos se parantaisi niiden laatua. Jatkossa tulisi Stadian opiskelijoiden hyvinvointia seurata edelleen tasaisin väliajoin. Tutkimus kannattaa toteuttaa Stadian E-lomakkeen avulla sähköisesti ja huolehtia sen tehokkaasta markkinoinnista. Opiskeluterveydenhuoltopalveluista tulisi suorittaa erillinen lisätutkimus palveluiden parantamiseksi ja niiden käytön lisäämiseksi. Saatuja tutkimustuloksia tulisi hyödyntää parannettaessa opiskelijoiden hyvinvointia kehittämällä Stadian tarjoamia palveluita ja toimintatapoja.

Matka vapaampaan ilmaisuun : kohti itsensä kohtaamista

Kokemukseni teatterityöstä heijastavat tarvetta vapaampaan ilmaisuun. Voiko teatteria tehdä kysyen ”miltä sinusta tuntuu”? Kokemukseni näyttelijän- ja ohjaajantyöstä pohjautuvat pääasiassa kylmän ulkoiseen, fyysiseen ja tekniseen tekemiseen. Minua on jo kauan kiinnostanut luonnollisuus ja inhimillisyys näyttämöllä. Tämä opinnäytetyö on pysähdys, hiljainen hetki sen kysymyksen äärellä, voiko teatteria tehdä kuunnellen ja kunnioittaen omia tuntemuksia ja tunteita. Tämä työ pohjautuu omiin kokemuksiini, joita arvioin rehellisesti ja suorasti. Kokemukseni pohjautuvat hahmometodityöpajaan, joka antoi työkaluja käsitellä vapaampaa ilmaisua teatterityössä. Opinnäytteessäni erittelen hahmometodin kautta erilaisia työtapoja kohti vapaampaa ilmaisua omiin kokemuksiini pohjaten. Näiden kautta avaan omaa ohjaustani Eeva-Liisa Mannerin Poltetusta oranssista. Ohjausta purkaessani arvioin hahmometodin käytettävyyttä ja sovellettavuutta käytännössä. Käsittelen ohjauskokemukseni prosessina, joka pyrki luonnollisuuteen. Työn lopussa hahmometodin ja oman ohjaukseni tarkastelun kautta astun askeleen lähemmäksi itseäni teatterintekijänä ja arvioin rehellisesti katsojasuhdettani ja yhteisöllisyyttä teatterityössä. Pohdinnassa päädyn teatterintekijänä suuntaan, joka antaa mahdollisuuden olla rehellinen ja avoin omille tunteille, vastustukselle, luottamukselle ja inhimillisyydelle.