Suomen suruisen kansan, ynnä Pohjan peräläisten, Waikia walitus-runo...

Teos kuulunut Turun Akatemian kirjastolle; pelastunut Turun palosta 1827.

Maantieteellisten termien variaatiota ja kirjakielisiä ensiesiintymiä 1800-luvulla

Kirjallisuusarvostelu

Heinäveden reitin valtakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen maisemanhoidon esisuunnitelma

Heinäveden reitti kuuluu valtioneuvoston hyväksymään luetteloon valtakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista. Näille alueille laaditaan maisemanhoitosuunnitelmia, joiden ohjaamina tunnistettuja maisema-arvoja voidaan eri toimijoiden yhteistyöllä ylläpitää, hoitaa ja palauttaa. Heinäveden reitti kulkee Heinäveden, Savonlinnan, Varkauden ja Enonkosken kuntien alueilla Vuoksen vesistön keskivaiheilla. Se on maisemallisesti monipuolisimpia sisävesiliikenteen reittejä Suomessa ja siihen liittyy monia arvokkaita liikenne- ja teollisuushistoriallisia muistomerkkejä. Reitin merkitys kasvoi erityisesti 1800- ja 1900-luvun taitteessa, kun Vuoksen vesistön laaja kanavaverkosto toteutettiin. Esisuunnitelman tavoitteena on tunnistaa reitin tärkeät ja sille ominaiset piirteet, kohdentaa ne paikallisesti ja esittää sekä perustella ne alueet, joille yksityiskohtainen maisemanhoitosuunnitelma laaditaan. Reitiltä on selvitetty laajan lähdeaineiston perusteella maisemakokonaisuudet, luontoarvot ja suojelukohteet, asutuksen, teollisuuden ja liikenteen historian piirteet sekä alueen maankäyttö, kaavatilanne, matkailu ja palvelut. Alueen kaavoista tärkein on laaja-alainen Heinäveden reitin rantaosayleiskaava vuodelta 2002. Johtopäätöksinä selvityksistä on todettu reitillä olevan merkittäviä luontoarvoja, jotka jaksottuvat kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kanavajaksojen ja teollisen historian ympäristöjen kanssa vuorotellen. Reitille ja sen imagolle merkityksellisintä ovat maisemalliset ja toiminnalliset solmukohdat, joita ovat erityisesti kanavat ja niiden ympäristöt. Esisuunnitelmassa on tunnistettu seitsemän kohdealuetta, joille esitetään laadittavaksi tarkemmat maisemanhoitosuunnitelmat. Maisemanhoitosuunnitelmat kohdistetaan alueille, joilla on maisemallisten arvojen rinnalla kulttuuri- ja teollisuushistoriallisia tai muita, yleensä ihmisen käden luomia arvoja. Näiden lisäksi kahdeksanneksi suunnittelukohteeksi on esitetty yleispiirteisempää luonnonmaiseman hoitosuunnitelmaa, jossa tarkastellaan arvokasta vesistömaisemaa kokonaisuutena, metsien merkitystä lähi- ja kaukomaisemassa sekä esitetään metsänhoidon toimenpide-ehdotuksia maisemallisten arvojen ylläpitämiseksi.

Taikoja ja uskomuksia 1800-luvulta

Kirjallisuusarvostelu

Improving oral healthcare in Scotland with special reference to sustainability and caries prevention

Brett Duane Improving oral healthcare in Scotland with special reference to sustainability and caries prevention University of Turku, Faculty of Medicine, Institute of Dentistry, Community Dentistry, Finnish Doctoral Program in Oral Sciences (FINDOS-Turku), Turku, Finland Annales Universitatis Turkuensis, Sarja- Ser. D, Medica-Odontologica. Painosalama Oy, Turku, Finland, 2015. Dentistry must provide sustainable, evidence-based, and prevention-focused care. In Scotland oral health prevention is delivered through the Childsmile programme, with an increasing use of high concentration fluoride toothpaste (HCFT). Compared with other countries there is little knowledge of xylitol prevention. The UK government has set strict carbon emission limits with which all national health services (NHS) must comply. The purpose of these studies was firstly to describe the Scottish national oral health prevention programme Childsmile (CS), to determine if the additional maternal use of xylitol (CS+X) was more effective at affecting the early colonisation of mutans streptococci (MS) than this programme alone; secondly to analyse trends in the prescribing and management of HCFT by dentists; and thirdly to analyse data from a dental service in order to improve its sustainability. In all, 182 mother/child pairs were selected on the basis of high maternal MS levels. Motherswere randomly allocated to a CS or CS+X group, with both groups receiving Childsmile. Theintervention group consumed xylitol three times a day, from when the child was 3 months until 24 months. Children were examined at age two to assess MS levels. In order to understand patterns of HCFT prescribing, a retrospective secondary data analysis of routine prescribing data for the years 2006-2012 was performed. To understand the sustainability of dental services, carbon accounting combined a top-down approach and a process analysis approach, followed by the use of Pollard’s decision model (used in other healthcare areas) to analyse and support sustainable service reconfiguration. Of the CS children, 17% were colonised with MS, compared with 5% of the CS+X group. This difference was not statistically significant (P=0.1744). The cost of HCFT prescribing increased fourteen-fold over five years, with 4% of dentists prescribing 70% of the total product. Travel (45%), procurement (36%) and building energy (18%) all contributed to the 1800 tonnes of carbon emissions produced by the service, around 4% of total NHS emissions. Using the analytical model, clinic utilisation rates improved by 56% and patient travel halved significantly reducing carbon emissions. It can be concluded that the Childsmile programme was effective in reducing the risk for MS transmission. HCFT is increasing in Scotland and needs to be managed. Dentistry has similar carbon emissions proportionally as the overall NHS, and the use of an analytic tool can be useful in helping identify these emissions. Key words: Sustainability, carbon emissions, xylitol, mutans streptococci, fluoride toothpaste, caries prevention.

Förtekning på de af Kongl. Akademiska boktryckeriet i Åbo, ifrån den 31 december 1800, til nedanstående datum utkomne arbeten

Nimeke otsikosta.

Parrut pystyyn ja pärettä päälle, niin kyllä se aikansa kestää!” – Liedon talousrakennukset 1800-luvulta 1900-luvun puoliväliin

Käsittelen tutkielmassani lietolaisia maatalousrakennuksia, eli karjasuojia, riihiä, latoja, aittoja, vajoja, myllyjä ja sahoja noin sadan vuoden ajanjaksolta 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun puoliväliin. Tutkimusaineistoinani toimivat Nautelankosken museon Onks tääl tämmöstäki ollu? – Liedon kulttuuriympäristön dokumentointihankkeen myötä kerätyt rakennusinventointiaineistot, haastattelut, kenttätyössä tekemäni havainnot sekä kansatieteellinen rakennuskirjallisuus. Tutkimukseni vastaa kysymyksiin ”Minkälaisia talousrakennuksia Liedon vanhaan rakennuskantaan on kuulunut?” ja ”Miksi ne ovat jääneet pois käytöstä?”. Tutkimusmetodini on ollut aineistolähtöinen analyysi, jossa olen tarkastellut dokumentointihankkeessa talletettuja aineistoja kirjallisuuden ja haastattelujen avulla. Tutkimukseni alkaa katsauksella aineistojen muodostumisesta ja aiheen valintaan johtaneista syistä. Itsereflektiossa kerron kuinka olen päätynyt tutkimani aiheen pariin. Seuraavaksi esittelen työssäni Liedon vanhaan rakennuskantaan kuuluneet rakennustyypit ja selvitän, miksi ne ovat jääneet pois käytöstä. Sen jälkeen käyn läpi muita Onks tääl? -hankkeen myötä havaittuja lietolaiseen maisemaan kuuluneita rakenteita ja kulttuurimaiseman osia. Tutkielmani lopussa rekonstruoin käsittelemieni aineistojen perusteella lietolaisen kulttuurimaiseman kahtena eri ajankohtana, 1800-luvun lopulla ja 1950-luvulla. Kirjoitan rekonstruktiossa auki tutkimusteni myötä saamani tiedot siitä, miltä lietolainen maisema on todennäköisesti näinä aikoina näyttänyt ja mitkä ovat näkyvimmät muutokset näiden kahden aikakauden välillä. Pro gradustani selviää, että vanhaan maatalouskulttuuriin kuuluneet talousrakennukset on hylätty käytöstä koneellistumisen ja maatalouden modernisoitumisen vuoksi. Maanviljelys ja maidontuotanto kehittyivät kiivaalla tahdilla 1900-luvun alussa ja koneellistuminen voimistui sotavuosien jälkeen. Talousrakennukset jäivät liian pieniksi suurentuneen maatalouskoneiston säilyttämiseen, eivätkä ne enää vastanneet uusien tuotantoeläinten hoidosta asetettuja määräyksiä. Elinkeinorakenne muuttui siten, ettei joka tilalla enää viljelty maata ja pidetty karjaa. Niillä tiloilla, joilla maanviljelys jatkui, tarvittiin yhä suurempia rakennuksia ja modernimpaa kalustoa. Navettojen rakenteissa oli huomioitava lainsäädäntö, joka kielsi maidontuotannon vanhan maatalouden aikaisissa rakenteissa. Osa vanhasta rakennuskannasta on säilytetty nostalgisista syistä, mutta suurin osa vanhan maatalouden rakennuksista on purettu tarpeettomina.

1800-luvun itseoppineiden kansanihmisten tekstit

Kirjallisuusarvostelu

Kulttuurimaiseman syntyvaiheita Ala-Satakunnasta. Köyliönjärven kansallismaiseman kehittyminen 1600-1800-luvuilla Karhian ja Kankaanpään kylissä

Karhian ja Kankaanpään kylien muodostama jakokunta on 1600-1800-luvuilla muodostanut talonpoikaisen Köyliön muun pitäjän kuuluessa Köyliön kartanoiden alaisuuteen. Tutkimus keskittyy tämän kyläalueen maisemahistoriaan tarkastellen omistussuhteita ja maanjakoa. Tarkastelut on tehty pääosin 1700-lukuisten karttojen ja isojaon toimitusasiakirjojen kautta. Muuna tutkimusmateriaalina on käytetty arkistolähteitä sekä 1800-luvun ja 1900-luvun alun karttamateriaalia. Osana tutkimusta olen asemoinut yli 100 kartanosaa koordinaatistoon. Kylien asutus oli vielä 1600-luvulla keskittynyt vanhoille kylätonteille. Tutkimuksessa on tarkasteltu talojen ja asutuksen siirtymistä pois kylätonteilta 1700- ja 1800-lukujen aikana. Karhian vanha kylätontti autioitui 1800-luvun loppuun mennessä. Kankaanpään vanhalla kylätontilla tilakeskusten määrä väheni yhdeksästä kolmeen vastaavana ajanjaksona. Kylätonttien autioitumiseen vaikutti isojaon lisäksi hetkelliset omistusten keskittymiset. Tutkimuksessa havaitsin talonpoikaisen Köyliön olleen 1600- ja 1700-luvuilla uhattuna säätyläisten omistusten lisääntyessä kylässä. Aiemmassa historiankirjoituksessa romantisoitu talonpoikainen Köyliö ei ollutkaan niin itsenäinen kuin oli annettu ymmärtää. Uutena faktana havaitsin suurimman osan kylien taloista kuuluneen 1651-1679 Loimaan vapaaherrankunnan läänitykseen, joka osaltaan on estänyt Köyliön kartanon perintörälssin laajemman leviämisen alueelle. Kankaanpäähän muodostettiin 1700-luvun vaihteessa ratsutila, joka oli osin säätyläisten omistama. Pääosa kylän muista tiloista oli tämän rusthollin augmentteina käytännössä läänitetty ratsutilallisille. Talonpoikainen omistus vahventui ja keskittyi 1800-luvulla. Köyliönjärven rantaeroosion vaikutuksia alueen maisemahistoriaan tarkastellessani havaitsin Karhian kylän keskiaikaisen kylätontin ja tunnistamieni vanhimpien peltojen osin sortuneen järveen jo 1600-luvulla. Samasta syystä ennen rantaviivaa kulkenut Huovintie/Pyhän Henrikin tie siirrettiin isojaon yhteydessä karkaisemaan vanhan kylävainion pitkät peltosarat. Rantaeroosio saattaa selittää myös tämän pitkään viljellyn alueen arkeologisten löytöjen vähäisyyden. Tutkimuksen tavoitteena on myös arvioida poikkitieteellisten tutkimusmenetelmien soveltuvuutta maiseman ja historian tutkimiseen. Tämä tutkimus on poikkitieteellinen analyysi maisema-alueesta, eräänlainen maisemahistoriallinen selvitys, jonka tavoitteena on kuitenkin olla perinteisiä selvityksiä syväluotaavampi. Opinnäytetyön tekijä on aiemmalta koulutukseltaan yhdyskuntatekniikan diplomi-insinööri, jonka tutkinnossa maisemantutkimus oli sivuaineena. FM-tutkinnon sivuaineena tekijällä on Visuaalinen kulttuuri Aalto yliopiston Taideteollisesta korkeakoulusta.