Pikornavirusten käyttö geenivektoreina ja syöpäterapiassa sekä Coxsackievirus A7 -isolaattien sekvenssianalyysi

Kirjallisessa osassa tarkasteltiin pikornavirusten käyttöä geenivektoreina ja syöpäterapiassa. Pikornavirukset ovat positiivissäikeisiä RNA-viruksia, ja niiden genomi koostuu rakenteellisista kuoriproteiineista VP1-VP4 sekä ei-rakenteellisista proteiineista 2A-2C ja 3A-3D. Geenivektoritutkimukset ovat keskittyneet erilaisten inserttien kloonaamiseen virusten VP1-VP4-alueelle ja genomin 5'-päähän sekä näiden muutosten vaikutusten seuraamiseen virusten elinkierrossa solu- ja hiirimalleissa. Geenivektoreina on parhaiten toimineet coxsackievirukset B3, B4 ja A9 sekä mengo- ja poliovirus. Niitä on käytetty hiirissä mm. neuronien motorisen BDNF-reseptorin ilmentämiseen sekä hiiren interleukiini-10:n tuottamiseen selkäydinkanavan vaurioiden korjaamiseksi. Syöpäterapiatutkimuksissa on saatu lupaavia tuloksia coxsackieviruksilla A21, A13, A15 ja A18 sekä echo-, Seneca Valley 001- ja EMCV-viruksilla. Viruksilla on saatu mm. rintasyövän pääkasvain ja metastasoituneet etäpesäkkeet häviämään sekä eturauhassyövän kasvaimia pienenemään. Seneca Valley 001 -virus on osoittautunut tehokkaaksi syöpiä vastaan, joilla on neuroendokriinisiä ominaisuuksia. Viruksen käyttämistä faasi 2:n kliinisiin kokeisiin ollaan parhaillaan suunnittelemassa pienisoluisen keuhkosyövän ja lasten neuroendokriinisen syövän kohdalla. Kokeellisessa osassa optimoitiin RT-PCR-menetelmä coxsackievirus A7:n (CV-A7) genomin tuottamiseksi PCR-reaktiolla (FL-PCR). FL-PCR:n optimointi tehtiin vektoreilla, joihin oli kloonattu CV-A7-USSR- (USSR-pcDNA3) ja CV-A7-Parkerisolaattien (Parker-TA) genomit. Menetelmää käytettiin myöhemmin muiden CV-A7- virusisolaattien (275/58, ET1080 ja SVK) tutkimiseen. Näistä isolaateista eristettiin virus-RNA, joka käännettiin cDNA:ksi RT-entsyymillä. PCR:ssä käytetyt, CV-A7- spesifiset koettimet oli suunniteltu aiemmin sekvensoidun CV-A7-sekvenssin (GenBank AY421765) pohjalta. Infektiivisen kloonin tuottamiseksi USSR-pcDNA3- ja Parker-TA-vektoreista tuotettiin PCR:n avulla (T7-PCR) virusgenomin sisältävä DNAjakso, jonka 5'-päähän muodostui alukkeiden avulla T7RNA-polymeraasipromoottori ja 3'-päähän polyA-häntä. Työssä myös sekvensoitiin ja analysoitiin CV-A7-virusisolaatit Parker, USSR, 275/58, ET1080 ja SVK sekä kloonattiin täyspitkiä virusgenomeja cDNA-muodossa mutaatiokokeita varten. FL-PCR:n optimointi onnistui, ja neljä viidestä CV-A7-isolaatista sekvensoitiin. Virusgenomien pituus vaihteli 7403–7405 nt:n välillä. CV-A7-ET1080, -Parker ja - USSR osoittautuivat yli 99 % ja CV-A7-275/58 82,6 % nt samankaltaisiksi koko genomin pituudelta AY421765:en suhteen. Yksittäisten geenien ja proteiinien osalta CV-A7-275/58 oli 75,8–90,4 % nt ja 93,7–98,8 % aa samankaltainen muiden suhteen. Simplot-analyysissä 3B-geenialue oli heterogeenisin. CV-A7-SVK-isolaatti osoittautui echovirus kolmeksi. Infektiivistä kloonia ei saatu tuotettua T7-PCR-tuotteista.

IFRS 2 Osakeperusteiset maksut – ylimmän johdon osakeperusteisen palkitsemisjärjestelmien käyttöä selittävät tekijät

Työn tarkoituksena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat IFRS 2 - standardin mukaisen osakeperusteisen palkitsemisen käyttöön ja sen yleisyyteen sekä mitkä tekijät selittävät IFRS 2 -standardin mukaisen osakeperusteisen palkitsemisen osuutta koko henkilöstökuluista tutkimuksessa esiintyvissä OMX-Nordic pörssin listatuissa Suomen ja Ruotsin large cap - yrityksissä. Työn empiirinen tutkimus toteutetaan laadullisella tutkimuksella, jossa lisäksi käytetään hyväksi regressioanalyysin tuloksia vahvistamaan tutkimuksessa muodostettuja ennakko-oletuksia. Tutkimuksesta kävi ilmi, että IFRS 2 -standardin mukaisen osakeperusteisen palkitsemisen käyttöä selittävät toimitusjohtajan ikä, yrityksen koko sekä yrityksen tutkimus- ja kehitystoiminta. Osakeperusteisen palkitsemisen osuutta yrityksen koko henkilöstökuluista puolestaan selittävät yrityksen velkaantuneisuus, palkitsemistapa sekä toimialan riskisyys.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus : hyvinvointia, kilpailukykyä, kestävää kehitystä

ELY-keskuksen laaja yleisesite.

Strategia vuosille 2012-2015 : Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset luovat kestävää hyvinvointia

ELY-keskuksen strategiaesite.

Kestävä kehitys hanketoiminnassa Lounais-Suomessa 2009 - 2010

Kestävä kehitys on yksi EU:n rakennerahastotoimintaa ohjaavista yhteisistä horisontaalisista periaatteista, joka otetaan huomioon rakennerahasto-ohjelmien toimeenpanossa. Kestävän kehityksen periaatteiden mukaisuus on myös yksi neljästä Etelä-Suomen ja Länsi-Suomen EAKR -ohjelmien välttämättömistä valintakriteereistä, joiden siis tulee kaikkien rahoitettavien hankkeiden osalta toteutua. Lounais-Suomen alueen rahoittajatahot (Satakunnan ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset sekä Satakuntaliitto ja Varsinais-Suomen liitto) ovat päättäneet raportoida maakuntakohtaisesti kestävän kehityksen toteutumisesta. Kukin taho on raportoinut, minkä tyyppisiä kestävän kehityksen osa-alueita edistäviä hankkeita on rahoitettu vuosina 2009 –2010 EAKR- ja ESR –osarahoitteisissa ohjelmissa, maaseutuohjelmassa sekä merkittävällä kansallisella rahoituksella (maakunnan kehittämisrahoitus, energiatuki). Vastaavanlainen raportointi on tehty aiemmin koskien vuosia 2007-2008. Tavoitteena on saada kokonaisnäkemys siitä, miten hanketoiminnan avulla on edistetty EU:n vuonna 2006 tarkistaman kestävän kehityksen strategiaa ja siinä määriteltyjä kestävän kehityksen painopistealueita. Raportoinnin runko pohjautuu ympäristöministeriön Suomen ympäristökeskukselta tilaamaan selvitykseen Ympäristönäkökulma EU:n rakennerahasto-ohjelmien toteutuksessa, Kallio 2008. Raportti on hyödynnettävissä selvitettäessä rakennerahastotoimintaa maakunnan yhteistyöryhmille sekä ohjelmatason vuosiraporteissa. Raportti palvelee myös Lounais-Suomen ympäristöohjelman sekä maakuntien ilmasto- ja energiastrategioiden seurantaa.

Lounais-Suomen ympäristöohjelma 2010–2013 : Ohjelmakauden 2007–2012 välitarkistus

Lounais-Suomen ympäristöohjelma on ohjelmakauden 2007–2012 välitarkistus. Se toteuttaa lyhyellä aikavälillä Lounais-Suomenympäristöstrategiaa 2020. Ohjelma sisältää strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeelliset tavoitteet ja toimenpiteet vuosille 2010–2013. Tarkistus on toteutettu alueen keskeisten toimijoiden laajana yhteistyönä. Toimenpiteiden toteuttajia ovat Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueen kunnat ja muut julkishallinnon organisaatiot, toiminnanharjoittajat, järjestöt ja muut yhteisöt sekä asukkaat. Ympäristöohjelman tarkistuksessa korostuivat entistä enemmän ilmastonmuutokseen ja sitä kautta energiaan ja yhdyskuntarakenteeseen liittyvät asiat. Tarkistuksen yhteydessä päädyttiin jatkamaan ohjelmakautta vuodella eteenpäin, vuoteen 2013. Tarkistuksen yhteydessä toimenpiteitä päivitettiin ottaen huomioon tapahtuneet muutokset toteuttajatahoissa ja uudet sektorikohtaiset ohjelmat ja suunnitelmat. Ympäristöohjelman rakenne muutettiin strategian jaottelun mukaiseksi. Tästä poiketen ympäristötutkimusta ja -seurantaa käsiteltiin omana aiheena nimeten sille painopisteet sekä muut tavoitteet ja kehittämistarpeet. Ympäristöohjelman teemoina ovat pintavedet, ilmastonmuutos, pohjavedet ja maaperä, ympäristövastuullisuus ja ekotehokkuus, alueiden käyttö ja yhdyskuntarakenne, ympäristövaikutukset ja –riskit, luonnon monimuotoisuus, kulttuuriympäristö ja luonnonmaisema, elinympäristö, luonnonvarat sekä ympäristötutkimus ja ympäristön tilan seuranta. Ympäristöohjelma soveltuu työvälineeksi ja tueksi alueen toimijoiden laatiessa omia strategioita, ohjelmia ja toimintasuunnitelmiaan. Se toimii myös vahvana perusteena, kun hankkeille haetaan rahoitusta eri rahoituslähteistä. Ympäristöohjelman tarkistusta on rahoitettu maakuntien kehittämisrahalla Varsinais-Suomen liitosta ja Satakuntaliitosta. Muita rahoittajia ovat olleet Turun ja Porin kaupungit sekä Varsinais-Suomen ELY-keskus.

Vastuullisella liiketoiminnalla kohti kestävää kehitystä

Kirjallisuusarvostelu

Nuorten taiteilijoiden ja muiden luovan työn tekijöiden työllistämiseen suunnatun valtionavustuksen käyttö Kainuun ja Pohjois-

Julkaisu on selvitys opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2010 Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan alueille myöntämistä harkinnanvaraisista valtionavustuksista, joilla tuettiin nuorten taiteilijoiden ja muiden luovan työn tekijöiden työllistämishankkeita.

UAV:n käyttö operaation Iraqi Freedom aikana John Wardenin kehäteorian näkökulmasta

UAV:t (Unmanned Aerial Vehicle, miehittämätön ilma-alus) ovat maasta ohjattavia tiedustelu-, valvonta- ja pommikoneita. Vuonna 2003 alkanut operaatio Iraqi Freedom toimi erinomaisena testikenttänä Yhdysvaltojen miehittämättömille ilma-aluksille. Tutkielman näkökulma rakentuu yhdysvaltalaisen ilmasodankäynnin teoreetikon John Wardenin kehäteorian ympärille, jonka avulla pyritään havainnoimaan UAV:iden suorittamia lentotehtäviä operaation aikana. Tämä tutkielma on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusmenetelmänä käytetään tapaustutkimusta. Sen avulla pyritään löytämään selityksiä tutkittavalle ilmiölle arkistolähteistä sekä muusta kirjallisuudesta. John Wardenin kehäteoria koostuu viidestä sisäkkäin olevasta kehästä, jotka rakentuvat eriarvoisista kohteista. UAV:t suorittivat operaation aikana tiedustelu- ja pommituslentoja jokaisella kehällä. Pääpaino oli sisimmällä kehällä, jossa UAV:illa tiedusteltiin Irakin johtamisjärjestelmän kohteita sekä suoritettiin pommituksia tutkakeskuksiin. Omia joukkoja tuettiin UAV:iden avulla siten, että ne tiedustelivat kulkureittejä sekä paikansivat vihollisen tykistö- ja ilmatorjuntakeskittymiä. Havainnot kohteista lähetettiin miehitetyille pommikoneille, jotka suorittivat sitten vaaditut ilmaiskut. Miehittämättömät ilma-alukset kykenivät toimimaan operaation aikana kaikilla teoriamallin kehillä vihollisen ilmatorjunnasta huolimatta. UAV:iden tiedustelutietojen avulla iskettiin täsmällisesti Irakin avainkohteita vastaan. Iskut johtivat lopulta vihollisorganisaation toiminnan lamaantumiseen. UAV on erittäin tehokas ja käytännöllinen ilma-ase, jota tullaan käyttämään enenevässä määrin tulevaisuuden ilmasodankäynnissä.

Vinka-simulaattorin käyttö osana alkeislentokoulutusta

Simulaattoreita käytetään erilaisten asioiden harjoitteluun useilla aloilla, joissa varsinaisen laitteen käyttäminen on kallista tai sisältää riskitekijöitä. Simulaation hyödyntäminen harjoittelun tukena on yleistä etenkin lentokoulutuksessa. Ilmavoimissa simulaattoreita hyödynnetään koulutuksen tukena lähes jokaisen konetyypin yhteydessä. Alkeiskoulukone Vinkan simulaattorit uudistettiin vuonna 2009 vastaamaan Ilmavoimien vaatimuksia alkeislentokoulutuksen osalta. Alkeislentosimulaattorin tulee mahdollistaa laaja-alainen perussekä mittarilentämisen harjoittelu. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten uusi simulaattori ja sen ympärille luotu lentokoulutusohjelma toimivat käytännössä. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu alkeislentokoulutuksessa käytettävän Vinkasimulaattorin ympärille. Simulaattoria tarkastellaan Ilmavoimien vaatimusten, Vinkasimulaattoria käyttävien lennonopettajien käyttäjäkokemusten sekä simulaattorikoulutusta käsittelevien teoriapohjaisten mallien valossa. Ilmavoimien vaatimukset alkeislentosimulaattorin osalta koostettiin lentokoulutusohjelmista, aiemmista tutkimuksista sekä koulutusta suunnittelevilta lennonopettajilta. Käyttäjäkokemukset kerättiin haastattelemalla neljää alkeislentokoulutuksen parissa työskentelevää lennonopettajaa. Teoriapohjaiset mallit muodostettiin simulaattorikoulutusta käsittelevistä tutkimuksista sekä kirjallisuudesta aineistopohjaisen sisällönanalyysin avulla. Tutkielma noudattaa laadullisen tutkimuksen periaatteita, koska ne soveltuvat hyvin kokonaisvaltaisen kuvan luomiseen tutkittavasta ilmiöstä. Haastattelujen perusteella lennonopettajat ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä simulaattoriin ja sen katsotaan soveltuvan alkeislentokoulutuksen tarpeisiin. Suurimmat erot simulaattorin ja oikean koneen välille syntyvät simulaattorin avonaisesta ohjaamoratkaisusta, visuaalijärjestelmästä sekä ohjaintunnosta. Simulaattorikoulutus on suunniteltu tiiviiksi kokonaisuudeksi muun lentokoulutuksen yhteyteen ja simulaattoriharjoitukset vastaavat sisällöiltään pitkälti varsinaisia lentoja. Tutkimustulosten perusteella alkeislentokou lutuksen osana käytettävä simulaattorikoulutus vastaa sille asetettuja vaatimuksia. Simulaattori on rakenteelliselta toteutukseltaan low cost - mallin mukainen ja mahdollistaa laaja-alaisen perus- sekä mittarilentämisen harjoittelun. Simulaattorin käyttö on suunniteltu tiiviiksi osaksi alkeislentokoulutusta. Simulaattorilennot on kuvattu lentokoulutusohjelmiin tarkasti, mutta sisällön päivitystahti voisi olla nykyistä nopeampi. Simulaattorilentojen määrää voisi lisätä kuitenkaan karsimatta oikealla koneella lennettäviä lentoja. Nykyiset simulaattoreille varatut tilat soveltuvat käyttöön melko hyvin, vaikka ne ovat osoittautuneet hieman ahtaiksi. Ohjaussauvan keinotunto ei vastaa oikeaa konetta. Se soveltuu kuitenkin nykytilassaankin lentokoulutusohjelmissa kuvattujen asioiden harjoitteluun.

Nykyaikaisten tilapäisvälineiden käyttö tiedustelijan naamioinnissa

Tutkimuksessa tarkastellaan jääkäriprikaatin jääkäripataljoonan esikuntakomppanian tiedustelujoukkueen tiedusteluryhmien toimintaa, joka liittyy jääkäripataljoonan puolustustaisteluun sodan ajan toimintaympäristössä. Tiedusteluryhmien toiminnasta tarkastellaan 1–3 tiedustelijan vahvuisten partioiden suorittamaa tähystystiedustelua. Joukon omalla kalustolla ei kaikissa tilanteissa kyetä toteuttamaan tähystystehtävän vaatimaa naamiointia, jolloin naamioinnin parantamiseksi voidaan käyttää joko kaupallista tai itse valmistettua tilapäisvälinettä. Nykyaikaisella taistelukentällä toimiva vastustaja käyttää tähystyksensä tukena apuvälineitä, kuten valonvahvistinta, joten naamioinnin on toimittava myös valonvahvistimella tähystettäessä. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään tiedustelijan naamiointiin käytettävien tilapäisvälineiden naamiointikykyä valonvahvistimella suoritettua tähystystä vastaan. Joukon tarvetta tilapäisvälineille tarkasteltaessa on käytetty aineistona pääsääntöisesti kotimaisia oppaita ja ohjesääntöjä. Kotimaisten oppaiden mukaista toimintaa on verrattu myös ulkomaisiin oppaisiin. Aineistona naamioinnin teoriaa käsittelevään osioon on käytetty suomalaista ja ulkomaista sotatekniikan alan kirjallisuutta. Tutkimuksessa tarkasteltiin seuraavia tilapäisvälineitä: kahta kaupallista ja yhtä omavalmisteista naamiopukua, kahta naamiointimaalia sekä kahta naamiointiteippiä. Tilapäisvälineiden naamiointiominaisuuksien vertailu perustuu helmikuussa 2012 Hämeenlinnassa Puolustusvoimien Länsi-Suomen Huoltorykmentin Talousvarikolla suoritettuihin mittauksiin. Tutkimuksessa tutkituista tilapäisvälineistä vain omavalmisteinen naamiopuku tarjosi kattavan suojan valonvahvistimella toteutettua tähystystä vastaan. Kaupallisten naamiopukujen tarjoama naamiointi oli puutteellinen, kuten myös molempien naamiointiin tarkoitettujen aerosolimaalien. Toinen tarkastelluista naamioteipeistä kykeni osittaiseen naamiointiin, mutta toisella naamiointi jäi puutteelliseksi. Tutkimuksessa selvisi, että vaikka sopivia varusteita tiedustelijoiden naamioinnin parantamiseen on saatavilla, ei varusteen näkyvän valon naamiointiominaisuudet ole tae naamioinnin toiminnasta valonvahvistimella toteutettua tähystystä vastaan. Tutkituista kaupallisista välineistä yksikään ei yltänyt kattavaan naamiointiin, mutta silti ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että markkinoilla on saatavilla myös käyttäjänsä hyvin naamioivia tilapäisvälineitä.

Aseistettujen UAV:iden käyttö Afganistanin sodassa

Nykyajan sodankäynnissä jatkuvan tilannekuvan ylläpitäminen, kaukovaikuttaminen ja täsmäiskut ovat nousseet tärkeisiin rooleihin. Perinteisten lentokoneiden rinnalle taistelukentille ovat tulleet miehittämättömät ilma-alukset, joiden käyttö on lisääntynyt valtavasti 2000-luvun puolella. Tutkimuksessa tarkastellaan Afganistanin sodassa käytettyjä miehittämättömiä ilma-aluksia ja niiden käyttöperiaatteita. Tutkielma on laadullinen eli kvalitatiivisin menetelmin tehty tutkimus, jonka menetelmät painottuvat asiakirja- ja tekstianalyysiin. Päätutkimuskysymyksenä on ”Mitä taktisia elementtejä UCAV tuo taisteluun?”. Tutkimuksessa esitellään UAV yleisesti sekä Afganistanin sodassa käytetyt mallit. Tutkielma jakautuu lukuihin, joista ensimmäisessä esitellään UAV:ta teknisesti ja toisessa luvussa tarkastellaan UAV:iden käyttöä Afganistanissa. Kolmannessa pääluvussa tarkastellaan UAV:iden etuja ja heikkouksia lentokoneisiin verrattuna. Johtopäätöksissä saadut tulokset tiivistetään vastauksiksi tutkimuskysymyksiin. Tutkielman ajankohtaisuutta korostaa UAV-operaatioiden lisääntyminen sodissa jatkuvasti ja niiden lentotuntimäärien huomattava kasvu verrattuna lentokoneisiin. Myös Suomen Puolustusvoimat on päättänyt hankkia lisää tiedusteluun sopivia kevyitä UAV:ita.